lauantai 1. huhtikuuta 2017

Munaa suuhun!


Oletko syntynyt 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa? Jos olet, ja kuulut tähän samaan nuoreen, melkein aikuiseen sukupolveen niin kuin minäkin, varmasti muistat tuon ajan pääsiäiset ja erityisesti pääsiäismunat. Suklaamunissa oli erilaisia keräilyhahmoja, kuten dinosauruksia, krokotiilejä ja ties mitä vesinokkaeläimiä. Näitä hahmoja me sitten keräilimme. Ostimme kilokaupalla suklaamunia läheisestä pikkukaupasta, ahmimme niitä posket lommolla ja kiroilimme, kun munasta tuleva yllätys olikin sellainen dinosaurus, mikä minulla jo sattui olemaan. Kadehdimme naapurin Lotta-Petteriä, kenellä oli enemmän erilaisia Kinder-krokotiilejä kuin minulla. Se oli elämää!


Nyt on toisin. Munat ovat ehkä kooltaan suurempia (ja hintakin on, luonnollisesti, suurempi), mutta sisällöltään pienempiä. Enää ei ole samanlaista “munakulttuuria” kuin mitä oli silloin, kun me olimme viattomia pikkuisia pikkaraisia, jotka kulkivat räkä poskella pitkin metsiköitä.

Onko munissa enää mitään hohtoa? Koska minulla on sairausloma, minulla on tylsää, mutten jaksa tehdä oikeasti mitään järkevää, päätin laittaa munat testiin. Hyppäsin pinkkiin Yarikseeni ja hurautin lähimarkettiin hakemaan ison satsin erilaisia suklaamunia. Ja saamaan aivan tuhottoman uupumiskohtauksen, mutta siitä joskus toiste.

Nyt saatte raportin siitä, miltä muna maistuu!


Star Wars-muna

Star Wars-munia oli kahden kokoisia. Valitsin, luonnollisestikin, sen isomman, koska olen hullu ja koska voin. Hinta oli järkyttävä: Melkein kaksi euroa! Makukaan ei ollut mitenkään erityisen miellyttävä, vaan mielestäni muna oli kuivahko. Kaiken lisäksi, saamani yllätys oli tympeä: Yodan pää. Ei edes mitään koottavaa. Pöh.

The Littlest Pet Shop-muna

Munia oli monen värisiä, mikä tietenkin sopii sukupuolirajoitteita suosivalle suurelle kansalle. Täytyyhän tytön saada pinkki muna. Koko oli sama kuin Star Wars-munassakin, ja hinta oli myös sama. Maku oli, onneksi, parempi, ja tässä munassa alkoi maistua jo vivahteita siitä, että kyse on nimenomaan suklaamunasta. Ei tämä muna edelleenkään vedä vertoja Fazerin siniselle, mutta parempi kuin edellinen. Sisällä oleva yllätys oli kuitenkin täydellinen pettymys: Joku perhanan ötökkä, jonka hanurissa oli joku omituinen koukku. Liian pieni sormukseksi. Pitäisikö tästä nyt sitten askarrella joku koru? Ei muna ainakaan mitään sen kummempia askarteluvälineitä sisältänyt, joten jos tästä vaikka kaulakorua haluaa, se korun naru pitää kehittää jostain itse. Tympeää.


Mr. Magic Surprise-muna

En ole moisesta munasta ikinä kuullutkaan, joten pakkohan se on testata. Hintakaan ei päätä huimaa, vain 43 senttiä! Mutta munan kokokin on pieni, joten en olisi siitä enempää maksanutkaan. Myös näitä munia on kaikissa sateenkaaren väreissä, ja itse päätän valita sukupuolineutraalin vihreän ihan vain siksi, että se on kiva väri. Suklaa on makeaa. Jälkimaku jää suuhun pitkäksi aikaa, ja suussa maistuu siltä kuin olisin vetänyt puoli pussillista tomusokeria. Lelun kohdalla pääsen sentään liimaamaan kaksi tarraa ja liittämään kaksi osaa yhteen. Wau! Pääsin rakentamaan. En kuvallisista ohjeista huolimatta ymmärrä, miten lelulla leikitään, ja tulenkin siihen tulokseen, että tarvittaisiin jokin toinen osa jostain toisesta munasta, jotta lelulla pystyisi leikkimään. Mahtava markkinointikikka suurempaan munamyyntiin: Tehdä leluja ja laittaa lelujen osa eri muniin! Miksen keksinyt tätä itse?


Frozen-muna

Isokokoinen, 1,55 € maksava muna muistuttaa erehdyttävästi sekä maultaan että ulkonäöltään The Littlest Pet Shop-munaa. Olenkin ihan varma, että sama muna, eri kääreissä. Mutta täytyyhän sitä nyt jokaista pikku prinsessaa varten olla oma munansa! Olisi se kamalaa, jos kaupasta ei saisikaan Frozen-munia, vaan pitäisi tyytyä johonkin toiseen satuhahmoon, kuten vaikkapa Tarzaniin. Munasta paljastuu sisältä koottava lelu, ja muutama liimattava tarrakin, muttei mitään ohjetta, miten lelu kootaan. Olettavatko he, että jokainen on insinööri, joka osaa koota tällaiset lelut kasaan ilman ohjetta? Minä en ainakaan ole. Olen pelkkä erityisopettaja.


Rölli-yllätysmuna

Rölli on pieni ja halpa muna. Hinta 78 senttiä. Muna maistuu sellaiselta aika lailla perus halpamunalta, missä on tehtaalta tullut tuotantolinjan maku. Suklaa jää hampaisiin kiinni, ja nuolen hampaitani kuin koira namipalan jälkeen. Saan moniosaisen koottavan lelun, ja jopa ohjeet tällä kertaa! Jee, vihdoinkin pääsen kokoamaan jotain. Lelusta tulee pyörällä toimiva ankka. Kerrankin kunnollinen lelu!

Kinder-yllätysmuna

Kinder on munien klassikko! Se maistuu edelleenkin samalta, eli maku on suoraan 80-luvulta. Se on makea ja hyvä. Lelu, tosin, on täysi pettymys. Saan minikokoisen piirtotaulun ja leijonan, minkä hännällä tauluun piirretään. Voi mun luojani! Eikö tuohonkin leluun käytettyä muovia olisi voinut käyttää järkevämmin, ja tehdä siitä vaikkapa lego-palikka?

Tässä vaiheessa alkaa olla öklö olo, mutta viisi munaa on vielä testaamatta. Pakko pitää pieni tauko ennen seuraavaa testimunaa. Ja hakea närästyslääke.


Hello Kitty-muna

Pari euroa maksava, isokokoinen Hello Kitty-muna on, jälleen kerran, täysin samaa tavaraa kuin Frozen- ja Pet Shop-muna. Suklaa on aivan samanlainen, samanlaisin kuvioin varusteltu, ja maistuu täysin samalta. Kääreen lisäksi ainoa ero on siinä, että yllätyksen kotelo on, ylläri-pylläri, pinkki! Myöskään yllätys ei varsinaisesti yllätä, sillä saan Hello Kitty-figuurin. Ehkä näitä voisi kerätä koko sarjan?

Itse ilkimys-muna

Suurikokoinen muna oli jo valmiiksi palasina, kun avasin kääreen. Sinänsä outoa, koska se ei, ainakaan omasta mielestäni, ollut osunut mihinkään. Melkein pari euroa maksava muna on todella äitelä, ja minusta tuntuu, että sokeri nousee päähän nopeammin kuin pullo tequilaa. Munan sisällä oleva lelukotelo on kiinni teipillä, enkä ensin edes huomaa sitä. Ihmettelen vain, miksei kotelo aukea. Kotelon sisältä paljastuu avaimenperä. Ei millään muotoa omaperäistä. Mutta kuitenkin omalla tavallaan käyttökelpoinen.


Rähinä-muna

Tämän satsin kallein muna on rähinämuna; hinta oli yli kaksi euroa. Rähinä-munissa on pikkuisen valinnanvaraa väreissä. Itse halusin olla kovis, joten otin mustan. Pinkkiä ja sinistäkin olisi ollut tarjolla. Teksti munan kyljessä herättää hilpeyttä: “Tässä on sulle paras muna.” Vilkaisen avomiestäni ja hirnun mielessäni, että noinko mahtaa olla. No, sitä tässä ollaan testaamassa, joten ei kun rähinämunaa poskeen! Muna on mielestäni mauton. Tunnen kyllä, että suussani on jotain, mitä pitäisi jauhaa, mutta muuten en maista erityisen hyvin mitään. Onkohan mauton muna myös kaloriton? Tästä munasta tuleva lelu on, taas kerran, avaimenperä. Ihan kuin avaimeni pysyisivät tallessa, vaikka niissä olisi kuinka monta perää.


My Little Pony-muna

Melkein jo odotin, että ponimuna olisi ollut samaa sarjaa Frozenin, Hello Kitty ja Pet Shopin kanssa. Yllätys, eipäs ollutkaan, vaan ihan omaa sarjaansa! Suklaa on kovaa, ja saan tosissani purra, että saan munan rikki. Maku on pehmeä, melkeinpä paras näistä satuhahmo-munista. Saamani yllätyslelu on palapeli. Varmasti ihan kiva niille, jotka pitävät palapeleistä. Omat hermoni eivät tosin kestä sellaista nyhertämistä.


Mignon-muna

Fazerin Mignon-munat saa joko yksitellen tai sitten hienoon munakennoon pakattuna. Pakkaus vakuuttaa Mignonin olevan suomalaista käsityötä. Toivotaan, että näin on edelleenkin. Ennen kuin munaa edes lähtee avaamaan, paljastuu siitä yllättävä positiivinen puoli: Muna on maidoton! Näin ollen me voimme ostaa myös meidän perheeseemme näitä munia enemmänkin, sillä avomieheni on allerginen maidolle, eikä voi syödä tavallisia suklaamunia. Nyt kaikki saavat munaa poskeen! Mignonin kuori on järkyttävän kova, ja sen avaamiseen täytyy oikeasti käyttää voimaa. Muna on täyttä suklaata, eikä sen sisällä ole lelua. Suklaa on todella tuhtia tavaraa, vaikka se on hyvää, ja tässä vaiheessa suklaaähkyä alkaa olla vaikea saada sitä alas. Olisi melkeinpä pitänyt syödä tämä ensimmäisenä. Tätä voin suositella todelliseen suklaanälkään, sillä yhden Mignonin jälkeen ei ihan heti tee mieli lisää suklaata.


Kuten huomaatte, munien laatu on kultaiselta 80-luvulta tullut aika vauhdikasta tahtia alaspäin. Myös lelujen laatu on sitä, mitä se on. Laadukasta suklaata ja hyvää lelua ei välttämättä saa enää samassa paketissa. Tuntuu, että munalle asetetut standardit ovat pääasiallisesti siinä, millainen kääre munaa peittää. Kuvastaa sitä, miten pinnalliseksi maailma on muuttunut.

Ai niin, minunhan piti olla parempi ihminen ja vastustaa turhaa kulutusta! Hupsista saatana. Mites tässä nyt näin pääsi käymään?

AI NIIN! Pitikö mun laihduttaa häitä varten, että mahtuisin hääpukuuni? No hupsista saatana! Syön huomenna pelkkää salaattia.

PS. En halua tämän jälkeen suklaata ainakaan viikkoon!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti