keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 66

Viimeöisessä unessa olin juuri muuttanut Helsinkiin. Olin saanut hyvän toimittajan työn Yleltä, ja onnistunut vielä nappaamaan täydelliseltä tuntuvan asunnon täydellisellä sijainnilla. Parvekkeeltamme nimittäin näkyi Ylen rakennus, ja asuimme keskellä kiireisintä Pasilaa.

Asunto oli pitkulainen, ja jokaiseen huoneeseen pääsi vain yhtä kautta. Olohuoneessa oli parveke, ja olohuoneesta pääsi keittiöön, mistä taas pääsi upeaan, helmiäishohteiseen kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneesta pääsi taas makuuhuoneeseen, missä oli omituisella tavalla valittu täysin samanlaiset kuviot sekä lattiaan että tapettiin: Kuviointi oli 90-lukumaista viivaa, mikä oli pääosin tummansinistä, mutta joukossa oli beigen värisiä viivoja aina silloin tällöin. Edellisellä omistajalla oli ollut myös lakanat ja päiväpeitto samasta kuosista, ja lakanoissa oli myös kissojen kuvia. Nauroimme mieheni kanssa, että lakanoissa on väärä eläin, kun koira pitäisi olla. Meillä oli kuitenkin kiire saada asunto valmiiksi, joten annoimme ruman lattian ja seinän olla. Emme jaksaneet lähteä remontoimaan.


Pitkulainen asuntomme oli korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa, mikä hieman pelotti minua järkyttävän korkeuskammon omaavana ihmisenä. Minua mys ärsytti se, että asunto oli pitkulainen eikä läpitalon asunto. Nyt aurinko porottaisi koko päivän koko asuntoon. Olin kuitenkin samalla tyytyväinen, että olimme löytäneet näin hienon asunnon näin vähäisellä vaivalla ja vielä näin hyvältä paikalta, joten yritin antaa näiden pikkuasioiden olla.

Lähdin asioille, ja huomasin pihalla muuttuneeni mieheksi. Mieheni oli kuitenkin säilynyt miehenä. No, mitäs pienistä! Pasilassa oli aamuyön pikkutunnit meneillään, kun lähdin hoitamaan asioitani ulos, ja joka paikassa oli räkäisiä baareja sekä prostituoituja myymässä itseään. Tullessani asioilta näin mieheni asioimassa erään toisen miehen kanssa, ja koska minä nyt en ikinä jää kakkoseksi millekään, päätin tuoda itsekin kotiintuliaiseksi miehen mukanani! Kotiimme oli kamalan pitkät kierreportaat ja vielä omituinen ramppikin. Menimme ne kilpaa, koska tiesimme kumpikin, että asunnossamme olisi vain yksi hyvä sänky.

Pöllöilimme vähän aikaa miesten kanssa asunnossamme, minkä jälkeen lähdin etsimään koiranpentua. Tämä koiranpentu oli Kauno vauvana, ja tämän koiranpennun avulla tekisin vaikka minkälaisia ihmeellisiä juttuja.

Uni hyppäsi tämän jälkeen toiseen, mutten muista enää siitä toisesta mitään. Ainoastaan tämän unen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti