lauantai 7. heinäkuuta 2018

Ystävät, viini ja juustot - Elämän hyvät pienet asiat


En ole missään nimessä alkoholin suurkuluttaja. Päinvastoin, olen muuttunut suurkuluttajasta erittäin kohtuulliseksi käyttäjäksi. Mutta joskus vain on sellainen päivä, että tarvitsee hieman nollausta. Pään tyhjentämistä ja kaiken purkamista. Silloin se viinipullo ja hyvän ystävän seura ovat erinomainen yhdistelmä! Minulla sellainen päivä oli eilen.

Aloitin valmistelut sillä, että kävin ensin Alkossa ja sitten naapurustoon tulleessa uudessa porvarikermapersekaupassa, nimeltään Liha & Herkku. Sieltä saa kaikenlaista ihanaa, kuten helvetin pahalta haisevia juustoja. Kahden viikon sukkahikikään ei haise niin kamalalle kuin mitä nämä juustot löyhkäävät, mutta hyvän juuston salaisuus on nimenomaan siinä, että sen suorastaan pitää haista vanhalle sukkahielle. Muuten juusto ei ole hyvää.


Kun tili oli tyhjennetty Lihaan & Herkkuun, äkkiä kotiin imuroimaan ja siivoamaan keittiö pahimmista sotkuista, jotta meillä olisi reilusti tilaa nautiskella näistä sukkahikijuustoista. Ja koska naisten iltaa ei voi viettää, jos on miehiä paikalla, kelkoin sekä miehen että koiran ulos talosta. 

Aloitimme illan erinomaisella Proseccolla ja jatkoimme siitä valkoviineihin. Olin ostanut myös punaviiniä heräteostoksena ihan vain siksi, että viinipullossa oli valtavan söpö kuva. Kyllä, olen niitä henkilöitä, jotka ostavat viiniä söpön kuvan takia, mutta olen myös niitä ihmisiä, joilla on viininmaistelupäiväkirja, ja jotka kirjoittavat tarkkaan ylös, miltä viini tuossa söpössä pullossa maistui. Jos se maistuu märälle koiralle, en osta sitä viiniä enää toiste.


Pullo toisensa jälkeen kului ja samoin juustot kera keksien. Viikuna-mustapippuri-juustohillo loppui alta aikayksikön, kvittenihillo kesti vähän kauemmin. Ostamani Saint Agur-sinihomejuusto loppui ensimmäisenä. En voi ymmärtää, miten joku juusto voi olla niin hyvää! Brie loppui seuraavaksi, vaikka olin ostanut sitä ison palasen. Morbier de Chevre-nimistä tuhkavuohenjuustoa jäi vielä vähän, mutta Meule du jura-juusto loppui, kun viimeinen lasi viiniä täytettiin.

Viinin ja juustojen lisäksi kului myös filmiä. Olin ostanut heräteostoksena polaroid-kameran, ja totta kai sitä piti päästä kokeilemaan! Pelleilimme kameralle ja otimme erilaisia kuvia eri valaistuksessa. Ja nauraa räkätimme lopputuloksille. Näytimme kuvissa niin onnellisilta ja tyytyväisiltä. Ja sitä kyllä olimmekin! Meillä oli hauska ja rento tunnelma.


Neljännen viinipullon jälkeen alkoi olla vähän hutera olo. Jutun laatukin alkoi muuttua siihen suuntaan, että nyt on joku ottanut keittoa vähän isommalla kupilla. Yritin maalatakin jotain minun scrap bookiini, mutta lopputulos on kyllä sitten sen näköistäkin, että maalari ei tainnut olla ihan selvinpäin. 

Kuuntelimme vanhoja hittibiisejä, mitkä olivat kovia silloin 90-luvulla, kun me olimme nuoria. Tai no, olemme me vieläkin nuoria, emme me vanhoja ole! Mitä nyt molemmilla on vakituinen työsopimus ja asuntolaina maksettavana, mutta eiväthän tuommoiset asiat tarkoita sitä, että me mitään vanhoja olisimme. Sitä paitsi, tällaiset rennot viini-juusto-illat nuorentavat!


Aamuyöstä alkoi uni vaivata. Taitaa tuo asuntolaina olla sen verran harteita painava, ettei sitä jaksa enää tässä vaiheessa elämää painaa kolmea päivää putkeen naula otsassa. Kyllä sitä 20-vuotiaana jaksoi, mutta silloin ei vielä ollutkaan sitä asuntolainaa. Oli pakko hyvästellä ja suunnata kohti unen maata kultaista.

Sen verran oli tullut nautittua hyvää viiniä, hyviä juustoja ja hyvää seuraa, että uni tuli suhteellisen vaivattomasti. Tasapainoinen elämä tarvitsee välillä tällaisia iltoja, kun tyhjenee sekä tilipussi että pää. Tänään on mukavaa maata sohvalla pienessä krapulassa, muistella eilisiä hauskoja juttuja ja katsella polaroid-kameralla otettuja kuvia. Nämä ovat näitä elämän hyviä pieniä asioita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti