Yllätysten kesä 2020: Vuodelepoa ja vauvaa

Kaksi viikkoa sitten elämäni muuttui kertaheitolla. Siis täydellisesti. Vanhaan ei ole paluuta, paitsi ehkä 20 vuoden päästä.

Mitä sitten tapahtui? Se, mitä epäilin pissatulehdukseksi, olikin jotain aivan muuta. Se olikin hyvin pitkälle edennyt raskaus! Ehtinyt jo raskausviikolle 32 siinä vaiheessa, kun koko juttu huomattiin. Vauva vain ei ollut pitänyt mitään kiirettä eikä ilmoittanut itsestään mitään. Eikä minulla ollut sen kummempaa vauvamahaakaan kasvanut koko kevään aikana. Ei ole kunnon vauvamahaa vieläkään, vaikka olen kahdeksannella kuulla raskaana.

Kuva: Sarah Richer, Pixabay

Minulle ei näemmä haluta antaa ensimmäistäkään normaalia raskausaikaa. Esikoisen kohdalla saimme kyllä tietää vauvasta suhteellisen nopeasti, mutta yhtä nopea oli sitten vauvakin: hän päätti tulla ulos jo raskausviikolla 23. En siis päässyt kokemaan loppuraskauden ihanuuksia. Ja luulin, etten voisi ikinä tuon pidemmälle raskaudessa edes päästä! Nyt minä sitten olen tässä pienen pömppömahani kanssa, huomenna tulee viikko 34 täyteen ja alkuraskaus meni täysin ohitse. Sain pelkän loppuraskauden. Ja senkin sain ennenaikaisen synnytyksen vaaran kanssa, joten joudun olemaan tämän raskauden loppuun saakka vuodelevossa enkä saa tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi istua. Se siitä kesälomasta ja kesälomareissuista sitten.

Mitä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa olen huomannut tämän raskauden aikana, kun olen kerran päässyt näin loppuvaiheeseen? Millaisia uusia asioita olen saanut kokea elämässä? Tässäpä teille, jotka ette ikinä ole kokeneet loppuraskautta (vaikka siksi, että olette miehiä ettekä voi sukupuolenne takia tulla raskaaksi), pientä kosketusta siihen, millaista elämä on, kun olet kahdeksannella kuulla raskaana. Ja täydessä vuodelevossa.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Sohvalta ylös pääseminen voi olla niin haastava työ, ettet oikeasti ehdi vessaan, vaikka lähtisit kuinka ajoissa.

- Tena Lady Superista on tullut paras ystäväsi.

- On täysin mahdollista, ettei aikuinen ihminen, jolla on kaksi toimivaa kättä ja jalkaa (ja jotenkuten toimiva pääkuuppa), pysty pyyhkimään omaa persettään, koska maha tulee tielle.

- Kakalla käymisestä on tullut elämys, jota suorastaan odottaa siitä huolimatta, että perseen pyyhkiminen on mahdoton tehtävä.

- Päivän tärkein ateria on lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua, johon on sekoitettu Pegorionia. 

- Ymmärrät vihdoin, miten tärkeässä roolissa vessa ja vessa-asiat ovat elämässäsi.

Kuva: Annalise Batista, Pixabay

- Siinä kohtaa, kun raskauden vaihe ja ennenaikaisen synnytyksen riski selviävät, kukaan ei suostu tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi millään muotoa. Ei edes suullisesti. Joudut siis elämään viikkotolkulla ilman seksiä.

- Jossain kohdassa seksuaalinen turhautumisesi ja panetuksen määrä alkaa olla sitä luokkaa, että mielestäsi jo Simpsonit ovat hardcore pornoa.

- Kesän voi viettää ajamatta säärikarvoja. Kaikki ymmärtävät, ettei runsahko ruhosi vain taivu sellaiseen toimitukseen.

- Uuden ihmisen tuominen tähän maailmaan vaatii taakseen valtavan byrokratiakoneiston eikä tämä uusi ihminen voi tulla, elleivät kaikki paperiasiat ole kunnossa hyvissä ajoin ennen syntymää. Miten ihmeessä tuhat vuotta sitten ollaan voitu tuoda lapsia tähän maailmaan ilman kaikkea tätä paperisotaa? En ymmärrä.

- Koko maailma menee sekaisin, ellet ole käynyt kertaakaan neuvolassa, vaikka syynä on se, ettet ole tiennyt olevasi raskaana.

- Äitiyspakkauspäätökset tehdään puolessatoista tunnissa, vaikka muissa Kelan tekemissä päätöksissä kestää kuukausitolkulla.

Kuva: Dan Evans, Pixabay

- Imuroimisesta tulee yllättävän houkutteleva toimenpide siinä vaiheessa, kun se kielletään. Myös mattojen pesu käsin alkaa kummasti kiehtoa.

- Valmisruuan pyöriminen mikrossa tuottaa täysin uudenlaisia katseluelämyksiä. 

- Pizzaan voi kyllästyä! Perunat ja silli maistuvat yllättävän hyviltä siinä vaiheessa, kun olet syönyt kaksi viikkoa joko pakastepizzaa tai pizzaa kotiinkuljetuksella, koska kaupassakäynti ja kokkaaminen ovat kiellettyjä.

- Television tarjonta on nykyään sellaista, että näet jokaiselta kanavalta samat uusinnat noin sataan kertaan. Sarjoista, mistä olet nähnyt uusintojen uusinnat sataan kertaan jo vuonna 2005. Eikä tässä ole tippaakaan liioittelun makua. Valitettavasti.

- Telia-tv ei riitä tuomaan tarvittava määrä viihdettä elämään, vaan tarvitset välttämättä myös Netflix-tunnukset.

Kuva: Sebagee, Pixabay

- Silloin, kun sinä et saisi liikkua sohvalta mihinkään ja kaikki varteenotettavat koiravahdit ovat omilla reissuillaan pois kaupungista, juuri silloin koirasi saa ripulin ja alkaa oksentaa. Etkä sinä tietenkään saa viedä koiraa ulos etkä siivota oksennuksia lattialta. Ja koirahan ei tietenkään oksenna  eikä ripuloi lattialle, mistä se olisi suht helppoa siivota, vaan tietenkin matolle!

- Tytöille on olemassa huomattavasti enemmän kauniita ja omaperäisiä nimiä. Poikien nimien kanssa ei käytetä läheskään yhtä paljon mielikuvitusta ja pojille on olemassa muutenkin vähemmän nimivaihtoehtoja. Olemme siis saamassa pojan. Ehdottamani nimi Hadrianus ei saanut vauvan isältä kovinkaan innostunutta vastaanottoa.

- On täysin mahdollista saada kaikki tarvittava vauvakama ilman, että lähdet itse kaupoille. Siihen tarvitaan vain Facebook, jokin vauva- tai roskalavaryhmistä ja pari hyvää ystävää, joilla on ajokortti ja auto.

- Kesäloma voi kulua hitaasti! Aika matelee kuin etana sen sijaan, että se lentäisi kotkan lailla. Etenkin, kun sinulla ei ole lääkärin lupaa poistua kaupungista. Tai edes kotoasi. Tai edes siltä saakelin kotisohvalta.

Kuva: Sarah Richter, Pixabay

Eräs hyvä ystäväni sanoi kerran, että minun Facebook-seinääni on mielenkiintoisempaa seurata kuin Kauniita ja rohkeita. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä hän tarkoitti tällä. Tämä elämä, mitä minä elän, tarjoaa kyllä sellaisia juonenkäänteitä, ettei kukaan kirjailija tällaisia keksisi. Kaiken lisäksi sillä hepulla, joka kirjoittaa minun elämäni käsikirjoitusta, on todella kummallinen ja kieroutunut huumorintaju.

Melkein jo pelottaa ajatella, mitä minun elämäni käsikirjoitus tuo eteeni seuraavassa luvussa. En tiedä, uskallanko edes kääntää sivua! Sen verran on ollut yllätyksiä täynnä tämä vuosi 2020, ettei tämä ihan heti pääse unohtumaan.

Kuva: Sohyun Park, Pixabay

Halloween tulee! Oletko valmis? Minä olen!

Syyskuun puoliväli. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäiset joulukuvastot ovat ilmestyneet ja pikkuhiljaa alkavat kaupat täyttyä joulukrääsästä. Joka vuosi joulu tulee aikaisemmin. Olen suhteellisen varma, että vielä jonain päivänä ensimmäiset joulukrääsät tulevat kauppoihin heti sen jälkeen, kun juhannuskrapulasta on toivuttu.

Itse en ole jouluihmisiä. Kämppä on muutenkin sekainen ja nurkat täynnä sontaa, ja sitten tänne vielä pitäisi raahata joku variseva kuusi! Juu, ei kiitos. Ennemmin minä katselen niitä kuusia metsässä kuin kämppäni nurkassa. Ja ne saatanan jouluruuat. Voi oksennus! En voi ymmärtää, kuka voi tykätä jostain lanttulaatikosta. No, makunsa kullakin. Jos joku tykkää syödä muodotonta, pahanhajuista mössöä, niin minun puolestani. Ei se minun suussani maistu.

Kummitus-Satu. Kuva on otettu voimauttavan valokuvan koulutuksessa.

Suomalaiset ovat kaikessa jouluvimmassaan unohtaneet, että syksyllä on muitakin juhlia. Perisuomalainen kekri on jäänyt jonnekin keskiajalle, eivätkä ihmiset tätä nykyä edes tiedä enää tuollaisenkin juhlan joskus olleen. Se oli sadonkorjuun juhla. Nykyään sen tilalle on raivannut tietään Halloween.

Halloween on - jos minulta kysytään - vuoden paras juhla. Pääkalloja, kauhua, luurankoja, hämähäkinseittejä, naamiaisasuja ja kilokaupalla karkkia! Mikäs sen parempaa kuin pistää noitapata pöydälle ja tunkea se täyteen nannaa. Ja se vasta ihanaa onkin, ettei tarvitse pahemmin miettiä pukeutumiskoodeja. Hakee vain Punanaamiosta jonkun kivan naamiaisasun ja se on siinä. Halloweenina saa olla juuri niin hörhö kuin oikeasti on.

Minä olen valmistautunut Halloweeniin erinomaisen hyvin! Melkein kaikki on valmista. Enää toteutus puuttuu.

Parhaat Halloween-bileet tarkoittavat sitä, että kaikki tarjottava liittyy tavalla tai toisella teemaan. Kuppikakut on hyvä tehdä pääkallon muotoisiin muotteihin ja koristella Halloween-teeman mukaisesti joko pääkallokoristeella tai Halloween-strösselillä. 

Aivojen muotoinen muotti on erinomainen, kun haluat yllättää ystäväsi hieman erilaisella hyytelöllä. Hyytelön väriksi tietenkin joku päheä väri, kuten vaikka vihreä. Eikä yksikään pöytä Halloweenina ole mitään ilman noitapataa! Kyllä sellainen nyt täytyy olla. Ellei pata sisällä nannaa, niin kuivajäätä sitten ainakin. Se luo mukavaa, hyistä tunnelmaa.

Eikä Halloween olisi tasan mitään ilman yksisarvisleivoksia! Yksisarvisia tarvitaan aivan ehdottomasti myös Halloweenina. Samoin tukevaa pääkallovuokaa, missä voit tehdä ihan mitä tahansa! Vaikkapa pääkallopizzoja (kaverini laittoi linkin Faceseinälleni reseptistä). 

Ja koska Halloween suorastaan vaatii pientä koristelua, voit koristella ikkunasi - tai minkä tahansa kohdan kämpästäsi - tällaisella supersuloisella Halloween-kranssilla! Tämän kranssin on tehnyt käsityönä RocKi-kaupan Kirsi. Sama henkilö, joka teki minulle sen aivan liian ihanan pääkallokaulahuivin. Katsokaa nyt, miten valtavan suloinen koriste! Aivan ihana. Eihän tuota voi pois laittaa Halloweenin jälkeen, kun se on niin älyttömän hieno.

Ja ainutkertainen! Se on minun vain siksi, että minä kaikkein nopeimpana sain napattua sen vain pari minuuttia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin RocKi-kauppaan. Jos SINÄ haluat tällaisia ainutlaatuisia, laadukkaita ja IIIIIIHANIA käsitöitä itsellesi, käy tykkäämässä RocKi Finlandin Facesivuista. Saat nopeammin tiedon siitä, mitä kaikkea uutta sinne on tullut. Ja muista, minä olen siellä myös tykkääjänä, ja minulla on nopeat refleksit. Osaatko sinä olla minua nopeampi, jos sinne tuleekin jotain superihanaa, mitä on myynnissä vain yksi kappale? Toivottavasti et, sillä minä haluan sen kuitenkin itselleni!

Nyt sitten vain Halloween-bileitä suunnittelemaan. Alku on jo hyvä, ellei jopa loistava! Ja taatusti pöydässä on paremmat tarjoilut kuin joku saakelin kämänen lanttuloota.

Hevarittaren lumppublogi: Ole hevimpi kuin naapurisi!

Jostain käsittämättömästä syystä edellinen vaateblogipostaukseni sai valtavan suosion. Useampi ihminen pyysi minulta toista postausta liittyen rätteihin ja lumppuihin.

Olen sairauslomalla kipeän kinttuni kanssa, tukkani on paskainen, silmäpussini ovat yhtä isot kuin sinivalaan kivespussit, nuppini on kipulääkkeistä turpea ja vatsani on mukavasti turvonnut juuri vähän aikaa sitten vedetyn pizzan vuoksi. Mikä onkaan parempi hetki alkaa keikistellä söpöissä kuteissa kuin tämä hetki? Tulee taatusti laatukamaa. Ja tällä kertaa ei ole edes kuuma.

Chubby Unicorn-tossut ja hieno McDavidin nilkkatuki

Ensimmäisenä esittelyssä on Skelanimalsin söppänä pieni vampyyri, Diego the Bat. Kangas tuntuu ihanalta, mutta näitä reikiä tässä perkeleen rätinpalassa on niin jumalattoman paljon, etten tiedä, mistä kuuluu minkäkin ruumiinosan mennä läpi. Ei ole ikinä ollut yksien hihojen laittaminen näin saakelin vaikeaa! Eikä mennyt tämäkään putkeen, kuten kuvasta näkyy.

Skelanimalsin Diego the Bat

Housuiksi olen valinnut tähän hersyvään asukokonaisuuteen American Horror Storyn hotpantsit, missä lukee "Normal people scare me". Mukavat ja väljät, taatusti vastaa kokoaan. Ja mitä olisikaan asukokonaisuus ilman kenkiä! Naapurit taatusti kadehtivat näitä Chubby Unicorn-aamutossuja. Siitä ei ole mitään epäilystäkään! Näillä tossuilla olet kaupungin kovin mimmi.

American Horror Storyn hotpantsit

Tämä upea asukokonaisuus viimeistellään McDavidin nahkaisella nilkkatuella sekä upeilla Terveystalon kävelykepeillä. Värivaihtoehdot ovat kovin vähissä kävelykeppien suhteen, joten muista valita muu asusteesi sopimaan kävelykeppien somaan sineen.

Naapurin blondi seisoo roskakatoksessa ja tuijottaa minua suu auki. Miettii, että mitä helvettiä se Mäkisen akka oikein keikistelee parvekkeella, kävelykeppiin nojaten ja yrittää epätoivoisesti ottaa selfieitä. Tuijottakoon, perkele! On vain kade, koska hänellä ei ole yhtä hienoa lepakkopaitaa kuin minulla. Eikä myöskään revenneitä nivelsiteitä. Niin!

Seuraava asuste. Astun koiran luun päälle mennessäni vaihtamaan rättikokonaisuutta ja melkein lennän turvalleni. Se tästä vielä puuttuisi, että tuo nilkka vääntyisi entistä pahemmin ja joutuisin veitsen alle.

Alchemy Englandin Dead Flowers

Vedän päälleni Alchemy Englandin mekon/tunikan/minkävittulie Dead Flowers. EMP:n sivujen mukaan kyseessä on lyhyt mekko, ja juu, kyllä on nimenomaan lyhyt! Perse vilkkuu helman alta. Mutta ellei se haittaa, niin siinä tapauksessa suosittelen tätä rättiä aivan ehdottomasti! Pehmeä ja kevyt kangas, ja printti saa taatusti naapurin pikkukakarat pelkäämään.

Innocentin Hana Dress

Klenkkaan hakemaan kolmannen rätinkappaleen. Se on Innocentin Hana Dress. Todella yksinkertainen, eikä ikinä uskoisi, että tämä on "hevimekko". Ihanan tuntuinen kangas. Mutta huomaa! Kaula-aukko menee todella alas. Eli tissiliivit pitää valita mekon mukaan. Minä en ole valinnut, kuten huomaatte. Mutta koska olen maksanut noista tissipusseista sen 150 euroa, niin kyllä ne saavatkin vähän näkyä.

Toinen naapuri tulee pihan läpi. Hän on menossa Ikean kassi kainalossaan pesutupaan, mikä on minun parvekkeeni alla. Odotan vähän aikaa, ennen kuin alan keikistellä seuraavissa lumpuissa. En halua saada oudon ihmisen mainetta tässä talossa, sillä minä ihan aidosti ja oikeasti viihdyn tässä taloyhtiössä. Vaikka se juna on todennäköisesti mennyt jo aika päiviä sitten.

Liquor Brandin Polka Skulls

Nyt, kun tisseistä kerran tuli puhe, niin tässä seuraava rätti, Liquor Brandin Polka Skulls. Tosi kiva perusmekko pienten lasten pelotteluun, mutta taas kerran tissini ovat tiellä! Nämä muhkutissit ovat aivan liian suuret, ja saan hädin tuskin tungettua ne mekon sisään. Kangas kyllä venyy, mutta onpas tosi nättiä, kun kangas on venynyt muodottomaksi tissien kohdalta. Osta siis vähintään yhtä kokoa isompi mekko, jos olet isotissinen.

Kinttua alkaa pakottaa, kun yritän vetää hametta päälleni. Noh, onhan tässä jo tavaraa esillä. Ehkä pari vielä, jos jalka kestäisi. 

Skelanimalsin Black and White sekä Full Volumen Ain't My Fairytale

Skelanimalsin Black and White t-paita ei ole ehkä yhtä söpö kuin muut Skelanimalsin vaatteet, eikä kangaskaan ole yhtä kivaa ja pehmeää, mutta se on Skelanimalsin vaate! Niin kyllä se nyt vain pitää saada. Ihan vain kannatuksen vuoksi. Hameen virkaa toimittaa Full Volumen rätti Ain't Your Fairytale. Ihan kiva perushame. Tosi tiukka eikä kovinkaan paljon joustovaraa. Vastaa kuitenkin kokoaan. Ainakin jotenkin. Mutta minä nyt olen muutenkin läski, ja tällä hetkellä vielä turvonnutkin. Siksi hame kiristää erityisen paljon.

Mistä päästäänkin sellaiseen asiaan kuin positiivinen kehonkuva. Siitä on meuhkattu nyt käsittämättömän paljon mediassa. Tässäpä minun mielipiteeni asiaan: "Minun läskini, minun asiani". Ellei kiinnosta katsella minun runsasta ruhoani, käännä pääsi pois.

Ja sitten jatketaan! En viitsi kiusata kipeää kinttuani tämän enempää. Tässä tämän kerran viimeinen, raikas asukokonaisuus!

Skelanimalsin Dee the Deer

"Yllättävää", että minulla on TAAS Skelanimalsin paita päälläni. Kuten taisin joskus sanoa, se on yksi suosikeistani. Tässä on vuorossa Dee the Deer. Taattua Skelanimalsin laatua, ihanan pehmeää kangasta ja supersöpö kuva. Paita vain on niin pitkä, että se peittää alleen hotpantsit, mitkä valitsin tähän asukokonaisuuteen. Toisaalta, mitä helvetin väliä tässä kohden. Ei minua täällä parvekkeella näe ketään muu kuin meidän taloyhtiön rappujen C, D ja E kaikki asukkaat.

Queen of Fucking Everything-hotpantsit

Queen of Fucking Everything-hotpantsit ovat vähän tiukemmat kuin ylempänä olevat, ja myös pienemmät. Kankaan laatukaan ei päätä huimaa. Ehkä ne nyt muutaman pesun kestävät. Eipä se hintakaan päätä huimannut. 

Jahas. Jospa tämä riittäisi tältä kertaa. Kinttua on kiusattu ihan tarpeeksi, ja luulen, että maineeni taloyhtiön omituisimpana olentona sen kuin vain kasvaa. Nyt voisin nauttia oikein maukkaan kipulääkkeen ja sen jälkeen mennä makuuasentoon. Tällä kertaa ei edes vituta, mutta se todnäk johtuu noista lääkärisedän määräämistä oikein kivoista kinttukipulääkkeistä.

Kankkunen, päivää!

Voi hyvä hevon pieru, tätä krapulan tasoa! Muisti taas sen oikean biologisen ikänsä ja muisti myöskin sen, miksi näin vanhat ihmiset eivät enää kisko skumppaa kaksin käsin, pullo toisensa jälkeen. I'm WAAAAAAAAAY too old for this shit.

Eilen oli Turku Pride. Tapahtuma, mikä on ollut minun ja hyvän ystäväni jokavuotinen perinne. Kipeä kinttuni esti kulkueeseen osallistumisen ja kaiken muun mahdollisen kivan päiväsaikaan. Illalla lupasin lähteä baariin, mikäli saan taksin ajamaan suoraan baarin oven eteen, en tanssi enkä joudu kävelemään muutenkaan yhtään ylimääräistä. Tämä sopi ystävälleni.

Aloitimme illan meillä. Ystäväni oli käynyt hakemassa tulomatkalla Vegånia-ruokafestareilta meille pari erittäin herkullista pizzanpalaa. Minulla olivat skumpat ja samppanjat jääkaapissa jäähtymässä. Söimme, joimme ja nauroimme. Ennen kaikkea joimme. Olin onnistunut tyhjentämään kaksi pulloa samppanjaa ja yhden pullon skumppaa siinä vaiheessa, kun taksi tuli kotiovemme eteen.

Taksi vei meidät Suxesiin. Kyseessä on paikallinen homobaari, missä olemme istuneet monet illat. Siellä on aina hyvä ja rento meininki. Saimme  - onneksi - hyvästä kohtaa istumapaikat ja jatkoimme kittaamista. Hieman vahvemmalla siiderillä, tietenkin. 

Seuraan liittyi tuttuja ja tuntemattomia, joiden kanssa juttu luisti välittömästi. Meillä oli aivan valtavan hauskaa, vaikka jouduimme jalkani takia vain istumaan pöydän ääressä, emmekä päässeet tanssimaan. Juttua riitti, ja naurua! Sekä sitä hieman tujumpaa siideriä.

Kello taisi olla kahden pintaa, kun klenkkasin baarin oven eteen pysäköineen taksin takapenkille. Olin niin helvetin päissäni, ettei mitään rajaa. Mieheni oli vielä hereillä, kun pääsin kotiin, ja hän naureskeli, että taisi vaimolla olla hauskaa. Naamani oli täynnä glitteriä, mitä joku tuntematon nainen oli laittanut minulle. 

Olen nukkunut suuren osan päivää tätä järkyttävää krapulaani pois. Huomenna pitäisi vielä mennä klenkkaamaan töihin! Saisin varmaankin jatkoa sairauslomalleni, mutta minun on yksinkertaisesti pakko mennä hoitamaan asioita, kuten hakemaan työpaikan avaimet sekä työpuhelin. Luovutin ne opintovapaani ajaksi takaisin, ja töiden teko on aika paljon helpompaa, jos pystyy avaamaan luokkien ovet. En viitsi jättää näin tärkeitä asioita viime tinkaan. 

Jalkani ei mennyt yhtään huonommaksi eilisen Priden myötä, mutta eipä se kyllä ihan hirveästi nivelsiteitäni parantanutkaan. Mutta kun Pride on kerran vuodessa vain!

Ehkä ensi kerralla muistan sen, etten ole enää 20-vuotias ja tarvitsen vähintään sen viikon toipuakseni kunnon känneistä.

Helle - Mikä ihana tekosyy!

Ellet ole vielä huomannut, meitä suomalaisia on tässä muutaman viikon ajan hellinyt aivan jumalaton helle. Tai no, toisia hellinyt, toisia taas piinannut. Jokainen saa itse päättää, onko tämä järjetön helle hyvä vai paha asia.

Koska minä aloin valmentaja-opintojeni aikaan harrastaa positiivista ajattelua (mikä oli silloin aivan täysin uusi ilmiö minulle), päätin jatkaa samalla linjalla, ja harrastaa sitä myös nyt. Helle on nimittäin mitä parhain tekosyy olla tekemättä tasan mitään!

Mieti nyt, miten ihanaa onkaan, kun saa jättää kaiken itseä rasittavan välistä ihan vain siksi, että hellettä voi syyttää tällä hetkellä melkein kaikesta.

"En voi juuri nyt imuroida, aivan liian kuuma moiseen aktiviteettiin!"

"Eijjei, emme me tänään mitään ruokaa tee. Sitä paitsi, uunin tai hellan käyttö tekee kämpästä vielä kuumemman, ja koiralla on nyt jo tarpeeksi tuskaa. Tilataan ennemmin ruoka Pizza Onlinesta. Ja huomenna sama juttu! Vaihtelun vuoksi eri pizzeria ja eri pizzat."

"Mutta emmehän voi lähteä ajamaan siskosi ja hänen viiden ADHD-tenavansa luokse juuri tänään. Hehän asuvat niin kaukana eikä autossa ole ilmastointia! Ei koirakaan kestä olla niin kauaa autossa. Joku toinen kerta. Ja terveisiä siskollesi!"

"Ei, nyt ei vain kertakaikkisesti maistu mikään lämmin ruoka! Liian kuuma. Pakko saada jotain kylmää ruokaa. Miten olisi suklaajäätelö?"

Ja sitten on vielä tämä tekosyy, mitä ainakin naiset voivat käyttää:

"Mutta KULTAAAAAAA! Kun tämä helle on saanut minut hikoilemaan, ja kainalohikeni on polttanut kaikki vaatteeni ihan kamalan näköisiksi. Minun TÄYTYY saada ostaa uusia vaatteita töihin!!!!!"

Näiden hellepäivien aikana minä olen siis maannut sohvalla, vaihtanut välillä asentoa ja sen verran noussut ylös, että olen käynyt vessassa ja vaihtanut DVD-levyä. En ole stressannut tasan mistään enkä tehnyt tasan mitään, mikä olisi ollut itselle vähänkin epämiellyttävää.

Kuulun näihin ihmisiin, jotka eivät pahemmin helteistä välitä, joten helteen olen pitänyt pois useamman tuulettimet ja jääpalojen avulla, sekä päivällä pitämällä kaikki ovet ja ikkunat tiukasti kiinni, ettei aurinko pääse sisään. Yöllä taas laitan kämppään läpivedon, niin saamme olla melkeinpä koko ajan suhteellisen sopivassa asunnossa. Ja ai että, kun olen nauttinut!

Kyllä, kämppä on siivoamatta ja nurkat alkavat olla täynnä tyhjiä pizzalaatikoita, mutta minä olen ainakin saanut rentoutua. Se, kuinka paljon olen sitten saanut shoppailtua uusia vaatteita, onkin sitten eri asia...

Kysy sinä, minä vastaan

Sain äärimmäisen huonon idean: Laitoin Facebook-profiiliini ilmoituksen, että minulta saa kysyä ihan mitä tahansa, mitä on aina halunnut kysyä juuri minulta! Tässä nyt sitten kysymykset ja niihin vastaukset.

1. Oletko aina ollut ulospäin suuntautunut?

- Olen, ehkä jopa liikaakin. Erityisesti pienempänä sillä ei ollut mitään rajaa, mitä menin höpisemään ja kenelle. Kuuluu tähän ihanaan kirjainyhdistelmään.

2. Vaivaako ujous ja missä tilanteissa?

- Ei tule kyllä tältä istumalta mieleen ensimmäistäkään tilannetta, missä ujous olisi vaivannut. Eli ei vaivaa!

3. Millä perusteella valitsit koirarodun?

- Tämän kuvan perusteella:

Kuvan otti Kaunon kasvattaja, Liisa Vanamo-Kaisla, Syysruskan kennelistä. Kauno oli ainoa pentueen jäsen, jolla ei vielä ollut omaa kotia. Näin kuvan erään kaverini seinällä, kävimme katsomassa pentua ja se oli sitten siinä.

Olin toki harkinnut jo pidempään meille koiraa. Painiskelin erilaisten rotujen välillä aika pitkäänkin. Kriteereinä olivat koulutettavuus, lapsiystävällisyys, sopeutumiskyky ja kyky asua kerrostalossa. Päädyimme sitten antamaan kodin tuolle aivan ihanan suloiselle suomenlapinkoiravauvalle, enkä ole katunut kyseistä rotua päivääkään!

4. TOP 5 valmisruuat

- Lasketaanko kotiinkuljetetut pizzat valmisruuiksi? Ellei lasketa, niin siinä tapauksessa lista voisi näyttää tältä:

1. Kupittaan Citymarketin Market Kitchenin salaatit

2. Saman lafkan patongit

3. Dr. Oetker Rustica Quattro Formaggi-pakastepizza

4. Saarioisten kasvislasagne

5. Bataattiranskalaiset

5. Mielekkäin tapa työskennellä/opiskella?

- Itselleni mielekkäin tapa opiskella on itsenäisesti esseiden vääntäminen. Sillä minä opin kaikista parhaiten. Toki opin luennoillaKIN, mutta esseet ovat minun SE juttu. Valitettavasti tarvitsen kirjoitusrauhan, mikä tällä hetkellä on aika lailla kiven takana, kun samassa asunnossa riehuu aviomies, teinityttö ja teinikoira. Mutta aina välillä minullekin siunaantuu näitä aivan ihania vapaita viikonloppuja, jolloin saan vain istua sohvalla valtavan kirjakasan keskellä ja kirjoittaa.

Mielekkäin tapa työskennellä... Tämä onkin sitten vaikeampi kysymys. Olisi hauskaa, jos kirjoittamalla eläisi, mutta kun se ei ihan hirveästi elätä. Samoin tutkijan työ olisi aivan unelmaa, mutta kun ne apurahat eivät kasva joka puussa. Opettajan työstä pidän todella paljon, mutta jatkuvat resurssien leikkaukset, ryhmäkokojen kasvut ja muu valtionhallinnon tuoma "mukava" on vienyt työstä tekemisen ilon. En oikein osaa vastata, mikä on se kaikkein mielekkäin tapa työskennellä, sillä kirjoittaminen ja tutkiminen on kovin itsenäistä, kun taas opettajan työ vaatii jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä ja esiintymistä. Toisaalta koen kummatkin mielekkäiksi tavoiksi tehdä työtä.

6. Mistä riittää intoa opiskeluun?

- Osasyynä on vaativa persoonallisuus, joka hokee pääni sisällä koko ajan, etten ole tarpeeksi hyvä enkä ole opiskellut tarpeeksi. Sitten toisena syyllisenä on valtava uteliaisuuteni ja kiinnostus oppia kaikesta kaikkea. Eikä tuota kirjainyhdistelmän vaikutustakaan voi unohtaa. Kun sitä oikein innostuu jostain, niin se innostus vie ihan täysin mukanaan!

7. Lempiruokapaikat Turussa?

- Sushipanda on ihan ykkönen! Suosittelen lämpimästi kaikille Turussa käyville. Samoin suosittelen RantaKerttua. Kesäaikaan siellä on iso terassi, sisällä on pelejä jokaiseen makuun, lapsille on oma nurkkaus ja alakerrassa on pesula. Ruoka on hyvää eikä ole hinnalla pilattua. Sitten on tietenkin hienostuneempaan makuun Tintå sekä Tårget, joista pidän molemmista todella paljon. Sekä ruoka että ravintolan tunnelma on justiinsa eikä melkein. 

8. Miten väsyttää energinen koira, kun itsellä ei ole energiaa?

- Autolla lähimpään koirapuistoon, koira irti ja itse istumaan penkille! Kun koira on riehunut ylimääräiset energiat pois, koira autoon ja molemmat kotiin kuorsaamaan.

Toinen vaihtoehto on tehdä koiralle etsintää kotona. Piilotat nameja ympäri kämppää ja käsket koiran etsiä samalla, kun itse istut sohvalla. Meillä koira kyllä löytää kaikki piilot, joka ikinen kerta! Ja nauttii siitä, kun saa nuuskuttaa. Nuuskutus on myös todella paljon energiaa syövä laji, joten tarpeeksi kun annat nuuskuttaa, niin koira kyllä väsyy.

9. Mitä haluaisit kertoa 10-vuotiaalle itsellesi?

- Edessäsi on kahdeksan vuoden helvetti. Mutta sinä kestät sen! Olet vahva. Olet perinyt isoisoäitisi karjalalaisen sisun. Sinä et tule antamaan ikinä periksi, vaikka välillä tuntuukin siltä, ettei tulevaisuutta ole. Aurinko paistaa taas sen kahdeksan vuoden helvetin jälkeen, ja elämä alkaa vihdoinkin hymyillä.

10. Miksi ihmeessä Harvardin yliopisto?

- Koska kaikkea pitää kokeilla kerran elämässään! Jopa Harvardin yliopistoa. Ja koska se on Ivy League-yliopisto, niin täytyyhän mulla sellaisesta nyt vähintään yks paperi olla! Tosin, tällä hetkellä minulla taitaa olla Harvardista vasta seitsemän kurssia suoritettuna, ellen ihan väärin muista.

11. Mitä et julkisesti tekisi, mutta kotona yksityisemmin kyllä?

- En välttämättä... Tuota... Imeskelisi nahkatikkaria... Niin kuin julkisesti. Mutta kotona kyllä! Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan.

Pääsiäisen parhautta: Trancea ja rauhaa. Ja gradua...

Pitkäperjantai-ilta. Pääsiäinen. Ja jotain sellaista, mikä on avioliitossa todella harvinaista herkkua: Oma rauha! Mies on poissa, teini on poissa, koira on poissa. Vain minä, sohva, iso pizza... Ja gradu. 

Minun pääsiäislomani alkoi jo eilen, kun mummi tuli hakemaan teinin ja koiran luokseen hemmotteluhoitoon. Mieheni oli ostanut meille liput Gongiin, House of Hard Music-tapahtumaan. Minä kyllä pidän trancesta, ei siinä mitään, mutta siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi käynyt vastaavanlaisissa bileissä. Taisi olla viimeksi silloin, kun asuin vielä Hollannissa. Tai no, olinhan minä pari kesää sitten mieheni kanssa Kosmoksessa, ja kolmen päivän festareista minä makasin kaksi päivää teltassa, järkyttävässä migreenikohtauksessa, ja söin Sumatriptania kuin karkkia.

Onneksi trance-piireissä hevari ei erotu niin vahvasti joukosta kuin mitä erottuisi jossain kansanmusiikkifestareilla. Ainoa asia, mikä erotti minut muista, oli se, että minulla ei ollut mitään neonväristä päälläni. Kaksi ensimmäistä DJ:tä sattuivat olemaan ystäväni ja hänen miehensä. Tuttuja siis löytyi, mieheni lisäksi. Itse yritin välttää selkäkipua ja virtsankarkailua parhaani mukaan, enkä tanssinut ihan niin villisti kuin muut ihmiset. Tenat unohtuivat kotiin ja matkassa oli pelkkää Buranaa selkään. Ja sillä on yhtä hyvä vaikutus kunnon selkäkipuun kuin minttusuklaapirtelöllä. Mieheni kyllä riehui tanssilattialla hiki valuen, mutta minä otin rauhallisemmin. Kerrankin näin päin. Yleensä minä olen se, joka meidän perheessä riehuu.

Nyt moni miettii, mitä hevari tekee jossain trance-tapahtumassa. Minä olen avoin ihminen ja minulla on monipuolinen musiikkimaku! Se, että olen hevari, ei tarkoita sitä, ettenkö voisi nauttia muunlaisesta musiikista. Minä kuuntelen klassista oikein mielelläni, samoin jazzia. Ainoa musiikki, mitä en voi sietää, on hiphop. Ja R'n'B. Ja Suomi-poppi. Ja iskelmä. Ja kansanmusiikki. Ja humppa. Ja rautalankamusiikki. Ja joululaulut. Ja tyttö- ja poikabändit. Mutta melkein kaikki muu kyllä sitten meneekin!

Enhän minä siellä bileissä ensimmäistäkään biisiä tunnistanut. Muut sen sijaan näyttivät tunnistavan kaikki. Mutta mitäpä tuosta. Ei kai sitä tarvitsekaan biisejä tunnistaa. Pääasia, että on hyvä fiilis ja hauskaa. Ja minulla oli hauskaa!

Tänään herätyskello herätti minut kesken ihanan unen, missä olin 50-luvun kotirouva ja haistatin miehelleni, joka piti minua tyhmänä. Päätin näyttää hänelle, mistä graniitista minut on muovattu, mutten ehtinyt sen hemmetin herätyskellon takia. Vaatteet niskaan, autoon ja mies linja-autoasemalle. Hän astui autoon ja lähti kohti synnyinseutujaan. Minä sain palata tyhjään kotiin. Ihanaan, rauhalliseen ja hiljaiseen kotiin!

Kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei kysele mitään, kukaan ei tarvitse mitään. Voin huolehtia ihan vain itsestäni ja omista tarpeistani. Saan syödä kaikkea epäterveellistä ja lihota. Minun ei tarvitse nousta sohvalta, paitsi korkeintaan vessaan. Ja koska eilen kävin jo bilettämässä, tänään en aio liikauttaa eväänikään mihinkään suuntaan. Saan pyhittää tämän pyhän perjantain ihan vain itselleni.

Ja gradulle...

Toivottavasti sinullakin on yhtä ihana, rentouttava ja rauhallinen pääsiäinen kuin minulla tulee olemaan!

Työyhteisöjen voimauttamista valokuvan keinoin

Villa Marjaniemen eteisaula on peitetty paksuilla punaisilla verhoilla. Joka paikassa seisoo jalustoja ja isoja studiolamppuja. Villa Marjaniemen omat lamput on peitetty mustilla jätesäkeillä. Kartanon iso ruokailutila on täynnä vaaterekkejä ja pöytien päällä makaa meikkipaletteja. Täällä kuvataan tänään jotain rikoselokuvaa. Kuvausten takia me joudumme eri tilaan kuin mitä yleensä käytämme, mutta samapa tuo, missä me olemme, kunhan saamme hommat hoidettua. Tänään on voimauttavan valokuvan työyhteisöprojektien purku ja kolmanneksi viimeinen lähipäivä. Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt, ja tämäkin koulutus on kohta ohitse!

Jokainen esittelee vuorollaan oman projektinsa. On hienoa nähdä, miten työyhteisöt ovat tosissaan paneutuneet tähän projektiin ja halunneet nähdä toisensa uusin silmin. Jokainen projekti on erilainen, työyhteisöjen itsensä näköinen. Kuvissa näkyy iloisia ja hymyileviä ihmisiä, aitoa läsnäoloa ja oman työnsä arvostusta.

Joidenkin kuvien takana on myös koskettavia tarinoita. Jotain sellaista, mitä ei ehkä normaalin kahvipöytäkeskustelun aikana kertoisi. Voimauttava valokuva on kuitenkin saanut aikaan sen, että ihmiset ovat halunneet avautua ja kertoa jotain itsestään. Ehkä jotain sellaista, mikä auttaa muita työyhteisön jäseniä näkemään heidät uusin, lempein silmin.

Lounastauolla huomaan ikkunasta, miten lunta alkaa sataa. Kiroan ja alan melkein itkeä. Ei enää lunta! Ei tätä talvea enää. Hus, mene pois, talvi! Painu jo, liukkaus, jonnekin, äläkä tule enää ikinä takaisin. Haluan kevään. Haluan auringon. Haluan, että kirsikkapuuni alkaa kukkia. 

Onneksi olen hyvässä seurassa, ja keskustelumme siirtyy aiheeseen, mikä saa koko seurueemme räjähtämään naurusta. Hetken aikaa hirnuttuamme tulevat äänimiehet sanomaan, että jos kohta saataisiin hiljaisuutta, kun he aloittavat kuvaukset. Toki he saavat hiljaisuutensa. Me menemme jatkamaan työyhteisöprojektien parissa.

Minusta on hirveän vaikea uskoa, että tämä meidän pieni porukkamme ei tapaa enää tämän jälkeen kuin kaksi kertaa. Silloin teemme viimeisen kuvausreissun ja esittelemme viimeisen projektimme, mikä on asiakastyö. Olemme jakaneet toistemme kanssa paljon. Syviä tunteita ja sellaisia asioita elämästämme, mitä emme ole välttämättä jakaneet muille. Olemme itkeneet yhdessä, nauraneet yhdessä ja kokeneet tunnekuohuja yhdessä näiden lähipäivien aikana. Emmekö muka kokoonnu enää kuin kaksi vaivaista kertaa saman katon alle? En halua uskoa sitä. Haluan kuvitella, että tämä koulutus kestää vielä pitkään.

Päivän päätteeksi saamme ohjeet asiakastyön tekemiseksi. Joillakin on jo selvät sävelet ja asiakkaat hommattuna. Minun kohdallani tämä asiakastyö on vielä iso kysymysmerkki. En ole päättänyt mitään suuntaan enkä toiseen. Ja juuri tänään olen niin väsynyt kaikista näistä pitkistä koulutuspäivistä, mitä minulla on ollut monta putkeen, etten jaksa edes alkaa suunnitella koko projektia. Mietin asiaa sitten, kun olen vähän virkeämpi.

Kotona en jaksa muuta kuin rojahtaa sohvalle. Tilaan ravitsevan pizzan iltapalaksi ja laitan elokuvan pyörimään. Huomenna minulla on vain yksi luento evoluutiopsykologiasta, mutta keskiviikkona taas on sellainen kevyt yhdeksäntuntinen päivä yliopistolla. Jaksaa, jaksaa! Kyllä sitä sitten haudassa ehtii nukkua.