Näytetään tekstit, joissa on tunniste naamiaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naamiaiset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. syyskuuta 2018

Halloween tulee! Oletko valmis? Minä olen!

Syyskuun puoliväli. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäiset joulukuvastot ovat ilmestyneet ja pikkuhiljaa alkavat kaupat täyttyä joulukrääsästä. Joka vuosi joulu tulee aikaisemmin. Olen suhteellisen varma, että vielä jonain päivänä ensimmäiset joulukrääsät tulevat kauppoihin heti sen jälkeen, kun juhannuskrapulasta on toivuttu.

Itse en ole jouluihmisiä. Kämppä on muutenkin sekainen ja nurkat täynnä sontaa, ja sitten tänne vielä pitäisi raahata joku variseva kuusi! Juu, ei kiitos. Ennemmin minä katselen niitä kuusia metsässä kuin kämppäni nurkassa. Ja ne saatanan jouluruuat. Voi oksennus! En voi ymmärtää, kuka voi tykätä jostain lanttulaatikosta. No, makunsa kullakin. Jos joku tykkää syödä muodotonta, pahanhajuista mössöä, niin minun puolestani. Ei se minun suussani maistu.
Kummitus-Satu. Kuva on otettu voimauttavan valokuvan koulutuksessa.
Suomalaiset ovat kaikessa jouluvimmassaan unohtaneet, että syksyllä on muitakin juhlia. Perisuomalainen kekri on jäänyt jonnekin keskiajalle, eivätkä ihmiset tätä nykyä edes tiedä enää tuollaisenkin juhlan joskus olleen. Se oli sadonkorjuun juhla. Nykyään sen tilalle on raivannut tietään Halloween.

Halloween on - jos minulta kysytään - vuoden paras juhla. Pääkalloja, kauhua, luurankoja, hämähäkinseittejä, naamiaisasuja ja kilokaupalla karkkia! Mikäs sen parempaa kuin pistää noitapata pöydälle ja tunkea se täyteen nannaa. Ja se vasta ihanaa onkin, ettei tarvitse pahemmin miettiä pukeutumiskoodeja. Hakee vain Punanaamiosta jonkun kivan naamiaisasun ja se on siinä. Halloweenina saa olla juuri niin hörhö kuin oikeasti on.

Minä olen valmistautunut Halloweeniin erinomaisen hyvin! Melkein kaikki on valmista. Enää toteutus puuttuu.

Parhaat Halloween-bileet tarkoittavat sitä, että kaikki tarjottava liittyy tavalla tai toisella teemaan. Kuppikakut on hyvä tehdä pääkallon muotoisiin muotteihin ja koristella Halloween-teeman mukaisesti joko pääkallokoristeella tai Halloween-strösselillä. 


Aivojen muotoinen muotti on erinomainen, kun haluat yllättää ystäväsi hieman erilaisella hyytelöllä. Hyytelön väriksi tietenkin joku päheä väri, kuten vaikka vihreä. Eikä yksikään pöytä Halloweenina ole mitään ilman noitapataa! Kyllä sellainen nyt täytyy olla. Ellei pata sisällä nannaa, niin kuivajäätä sitten ainakin. Se luo mukavaa, hyistä tunnelmaa.


Eikä Halloween olisi tasan mitään ilman yksisarvisleivoksia! Yksisarvisia tarvitaan aivan ehdottomasti myös Halloweenina. Samoin tukevaa pääkallovuokaa, missä voit tehdä ihan mitä tahansa! Vaikkapa pääkallopizzoja (kaverini laittoi linkin Faceseinälleni reseptistä). 


Ja koska Halloween suorastaan vaatii pientä koristelua, voit koristella ikkunasi - tai minkä tahansa kohdan kämpästäsi - tällaisella supersuloisella Halloween-kranssilla! Tämän kranssin on tehnyt käsityönä RocKi-kaupan Kirsi. Sama henkilö, joka teki minulle sen aivan liian ihanan pääkallokaulahuivin. Katsokaa nyt, miten valtavan suloinen koriste! Aivan ihana. Eihän tuota voi pois laittaa Halloweenin jälkeen, kun se on niin älyttömän hieno.


Ja ainutkertainen! Se on minun vain siksi, että minä kaikkein nopeimpana sain napattua sen vain pari minuuttia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin RocKi-kauppaan. Jos SINÄ haluat tällaisia ainutlaatuisia, laadukkaita ja IIIIIIHANIA käsitöitä itsellesi, käy tykkäämässä RocKi Finlandin Facesivuista. Saat nopeammin tiedon siitä, mitä kaikkea uutta sinne on tullut. Ja muista, minä olen siellä myös tykkääjänä, ja minulla on nopeat refleksit. Osaatko sinä olla minua nopeampi, jos sinne tuleekin jotain superihanaa, mitä on myynnissä vain yksi kappale? Toivottavasti et, sillä minä haluan sen kuitenkin itselleni!

Nyt sitten vain Halloween-bileitä suunnittelemaan. Alku on jo hyvä, ellei jopa loistava! Ja taatusti pöydässä on paremmat tarjoilut kuin joku saakelin kämänen lanttuloota.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

10 vinkkiä ensi kertaa Tuskaan tulevalle

Oletko aina halunnut mennä Tuskaan, muttet ole vielä uskaltanut? Lähettääkö työnantajasi sinut töihin Tuskaan, vaikka itse olisit enemmän Iskelmäfestari-tyyppiä, etkä tiedä, miten erottua joukosta mahdollisimman vähän? Tässäpä sinulle oivia vinkkejä, miten ensi kertaa Tuskaan tuleva voi valmistautua tulevaan koitokseen.


Vinkki 1: Miten pääsen Suvilahteen?

Tuska järjestetään Suvilahdessa, mikä sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta. Jos olet maatalon mimmi, joka on ensi kertaa elämässään isolla kirkolla, näillä neuvoilla löydät vaivatta perille ilman sen kummempia karttoja!

Etsi lähin mahdollinen metroasema. Kun pääset alas metrolaiturille, valitse se puoli laituria, millä seisoo enemmän mustiin pukeutuneita ihmisiä. Seuraa näitä mustiin pukeutuneita ihmisiä samaan metrojunaan.


Sinun pitää jäädä pois Sörnäisten asemalla. Metrossa on sekä kuulutukset että taulut, joten asema ei voi mennä ohi. Jos kuitenkin ehdit matkan aikana unohtaa, millä asemalla piti jäädä pois, niin jatka mustiin pukeutuneiden ihmisten seuraamista, ja jää pois samalla asemalla kuin millä he jäävät pois.

Seuraa mustaa ihmislaumaa ulos metroasemalta kadulle. Tästä on pieni kävelymatka itse tapahtumapaikalle. Sinun pitäisi nähdä K-market Sörkka. Tämä kauppa kannattaa muistaa, sillä se on auki klo 23 asti, ja sieltä saa kätevästi ostettua mässyä mukaan hotelliin. Mutta tässä vaiheessa iltaa käänny tämän K-marketin kohdalta mäkeä alas. Jatka edelleenkin tämän mustan ihmismassan seuraamista. Mäen alapuolella festarialue jo onkin, ja löydät helposti pääsisäänkäynnille menemällä sinne, minne kaikki muutkin menevät.


Vinkki 2: Miten pukeutua Tuskaan?

Tuska on periaatteessa Tule-sellaisena-kuin-olet -festari, joten festareille voi tulla vaikka Adidaksen verkkarit jalassa. Käytännössä kuitenkin huomaat hyvin äkkiä, että festarikävijöiden ulkomuoto ja vaatetus noudattaa samaa kaavaa. Mikäli haluat sulautua joukkoon, noudata näitä pukeutumisohjeita.

Vaatetuksen pääväri on musta. Myös maastokuvio on suosittua. Erittäin suosittu asuste on myös kertakäyttösadetakki, mitä näkyy yllättävän usean festarikävijän päällä melkeinpä joka Tuskassa. Joidenkin henkilöiden päällä näkyy myös neonpinkkiä, ja tämä on varsin ok. Kaikki erilaiset naamiaisasut ovat samoin tuskalaisten suosiossa, ja tänä vuonna mukana festaroimassa oli mm. Jeesus, paavi, joulupukki ja kaksi yksisarvista.


Jos haluat olla varma festariasusi sopivuudesta, kysy itseltäsi nämä kysymykset:

Onko vaatteesi musta? - On varsin ok.
Löytyykö vaate EMP:n kuvastosta? - On erittäin ok.
Onko vaate ostettu Punanaamiosta? - On todellakin ok.
Onko vaate ostettu Varustelekasta? - On erittäin ok.

Näillä asusteilla et erotu joukosta mitenkään, vaan sulaudut muiden tuskalaisten sekaan ihan kevyesti.

Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä, suosittelen harkintaa vaatetuksen muuttamisen suhteen:

Lukeeko paidassasi Anssi Kela Fan Club? - Herättää taatusti huomiota, muttei kovin positiivisessa mielessä. Lähinnä herättää kanssaihmisissä sääliä.
Kuuluuko asusteesi Marimekon mallistoon? - Tulee taatusti herättämään ihmetystä ja keräämään hämmästyneitä katseita.
Onko lempiasusteesi pinkki Lacosten pikee-paita ja purjehduskengät? - Näissä vaatteissa sinut nauretaan ulos.

Toisaalta haluaisin kerrankin nähdä jonkun pinkissä Lacosten pikee-paidassa, valkoisissa farkuissa ja purjehduskengissä juomassa viiniä Tuskassa. Tämä tyyppi olisi taatusti Tuskan nähtävyys!


Vinkki 3: Miten meikkaan itseni Tuskaa varten?

No älä nyt tällaista murehdi! Käy ostamassa Punanaamiosta naamavärejä ja tee itsellesi corpse paint. Etkä taatusti erotu joukosta, koska 50 %:lla tuskalaisista on jonkinlainen corpse paint naamallaan.

Ellet osaa tehdä corpse paintia, YouTubesta löydät erinomaisia opetusvideoita, joiden avulla loihdit todella makeat maskit!


Vinkki 4: Miten laittaa hiukset?

Mitä omalaatuisempi väri ja leikkaus, sitä parempi. Voit värjätä hiuksesi shokkiväreillä, tai vaihtoehtoisesti laittaa päähäsi värikkään peruukin. Tylsät, tasapaksut hiukset voi myös peittää hassulla hatulla tai vaikkapa kukkaseppeleellä. Mitä omalaatuisempaa, sitä parempaa!


Vinkki 5: Miten löytää festarialueelta kaverin kaveri, jota ei ole koskaan nähnyt livenä?

Neuvo "etsi mustiin pukeutunutta ihmistä, jolla on shokkivärjätyt hiukset", on kaikkein huonoin mahdollinen. Noin 80 % tuskalaisista kuuluu tähän kategoriaan. Ennemmin sopikaa treffit johonkin tarkkaan paikkaan ja kertokaa toisistanne joku todella yksityiskohtainen tieto. Vaikka nimilappu rintaan, ellei muuten erotu joukosta.


Vinkki 6: Miten muka voin mennä Tuskaan, kun minulla on pieniä lapsia eikä lastenvahtia ole saatavilla Tuskan aikoihin?

Kakarat mukaan ja menoksi! Tuskassa on joka ikinen vuosi kaiken ikäisiä lapsia, ihan pienistä vauvoista alkaen. Tarpeeksi hyvät kuulosuojaimet vain mukuloiden päähän ja se on siinä.

Tuska on todella siisti festari, ja tämän sanon täydellä sydämellä. Siellä ei ole ikinä, ja todella tarkoitan IKINÄ, ollut minkään asteista sikailumeininkiä, mitä taas löydät Ruisrockista. Toki Tuskassakin kaljaa juodaan, mutta siellä ei oksennella ja kuseskella ympäriinsä, kuten juurikin siellä Ruisrockissa tehdään. Lasten on erittäin turvallista tulla Tuskaan mukaan, ja muut tuskailijat osaavat ottaa pienet festarikävijät huomioon.

Tänäänkin pari 5-6-vuotiasta lasta bailasi Europen keikan aikana, ja ihmiset katsoivat näitä lapsia hymyillen, antoivat heille tilaa ja bailasivat lasten mukana.

Gojira

Vinkki 7: Miten muka voin mennä Tuskaan, kun olen jo eläkkeellä?

Siten, että käyt hakemassa itsellesi ilmaisen kolmen päivän eläkeläisen vapaalipun! Siellä pyörii joka ikinen vuosi mummoa ja vaaria muiden joukossa. Ihminen ei ole ikinä liian vanha Tuskaan.


Vinkki 8: Miten muka voin mennä Tuskaan, kun olen liikuntavammainen?

Suvilahti on tasainen alue, ja siellä on erittäin helppoa kulkea pyörätuolilla. Myös invavessoja löytyy. Joka vuosi Tuskassa on pyörätuoleilla kulkevia avustajineen, enkä ole ikinä kuullut, että kenelläkään olisi ollut ongelmia liikkumisen kanssa. Ja avustajathan pääsevät tietenkin ilmaiseksi!


Vinkki 9: Onhan Tuskassa varmasti tarpeeksi istumapaikkoja?

NO EI VARMASTI OLE! Penkkejä on vähän, eikä lähelläkään esiintymislavoja, ja nekin vähän penkit on aina varattuja. Mitään selkänojallista on turha edes kuvitella. Ainoa istumapaikka, missä on selkänojan tynkää, on Bajamaja.

Jos olet jalka- tai selkävammainen, kuten minä olen, ota mukaasi selkänojallinen retkituoli! Minullakin on sellainen aina mukana. Sen saa kokoon, se on kevyt kantaa ja pääset istumaan aina silloin, kun itse haluat. En voi kyllin korostaa tämän retkituolin kätevyyttä. Ota sellainen siis mukaasi, aivan ehdottomasti!

Arch Enemy

Vinkki 10: Mikä on mosh pit ja mitä tarkoittaa moshaus?

Nämä kaksi termiä kuuluvat olennaisena osana hevifestareita, joten opettele nämä termit ulkoa!

Moshaus tarkoittaa pään ja hiusten heiluttamista musiikin tahtiin:


Sitä tekevät Tuskassa kaikki, joten kannattaa alkaa harjoitella jo nyt. Sujuu sitten ensi vuonna.

Mosh pit on keskelle ihmisjoukkoa syntyvä "pyörre". Jos haluat välttää mosh pitin, vältä menemästä ihan keskelle. Mosh pit on armoton asia, ja jos joudut keskelle sitä, se on menoa ja meininkiä!


Tässä peruseväät sellaiselle, joka harkitsee ensimmäistä kertaa Tuskaan tuloa. Ja Tuskaan tulo todella kannattaa! Älä siis epäröi enää, vaan tule mukaan joukkoon tummaan. Nähdään ensi vuonna Tuskan merkeissä!

Kreator

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 45

Viimeöisessä unessa olin juuri palannut sairauslomalta takaisin töihin. Koulutalo ei ollut se, missä olen töissä, vaan se oli yksi niistä kouluista, missä itse kävin peruskouluaikana. Eräs kollegoistani, jolla ei ole osaa eikä arpaa lukujärjestysten teon suhteen, tuli huikkaamaan minulle, että heti sairauslomani päätteeksi hän on tehnyt minulle sellaisen lukujärjestyksen, että joudun kaksi päivää peräkkäin olemaan ylitöissä ja sijaistamaan erästä toista opettajaa. Mietin, mahdanko mitenkään jaksaa, mutta lupasin yrittää.

Yhtäkkiä huomasin olevani vetämässä yökoulua. Emme olleet enää siinä samassa koulutalossa, missä äsken vielä olin, vaan tällä kertaa olimme valtavassa hallissa, missä oli seinillä roikkumassa suuria naamareita ja järjettömät bileet. Täällä minun sitten pitäisi vetää se yökoulu. Lähdin kävelemään hallin takaosaan, vähän niin kuin “esiintymislavan taakse”, ja huomasin olevani, jälleen kerran, siellä unen ensimmäisessä koulussa, tosin eri käytävällä kuin unen alussa. Käytävä oli täynnä pahvilaatikoita, mitkä rönsyilivät tavaroita, ja oppilaita oli penkomassa näitä laatikoita etsien jotain roolivaatetta ison hallin juhlaa varten. Kävelin oppilaiden ohitse kuin ollen valvontatehtävissä.

Välillä palasin aina isoon ja valtavaan halliin, missä ne naamarit roikkuivat seinillä. Seikkailin edestakaisin pitkin käytäviä, kävelin päämäärättömästi, ja maisemat vaihtelivat isojen hallien ja koulun käytävien välillä. Erittäin sekava uni.

Naamareita myynnissä Venetsiassa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Unien ihmeellinen maailma, osa 9

Ensimmäisessä unessa oli minä ja kaksi tuttavaani. Meillä oli kaikilla koiria, ja toinen tuttavistani oli lopettamassa omaansa syystä, että koira oli erittäin vanha ja myöskin sairas.

Tosielämässä kummallakaan tuttavistani ei ole koiraa. Unessa minulla oli kyllä Kauno, mutta rotu ei ollut sama kuin mitä Kauno oikeasti on. Väri oli kyllä sama, mutta unessa Kauno oli lyhytkarvainen ja luppakorvainen.

Ihmettelin tuttavani välinpitämätöntä suhtautumista koiransa lopettamiseen. Hän ei mielestäni surrut tarpeeksi. Toki koira oli vanha ja sairas, ja lopettamispäätös oli tullut koiran omaa parasta ajatellen, eikä sitä oltu tehty hätiköidysti. Tuttavani tunteeton asenne vain kummastutti.

Samalla olin itse aivan paniikissa, sillä eläinlääkäri sanoi minulle, että Kauno pitää lopettaa. Kaunolla oli kasvaimia, mm. Kasvoista roikkui ylimääräinen käsi. Käsi oli ihmisen käsi, vaikka se oli yltä päältä Kaunon karvan peitossa. Huusin, että pakkohan tuo käsi on tuosta pois saada, eikä mun rakasta koiraani nukuteta. Pakko tällaiseen tilanteeseen on joku keino keksiä, että koira saadaan terveeksi.

Tuttavani oli välinpitämätön myös minun paniikilleni ja tuskahuudoilleni, kun yritin selittää, etten halua Kaunoa nukutettavan.

Heräsin kauheaan vessahätään. Kävin vessassa, menin takaisin sänkyyn ja jatkoin nukkumista.

Sen jälkeen hyppäsin toiseen ympäristöön. Olin bileissä, missä tuttavaperheen mies yritti iskeä minua kaikin tavoin. Olin erittäin vaivautunut tilanteesta. Bileet olivat naamiaiset ja näin paljon tuttuja menneisyydestä ja nykyisyydestä. Erään vanhan tutun kanssa lähden jatkoille, mutta koska jatkopaikassa ei ollut naamiaisia ja ihmiset olivat pukeutuneet täysin tavallisesti, meitä katsottiin pitkään erikoisten asusteidemme vuoksi ja tuijotus häiritsi meitä. Päätimme vaihtaa takaisin bileisiin.

Tuttavamies tuli taas hönkimään niskaani ja ahdistuneisuus jatkui. Join drinkkejä minkä ehdin. Joka paikassa oli värikkäitä silkkihuiveja sekä koristeena että ihmisten asusteina.

Jotain unessa vielä tapahtui, mutten muista enää tarkalleen, mitä. Herätyskello herätti.

Kauno on pitkäkarvainen ja toinen korva on jo noussut pystyyn. Unen koira ei ollut suomenlapinkoira.