Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. syyskuuta 2018

Halloween tulee! Oletko valmis? Minä olen!

Syyskuun puoliväli. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäiset joulukuvastot ovat ilmestyneet ja pikkuhiljaa alkavat kaupat täyttyä joulukrääsästä. Joka vuosi joulu tulee aikaisemmin. Olen suhteellisen varma, että vielä jonain päivänä ensimmäiset joulukrääsät tulevat kauppoihin heti sen jälkeen, kun juhannuskrapulasta on toivuttu.

Itse en ole jouluihmisiä. Kämppä on muutenkin sekainen ja nurkat täynnä sontaa, ja sitten tänne vielä pitäisi raahata joku variseva kuusi! Juu, ei kiitos. Ennemmin minä katselen niitä kuusia metsässä kuin kämppäni nurkassa. Ja ne saatanan jouluruuat. Voi oksennus! En voi ymmärtää, kuka voi tykätä jostain lanttulaatikosta. No, makunsa kullakin. Jos joku tykkää syödä muodotonta, pahanhajuista mössöä, niin minun puolestani. Ei se minun suussani maistu.
Kummitus-Satu. Kuva on otettu voimauttavan valokuvan koulutuksessa.
Suomalaiset ovat kaikessa jouluvimmassaan unohtaneet, että syksyllä on muitakin juhlia. Perisuomalainen kekri on jäänyt jonnekin keskiajalle, eivätkä ihmiset tätä nykyä edes tiedä enää tuollaisenkin juhlan joskus olleen. Se oli sadonkorjuun juhla. Nykyään sen tilalle on raivannut tietään Halloween.

Halloween on - jos minulta kysytään - vuoden paras juhla. Pääkalloja, kauhua, luurankoja, hämähäkinseittejä, naamiaisasuja ja kilokaupalla karkkia! Mikäs sen parempaa kuin pistää noitapata pöydälle ja tunkea se täyteen nannaa. Ja se vasta ihanaa onkin, ettei tarvitse pahemmin miettiä pukeutumiskoodeja. Hakee vain Punanaamiosta jonkun kivan naamiaisasun ja se on siinä. Halloweenina saa olla juuri niin hörhö kuin oikeasti on.

Minä olen valmistautunut Halloweeniin erinomaisen hyvin! Melkein kaikki on valmista. Enää toteutus puuttuu.

Parhaat Halloween-bileet tarkoittavat sitä, että kaikki tarjottava liittyy tavalla tai toisella teemaan. Kuppikakut on hyvä tehdä pääkallon muotoisiin muotteihin ja koristella Halloween-teeman mukaisesti joko pääkallokoristeella tai Halloween-strösselillä. 


Aivojen muotoinen muotti on erinomainen, kun haluat yllättää ystäväsi hieman erilaisella hyytelöllä. Hyytelön väriksi tietenkin joku päheä väri, kuten vaikka vihreä. Eikä yksikään pöytä Halloweenina ole mitään ilman noitapataa! Kyllä sellainen nyt täytyy olla. Ellei pata sisällä nannaa, niin kuivajäätä sitten ainakin. Se luo mukavaa, hyistä tunnelmaa.


Eikä Halloween olisi tasan mitään ilman yksisarvisleivoksia! Yksisarvisia tarvitaan aivan ehdottomasti myös Halloweenina. Samoin tukevaa pääkallovuokaa, missä voit tehdä ihan mitä tahansa! Vaikkapa pääkallopizzoja (kaverini laittoi linkin Faceseinälleni reseptistä). 


Ja koska Halloween suorastaan vaatii pientä koristelua, voit koristella ikkunasi - tai minkä tahansa kohdan kämpästäsi - tällaisella supersuloisella Halloween-kranssilla! Tämän kranssin on tehnyt käsityönä RocKi-kaupan Kirsi. Sama henkilö, joka teki minulle sen aivan liian ihanan pääkallokaulahuivin. Katsokaa nyt, miten valtavan suloinen koriste! Aivan ihana. Eihän tuota voi pois laittaa Halloweenin jälkeen, kun se on niin älyttömän hieno.


Ja ainutkertainen! Se on minun vain siksi, että minä kaikkein nopeimpana sain napattua sen vain pari minuuttia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin RocKi-kauppaan. Jos SINÄ haluat tällaisia ainutlaatuisia, laadukkaita ja IIIIIIHANIA käsitöitä itsellesi, käy tykkäämässä RocKi Finlandin Facesivuista. Saat nopeammin tiedon siitä, mitä kaikkea uutta sinne on tullut. Ja muista, minä olen siellä myös tykkääjänä, ja minulla on nopeat refleksit. Osaatko sinä olla minua nopeampi, jos sinne tuleekin jotain superihanaa, mitä on myynnissä vain yksi kappale? Toivottavasti et, sillä minä haluan sen kuitenkin itselleni!

Nyt sitten vain Halloween-bileitä suunnittelemaan. Alku on jo hyvä, ellei jopa loistava! Ja taatusti pöydässä on paremmat tarjoilut kuin joku saakelin kämänen lanttuloota.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Kolmiolääkkeitä ja nachopelti - Meidän joulu

Me emme ole mitenkään perinteisiä ihmisiä, jos nyt asian näin voi edes ilmaista. Meillä ei ole perinteitä, mitä haluamme vaalia kynsin hampain. Ainoa perinteemme on se, ettei meillä ole mitään perinteitä, emmekä sellaisia oikeastaan haluakaan. Joten tämäkin joulu meni aika lailla epäperinteisellä tavalla.

Aatonaattona kaikki oli vielä ihan hyvin. Jouluaattoaamuna huomasin herätessäni, että nyt ei kaikki olekaan enää ihan hirvittävän hyvin. En päässyt liikkumaan kunnolla. Selkäni oli yön aikana sanonut työsopimuksensa irti. Tietenkin! Ei kai sitä nyt joulua haluaisikaan viettää ilman kipeää selkää. Konttasin keittiöön hakemaan kourallisen kipulääkkeitä, joiden purkissa komeilee punainen kolmio. Sen jälkeen sohvalle lepäämään ja odottamaan, että ne vaikuttaisivat edes jollain tasolla.


Kaiken lisäksi minulla oli paha olo ja minua kuvotti. Jos yritin nousta seisomaan, tai edes istumaan, alkoi maailma pyöriä silmissä. Minulla on diagnosoitu asentohuimaus, mikä ei sinällään ole vaarallinen, mutta epämukava se on. Sen kanssa sitten mentiin koko jouluaatto toivoen, etten kaadu ja lyö päätäni mihinkään. Toisaalta, eipä minulla taida sen vertaa pääni sisässä olla, että kovasti mitään menettäisin, jos kuuppani johonkin iskisin.

Kun olin päässyt edes jonkinlaiseen kondikseen ja pystyin kivuiltani jotenkuten kävelemään, raahauduin keittiöön. Teini narisi, että haluaa riisipuuroa. Minulla on höyrykeitin, millä teen kaikki sellaiset ruuat, mitkä muuten ehkä onnistuisin polttamaan pohjaan. Riisipuuro on yksi niistä ruuista. En onnistunut itse puuroa polttamaan pohjaan, mutta kattilan kyllä onnistuin pilaamaan, kun siinä kolmiolääkehuuruissani, asentohuimauskohtauksen kourissa en muistanut lisätä vettä höyrykattilan alaosaan. Ei sitä aina voi onnistua, ei edes joka kerta!


Sinä aikana, kun puuro hautui, mies ja teini hakivat ullakolta valkoisen muovikuusen. Ajattelin, ettemme olisi laittaneet kuusta ollenkaan, mutta teini halusi välttämättä. Kuusi laitettiin hänen huoneeseensa. Sen koristelu oli kaikkea muuta kuin helppoa, sillä Kauno oli innokkaana apurina kuusen koristelussa varastellen palloja ja muita koristeita.

Kun sain puuron valmiiksi, muumikulhot esiin, puuroa naamariin ja minä uudestaan pitkäkseni. Näin sohvalla päiväunta, että huimaus ja pahoinvointi johtuu aivokasvaimesta. Kun heräsin, uusi kipulääkesatsi naamariin ja kohti uutta vaihetta keittiössä. Nukuin sen verran pitkät päiväunet, että oli jouluruuan aika.


Me emme syö mitään joululaatikoita emmekä kinkkuakaan. Viime vuonna söimme canneloneja, tänä vuonna meillä oli meksikolaista ruokaa. Nachopelti ja tortilla"veneitä". Nachopelti oli äärimmäisen helppo ja nopeatekoinen. Tortilla"veneiden" suurin operaatio oli siinä, että mieheni kanssa pilkoimme täytevihannekset ja laitoimme ne kulhoihin tarjolle. Ja ei muuta kuin syömään!

Teini valitti, ettei ruoka ollut mieleistä. Sanoin, että täytteitä voi laittaa oman mielen mukaan eikä kaikkea tarvitse laittaa. Tästä innostuneena tyttäreni mätti tortilla"veneensä" täyteen jääkaappikylmää makaronilaatikkoa, päälle muutama siivu tuorekurkkua. Varmasti oli maukasta.


Ruuan jälkeen jaettiin lahjat. Olimme mieheni kanssa sopineet, että me emme tarvitse lahjoja. Olemme juuri maksaneet kalliit häät, ja siinä on meille molemmille lahjaa ihan riittämiin, että olemme saaneet toisemme. Tytär oli kuitenkin eri asia. Hänelle ostin vaatteita, sillä tyttö on venynyt vuoden aikana 10 senttiä, eikä mikään rätti eikä lumppu mahdu enää päälle. Lisäksi hän sai pelin ja koira-aiheisia "tyttöjen juttuja". Koirakin sai lahjan: Muhkean naudanluun.

Aloin valmistella jälkiruokaa, jouluhalkoa. Se oli nopeatekoinen. Ja Kauno sai nuolla vatkaimen kermavaahdosta. En jaksanut koristella sitä hienoksi, vaan heitin "jotain" koristetta halon päälle. Minua huimasi edelleen, kuvotti ja selkää särki.


Loppuillasta me viihdytimme toisiamme tekemällä improvisaatioharjoituksia. Olen yliopistolla mukana eräällä improvisaatiokurssilla, ja teimme muutaman harjoituksen tuolta kurssilta. Siinä meni ilta mukavasti. Ja koska harjoitukset olivat sanallisia, minun ei tarvinnut liikkua mihinkään kipeän selkäni kanssa.

Yöllä huomasin, että alaselkäni vasen puoli oli turvonnut niin pahasti, että näytti siltä kuin minulla olisi kaksi kankkua: ylä- ja alakankku. Kaiken huipuksi turvonnut kohta oli niin arka, ettei sitä voinut edes hipaista. Lisää kolmiolääkettä vain ääntä kohden, että joulupäivänä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus päästä sängystä ylös.


Enhän minä joulupäivänä mihinkään päässyt edelleenkään! Kipu oli siirtynyt vasemmalta puolelta oikealle, ja myös oikean puolen alaselkä oli turvonnut. Nyt näytti siltä kuin minulla olisi tuplakankut. Tuplamaisterin tuplakankut: Tuplasti hauskempi elämä! Aamupalaksi vedin kolmiokipulääkkeitä naamariin, menin sohvalle pitkäkseni ja pyysin teiniä käyttämään koiran. Siinäpä se joulupäivä sitten menikin, sohvalla maatessa, aina välillä elokuvaa vaihtaen ja lisää kipulääkkeitä nappaillen. Jossain kohdassa kyllästyin elokuviin ja otin käteeni Juha Valsteen teoksen Ihmislajin synty. En kuitenkaan löytänyt hyvää lukuasentoa, ja koska mieheni ja tyttäreni sähläsivät jonkun pelin asennuksen kanssa, talossa oli koko ajan älämölöä, enkä oikein pystynyt edes keskittymään lukemiseen. Yhden luvun sain kahlattua läpi paranthropus-suvun apinaihmisistä.

Se hyvä puoli joulupäivässä oli, että asentohuimaus oli tiessään, eikä tullut koko päivänä enää uudestaan. Ei ollut pahaa oloa eikä huimannut. Sain olla pelkän selkäsäryn kanssa.


Tapaninpäivänä selkä alkoi olla sen verran parempi, että pääsin ihan itse jopa sängystä ylös. Aamupalaksi riitti Burana 800 mg. Meksikolainen ruoka ei pahemmin enää maistunut, ja tupakatkin olivat lopussa, joten päätin lähteä käymään kaupassa. Sieltä lähti mukaan tupakka-askin lisäksi jäätelöä. Eihän sitä ihminen muuta näin tapanina edes tarvitse kuin tupakkaa ja suklaajäätelöä!

Mummi soitti, että voisi hakea teinin luokseen. Saisimme laatuaikaa mieheni kanssa ihan kahdestaan. Teini ei suostunut lähtemään mihinkään ilman Kaunoa, joten mummi pyysi, että koirakin saisi tulla. No, pakkasimme sekä koiran että teinin, ja mummi tuli hakemaan, koska minun selälläni ei istuta autossa niin pitkää aikaa, että pääsisimme mummin luokse.


Lopputapanin vietämmekin sohvalla, ihan kahdestaan, syömme jäätelöä ja katsomme jotain erittäin laadukasta viihdettä, eli todennäköisesti jotain ö-luokan elokuvia, ja nauramme sille, miten typeriä ne ovat. En ole edes ajatellut opiskeluasioita, vaan olen pitänyt täydellisen loman. Valsteen kirjaakin luen ihan omaksi ilokseni, en siksi, että se olisi joku kurssikirja, vaikka aihe evoluutiopsykologian opintoja sivuaakin hyvin vahvasti. Vielä, kun pääsisin tästä selkäsärystä kokonaan pois, että voisimme...Gröhöm... Viettää kunnon aviollista elämää, niin sitten kaikki olisi hyvin ja talossa olisi rauha. Vaikka tuleehan se rauha väkisinkin silloin, kun vaimo on vetänyt naamariinsa kourallisen kolmiokipulääkkeitä.


Joulu Kaunon silmin katsottuna


Hassu vuodenaika tämä joulu. Ihmiset käyttäytyvät ihan oudosti, ja tänne raahataan kaikenlaista roinaa, mihin ei saisi koskea. Kaiken lisäksi talo on täynnä erilaisia uusia hajuja. Välillä niitä hajun lähteitä saa maistaakin.

Aamu alkoi sillä, että isi päätti pukea mut johonkin jouluasusteeseen. Oli kuulemma hauska vitsi. Mun mielestä se oli ihan typerää, enkä suostunut olemaan paikoillani, kun äiti yritti ottaa kuvaa. Se haisi ihan isin hielle se jouluasuste. Hulluja noi mun hihnanjatkeet!


Sen jälkeen isi haki ullakolta laatikon, missä oli joku puun näköinen juttu. Sellainen tulee kuulemma jokaiseen taloon aina jouluna, ja siihen pitää laittaa palloja roikkumaan. Mä kävin tonkimassa sitä pallolaatikkoa, ja löysin sieltä ihan hirvittävän kivoja leluja! Ja sain ihan hirveät huudot, kun päätin leikkiä niillä. Miksi tuoda ullakolta leluja tänne, ellei niillä saa leikkiä? Pitäisivät ne siellä ullakolla vain piilossa. Kaikki, mikä on täällä talossa sisällä, kuuluu mun lelurepertoaariin.


Pojat koirapuistossa kertoivat jostain kinkusta. Se on kuulemma hirveän hyvää. Mä odotin koko päivän, että koska sellainen kinkku tulee uunista ulos, mutta eihän meillä mitään sellaista ollut! Pelkkiä rehuja vain palvelusväen ruokapöydässä. Ne on sellaisia ihme ituhippejä. Todella tyrmistyttävää. Se niiden ituruoka haisi niin pahalle, etten viitsinyt edes päivystää siinä pöydän ääressä ja odottaa, että jotain hyvää putoaisi lattialle. Omaan kuppiini mä sentään sain kunnon lihaa.

Sen pallopuun alle laitettiin jotain paketteja. Mäkin sain! Sieltä tuli tosi muheva luu, ja mä söin sen heti. Sen verran oli nälkä, kun en sitä kinkkuakaan saanut.


Mutta sain mä kokea uudenlaisen makuelämyksenkin. Äidillä oli keittiössä joku outo ja kovaääninen kone, mihin se kiinnitti kaksi metallista tikkua. Sitten se kone hurisi ihan hirveästi. Äiti irrotti ne tikut, ja sanoi, että mä voin tulla nuolemaan ne. En ihan tajunnut, että mikä tässä nyt on tämä idea. Ensin mietin, että onkohan tässä koira haudattuna. Uskalsin kuitenkin mennä maistamaan, ja sain nuolla ne molemmat metallitikut. Oli kieltämättä ihan hyvää!



Vähän mua harmitti, ettei paketeissa ollut mulle uutta lelua. Äiti sanoi, että se johtui siitä, että olin saanut ennen joulua jo kolme uutta lelua lahjaksi. Ihan typerä tekosyy! Kyllä hieno koira leluja ansaitsee joka päivä, jos multa kysytään. Ja koska niillä pallolaatikonkaan leluilla ei saanut leikkiä, niin kävin varastamassa keittiöstä sitten itelleni uuden leikkikalun. Vähän aikaa ehdin sen kanssa touhuta, ennen kuin hihnanjatkeet kävivät ottamassa sen pois. On se kumma, kun ei koira saa leikkiä rauhassa.



Nyt on joulu ohitse, ja seuraavaa pitää odottaa kokonainen vuosi. Jos mä vuoden verran olen oikein kiltti poika ja hirveästi anelen, niin saankohan mä silloin kinkkua? Vaikkei mun hihnanjatkeet kinkkua söisikään, niin voisivat ostaa mulle ihan oman kinkun. Sellaisen kymmenenkiloisen. Helposti sellainen pieni pala possua menee lapinkoiran suusta alas.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää joulua karvoihin katsomatta!

Jouluaaton kunniaksi tämä blogikin rauhoittuu pariksi päiväksi. Jään juhlimaan joulua ja rauhoitun sen verran, mitä ADHD-aikuinen nyt rauhoittumaan pystyy. Blogi herää henkiin taas joulun jälkeen.

Minun herrasmieskoirani Kauno, minä, mieheni ja tyttäreni haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! Syökää hyvin ja oman mielenne mukaisesti, nauttikaa ja rauhoittukaa. 

Ja toki hyvää joulua myös kaikille sen ansaitseville eläimille, karvoihin katsomatta! Toivottavasti myös kaikenkarvaiset kaverimme saavat rauhallisen joulun ja monipuolisen joulupöydän, missä on eläinten herkut.


lauantai 23. joulukuuta 2017

Neljä listaa elämästäni

Edinburgh. Tyttäreni juoksemassa Royal Mileä pitkin.

Tänään minut hidasti hetkeksi yllättävä ja järjetön pahan olon tunne. En tiedä, mistä ihmeestä se tuli ja miksi, mutta tulipahan kuitenkin. Mutta olipahan aikaa taas pohtia saamaani joululahjakirjaa ja elämääni listoina siinä samalla, kun yökkäilin sohvalla ja yritin saada pahaa oloani edes jotenkin pois.

Aloitin, jälleen kerran, helposta listasta, mikä ei pahemmin miettimistä vaatinut: Parhaimmat näkemäni elokuvat. Tämä on todella helppo lista tehdä!

1. Unelmien sielunmessu
2. Epäillyt
3. Apocalypto
4. Fight Club
5. Tuulen viemää
6. Amistad
7. Piano
8. Fargo
9. Seven
10. Poika raidallisessa pyjamassa

Venetsia.

Kyllä, rakastan elokuvia, missä on yllättävä ja surkea loppu. En tiedä miksi. Tarvitsen katarsiksen, jotta pystyisin nauttimaan elokuvasta. Olen ehkä Aristoteleen uudelleen ruumiillistuma tai jotain, koska pidän tragediaa "ylhäisempänä" lajina kuin komediaa.

Toinen lista on melkein yhtä helppo. vaatii vain vähän miettimistä: Ominaisuudet, joita arvostan ihmisissä.

1. Luotettavuus
2. Rehellisyys
3. Täsmällisyys
4. Huumorintaju
5. Kyky nauraa itselle
6. Eläinrakkaus
7. Älykkyys
8. Ystävällisyys
9. Joustavuus
10. Avoimuus

Gullfossin vesiputous Islannissa.

Kolmannen listan kohdalla joudun sitten oikeasti miettimään: Onnistuneimmat lomani. Meillä on takana monia lomia, onnistuneita ja epäonnistuneita. Sain lopulta aikaiseksi tällaisen listan.

1. Kesälomamatka Islantiin
2. Syyslomamatka Rovaniemelle
3. Syyslomamatka Edinburghiin
4. Talvilomamatka Riikaan
5. Joululomamatka Saimaan kylpylään (en ikinä tule unohtamaan sitä ihanaa suolasaunaa)
6. Kesäloma 2015 (sen kesän aikana tapahtui monta aivan uskomattoman ihanaa ja hullua asiaa, täysin unohtumaton kesäloma kaiken kaikkiaan)
7. Syyslomamatka kylpylähotelli Päiväkumpuun (siellä erään henkilön minulle pitämän "puheen" vuoksi ymmärsin olevani ADHD-oireinen, ja se diagnoosi pelasti elämäni)
8. Talvilomamatka Venetsiaan
9. Joululomamatka Tukholmaan
10. Benelux-maiden ja Ranskan kierto kesälomalla

Calais'n ranta.

Teen vielä neljännen listan: Kuulemani kohteliaisuudet. Ehkä minun pitää opetella enemmän sitä ajattelua, että minussakin on olemassa niitä hyviä asioita. Niitä tulee ajateltua aivan liian harvoin. Pitkän pähkäilyn ja "olen itsekäs paska"-ajatusten jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi kymmenen kohdan listan asioista, mitä minulle on joskus sanottu.

1. Kauniit silmät
2. Kaunis hymy
3. Älykäs
4. Hyvä kirjoittaja
5. Hyvä äiti Kaunolle
6. Hyvä opettaja
7. Aikaansaava ihminen
8. Hyvä organisointikyky
9. Hyvällä tavalla hullu
10. Ei missään mielessä perinteinen tätihahmo (tämä vasta onkin kohteliaisuus, oikeasti!)

Päiväkummussa, tyttäreni melomassa Lohjanjärvellä.

Minulla on vieläkin hieman outo olo siitä, että olen joutunut löytämään itsestäni hyviä asioita, sillä eihän niitä saisi ajatella. Se on itsekästä. Ei ihminen saa ajatella itsestään mitään hyvää. Vai oliko se nyt taas sitä suomalaista ajattelutapaa?

Ehkä nämä listat riittävät tälle kertaa. Valmistaudun huomiseen koitokseen ja jouluaattoon. Minulla on sentään niin paljon tehtävää kuin nachopellin väsääminen ja jälkiruuan leipominen. Muuta en sitten aiokaan tehdä. Paitsi viedä koiran ulos ja leikkiä sen kanssa, kuten kunnon koiranomistaja tekee.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ruuhka, stressi ja valitus - Niistä joulu tehty on!


Tämä on se aika vuodesta, jolloin Facebook täyttyy ihmisten valituksista. On niin hirveä kiire ja joka paikassa kamalat ruuhkat. Minä, jolla on muutenkin burnout, varmaankin kuolisin kaiken mahdollisen joulustressin alle, mikäli sellaista taakakseni ottaisin. Kieltäydyn ottamasta, ja olenkin jo vuosien ajan kehittänyt kaiken maailman kikkoja, millä säästää itseään joulustressiltä ja kauppojen ruuhkilta. Päätinpä ystävällisesti jakaa nämä minun pikku stressin- ja ruuhkansäästäjävinkkini myös teille.

Ihan ekaksi, tarvitseeko niihin kauppoihin mennä? Internet on pullollaan nettikauppoja! Kun tilaa mahdollisimman monta turhaa tavaraa samasta nettikaupasta, tulee säästettyä aikaa ja vaivaa, kun ne voi hakea samalla kertaa. Ja koska postissa on kuitenkin helvetinmoiset ruuhkat, kannattaa paketit tilata SmartPostiin. Jos SmartPostin lootat ovat täynnä, ainakin jossain päin Suomea posti kuljettaa silloin paketin kotiovelle asti!


Entäs ruuat? No, ne ruuatkin voi tilata netissä kotiinkuljetuksella. Minäkin tein tänä jouluna niin! K-kauppaan vain ruokatilaus, ja se tuotiin kotiovelle juuri sellaisena kuin sen laitoin menemään. Eikä tarvinnut jonotella missään hypermarkettien kassoilla ja etsiä epätoivoisesti parkkipaikkaa. Toinen vaihtoehto on Prisman tarjoama kauppakassi-palvelu: Ruuat tilataan netistä, Prisma pakkaa ne, ja käyt sen jälkeen hakemassa ne Prisman noutopisteestä. Ajat vain kaupalle ja takaisin. Sisälle asti ei tarvitse mennä tappelemaan mummojen kanssa siitä, kuka saa isoimman kinkun.

Lemmikkien ruuat saa myös tilattua netistä, suoraan kotiin. Ei tarvitse lähteä hirveässä lumimyräkässä ajelemaan lemmikkieläinkauppaan, koska Mustille ei ole puruluuta jouluksi ja Mirrin tonnikalapurkki unohtui ruokatilauksesta. Kaiken saa kätevästi netistä!


Okei. Netistä on tilattu lahjat. Ne pitää paketoida. Jossain paikoissa ne voi tilata valmiiksi paketoituna parin euron summaa vastaan. Tosin itselleni tulee mieleen vain pari lelu- ja kirjakauppaa, mitkä toimittavat valmiiksi paketoituja tuotteita. Muut joutuu sitten paketoimaan itse. Valitettavasti. 

Netistä on tilattu myös safkat. Ne pitäisi laittaa. Perunat pitäisi kuoria ja laatikot tehdä. Niin, tarvitseeko? Jos niitä hemmetin joululootia on pakko pöytään saada, voisiko ne ostaa valmiina? Saarioisten äidit osaavat tehdä ihan kelpo lootat joulupöytään. Säästää ihan pirun paljon aikaa ja vaivaa, kun kaiken ostaa niin valmiina kuin mahdollista. Ja tarvitseeko joka joulu syödä sitä perinteistä jouluruokaa yleensäkään? Meillä ei jouluruuasta edes pidä kukaan, joten meillä ei syödä mitään perinteistä suomalaista jouluruokaa. Viime vuonna me söimme canneloneja, tänä vuonna meillä on meksikolainen joulu nachopelteineen ja tacoineen.


Sitten päästään suosikkiaiheeseeni, joulusiivoukseen. Onko kaikki vaatekaapitkin pestävä ihan välttämättä? Eikö ihan imurointi riittäisi? Ja jos kaaos kotona häiritsee liikaa, niin miksei lähteä jouluksi kotoa pois! Tätä olen harrastanut monena jouluna. Kakara autoon ja nokka kohti "jotain". Yleensä olemme viettäneet joulun jossain kylpylässä. Ei tarvitse katsoa kodin kaaosta, ei tarvitse miettiä jouluruokia. Äärimmäisen kätevää ja säästää ihan hirveästi hermoja! Suosittelen lämpimästi.

Ja sitten ne hemmetin joulukierrokset jokaisen mummon, sedän, serkun, kummin, kaiman, koiranulkoiluttajan ja ties vielä kenen luona. Tämä oli lapsuuteni painajainen, kun menimme parhaimmillaan viiteen paikkaan yhden päivän aikana. Siinä oli rentous kaukana! Jokaisen luona ei tarvitse käydä. Voit kutsua heidät sinun luoksesi. Tai vaikka soittaa puhelun, jos ihan pakko on muistaa. Itseäni ei enää tässä vaiheessa hetkauta pätkääkään, jos joku mummon serkun kummin kaima loukkaantuu, kun en mennyt joulukylään. Haistakoon lanttulaatikon! Minä en tee mitään siksi, että minun on pakko. Minä teen siksi, että minä haluan. Ja ellen halua mennä kenenkään luo joulukylään, en mene.


Minulla ei ole tasan minkäänlaista stressiä joulusta. Tilasin teinille pari pakettia, netin kautta SmartPostiin, totta kai. Koira sai ison laatikon nameja ja leluja Peten koiratarvikkeelta, nekin SmartPostiin kuljetettuna. Tänään K-Puhakka kuljetti kotiimme jouluajan ruuat, eikä minun tarvinnut muuta tehdä kuin avata kuskille ovi. Siivottu ei ole, enkä välitä. Ihan sama, onko jouluna siistiä, kun ei täällä siistiä muutenkaan ole. Ja yhteen ainoaan kyläpaikkaan en aio mennä. Jos joku meitä kaipaa, niin meille saa tulla.

PS. TämäKIN blogitekstin kuvat tarjoaa Papunet. Kuvien tekijät ovat Elina Vanninen ja Sergio Palao.


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Väkivaltaista opiskelua

Koska nyt on joulu, niin pakkohan minun on hankkia itselleni joululahja. Ja mikäs olisikaan sen parempi joululahja opiskelijalle kuin lisäopintoja?

Jyväskylän avoimen yliopiston alaisessa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa alkaa keväällä ensimmäistä kertaa Suomessa väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuus. Se on vain vaivaisen 15 nopan mittainen kokonaisuus, mutta sitäkin kiinnostavampi. Se suoritetaan kokonaan etäopintoina, mikä sopii minulle erittäin hyvin. Verkko-opiskelu on ihan parasta!


Koko systeemi alkaa johdanto-kurssilla, mihin otetaan vain vaivaiset 30 ensimmäiseksi ilmoittautunutta ihmistä. Minunhan piti olla ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa, että juuri minä saan opiskelupaikan tuolla kurssilla. Enhän minä voi yksinkertaisesti edetä urallani, ellei minulla ole väkivaltatutkimuksesta opintoja.

Kyllä, voitte sanoa minua tässä vaiheessa suhteellisen hulluksi ihmiseksi. Minun piti himmata tämä vuosi ja rauhoittua. Ja olenhan minä siinä jotenkin kyennytkin. Minullahan kuuluu tällä hetkellä opintorepertoaariini vasta erityispedagogiikka, psykologia, evoluutiopsykologia, nuorisotutkimus, Asklepios-opintokokonaisuus, voimauttavan valokuvauksen menetelmäopinnot, käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajan opinnot ja väkivaltatutkimuksen opinnot. Minulla ei ole yhtä ainoaa kurssia kielikeskuksesta, joten hyvinhän tämä tässä vielä sujuu. Kaiken lisäksi, evoluutiopsykologia, Asklepios ja väkivaltatutkimus ovat sellaisia opintoja, mistä ei voi suorittaa mitään muita opintoja kuin nämä nyt käsillä olevat, joten näissä opinnoissa ei voi edetä mihinkään.

Keväästäni tulee opintojen kannalta kyllä niin mielenkiintoinen, ettei mitään rajaa! Odotan todella innoissani kaikkia niitä mielenkiintoisia kursseja, mitä on tarjolla. En voi sanoa erityisesti odottavani sitä monimuuttujamenetelmien kurssia, mikä tulee minua vastaan keväällä, mutta noin muuten keväästä tulee aivan järjettömän kiinnostava.

Mutta nyt on joulu, ja minä rentoudun. En ajattele opintoja laisinkaan. Mässään, katselen elokuvia ja makaan sohvalla. Siinä se. Ja keväällä aloitan uudestaan opinnot näiden supermielenkiintoisten kurssien parissa.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Elämäni listoina


Ensi viikolla on jouluaatto. Mikä tarkoittaa sitä, että tällä viikolla on pitänyt käydä siellä, täällä ja tuolla, ja syödä joka paikassa itsensä jouluruokaähkyyn. No, se hyvä puoli tässä on, ettei ole kotona tarvinnut tehdä keittiössä muuta kuin laittaa Samarinia vesilasiin kaiken syömisen jälkeen.

Tänään juhlimme perheen kesken. Äitini, siskoni puolisoineen ja lapsineen sekä meidän pieni perhe. Mätimme ruokaa, jaimme lahjoja ja yritimme vielä saada kaiken ruuan jälkeen jälkkärit mahtumaan vatsalaukkuumme.

Eräästä saamastani paketista paljastui kirja. Sinänsä se ei ole yllätys, että MINÄ saan lahjaksi kirjoja, mutta tämä kirja on hieman erilainen kirja. Sen nimi on Elämäni listoina. Erilaisten listojen lisäksi kirja sisältää mietelauseita jokaiseen päivään.


Eli nyt sitten minun pitäisi keksiä aina 10 asiaa elämästäni, mitkä haluan ikuistaa näihin listoihin. 10 hauskinta juhlaani. 10 ihailemaani taiteilijaa. 10 suosikkivaatettani. 10 elämäni onnellisinta päivää.

Ensisilmäykseltä kirja vaikuttaa aika lailla höpöhöpöltä. Jonkun yksisarvisterapeutin tekemältä. Mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin, se voisi oikeastaan tehdä juuri nyt minulle ihan hyvää, kun joudun tosissani miettimään, mitä kaikkia asioita minulla on elämässäni. Muutakin kuin järjetön stressi, tajuton väsymys ja burnout. En olekaan tässä pieneen hetkeen ajatellut niitä hyviä asioita, minulla on. Tai on ollut.

Ensimmäinen lista. Koska olen väsynyt ja pinkeä vatsani ei hirveästi piristä olotilaani, aloitan helposta listasta: Asiat, joita ilman en lähde kotoani.

  1. Käsilaukku 
  2. Kännykkä 
  3. Lompakko 
  4. Kotiavaimet 
  5. Sytkäri 
  6. Röökiaski 
  7. Kalenteri 
  8. Särkylääkkeet 
  9. Nenäliinapaketti 
  10. Ulkovaatteet 


Se oli aika helppo. Toinen lista. Tämä vaatii jo vähän miettimistä: Lempipaikkani kotikaupungissani.

  1. Oma koti 
  2. Aurajokiranta 
  3. Tonttumäen koirapuisto 
  4. Vilkkilänmäki (erityisesti kesällä) 
  5. Ruissalon kasvitieteellinen puutarha 
  6. Suxes 
  7. RantaKerttu 
  8. Educarium 
  9. Koirauimaranta 
  10. Aisti ry:n toimisto 


Kolmas lista. Alkaa mielikuvitus jo loppua ja vatsa huutaa ruokalepoa. Teen vielä tämän, ja sitten annan vatsani levätä. Tämä on näistä kolmesta vaikein: Toiveet, joiden haluaisin toteutuvan.

  1. Lisää koiria, joita saisin hemmotella ja rakastaa 
  2. Ura tutkijana (mieluiten turhien asioiden tutkimista, koska se on kivempaa kuin hyödyllisten asioiden tutkiminen) 
  3. Kirjan/Kirjojen kirjoittaminen 
  4. Selkäkivuton loppuelämä 
  5. Ymmärryksen lisääntyminen ADHD-oireisia henkilöitä kohtaan 
  6. Eläinavusteisuuden lisääntyminen eri aloille 
  7. Väitöskirja 
  8. Rakkaalle Kaunokaiselleni SUPERPITKÄ elämä 
  9. Rakkaalle miehelleni kärsivällisyyttä minun kanssani 
  10. Kotisiivooja 

Ehkä tämä riittää tältä illalta. Tuossa olisi vielä monta kymmentä listaa tekemättä, mutta en jaksa enempää. Heittäydyn pitkäkseni sohvalle ja jatkan Poliisiopisto-leffojen katsomista. Miehelläni on ne kaikki, joten päätin aloittaa tällaisen mukavan ja kevyen leffaputken aivottoman komedian parissa. Sopii mukavasti tämän illan jatkoksi.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Erityisen kivoja joululahjavinkkejä


Joulu on taas, joulu on taas… Luottokortti tapissa, ja hermot riekaleina. Tuhat lahjaa paketoitavana, toinen tuhat puuttuu vielä ostamatta, ja ostoskeskuksissa mummot tönivät, kun kilpailevat siitä, kuka saa sen viimeisen hyllyssä olevan lego-paketin. Ruokaa pitää ostaa niin paljon, että sillä ruokkisi afrikkalaisen kylän puoleksi vuodeksi. Ja joululahjojen avaamisen jälkeen lahjoja ei enää edes vilkaista.

Tuttua? Kauhea stressi ja säätäminen yhden ainoan päivän takia. Itse olen irrottautunut tuosta stressistä ja säätämisestä jo vuosia sitten. Olen päättänyt, että meidän talouteen ei tule turhia lahjoja, vaan jotain oikeasti käyttökelpoista.

Haluan antaa teillekin pari vinkkiä siitä, millaisia oikeasti hyödyllisiä ja käytännöllisiä lahjoja voi ostaa länsimaalaisille mukuloille, joilla on jo kaikkea. Tässä vaiheessa kannattaa ottaa huomioon se, että lahjavinkit hyödyttävät lähinnä erityislapsia ja erityisperheitä. Itsehän en enää tässä vaiheessa edes tiedä, mitä tarkoittaa normaali.



  • Päiväkirjavihko. Aisti ry kehitti tällaisen kätevän päiväkirjavihon ajan hahmottamisen välineeksi erityislapsille, ja miksei aikuisillekin! Paperi on paksua, joten vihkoon voi liimata kuvia ja piirtää. Päivät on valmiiksi merkitty oikeilla väreillä.

  • “Unielukka”. Oma tyttäreni kärsi pitkään nukahtamisvaikeuksista, kunnes ostin hänelle “unikilpparin”. En olisi ikinä uskonut, miten paljon unikilppari auttoi rauhoittumisessa ja nukahtamisessa! Löytyy useaa eri väriä ja elukkaa. Myös erilaisia toimintoja elukasta riippuen.

  • Purukoru. Löytyy miljoona erilaista. Erittäin kätevä ja säästää vaatteita, kun mukula ei pureskele hihansuita.

  • Painotyyny. Ja koska tavalliset tyynyt ovat tylsiä, on parempi ostaa vaikkapa koiratyyny! Kätevä emäntä tai isäntä tekee tällaisen myös itse. Painotyyny helpottaa levotonta lasta olemaan paikoillaan.

  • Time Timer. Helpottaa koko perhettä ajan hahmottamisen kanssa. Löytyy myös halpisversioita ja saa ladattua myös kännykkään tai tabletille.

  • Aistipussi. Sinne voi mennä möyrimään ja olemaan omassa rauhassa silloin, kun olo on levoton ja kaikki alkaa ärsyttää.

  • Fidget Spinner. Paitsi että tämä taitaa jo löytyä kaikilta länsimaalaisilta lapsilta, oli erityinen tai ei.

  • Koiranpentu. Suosittelen tätä ihan jokaiseen talouteen! Jos taloudessa on allergiaa, on myös olemassa vähemmän allergisoivia rotuja, kuten vaikka Australian labradoodle tai bichon frise.

Siitä sitten vain jouluostoksille!


PS. Olen laittanut linkin vain johonkin sellaiseen paikkaan, missä myydään kyseistä tuotetta. En ole vertaillut hintoja enkä toimitusaikoja. Jokainen etsii itseään miellyttävän tuotteen, mikä myydään omalle lompakolle sopivaan hintaan.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Iloa ihan läheltä

Koska kaikilla oli joulun takia hirveä kiire, enkä saanut juurikaan yhteyttä “uhreihini”, enkä löytänyt uusia “uhreja” kovin helposti, päätin teetättää erään ratkaisukeskeisen harjoituksen Facebookissa. En tarkoittanut harjoitusta varsinaisesti jaettavaksi, vaan ihan kommentoitavaksi omalla seinälläni. Siitä huolimatta muutama ihminen oli kopioinut harjoituksen omalle seinälleen, mistä tulin hyvälle mielelle. Osa ihmisistä otti harjoituksen todellakin tosissaan.

Harjoituksen tarkoituksena oli löytää 10 asiaa, mitkä tuottavat iloa juuri tässä ja nyt. Tällä tavoin ihmiset huomaavat, että jokaisessa päivässä ja jokaisessa hetkessä on iloa tuottavia asioita, useita! Jopa sellaisissa hetkissä, jolloin tuntuu täysin toivottomalta, iloa on olemassa. Se pitää vain nähdä toivottomuuden läpi.

Yhteensä parisenkymmentä ihmistä lähti mukaan haasteeseen. Tähän lukuun laskin mukaan ne, jotka kommentoivat seinälläni olevaa topaa sekä myös ne, jotka eivät kommentoineet mitään minun topaani, mutta olivat jakaneet harjoituksen omalla seinällään. Pari henkilöä eivät saaneet kaikkea kymmentä kohtaa täyteen, mutta olivat saaneet kuitenkin yli viisi kohtaa. Mikä minusta oli kuitenkin tärkeintä, oli se, että he yrittivät ajatella positiivisesti ja löytää ilon lähteitä. Ei sillä määrällä niinkään ollut väliä.

Jokaisessa listassa iloa tuottivat ystävät, lapset tai perhe. Myös lemmikit mainittiin tärkeinä ilon lähteinä. Näin joulunaikaan erittäin tärkeä iloa tuova asia oli, erityisesti ADHD-aikuisilla, siivouksen loppuun asti saattaminen ja siisti koti. Jotkut iloitsivat myös siitä, että joulua vietetään muualla, joten kodin siivoamisesta ei tarvitse murehtia laisinkaan.

Usein mainittu ilon lähde oli loma, mihin liittyivät stressittömyys ja kiireettömyys. Ja tietenkin, koska on kyse joulusta, useissa kommenteissa mainittiin hyvä ruoka sekä lahjat. Erityisen iloisia oltiin siitä, että lahjat oltiin saatu hommattua ja paketoitua ajoissa, joten iso stressitekijä oli poissa harteilta. Myös valmiista joulupöydästä osattiin olla iloisia, jos oltiin menossa syömään jonnekin ulos.

Jotkut iloitsivat tulevasta matkasta, toiset terveydestä. Yksi iloitsi hyvästä ja energisestä olosta, toinen hyvästä lasillisesta glögiä tunnelmallisessa kodassa. Joku oli saanut suuren avun Bullet Journalista, ja iloitsi siitä, toinen taas iloitsi hyvin sujuvista ja mielekkäistä opinnoista.

Ilon aiheet olivat arkisia ja jotkut hyvinkin pieniä. Oikeastaan kenelläkään ei ollut listassaan mitään erityisen suurta, hienoa tai poikkeuksellista. Iloittiin siitä, että on koti pään päällä, tärkeitä ihmisiä ympärillä, yhteistä aikaa rakkaiden kanssa, pöytä täynnä ruokaa ja terveyttä. Perusasioita. Se vain, että äärimmäisen harvoin näistä perusasioista muistetaan iloita tavallisessa arjessa, ellei joku sitten erikseen muistuta siitä. Kotia, läheisiä ihmisiä ja ruokaa pidetään itsestään selvyytenä, eikä niistä osata iloita, ennen kuin ne menetetään.

Ehkä tämän pienen harjoitukseni jälkeen nämä ihmiset muistavat iloita ihan tavallisen arjen asioista, edes vähän useammin, ja ilman, että siitä erikseen muistutetaan.

Iloitsen siitä, että minulla on maailman ihanin koira.

Miltä minun listani näytti? Se näytti tältä:
1. Onnellinen Kauno herkkuluunsa kimpussa 2. Kaunis joulukukka olkkarin pöydällä 3. Kynttilänvalo pimeässä illassa 4. Ihanat, uudet villasukat 5. Kiireettömyys ja stressittömyys 6. Bailey's-suklaaputouskakku 7. Hyvä kirja, minkä aion aukaista myöhemmin 8. Lasillinen hyvää viiniä 9. Valmiiksi paketoidut joululahjat 10. Maailman paras mies