Eläinkoulutuksen jedit ja sithit

Yö. Nukun kolmen unilääkkeen voimalla kuin pieni lapsi Mango hotellin pehmeällä sängyllä. Herään kesken kaiken siihen, kun naapurihuoneen ryhmä rämä tulee baarista takaisin hotelliin. Helvetinmoinen meteli, poppi huutaa ja ihmiset huutavat musiikin yli. Porukkaa on enemmänkin, sillä he käyvät hakkaamassa toistensa huoneiden oviin. Minä puolestani hakkaan seinää. En jaksa noustaja pukea vaatteita. Joku toinen jaksaa, ja käy karjaisemassa, että nyt ne turvat kiinni. Ihmiset yrittävät nukkua täällä. Kaivan korvatulppia, mutten löydä niitä. En pystyisi nukkumaan korvatulppien kanssa, mutta parempi olisi edes torkkua niiden kanssa kuin kärsiä tästä metelistä.

Huoneisiin on viisinumeroinen ovikoodi. Yhtäkkiä huoneeni ovi avautuu. Nostan unimaskia, missä lukee: "Queen of fucking everything". Makaan alastomana sängylläni. Minua tuijottaa kolme nuorta miestä leuat lattiassa. Väärä huone. He tuijottavat hetken aikaa, ja sulkevat oven. Miten helvetissä he ovat edes päässeet huoneeseeni? Vahingossa näppäilemällä oikean koodin? Päätän huomauttaa asiasta check-outin yhteydessä.

Näkymä hotellin edustalta.

Aamiainen on talon kellarissa. Kyllä, olen iloinen siitä, että huoneen halpaan hintaan kuuluu aamiainen. Aamiaisen laadusta taas kertoo se, että otin aamiaiseksi Elovena-pikapuuroa ja lasillisen mehua. Kyllä tämä tästä.

Menen takaisin huoneeseeni hakemaan tavarat. Alkaa olla jo kiire. Matkalla huomaan, että ryhmä rämä on rikkonut erään käytävän lampun. Käytävillä on myös kaljatölkkejä ja vessapaperia. Ihanaa, miten jotkut ihmiset osaavat ajatella aivoillaan. Huokaisen ja yritän muistaa, etten minäkään aina käyttäydy ihan niin fiksusti kuin toivoa voisi. Syytän ADHD:tä, vaikka ADHD on siihen täysin syytön.

Menen alakertaan respaan. Se on myös kellarissa. Ovi on lukossa eikä kukaan tule avaamaan. Menen aamiaissaliin, missä työskentelee nuori, anorektisen laiha tyttö keräten astioita. Sanon, että minun pitäisi kirjautua ulos, mutta kukaan ei ole respassa. "I don't speak Finnish". Okei, no sama selostus englanniksi. "I am Russian". Voi helvetti sentään! Sama selotus sitten venäjäksi! Nyt ymmärsi. Onneksi olen lukenut turhan filosofian maisterin tutkinnon pääaineena venäjä. Jotain hyötyä siitäkin, kun pystyy kommunikoimaan venäläisen aamiaistytön kanssa. "Pomo on jossain, tulee varmaan tunnin päästä". Mutta enhän minä voi tuntia odottaa! Minulla alkaa koulutus vajaan puolen tunnin päästä. "No, sitten vain lähdet". Aha. Selvä se sitten. Spasibo i do svidanija.

Yöllisestä tapaamisesta ja oven avaamisesta jäi nyt huomauttamatta, mutta samapa tuo. En varmaankaan tule enää tähän hotelliin uudestaan. Olen aivan liian kermaperse.

Tällä kertaa olen ajoissa. Tampereen yliopiston päärakennus on tyhjä näin lauantain kunniaksi. Vain muutama muu meidän lisäksi. Raahaudun toiseen kerrokseen kuulemaan tämän päivän sanaa eläinten kouluttamisen historiasta. Historiaa pitää ymmärtää, jotta osaisi välttää muiden tekemiä virheitä ja toimia itse toisin. Tämä on minun filosofiani historian tärkeydestä. Ja tässä vaiheessa haluan muistuttaa, että pidän oikeasti historiasta! Olen aidosti kiinnostunut siitä ja todellakin pidän sitä tärkeänä oppiaineena. Kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä, mutta senkus ovat eri mieltä. Mielipiteet ovat mielipiteitä, eivät faktoja.

Tampereen yliopiston päärakennuksen aula.

Aloitamme tutustumalla behaviorismin suurimpiin nimiin. Nämä on käyty jo lukiossa. Tai sitten kasvatustieteiden perusopinnoissa. Tai sitten psykologian perusopinnoissa. En muista, missä, mutta ihan sama. Tiedän kyllä, kuka oli John B. Watson ja mitä hän teki. Ja tiedän kyllä senkin, kuka oli B. F. Skinner ja mitä hän teki. Olenko samaa mieltä heidän kanssaan ihan kaikesta, on eri asia, mutta tunnen heidän työnsä. En myöskään ole itse behavioristi enkä itse asiassa tiedä, mihin tieteelliseen koulukuntaan varsinaisesti kuuluisin, joten olen tieteellinen sekasikiö. Behaviorismissa on paljon hyviä pointteja, mutta mielestäni se on varsin vajaavainen ja suppeakatseinen. Sydämessäni alkaa kyteä pelko, että meistä yritetään tehdä behavioristeja tämän koulutuksen aikana. Toivon, että pelkoni osoittautuu vääräksi.

Behaviorismiin kuuluu nimenomaan positiivinen koulutusmenetelmä, mihin minäkin uskon. Valitettavasti läheskään kaikki eivät eläinten kouluttamisessa usko positiivisuuteen, vaan rankaisulla opettamiseen. Keskustelemme asiasta pitkään, ja puhumme eläinten koulutuksen pimeästä puolesta. Koska meistä tulee positiivisin metodein kouluttavia ihmisiä, me olemme eläinkoulutuksen jedi-ritareita. Ne muut, ne tyhmät ihmiset, ovat eläinkoulutuksen sithejä.

Pitkän behaviorismipätkän jälkeen tulee lounastauko. Vaikka päärakennus näyttääkin tyhjältä, on ainoaan avoinna olevaan lounaspaikkaan jono yhtä pitkä kuin nälkävuosi. Mistä hemmetistä kaikki nämä ihmiset ovat tähän jonoon tulleet? Eivät ole edes meidän opiskelijoita! Minulla on Salen keltaisessa muovikassissa pullo cokista, eiliset sipsien jämät sekä kolmioleipä. Se saa luvan kelvata. Minulla on koulutuspäivän jälkeen puolitoista tuntia aikaa hortoilla Tampereen rautatieasemalla ennen kuin junani lähtee Turkuun. Ehdin sinä aikana käydä jossain syömässä jotain pientä.

Ravitsevan kolmioleivän ja kahden tupakan jälkeen olen valmis jatkamaan opiskelua. Seuraavana aiheena evoluutio. Silmäni pyörähtävät taaksepäin niin, että pelkät valkuaiset näkyvät. Ei oikeasti voi olla totta! Evoluutiota?!?! Olenko minä oikeasti tullut Tampereelle asti kuuntelemaan luentoa aiheesta, mitä olen opiskellut koko syksyn Turussa? Ihan kiinnostavaa luentoa oli seurata, ei siinä mitään. Mutta luennon aikana minulle ei tullut tasan mitään uutta tietoa.

Luennoitsija vaihtuu, ja aihekin. Puhumme psykologisten ja elämän ongelmien kymmenjärjestelmästä. Täysin uusi aihe! En ole ikinä kuullutkaan tästä. Syy, miksen ole kuullut, on se, että järjestelmän kehittänyt henkilö, meidän luennotsijamme, ei ole vielä julkaissut aiheesta yhtään artikkelia. Hän on kyllä käynyt esittelemässä sitä kansainvälisissä konferensseissa, mutta varsinaisia julkaisuja ei vielä ole olemassa. Siksi en ole ikinä kuullutkaan tästä mitään. Huokaisen helpotuksesta. Vihdoinkin jotain aivan täysin uutta!

Tympeää, että saan näin vähän uutta informaatiota mistään. Alan pohtia, mistä se johtuu. Todennäköisesti siitä, että olen opiskellut liikaa. Ja liian samankaltaisia aloja. Minun pitäisi vaihtaa kokonaan alaa, jotta saisin täysin uusia asioita opittavaksi, esim. oikeustieteeseen. Opiskelen sellaisia tieteenaloja, mitkä ovat kaikki liian liki toisiaan, joten siksi kaikilla kursseilla toistuvat jatkuvasti samat asiat. Siksi en opi mitään varsinaisesti uutta asiaa. Pitäisikö sittenkin vaihtaa opiskelupaikkaa sinne luonnontieteisiin?

Kahvitauko. Käyn ostamassa pussikaakaon ja menen tupakalle. Kuuma pahvikuppi polttaa sormiani ja kaakao maistuu teolliselle. Minua alkaa vituttaa, koska kaakao on pahaa ja olen saanut tänään liian vähän uutta asiaa. Onneksi minulla on suklaata käsilaukussa.

Tauon jälkeen on parityöskentely englanninkielisten artikkelien pohjalta. Minulla ei ole paria, sillä vierustoverini ei ole tänään paikalla. Menen kolmanneksi. Teksti on helppo, mutta huomaan, että taidan olla ainoa, joka on sitä mieltä. Muut lukevat tekstiä sanakirjojen kanssa ja joudun odottamaan pitkän aikaa, että muut ovat valmiita. Teksti ei ole siltikään auennut kaikille. Muistutan itseäni siitä, että kaikki eivät ole tottuneet lukemaan tieteellisiä tekstejä noin ylipäätänsäkään, saatika vieraalla kielellä.

Viimeisen tauon aikana menemme pienellä porukalla tupakalle. Ovet ovat sinä aikana menneet lukkoon. Luojan kiitos, eräs ohitse kävelevä henkilö tulee avaamaan ovet. Alkoi tulla jo kylmä. Minulta oli kännykkäkin jäänyt yläkertaan, joten olisin saanut odottaa ihan kivan tovin alakerrassa, kovassa pakkasessa.

Kun pääsen pakkasesta sisään, koulutuspäivä jatkuu. Vieläkin. Loppupäivän aiheena on käyttäytymisanalyysi ja käyttäytymisen ja oppimisen mittaaminen. Koska käyttäytymisanalyysi ei ole minulle mikään todella tuttu asia (ei taida olla Suomessa monelle muullekaan), saan jotain uuttakin näkökulmaa. Lopulta pääsemme myös siihen, miten käyttäytymisanalyysia sovelletaan eläinten kouluttamiseen. Tätähän voi siis soveltaa myös ihmisiin, esim. työyhteisöihin, mutta enhän minä sitä ole täällä opiskelemassa, vaan nimenomaan sitä eläinten kouluttamisen puolta. Ihmisiä minä olen kouluttanut elämässäni jo ihan tarpeeksi.

Päivän päätteeksi ostan kaksi käyttäytymisanalyysista kertovaa kirjaa, kuten ostavat kaikki muutkin opiskeluryhmässäni olevat. Saan vähän lukemista pitkää (?) junamatkaa varten. Olen väsynyt ja haluan kotiin, oman mieheni kainaloon ja rapsuttamaan omaa, rakasta hauvaani. Seuraavaan lähipäivään on kuukausi, ja tänä aikana minun pitäisi tehdä etätehtävä ja hommata opintoihin kuuluva oppikirja. Mutta ennen kuin teen yhtään mitään, annan hieman aikaa parisuhteelleni ja koiralleni. Ja ennen kaikkea itselleni.