Näytetään tekstit, joissa on tunniste laiska. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laiska. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. elokuuta 2018

10 asiaa, mitä et todellakaan olisi halunnut tietää minusta

Kun näitä blogihaasteita nyt kiertää, ja minulla on tylsä hetki, niin otetaanpas vastaan taas yksi näistä hulvattomista blogihaasteista. Eli kymmenen täysin turhaa asiaa, mitä et tiennyt minusta ja mitä sinä et välttämättä olisi halunnut edes tietää. No, tämän jälkeen tiedät!


1. Minulla ei ole rikosrekisteriä. Mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten ole jäänyt vielä mistään kiinni.

2. Minulla on tapana juoda maitoa suoraan tölkin suusta. Samoin teen mehulle. Lasien käyttö on vanhanaikaista ja niistä tulee turhaa tiskiä.

3. Pureskelen kynsiäni. Ja kynsinauhojani. Minulla on ollut viimeksi vauvana jonkinasteiset kynnet.


4. Minulla on todella herkkä ja voimakas yökkäysrefleksi. Saatan yökätä siitä, jos joku toinen sylkee minun läsnäollessani.

5. En juo ikinä "liruja" pullon pohjalta. Juoma on kuitenkin ehtinyt väljähtyä ja maistuu niin pahalta, että yökkään, jos yritän juoda sitä. 

6. Vihaan pikeepaitoja niin paljon, että minulle tulee fyysisesti todella kuvottava olo, jos näen ihmisen, jolla on sellainen päällä. En voi esim. syödä samassa pöydässä, missä istuu ihminen pikeepaita päällään. Hyi helvetti!


7. Olen aivan uskomattoman laiska. Jos minulla on suinkin mahdollisuus laistaa jostain tylsästä tai ikävästä hommasta, teen sen tuntematta tasan minkäänlaisia omatunnon tuskia.

8. Minä voisin kyllä laihduttaa ja pysyä hoikkana, mutta olen aivan liian rakastunut erilaisiin juustoihin ja suklaaseen. Ja koska minua ei loppujen lopuksi voisi vähempää kiinnostaa se, mitä puntari näyttää, olen lakannut välittämästä painostani. Etenkin, kun minulle mahtuvat EMP:n ihan normikokoiset vaatteet, eikä minun tarvitse ostaa isojen tyttöjen kokoja.

9. Minulla on sikakallis maku. Ja koska olen kermaperse, en todellakaan tyydy mihinkään halpisversioon, vaan haluan sitä aitoa ja ehtaa itseään. Maksoi mitä maksoi. Elämästä pitää nauttia, sillä täällä eletään vain kerran.


10. Minä en ikinä pelaa mitään. Syy on siinä, että vihaan häviämistä yli kaiken. Olen ratkaissut asian sillä, etten pelaa. Ellen pelaa, en voi hävitä.

PS. Koska en - taaskaan - keksinyt mitään muuta kuvitusta, niin tässä teille Salvador Dalin maalauksia. Olkaapa niin todella hyvät.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Vapaavalintainen vapaapäivä

Laiska keskiviikko. Pitkä ja hidas aamulenkki koiran kanssa. Käyttäytymisgenetiikan luento olisi menossa yliopistolla, ja iltapäivällä olisi vielä parituntinen soveltavaa evoluutiopsykologiaa, mutta minä en ole menossa. Minä pidän tänään vapaapäivän.

Olen huomannut, että pitäessäni keskiviikkoisin vapaata luennoista ja opinnoista, jaksan paljon paremmin loppuviikon. Jaksan tehdä asioita eri tavalla kuin jos istuisin keskiviikotkin luentosalien penkkejä kuluttamassa. Siksi päätin, tuntematta laisinkaan huonoa omatuntoa, että otan tästä lähtien kaikki keskiviikot itselleni vapaiksi. Toki menen, jos on täysin pakko (kuten jos kurssisuoritus jää jostain keskiviikon luennosta kiinni), mutta muuten vältän yliopistoa ja opiskelua keskiviikkoisin kuin ruttoa. Enkä voisi enää olla tyytyväisempi tähän päätökseeni!


Ellei minulla olisi evoluutiopsykologiaa sivuaineena ja ellen olisi ottanut improa vapaavalintaiseksi kurssiksi, minulla ei olisi ollut tähän päivään mennessä Turun yliopistolla vielä mitään! Ensimmäinen erityispedagogiikan luentokurssi alkaa vasta ensi viikolla. Olisin saanut maata perse homeessa sohvalla tähän asti. Sen sijaan, että perseeni olisi päässyt homehtumaan, olen saanut juosta ahkerasti kodin ja yliopiston väliä. Paitsi keskiviikkoisin.

En kuitenkaan kadu sitä, että otin evoluutiopsykologian sivuaineekseni. Se on antanut minulle valtavasti uusia näkökulmia ja avannut silmiäni ihmisluonnolle enemmän kuin olisin ikinä uskonutkaan. Sen suorittaminen on toki työlästä, mutta palkitsevaa. En myöskään kadu improkurssille ilmoittautumista, sillä sen lisäksi, että kurssi on ollut virkistävä ja erilainen, se on antanut uudenlaisia ideoita opetustyöhön. Olen saanut paljon, vaikka se saaminen on edellyttänytkin sitä, että annan itsestäni myös paljon.

Ja nyt, kun minulla on kerran laiska keskiviikko ja vapaapäivä, voisin ojentautua sohvalle, yrittää alkaa kasvattamaan edes pienen määrän hometta persuksiini, syödä laskiaispullia eilisen laskiaistiistain kunniaksi ja suklaata tämänpäiväisen ystävänpäivän kunniaksi. Kesään on vielä pitkä aika, joten ehdin laihduttaa myöhemminkin.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

ADHD-myytinmurtaja

Tällä viikolla on vietetty ADHD-viikkoa. Vaikka tietous lisääntyy, ADHD: seen liittyy edelleenkin hyvin paljon myyttejä, mitkä saavat meidät ADHD-oireiset joko nauramaan kippurassa tai raivostumaan. ADHD-viikon ja oman ADHD-diagnoosini kunniaksi avaankin teille nyt muutaman myytin.


Myytti 1: ADHD:ta ei oikeasti ole.

Ai eikö? Miksi meitä on sitten jumalaton lauma ihmisiä, joilla on täysin samanlaisia ongelmia yhteiskuntaan sopeutumisen kanssa, ja jotka tuntevat itsensä erilaisiksi ja ulkopuolisiksi? Olemmeko me kaikki pelkästään tyhmiä ja laiskoja?

Mutta perkele! Tiedän aika monta ADHD-oireista, jotka ovat Mensan jäseniä. Muistaakseni, kun viimeksi asian tarkistin, Mensaa ei ole tarkoitettu tyhmille ihmisille.

Ja taidan muistaa lukeneeni vielä jotain sellaistakin, että ADHD:n pystyy näkemään aivokuvissa. Että mitenkäs se suu nyt pannaan?


Myytti 2: ADHD on ylivilkkaussairaus, mikä paranee ajan myötä.

Itse olet ylivilkkaussairaus!

Oletko ikinä kuullut sellaisesta kuin ADD? Se on eräs ADHD:n muodoista, ja tämän “sairauden” kantaja on pikemminkin alivilkas kuin ylivilkas.

Lisäksi erityisesti ADHD-tytöt purkavat ylivilkkautensa jotenkin toisin kuin juoksemalla pää punaisena pitkin pihoja. He saattavat esim. puhua loputtomasti, heiluttaa käsiään ja jalkojaan, mutta pylly pysyy kuitenkin penkissä.

Ja mikä tärkeintä, ADHD ei ole mikään ylivilkkaussairaus, vaan tarkkaavaisuuden säätelyhäiriö. Ylivilkkaus on vain yksi oireista, mutta pääasiallisesti ongelma ADHD:ssa on nimenomaan siinä tarkkaavuudessa. Ja koska ADHD on synnynnäinen ongelma, se ei todellakaan parane mihinkään ajan myötä. Toki se saattaa muuttaa muotoaan, muttei se parane.

Eikä se ole sairaus! Sairaus on väliaikainen tila, vaikkapa nyt flunssa on sairaus. ADHD on pysyvä tila. Professori Simo Vehmasta lainatakseni, vamma on ruumiin tai mielen poikkeava tai kokonaan puuttuva osa tai toiminto. Vehmaksen mukaan ADHD on siis vamma.


Myytti 3: ADHD-oireinen ei pysty opiskelemaan eikä suorittamaan yhtään koulua loppuun.

Olen kuullut tämän järkyttävän lauseen jopa lääkäreiden suusta! Millainen tollo edes kehtaa päästää suustaan tuollaista paskaa?

On täysin totta, että monelta ADHD-opiskelijalta jäävät opinnot kesken puutteellisen tuen vuoksi. Sen sijaan, että opiskelupaikka antaisi tukea opintoihin, käsketään ADHD-opiskelijaa vain ottaa itseä niskasta kiinni ja tuen tarvetta vähätellään. Opinnot voivat jäädä kesken myös puutteellisen motivaation vuoksi. Motivaation puute johtuu hyvin usein tuen puutteesta, mutta on myös täysin mahdollista, että opintojen edetessä opiskelija saattaa huomata, ettei ala olekaan itseä varten.

Myös opintoihin käytetty aika saattaa olla pidempi kuin muilla, valmiin paperit saadaan kuitenkin. Tiedän itseni lisäksi satoja ADHD-oireisia korkeakoulusta jo valmistuneita tai parhaillaan korkeakoulussa opiskelevia. Meidän on täysin mahdollista opiskella siinä, missä muidenkin.


Myytti 4: Kaikki ADHD-oireiset ovat käytöshäiriöisiä.

Käytöshäiriö on täysin oma diagnoosinsa! Totta on, että ADHD ja käytöshäiriö kävelevät usein käsi kädessä, mutta tunnen enemmän ADHD-tapauksia ilman käytöshäiriötä kuin käytöshäiriön kanssa. Lisäksi ihmisellä voi olla käytöshäiriö ilman, että on ADHD.

Monet tuntemani ADHD-lapset ovat paljon kohteliaampia kuin normilapset. Ja koska suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että kiltti lapsi istuu perse liimattuna tuoliin, suu tiukasti supussa, niin eihän ADHD-lapsi mahdu mitenkään tähän suomalaiseen kiltin lapsen laatikkoon. Suomalainen ajatusmalli kiltistä lapsesta on jollain tavalla vääristynyt. Levottomuus ja vilkkaus käsitetään Suomessa monesti samaksi asiaksi kuin käytöshäiriö, vaikka näin ei todellakaan ole!


Myytti 5: ADHD-oireiset ovat tyhmiä, laiskoja ja saamattomia

Noh, menepäs hieman takaisin tekstissä ja luepas se kohta siitä, missä puhuttiin Mensasta. Keskustellaan sen jälkeen uudestaan siitä, miten tyhmiä ADHD-oireiset ovat.

Väitän, että ADHD-oireisten keskuudessa älykkyysosamäärä on keskiverroin korkeampi kuin mitä neuronormaaleilla on. Mutta tämä väite on siis täysin omaa mutua, eikä minulla ole tälle väitteelle tieteellistä perustaa. Ehkä jonain päivänä vielä on, jos saan tutkikusrahoituksen aiheeseen liittyen!

Toki ADHD-oireisten joukkoon mahtuu myös niitä, joilla on oppimisvaikeuksia.

Ja mitä tulee laiskuuteen ja saamattomuuteen. Oletko kuullut sellaisesta kuin hyperfokus? Sen avulla ADHD-oireiset pystyvät keskittymään niin syvästi tekemänsä tehtävän pariin, että ajantajua katoaa täysin, eivätkä he huomaa ympäröivää maailmaa ollenkaan. Hyperfokuksen aikana ADHD-oireinen pystyy tekemään työtä huomattavasti tehokkaammin kuin neuronormaali, ja paremmalla lopputuloksella! Ongelmana on se, että hyperfokus tulee vain, jos tekeminen on itselle mielekästä ja kiinnostavaa. Sen vuoksi ADHD-oireisen koti on usein kaaos, koska se siivoaminen nyt ei ole kivaa eikä mielekästä. Ja koska aloittaminen on ADHD-oireisille todella vaikeaa, sitä epämukavaa tekemistä ei vain saa aloitettua. Ei ainakaan ilman tukea!


Myytti 6: ADHD on vain pojilla.

Pyh ja pah! Tässä kohtaa minä yleensä nauran niin, että pissat tulevat housuun. Fakta on se, että poikia on diagnosoitu enemmän, koska diagnostiset kriteerit on laadittu enemmän sen mukaan, miten ADHD ilmenee pojilla. Mutta tytöillä on aivan yhtä paljon ADHD:ta kuin pojillakin! Minullakin on ADHD, ja kun viimeksi vessassa kävin, en löytänyt alaosastostani pippeliä.

Luepa vaikka tämä kirja: Understanding girls with ADHD.


Myytti 7: ADHD johtuu huonosta kasvatuksesta ja huonoista kotioloista.

Höpönpöppöä! Tunnen lukemattomia ADHD-aikuisia, jotka ovat saaneet hyvän kasvatuksen ja heillä on ollut turvallinen kotitausta. Silti heillä on ADHD. ADHD on synnynnäinen, eikä se tule tuosta noin vain. Suurin osa ADHD-tapauksista on tullut geeniperintönä, mutta myös keskosuus, synnytyksen aikaiset traumat tai äidin raskaudenaikainen nautintoaineiden väärinkäyttö voivat aiheuttaa ADHD:n. Joka tapauksessa, kasvatus ei ole syy sille, että lapsella on ADHD.


Myytti 8: ADHD paranee ruokavaliolla.

Ihan ensin, ADHD ei parane, sillä se ei ole sairaus! Toiseksi, jos sinulla “paranee ADHD” sillä, että muutat ruokavaliotasi, sinulla ei ole alun alkaenkaan ollut ADHD, vaan huono ruokavalio.

ADHD:n hoidossa tasapainoinen ja terveellinen ruokavalio on tärkeä asia, eikä sitä pidä unohtaa. Jos syöt pelkkää pullamössöä ja sokerihiilaria, niin sehän on selvä, että hypit seinille kuin sähköjänis. Jos normaali lapsi on sokerikuurin jälkeen kuin tulisilla hiilillä, niin ADHD-lapsi vasta onkin!

Ja koska terveellinen ruokavalio vaikuttaa vireystilaan, jaksamiseen ja kaikkeen terveyteen noin yleisestikin, sen tärkeyttä ei voi sivuuttaa ADHD:n hoidossa. Mutta ei se mitään edelleenkään paranna!


Tässä on nyt kahdeksan myyttiä ADHD-murrettu. Mikäli jäit kaipaamaan jotain lisää ja haluat saada OIKEAA ja ASIANTUNTEVAA tietoa liittyen ADHD:seen, suosittelen lukemaan mm. psykiatri Sami Leppämäen erinomaisia kirjoituksia aiheeseen liittyen.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Evoluutiota, resursseja ja aikatauluja

Laiska lauantai ja pitkät päiväunet. Mihinkäs tässä on opintovapaalaisella kiire? No, sen verran on kiire, että pitäisi saada ilmoittautumiset sivuaineiden kursseille. Mihinkään muualle ei sitten olekaan kiire.

Avaan intranetin ja etsin sieltä psykologian aineopintojen aikataulut. Sivuaineopiskelijoille on ihan omat aikataulunsa. Käyn kurssi kurssilta koko opintokokonaisuuden läpi: Ei yhtä ainoaa luentoa, mihin pitäisi ilmoittautua! Sivuaineopiskelijoille on tarjolla pelkkiä kirjatenttejä. Ne pari hassua luentokurssia, mitä psykologian oppiaine tarjoaa, on tarkoitettu pääaineopiskelijoille. Mieleeni tulee tämä päivän teemasana: Resurssit! Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia opettaa ketään. No, kyllä minä itsenäisesti pystyn opiskelemaan, ei siinä mitään, mutta ei se kirjojen lukeminen kuitenkaan korvaa luento-opetusta.

Jatkan etsintöjä. Seuraavana on evoluutiopsykologia. Tämä oppiaine sentään tarjoaa luentoja! Ja ihan vielä tämän syksyn aikana. Ilmoittautuminen tapahtuu NettiOpsussa. Moodlesta löytyy oppiaineen oma alusta. Joudun siis selaamaan taas kolmen eri sivuston välillä. Miten mukavaa.

Pääsen kyllä ilmoittautumaan kursseille, mutta mistään, ei Moodlesta, ei NettiOpsusta eikä intranetistäkään löydy minkäänlaisia tietoja siitä, milloin ja missä luennot pidetään. Aikataulut, mitkä intranetistä löytyvät, ovat viime vuoden aikatauluja. Pitää varmaan laittaa kysymystä opintokokonaisuudesta vastaavalle henkilölle, onko niitä aikatauluja tulossa vielä tämän vuoden puolella. Olisi hyvä tietää, mihin luentosaliin olen menossa ja milloin.

Samalla selailulla huomaan Moodlesta, että historiallinen ja sosiologinen tutkimusote kasvatustieteissä-kurssin pienryhmäopetukseen on ilmoittautunut se vähintään kahdeksan henkilöä, jotta pienryhmäopetus toteutuisi. JES! Saan laittaa pienryhmän aikataulut kalenteriini. Eikä tämänkään kurssin alkamiseen ole enää kuin viikko.

Vaikka kaikki aikataulut eivät vielä olekaan selvillä, ja psykologian laitoksen kanssa saan alkaa käydä tiukkoja neuvotteluja tenttien muuttamisesta esseiksi, niin olen silti positiivisin mielin. Uskon kaiken järjestyvän. Minä saan ne järjestymään, elleivät ne järjesty itsestään. Olen varma siitä!


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Laiska töitään luettelee

Koko kesän olen yrittänyt kokea onnistumisen iloa pienistä asioista. Välillä onnistun, yleensä en. Tänään sain taas kokea onnistumisen iloa. Ja vaikka vanhan sanonnan mukaan vain laiskat ihmiset luettelevat aikaansaannoksiaan, niin laiskan leiman uhalla aion luetella niitä. Ihan vain siksi, koska olen onnistunut, ja olen iloinen siitä.

Heräsin kahdeltatoista, mikä on unirytmiini nähden suhteellisen aikaisin. Yritän ottaa unilääkkeen joka ilta vähän aikaisemmin, että minulla olisi edes pikkarainen mahdollisuus päästä ensimmäisenä työpäivänä seitsemältä ylös sängystä. Heräämisen jälkeen nämä perinteiset joka-aamuiset toimet, eli päivän lääkeannos kurkusta alas, jotta saan silmäni auki, sekä koira ulos. Lenkki koiran kanssa jäi lyhyeksi, sillä ulkona on polttavan kuuma ja tukahduttava ilma, eikä meidän lapinkoiramme superkarvoineen viihdy ulkona kuumalla ilmalla.

Kun pääsimme sisälle, laitoin koiralle ruuan ja aloin tyhjentää astianpesukonetta. Sain sen jopa täytettyä uudestaan ja päälle. Wau!


Lopulta pääsin istahtamaan koneen ääreen. Sain kuin sainkin avattua sivuston, minkä kautta pääsen aktivoimaan Turun yliopiston käyttäjätunnukset. Muutaman klikkauksen jälkeen sain tietokoneen ruutuun tekstin: Käyttäjätunnusten aktivointi onnistui. JES! Sen jälkeen Moodle auki. Pääsin kuin pääsinkin kirjautumaan Moodle-alustalle. Vielä kun muistaisi käydä siellä ennen opintojen alkua katsomassa, mitä kaikkea uutta ja kivaa sinne on ehtinyt tulla.

Vielä on pitkä to do-lista edessä, mutta sain vedettyä siitä jo kaksi kohtaa ylitse! Tietenkin tuo kaikkein tärkein, eli opintoraha, olisi hyvä hoitaa tässä mahdollisimman pian pois alta, mutta koska se vaatii vähän paneutumista, en tiedä, onko minulla enää jaksamista tehdä sitä tänään. Mutta onhan tässä vielä heinäkuuta jäljellä. Pari päivää.

Ja pääasia on se, että olen aloittanut! Olen saanut tehtyä JOTAIN. Enää ei tuo to do-lista ole niin pitkä kuin mitä se oli eilen. Ja olen erittäin ylpeä itsestäni, että sain tämän, vaikkakin erittäin pienen, mutta kuitenkin tärkeän asian pois päiväjärjestyksestä. Tästä on helpompi jatkaa eteenpäin!