Näytetään tekstit, joissa on tunniste geeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste geeni. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. joulukuuta 2017

Ihmisen ja koiran evoluutio - Kaksi kirjaesittelyä

Tässä maatessa sohvalla joulun pitkinä pyhinä, pyörryksissä kaikista selkäkipulääkkeistä, minulla on ollut aikaa tehdä jotain, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan: Olen lukenut kuin hullu! Siis huvikseni. En mitään opiskeluihin liittyvää. Ja voi hitsi, miten olenkaan nauttinut! On ollut todella suurenmoista keskittyä kirjaan ilman, että siitä pitää etsiä väkisin edes joku kohta, mitä voisi käyttää lähdeviitteenä.

Sain eilen luettua Tiina Raevaaran teoksen Koiraksi ihmiselle yhden päivän aikana. Juha Valsteen teoksen Ihmislajin synnyn kanssa puuhastelin pari päivää.


Ihmislajin synty

Teos on todella kattava paketti ihmiskunnan syntyhistoriasta. Siinä on huomioitu kaikki ihan pikkutarkka tietokin, kuten vaikkapa museotunnukset on laitettu mukaan kirjaan. Valste on myös huomioinut sen, että joku muu kuin evoluutiobiologi saattaisi lukea teoksen, ja on "suomentanut" vaikeasti ymmärrettävät termit.

Pidän Valsteen kirjoitustyylistä. Se yrittää olla kuiva ja asiallinen, mutta joukosta löytyy tieteellisen tekstiin kuulumatonta huumoria. Ja siitähän minä pidän! Mielestäni myös tieteellinen teksti voi olla hyvin kirjoitettua, eikä sen tarvitse aina olla kuivaa. Hieman tekstissä on ajoittaista toistoa, mikä hieman häiritsi, mutta ehkä tämä toisto on tarpeen juuri niitä ihmisiä varten, jotka eivät ole tottuneet lukemaan tällaisia kirjoja.

Kirjassa olevat kuvat ovat havainnollistavia, ja niistä näkee hyvin eron eri ihmislajien välillä. Harmikseni taiteilijan näkemykset siitä, miltä jokin ihmislaji olisi saattanut näyttää, loppuvat hyvin lyhyeen, ja tilalla on pelkkiä kallojen kuvia. Emmehän me tietenkään voi tietää sitä, miltä eri ihmislajit ovat näyttäneet miljoona vuotta sitten, ne ovat kaikki aina taiteilijoiden omia näkemyksiä, mutta olisin kaivannut tätä kuitenkin piristämään kirjaa.

Pidän myös siitä, että Valste esittelee monenlaiset eri näkökannat, eikä kerro omaa näkökantaansa totuutena. Tämä eri näkökulmien esiin tuominen antaa monipuolisemman ja laajemman kuvan tutkimuksesta, sekä myöskin ihmislajin synnystä. Lisäksi pidän myös siitä, että tutkija myöntää sen, ettei hän tiedä kaikkea. Se on monelta ihmiseltä liikaa vaadittu, ja arvostan sellaisia ihmisiä, jotka sen pystyvät myöntämään.

Ihan viimeisenä, mistä erityisesti pidin, on se kohta, missä puhutaan nykyihmisen geeneistä. Kaikki varmasti tietävät, että historian aikana on ollut henkilöitä, jotka ovat halunneet poistaa maapallolta ei-puhtaat ihmisrodut, ja vielä pidemmälle historiaan katsoessa huomaa, ettei tummaihoisia ihmisiä ole läheskään aina pidetty ihmisinä. Noh, kirja kertoo hieman ihmisen geeneistä, ja geenitutkimuksen mukaan kaikkein "puhtaimmat" ihmiset tulevat juurikin sieltä mustasta Afrikasta. Me vaaleat eurooppalaiset olemme kaikkein "saastuneinta" porukkaa, sille veressämme virtaa eniten neanderthalilaisten geenejä. Afrikkalaisilla niitä ei ole.

Lisäksi ihmis"rotuja" ei ole olemassa, vaan suomalaisella, perulaisella intiaanilla ja australian aboriginaalilla on kaikilla täysin sama alkukoti. Meillä on geeneissämme vähemmän eroavaisuuksia kuin suomalaisella ja saksalaisella hiirellä. Tässä on hieman pähkinää purtavaksi monellekin ihmiselle.


Koiraksi ihmiselle

Ihmisen evoluutiosta siirrytään koiran evoluutioon. Teos kyllä esittelee lyhyehkösti myös ihmisen evoluutiota, mutta vain sen verran, mitä on "pakko".

Koiran evoluution esittely on niukahko, todennäköisest tutkimuksen puutteesta johtuen. Olisin kaivannut hieman enemmän tietoa, mutta mistäpä sitä tietoa ammentaa, ellei sitä ole. Minun tarvitsee odottaa lisätutkimuksia.

Teoksessa esitellään koiran ja ihmisen mieli sekä lukuisia tutkimuksia siitä, miten koira ymmärtää ihmistä ja ihminen koiraa. Minulle tuli luettuani sellainen olo, että ymmärrän omaa Kaunoani ehkä hitusen paremmin. Lisäksi kirjassa esitellään, miten ihminen ja koira alkoivat elää yhdessä. Tai pikemminkin yksi teoria siitä, miten näin olisi ehkä saattanut tapahtua. Eihän sitä voi todellisuudessa tietää. Fakta on kuitenkin, että ihminen ja koira ovat eläneet yhdessä kymmeniätuhansia vuosia. Olemme edelleenkin erottamattomia.

Koiria on ollut hyvinkin erilaisia jo vuosituhansia, riippuen niiden käyttötarkoituksesta. Mutta vasta nyt ihminen on ottanut ohjakset käsiinsä, ja alkanut toden teolla leikkiä jumalaa koirien jalostuksen kanssa. Koirien jalostuksesta kirjassa kerrotaan hyvin paljon.

Minua alkoi kiukuttaa tämä jalostustoiminta niin paljon kirjan luettuani, että minun teki mieli erota heti Kennelliitosta! Hieman rauhoituttuani päätin kuitenkin jäädä Kennelliiton jäseneksi. Ehkä ihminen itse voi omilla valinnoillaan vaikuttaa myös siihen, millaiseksi niitä rotuja jalostetaan, vai lopetetaanko ulkonäköön perustuva ylijalostus terveydelliset seikat poissulkien kokonaan.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

ADHD-myytinmurtaja

Tällä viikolla on vietetty ADHD-viikkoa. Vaikka tietous lisääntyy, ADHD: seen liittyy edelleenkin hyvin paljon myyttejä, mitkä saavat meidät ADHD-oireiset joko nauramaan kippurassa tai raivostumaan. ADHD-viikon ja oman ADHD-diagnoosini kunniaksi avaankin teille nyt muutaman myytin.


Myytti 1: ADHD:ta ei oikeasti ole.

Ai eikö? Miksi meitä on sitten jumalaton lauma ihmisiä, joilla on täysin samanlaisia ongelmia yhteiskuntaan sopeutumisen kanssa, ja jotka tuntevat itsensä erilaisiksi ja ulkopuolisiksi? Olemmeko me kaikki pelkästään tyhmiä ja laiskoja?

Mutta perkele! Tiedän aika monta ADHD-oireista, jotka ovat Mensan jäseniä. Muistaakseni, kun viimeksi asian tarkistin, Mensaa ei ole tarkoitettu tyhmille ihmisille.

Ja taidan muistaa lukeneeni vielä jotain sellaistakin, että ADHD:n pystyy näkemään aivokuvissa. Että mitenkäs se suu nyt pannaan?


Myytti 2: ADHD on ylivilkkaussairaus, mikä paranee ajan myötä.

Itse olet ylivilkkaussairaus!

Oletko ikinä kuullut sellaisesta kuin ADD? Se on eräs ADHD:n muodoista, ja tämän “sairauden” kantaja on pikemminkin alivilkas kuin ylivilkas.

Lisäksi erityisesti ADHD-tytöt purkavat ylivilkkautensa jotenkin toisin kuin juoksemalla pää punaisena pitkin pihoja. He saattavat esim. puhua loputtomasti, heiluttaa käsiään ja jalkojaan, mutta pylly pysyy kuitenkin penkissä.

Ja mikä tärkeintä, ADHD ei ole mikään ylivilkkaussairaus, vaan tarkkaavaisuuden säätelyhäiriö. Ylivilkkaus on vain yksi oireista, mutta pääasiallisesti ongelma ADHD:ssa on nimenomaan siinä tarkkaavuudessa. Ja koska ADHD on synnynnäinen ongelma, se ei todellakaan parane mihinkään ajan myötä. Toki se saattaa muuttaa muotoaan, muttei se parane.

Eikä se ole sairaus! Sairaus on väliaikainen tila, vaikkapa nyt flunssa on sairaus. ADHD on pysyvä tila. Professori Simo Vehmasta lainatakseni, vamma on ruumiin tai mielen poikkeava tai kokonaan puuttuva osa tai toiminto. Vehmaksen mukaan ADHD on siis vamma.


Myytti 3: ADHD-oireinen ei pysty opiskelemaan eikä suorittamaan yhtään koulua loppuun.

Olen kuullut tämän järkyttävän lauseen jopa lääkäreiden suusta! Millainen tollo edes kehtaa päästää suustaan tuollaista paskaa?

On täysin totta, että monelta ADHD-opiskelijalta jäävät opinnot kesken puutteellisen tuen vuoksi. Sen sijaan, että opiskelupaikka antaisi tukea opintoihin, käsketään ADHD-opiskelijaa vain ottaa itseä niskasta kiinni ja tuen tarvetta vähätellään. Opinnot voivat jäädä kesken myös puutteellisen motivaation vuoksi. Motivaation puute johtuu hyvin usein tuen puutteesta, mutta on myös täysin mahdollista, että opintojen edetessä opiskelija saattaa huomata, ettei ala olekaan itseä varten.

Myös opintoihin käytetty aika saattaa olla pidempi kuin muilla, valmiin paperit saadaan kuitenkin. Tiedän itseni lisäksi satoja ADHD-oireisia korkeakoulusta jo valmistuneita tai parhaillaan korkeakoulussa opiskelevia. Meidän on täysin mahdollista opiskella siinä, missä muidenkin.


Myytti 4: Kaikki ADHD-oireiset ovat käytöshäiriöisiä.

Käytöshäiriö on täysin oma diagnoosinsa! Totta on, että ADHD ja käytöshäiriö kävelevät usein käsi kädessä, mutta tunnen enemmän ADHD-tapauksia ilman käytöshäiriötä kuin käytöshäiriön kanssa. Lisäksi ihmisellä voi olla käytöshäiriö ilman, että on ADHD.

Monet tuntemani ADHD-lapset ovat paljon kohteliaampia kuin normilapset. Ja koska suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että kiltti lapsi istuu perse liimattuna tuoliin, suu tiukasti supussa, niin eihän ADHD-lapsi mahdu mitenkään tähän suomalaiseen kiltin lapsen laatikkoon. Suomalainen ajatusmalli kiltistä lapsesta on jollain tavalla vääristynyt. Levottomuus ja vilkkaus käsitetään Suomessa monesti samaksi asiaksi kuin käytöshäiriö, vaikka näin ei todellakaan ole!


Myytti 5: ADHD-oireiset ovat tyhmiä, laiskoja ja saamattomia

Noh, menepäs hieman takaisin tekstissä ja luepas se kohta siitä, missä puhuttiin Mensasta. Keskustellaan sen jälkeen uudestaan siitä, miten tyhmiä ADHD-oireiset ovat.

Väitän, että ADHD-oireisten keskuudessa älykkyysosamäärä on keskiverroin korkeampi kuin mitä neuronormaaleilla on. Mutta tämä väite on siis täysin omaa mutua, eikä minulla ole tälle väitteelle tieteellistä perustaa. Ehkä jonain päivänä vielä on, jos saan tutkikusrahoituksen aiheeseen liittyen!

Toki ADHD-oireisten joukkoon mahtuu myös niitä, joilla on oppimisvaikeuksia.

Ja mitä tulee laiskuuteen ja saamattomuuteen. Oletko kuullut sellaisesta kuin hyperfokus? Sen avulla ADHD-oireiset pystyvät keskittymään niin syvästi tekemänsä tehtävän pariin, että ajantajua katoaa täysin, eivätkä he huomaa ympäröivää maailmaa ollenkaan. Hyperfokuksen aikana ADHD-oireinen pystyy tekemään työtä huomattavasti tehokkaammin kuin neuronormaali, ja paremmalla lopputuloksella! Ongelmana on se, että hyperfokus tulee vain, jos tekeminen on itselle mielekästä ja kiinnostavaa. Sen vuoksi ADHD-oireisen koti on usein kaaos, koska se siivoaminen nyt ei ole kivaa eikä mielekästä. Ja koska aloittaminen on ADHD-oireisille todella vaikeaa, sitä epämukavaa tekemistä ei vain saa aloitettua. Ei ainakaan ilman tukea!


Myytti 6: ADHD on vain pojilla.

Pyh ja pah! Tässä kohtaa minä yleensä nauran niin, että pissat tulevat housuun. Fakta on se, että poikia on diagnosoitu enemmän, koska diagnostiset kriteerit on laadittu enemmän sen mukaan, miten ADHD ilmenee pojilla. Mutta tytöillä on aivan yhtä paljon ADHD:ta kuin pojillakin! Minullakin on ADHD, ja kun viimeksi vessassa kävin, en löytänyt alaosastostani pippeliä.

Luepa vaikka tämä kirja: Understanding girls with ADHD.


Myytti 7: ADHD johtuu huonosta kasvatuksesta ja huonoista kotioloista.

Höpönpöppöä! Tunnen lukemattomia ADHD-aikuisia, jotka ovat saaneet hyvän kasvatuksen ja heillä on ollut turvallinen kotitausta. Silti heillä on ADHD. ADHD on synnynnäinen, eikä se tule tuosta noin vain. Suurin osa ADHD-tapauksista on tullut geeniperintönä, mutta myös keskosuus, synnytyksen aikaiset traumat tai äidin raskaudenaikainen nautintoaineiden väärinkäyttö voivat aiheuttaa ADHD:n. Joka tapauksessa, kasvatus ei ole syy sille, että lapsella on ADHD.


Myytti 8: ADHD paranee ruokavaliolla.

Ihan ensin, ADHD ei parane, sillä se ei ole sairaus! Toiseksi, jos sinulla “paranee ADHD” sillä, että muutat ruokavaliotasi, sinulla ei ole alun alkaenkaan ollut ADHD, vaan huono ruokavalio.

ADHD:n hoidossa tasapainoinen ja terveellinen ruokavalio on tärkeä asia, eikä sitä pidä unohtaa. Jos syöt pelkkää pullamössöä ja sokerihiilaria, niin sehän on selvä, että hypit seinille kuin sähköjänis. Jos normaali lapsi on sokerikuurin jälkeen kuin tulisilla hiilillä, niin ADHD-lapsi vasta onkin!

Ja koska terveellinen ruokavalio vaikuttaa vireystilaan, jaksamiseen ja kaikkeen terveyteen noin yleisestikin, sen tärkeyttä ei voi sivuuttaa ADHD:n hoidossa. Mutta ei se mitään edelleenkään paranna!


Tässä on nyt kahdeksan myyttiä ADHD-murrettu. Mikäli jäit kaipaamaan jotain lisää ja haluat saada OIKEAA ja ASIANTUNTEVAA tietoa liittyen ADHD:seen, suosittelen lukemaan mm. psykiatri Sami Leppämäen erinomaisia kirjoituksia aiheeseen liittyen.