keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pois alta, akkavalta!


Minulla on ollut viime aikoina ihan supertylsää. Gradun teoriaosuus on ollut valmis jo vaikka kuinka kauan, samoin kaikki kevään harjoitustyöt ovat valmiita. Evoluutiopsykologiasta on yksi kurssi vielä vähän kesken, ja sekin loppuu ensi viikolla. Minulla ei ole mitään tekemistä! Ja minähän en voi olla ilman mitään järkevää tekemistä. Tulen vielä enemmän hulluksi kuin mitä olen jo entuudestaan, ellen saa tehdä jotain.

Selasin Turun yliopiston intranetiä ja mietin, mitä hittoa oikein keksisin itselleni tälle keväälle. En minä jaksa koko toukokuuta vain maata sohvalla ja katsoa leffoja. En todellakaan! Sitten minä keksin sen: sukupuolentutkimus! Sivuaine, minkä voi aloittaa milloin vain, ja koko paskan saa suoritettua esseinä. Asia on tuttua huttua, ja koska se on tuollainen hömpänpömppätiede (juuri sellaisesta minä tykkäänkin), niin minä saan kirjoittaa juuri niin sekavia ja monimutkaisia esseitä kuin vain osaan, ja se katsotaan vain eduksi. Ah, turhia esseitä turhasta aiheesta. Mikään ei ole sen rentouttavampaa!


Otin saman tien yhteyttä sukupuolentutkimuksen laitokselle ja esittelin sekä itseni että asiani. Sain erittäin ystävällisen vastaanoton, ja siellä oltiin jopa innoissaan, että joku haluaa vielä tässä vaiheessa vuotta aloittaa opiskelun. Pyysin saman tien ohjeistuksen, miten suoritan esseet. Ohjeet sain sähköpostilla tänään. Katsoin opinto-oppaasta kaikki kirjat, mitä tarvitsen esseitä varten ja laitoin koko satsin varaukseen. Osan kirjoista pääsen hakemaan jo huomenna. Tai no, saisin ne haettua vielä tänään, jos jaksaisin nostaa pär-ceeni sohvalta, mutta olen koko päivän ravannut läpi remonttiliikkeitä hyvän ystäväni kanssa, koska hän tekee remonttia. En jaksa enää tänään lähteä kirjastoon.

Viikonlopuksi olen menossa Tampereelle opiskelemaan, mutta ensi viikolla viimeistään saan aloittaa jonkun ihanan, 15-sivun mittaisen, kuivan ja tylsän esseen kirjoittamisen. En jaksa odottaa! Uskomatonta, että joku voi olla näin innoissaan jostain sukupuolentutkimuksen esseistä, mutta en minä ole ikinä väittänyt normaali olevani. Päinvastoin, jos minua kutsutaan normaaliksi, se on jo aika paha loukkaus.

Koska sain varattua kaikki perusopintoihin kuuluvat lähdekirjat, saan todennäköisesti aika nopeasti nämä kurssit valmiiksi. Ellei sitten tule joku este enkä pääse kirjoittamaan. Mutta onneksi voin jatkaa aineopintoihin saman tien! Enköhän minä jotenkin tällä setillä jaksa toukokuun loppuun asti. Ellen sitten onnistu saamaan opintoja kokoon ennen toukokuuta. Ei sekään mahdotonta olisi, kun kerran lähdekirjallisuus on helposti ja nopeasti saatavilla.

Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi päässyt lukemaan feministisen filosofian suuria nimiä, kuten Simone de Beauvoiria tai Virginia Woolfia. Ah, mikä nautinto! Ja pääsen vielä kirjoittamaan niistä teoksista esseitä!!! IIIIIIIIIK! Feminismiä ja girl poweria.

Kuten vanha runo kuuluu: "Pois alta, akkavalta! Isä huusi sängyn alta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti