Näytetään tekstit, joissa on tunniste karva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karva. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Hevarittaren kämppäblogi: Värien ja koirankarvojen sinfoniaa

Oma koti kullan kallis. Ja näin se on myös Mäkisille. Tervetuloa blogisarjamme toiseen osaan, missä esittelemme todellisen elämän kotia, suoraan Aurajoen rannalta!

Satun kodikas opiskelunurkkaus on mukavan divaanisohvan päällä.
Ensimmäisenä on vuorossa koko kodin sydän, olohuone. Olohuoneessa yhdistyvät iloiset värit ja kauniit kuosit. Kaiken tämän peittää alleen pehmeä lapinkoiran karva, mikä antaa kotoisan säväyksen olohuoneen harmoniaan.

Ikkunoita koristavat Vallilan tummanlilat kelohonkaverhot. Olohuoneen suuri lattiamatto oli alkuaan samaa värimaailmaa, mutta nyt sen väriksi on vaihtunut lapinkoiranruskea. Isolla Kodin Ykkösestä hankitulla divaanisohvalla on Satun oma opiskelupiste. Sohvan divaaniosan koristavat paksut kirja- ja muistiinpanopinot. Lukulamppu tuo valoa ja eloa sohvan tummuuteen. Pehmoinen pöllöviltti lämmittää talven pimeinä iltoina opiskelevaa Satua.

Nojatuoleille on löydetty monipuolista käyttöä.
Olohuoneen kaksi nojatuolia seisovat ylväinä sohvan vierustassa. Toinen nojatuoleista toimii Satun vaatetelineenä. Nojatuolille on kätevä kerätä vaatteita, mitä voi vielä käyttää yhden kerran. Siitä ne löytää helpommin ja nopeammin kuin sekaisesta vaatekaapista.

Nojatuolin takana kohoaa ylväs kirjahyllyrykelmä. Satu rakastaa kirjoja, ja sen kyllä huomaa. Olohuoneen pitkällä seinällä on toinen kirjahylly, täynnä upeita kirjoja. Kaikki kodin kirjahyllyt ovat Ikean taattua laatua ja Satun omin pikkukäsin kokoamat. 

Satun rakkaus kirjoihin näkyy asunnossa.
Virkistävänä yksityiskohtana olohuoneessa on pyykkiteline tuomassa puhtaiden pyykkien raikasta tuoksua kodin sydämeen.

Eteisen kuosit sopivat yhteen olohuoneen kanssa.
Eteisen värit ja kuosit sointuvat kauniisti olohuoneen kanssa yhteen. Kaunis lila sävy seinillä on sisustussuunnittelijan suunnittelema ja Satun itse maalaama. Eteisen lattian peittävät myös Vallilan tummanlilat kelohonkakuviot. Sama kaunis kuosi tuo jatkuvuutta asuntoon.

Pienuudestaan huolimatta eteinen toimii erinomaisena säilytystilana tavaroille. Eteisen nurkassa olevan Ikean harmaan lipaston päälle on kätevä kerätä tavaraa, samoin Ikeasta ostetut puulaatikot odottavat hetkeä, jolloin Satu saisi vietyä ne töihin maalattaviksi.

Lisää säilytystilaa on löydetty lipaston päältä.
Kylpyhuoneen ovessa roikkuvat pyyheliinat ovat eteisen väripilkku, ja tuovat kodikkuutta kapeaan tilaan.

Teini on itse saanut valita huoneensa värit ja kuosit.
Teinin huoneen on suunnitellut teini itse. Kirkkaan vihreät seinät symboloivat luontoa ja kesäistä kukkaketoa. Seinässä oleva syvennös on maalattu liitutaulumaalilla. Kirjahylly, työpöytä, tuoli ja vaatekaappi ovat Ikeasta, sänky kaikkine lisävarusteineen on Kodin ykkösestä ja lahjakkaan nuoren naisen soittimet on hankittu musiikkiliikkeistä ympäri maailmaa.

Myös teinin huoneen verhot ovat Vallilan kuosia. Ne ovat Lauri Tähkän suunnittelemat Lintukoto-verhot. Satua hävetti verhojen osto niin paljon, että hänen oli pakko tilata ne verkkokaupasta. Ihan vain siksi, ettei kukaan näkisi häntä Lauri Tähkän suunnittelemien verhojen kanssa. Teinin mielipidettä kuitenkin kuunneltiin, ja hän sai haluamansa verhot.

Teinin hollantilaiset juuret näkyvät huoneessa.
Teinin huone on kodin siistein huone. Siellä on vain muutamia epämääräisiä tavaroita lattialla, kuten treenikassi ja hieltä haisevat kiipeilykengät. Nämä pienet epämääräisyydet tuovat elämän sävähdyksiä muuten niin siistiin huoneeseen. Samoin teinin liitutauluseinällä lukevat sanat muistuttavat kauniisti teiniä hänen hollantilaisista sukujuuristaan.

Tässä sarjamme ensimmäinen kotiesittely! Mikäli haluat saada juuri sinun kotisi esiteltyä sellaisena kuin se on, ota yhteyttä. Tulemme mielellämme esittelemään juuri sinun yksilölliset sisustusratkaisusi.

Mukavalla sängyllä on myös pöllöviltti.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Sen jälkeen, kun taloomme tuli koira...


Mistä tietää, että on koiranomistaja? Paitsi siitä, että vaatteet ovat täynnä karvoja ja kuolaa. Meidän rakas Kaunokainen on viettämässä viikonloppua mummolassa teinin kanssa, jotta äiti saisi voida rauhassa pahoin sohvalla. Ja olen pistänyt kuluneen vuorokauden aikana merkille seuraavat asiat:

  • Käyn säännöllisin väliajoin tarkistamassa, onko koiran kupissa vettä, ettei koiralle vain pääse tulemaan jano.
  • Kun rappukäytävästä kuuluu kovempia ääniä, huudan automaattisesti: “Kauno, ei tartte haukkua, se on vain naapuri.”
  • Nukahtaminen on vaikeaa, koska sängyssä ei ole ylimääräistä karvakasaa viemässä tilaa, eikä karvainen koiranpylly ole naamani päällä.
  • Hakiessani kaapista jotain hyvää syötävää, ainoat namiin ja herkullisuuteen viittaavat asiat kuuluvat koiralle.
  • Mennessäni parvekkeelle tupakalle huudan automaattisesti: “Kauno, tuletko mukaan?”
  • En enää tiedä, minkä värinen meidän olohuoneen maton pitäisi oikeasti olla, koska se on jo puolentoista vuoden ajan ollut samanvärinen kuin meidän Kauno.
  • Löydän vinkuleluja ja piilotettuja luita aina, kun vaihdan sohvalla asentoa.
  • Tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska en ole päässyt turisemaan naapurien kanssa ja kuulemaan naapuruston uusimpia juoruja; ilman koiraahan ei voi mennä juttelemaan ihmisten kanssa. Paitsi minä nyt en ole siinä kunnossa muutenkaan, että voisin lähteä ulos edes koiran kanssa.
  • Haukatessani omenaa huusin: “Kauno, haluatko palan omppua?”
  • Tilasin koiralle ison kasan joululahjoja Peten koiratarvikkeesta. Sen jälkeen mietin, mitä hemmettiä mahtaisin hankkia jouluksi miehelleni ja teinille. Hekin voisivat ehkä haluta pari pakettia, teini varsinkin.
  • Minulla on hirveä tarve saada rapsuttaa jotain.
  • Oma hiusharjani on kadoksissa, mutta koiran harjat ja kammat löytyvät olohuoneen pöydältä.

Koira voi siis poistua hetkellisesti kotoa, mutta mielestä ja sydämestä koira ei poistu ikinä!


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 32

Muistan tämän unen vain hämärästi. Näin sen keskellä yötä, heräsin vessahätään ja jatkoin sen jälkeen nukkumista unohtaen unen tarkat yksityiskohdat. Uni oli kuitenkin sen verran outo, että muistan siitä sen idean.

Olimme jossain (en muista enää, missä) opiskelemassa leopardeista. Kouluttajamme kysyi meiltä, miksi leopardi on täplikäs. Emme tienneet, joten kouluttajamme alkoi kertoa.

Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että täplä olisi eri värinen kuin leopardin muu turkki. Kyse on siitä, että juuri ne kohdat, missä täplät sijaitsevat, ovat hapertumassa. Ne eivät ole, itse asiassa, täpliä, vaan niissä kohti leopardin turkki on olematonta ja hapertunutta.

Saimme katsoa mikroskoopin läpi leopardin “täplää”, ja toden totta, täplä oli hapertunutta ja huonoa karvaa. Siksi se oli musta. Leopardin keltaiset karvat olivat paksuja, terveitä ja hyvinvoivia. Ja koska hapertumista tapahtui iän kuluessa, leopardin lapset syntyivät täplättöminä ja täpliä tuli iän myötä koko ajan lisää.

Miksi ihmeessä näen unta jostain leopardin täplistä? Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen Rudyard Kiplingin novelli How the leopard got his spots. En ole lukenut novellia pitkään aikaan, joten siitä ei ole kyse. Ehkä vain olen niin kissamainen nainen, että näen unta suurista kissaeläimistä aina silloin tällöin.