Joulutunnelmia

En ole jouluihminen. En pidä kiireestä, stressistä, turhasta törsäämisestä enkä edes jouluruuista. Pidän kuitenkin joulun perimmäisestä ideasta (mikä on valitettavan monessa kodissa unohtunut), eli rauhoittumisesta, hiljaisuudesta, yhdessä olemisesta ja siitä, että saa syödä parin päivän ajan, omasta mielestään, hyvää ruokaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jouluna syöty ruokahan ei lihota… Vaimitensenytmeni… Ja vaikkei se lihota, niin silti minulla on olo kuin heliumpallolla.

Tyttäreni pyysi joulupäivänä aamupalaksi suklaaputouskakkua. Annoin luvan. Itse söin ensin närästyslääkkeen ja sen jälkeen perunasalaattia kera kikhernepullien. Ei jouluna niin väliä.

Lahjoihin meni kyllä rahaa, mutta ostin joko aineettomia lahjoja tai sitten tarpeellisia sellaisia. Rahaa ei törsätty turhuuksiin (tarkennan: MINÄ en törsännyt turhuuksiin, mummi kyllä törsäsi). Tyttäreni oli jo pitkään toivonut vara-akkua, jotta saisi ladattua puhelintaan ollessaan ulkona: Puhelimen lataus unohtuu ADHD-teiniltä suhteellisen usein, vaikka puhelin onkin tärkeä kapistus hänen arjessaan. Hän sai sen. Lisäksi hän sai lämpimän hupparin, missä on lapinkoira-printti edessä. Sulhaselleni olin ostanut parit keikkaliput ja myöskin hupparin lapinkoira-printillä. Olin vielä ostanut kaikille liput Flame Jazz-risteilylle. Flame Jazz on ollut perinne saksofonia soittavan tyttäreni kanssa, mutta nyt otamme ensi kertaa jonkun kolmannen osapuolen mukaan. Koiramme menee siksi aikaa mummille hoitoon ja yltiöpäiseen hemmotteluun.

Joulumme oli rauhallinen ja kiireetön. Katsoimme elokuvia, mässäsimme, kirjoitin runoja, luin kirjoja, kävelimme koiran kanssa ulkona. En ajatellutkaan opintoja enkä töitä, paitsi ehkä ihan vähän.

Tässä joulun tunnelmia valokuvina.

Unien ihmeellinen maailma, osa 18

Olin istumassa eräissä, muka-bileissä, kahden hyvän ystäväni kanssa. Juttelimme niitä näitä ja valittelimme, kun elämä on välillä niin paskaa. Mietin, miten voisin piristää omaa elämääni, ja näitä pirun tylsiä bileitä, ja päätin, että haluan lähteä opiskelemaan harpunsoittoa.

Seuraavaksi olinkin jo harpputunnilla, ja yritin soittaa harpun kanssa Imperial Marchia. Sanoin, että haluan soittaa harppua omissa häissäni, ja ystäväni, joiden kanssa olin taas niissä samoissa bileissä, naureskelivat, että häissä Imperial March harpulla soitettuna. Joopa joo.

Heräsin, olin vähän aikaa hereillä, kunnes nukahdin uudestaan. Sama uni jatkui! Hieman erilaisena, tosin.

Olin edelleenkin ystävieni kanssa niissä kuivissa bileissä, mutta tällä kertaa aloin saada flashbackeja. Aivan kuin olisin unohtanut jotain. Muistin harpputunnit ja sain flashbackeja siitä, miten olin sopinut suorittavani musiikin teoriat hieman eri tavalla. Yhtäkkiä tajusin, että olin unohtanut koko musiikin teorian koko syksyn ajaksi, enkä ollut käynyt tunneilla, vaikka olin sopinut erityisjärjestelyistä. En ollut merkinnyt mitään kalenteriini. Aloin kiroilla omaa hataraa päätäni ja panikoiduinkin hieman, että mitäs tässä nyt sitten tehdään.

Sen jälkeen heräsin siihen, kun koira alkoi nuolla jalkapohjaani ja pyysi ulos.

Kun kaikki muut, ni ehkä sitten mäkin…

Koska kaikki muutkin tuntuvat hiljentyvän joulun viettoon, jättäen hetkeksi työnsä ja opintonsa, keskittyen muuhun, niin kai minä sitten seuraan muiden jalanjälkiä. Unohdan joulun pyhäpäivien ajaksi opinnäytetyöni ja opintoni, ja keskityn syömiseen, rakkaideni seurasta nauttimiseen ja kiireettömyyteen. Yritän löytää rauhoittumisen jalon taidon, mikä meille oraville on suhteellisen haasteellista aina välillä.

Toivotan jokaisella stressitöntä joulua! Olkoon joulunne itsenne näköinen, rentouttava ja rauhallinen.

Kauno kalevalainen, osa 2

Koska ihmiset tuntuivat pitävän kovasti kalevalamittaisista Kauno-runoista, päätin testata taitojani ja vääntäistä pari lisää. Edelleenkin runoissa on puutteita eivätkä ne mene jokaisen säännön mukaisesti (johtuen siitä, että niitä sääntöjä kalevalamitassa on miljoona). Mutta ehkä tässä taidot karttuvat, kun näitä tarpeeksi monta vääntää.

Aurajoen rantahilla

Syleilyssä Turku-emon

Asustaapi pikku-Kauno

Peni mainio majailee

Isän, äidin hoitehissa

Kodissa kullan kalliissa

Pikku-Kauno pikkarainen

Karvatassuista parhahin

Kutkun tunsi korvassansa

Syyhyn sangen sapettavan

Meni Kauno emon luokse

Äidin rapsutusmestarin

Rapsutteli korvan takaa

Peniänsä hemmotteli

Katos kutku ikäväinen

Syyhy Kaunoa kiusannut

Aamulenkki aamuvarhain

Noustessa tumman auringon

Näki Kauno mustarastaan

Kauniin linnun laulavaisen

Hyppäs Kauno linnun perään

Puskaan pomppas peni pieni

Kiljas emo kauhuissansa

Penin puolesta pelkäsi

Tuli koira puskastansa

Pensaan jätti rastaalleensa

Tassussansa takiainen

Kiinni turkissa kauniissa

Emo otti takiaisen

Poisti palleron piikikkään

Jatkui lenkki pakkasessa

Talviaamussa taivallus

Puhtaalta pöydältä

Tänään alkoi kauan odotettu ja erittäin ansaittu joululoma! Ja koska olen joululoman vuoksi aivan erityisen hyvällä ja anteliaalla päällä, päätin antaa teille vilauksen, jälleen kerran, oravan arjesta ja niistä haasteista, minkä kanssa me ADHD-aikuiset painimme joka ikinen päivä.

Vaikka päätinkin pitää rennon joulun, ilman stressiä, halusin kuitenkin ihan välttämättä tehdä yhden asian: Siivota olohuoneen pöydän. Ennen siivousta se näytti tältä:

Päätin lähteä purkamaan tämän kaaoksen, ja tehdä listan kaikesta, mitä pöydältä löytyi. Lista näyttää kaikessa lyhykäisyydessään tältä:

• TunneTassu-kortit
• Vessapaperirulla
• Kyhmyjoutsen
• Hiusharja
• Jalkakylpysuolaa
• Kaukosäätimiä 4 kpl
• Opiken pehmonoppia 3 kpl
• Puolikas tupakka-aski
• Täysinäinen tupakka-aski
• Tämän vuoden kalenteri
• Ensi vuoden kalenteri
• HAASTE-koulutusmateriaali
• Koiran harja
• Järkkärin akun laturi
• Kaksi puoliksi poltettua kynttilää
• Avaamaton tuikkupaketti
• Likainen sukka
• Koiran tonttulakki
• Viiden sentin kolikko
• Tekniikan alan ruotsin oppikirja
• Kokkiopiskelijoiden englannin oppikirja
• Eläinavusteisen valmennuksen luentomuistikirja
• Star Wars-vihko
• Kamera-lehti
• Puun pintakäsittelystä kertova englanninkielinen kirja
• Liisa Ahosen luennon printatut luentodiat
• Koirankakkapussi (tyhjä ja käyttämätön)
• Tyttäreni koulussa tekemä maalaus
• Ompeluloota
• Kyniä 5 kpl
• Vanha ostoslista
• Opintolainatilin tiliote
• Noppa
• Omaishoidon palkkaerittely
• SEY:n Onnellinen koira-tehtävälehtinen
• Hammashoidon palveluseteli
• Printattuja ruokareseptejä 3 kpl
• Muistilista Aistin jutuista
• Tyttärelleni joululahjaksi tilaaman vaatepaketin lähetysluettelo
• Avaamaton paketti Efiltä (sisältää sheivausteriä ja laskun)
• Fruit Ninja-mansikka
• Joulukortteja 6 kpl
• Avaamaton OAJ:n kirjekuori (sisältää uuden jäsenkorttini)
• Klemmari
• Sonera Viihteen asennusohje
• Saksofonistien joulumatinean ohjelma
• Kutsu tyttäreni koulun joulujuhlaan
• Avattuja, tyhjiä kirjekuoria 2 kpl
• Kuitti
• Taloyhtiön kokouskutsu
• Muistilappu
• Käytetty nenäliina
• PartyLiten kolmisydänkynttilän kansi
• Pipo
• Kummisetä-trilogia
• Terotin
• DVD-levyjä 12 kpl
• Turun filharmonisen orkesterin kevään 2017 esite
• Tyttäreni leikkiapinan villapaita
• Koiramme-lehti
• Maksumuistutus
• Itsepalvelupesulan mainos
• Tabletti (siis tablet-tietokone, ei pilleri)
• Avaamaton Opettaja-lehti, missä on pieni kalenteri mukana
• Kasa Kaunon eläinlääkäripapereita
• Muistivihko, mihin kirjoitan runoja
• Lattialistan palanen
• Tietokonekaapeli
• Tyttäreni joulutodistus
• Koiran ICE-kortti (täyttämätön)
• Laminointikone
• Pahiksen tarra
• Kännyköitä 3 kpl

Pöytäni sotkuisuus ei johdu siitä, että olisin patalaiska porsas, joka nauttii epäsiisteydestä eikä välitä. Myönnän, olen suhteellisen laiska, mitä siivoukseen tulee, mutten kuitenkaan nauti epäsiisteydestä. Siistissä kodissa on mukavampi elää. Se, miksi en saa pöytääni siivottua tai tehtyä montaa muutakaan siivoukseen liittyvää, johtuu niistä valtavan suurista toiminnanohjauksen ongelmista, mitä on tasan jokaisella kirjoon kuuluvalla ihmisellä. Ja meitä kirjolaisia on tässä taloudessa kolme, eikä talouteen kuulu yhtään nenttiä (olen täysin varma, ettei koirammekaan ole nentti). Ei siis ole mikään ihme, että kodissamme on tällaisia tavarakekoja, kun kaikilla on toiminnanohjaus hukassa.

Toiminnanohjauksen vaikeuden lisäksi, ainakin minua itseäni henkilökohtaisesti, vaivaa ajan hahmottamisen vaikeudet. En pysty laisinkaan arvioimaan, paljonko tarvitsen aikaa mihinkin tapahtumaan. Jos minun pitäisi tyhjentää pöytä roinasta, en pysty arvioimaan, meneekö minulla siinä kolme minuuttia, kolme tuntia vai kolme päivää. Usein työmäärä vaikuttaa liian suurelta senhetkisiin voimiini nähden, joten jätän sen tekemättä. Todellisuudessahan homman tekemiseen saattaisi mennä se minuutti, mutta koska en hahmota sitä ja homma näyttää paljon isommalta, en pysty tarttumaan toimeen.

En myöskään pysty arvioimaan, paljonko tarvitsen aikaa jonkin tietyn matkan kulkemiseen. Siksi olen aina joko myöhässä tai hirveän paljon ajoissa.

Tällä kertaa minulla meni puolisen tuntia pöydän tyhjentämiseen. Eli ei mikään ihan hirveän paha rasti. Siivoamiseen vaadittavaa aikaa pidensi se, kun kävin aina välillä kirjoittamassa ylös, mitä kaikkea pöydältä löytyi. Mutta nyt voin aloittaa uuden vuoden 2017 puhtaalta pöydältä!

Itsekkään ihmisen itsearviointia

Matkani kohti valmista valmentajaa on nyt puolessa välissä. Ensi toukokuussa minun pitäisi valmistua sekä neuropsykiatriseksi että eläinavusteiseksi valmentajaksi. Nyt on aika tehdä puolivälin itsearviointi. Mitä olen oppinut? Olenko oppinut mitään? Mitä pitäisi vielä oppia? Olenko kasvanut ihmisenä? Olenko saavuttanut tavoitteeni?

Olen jo syksyn aikana saanut tehtyä molempien valmentaja-opintojen kirjalliset työt, opinnäytetyötä lukuun ottamatta. Keväälle ei ole jäänyt mitään etätehtäviä, vaan kaikki on jo palautettu ja hyväksytty. Olen siis saavuttanut tavoitteeni etätehtävien tekemisestä, ja taisin saavuttaa sen jo syyskuussa. Saan siis olla tyytyväinen itseeni, koska kaikki on jo valmista (paitsi se opinnäytetyö, ja viisi lähipäivääkin uupuu vielä).

Opinnäytetyössä olen saanut aiheen kasaan, olen saanut hankittua kirjallisuutta ja tiedän tasan tarkkaan, mitä olen tekemässä. Se on jo iso tavoite saavutettuna! Monet vielä miettivät, mistä ihmeestä voisivat tehdä koko työn, mutta minulla suunnitelmat ovat selkeät. Itse työ vain puuttuu. Mutta koska olen orava, ja ylpeä siitä, tiedän saavani opinnäytetyön tehtyä yhdessä hujauksessa sen jälkeen, kun pääsen tositoimiin ja todella vauhtiin. Hyperfokusaatiotilassa kykenen ihmeisiin.

Ainakin Kaunon mielestä olen hyvä tyyppi,
vaikken kenenkään muun mielestä olisikaan!

Olen oppinut syksyn aikana paljonkin. Erityisesti itsestäni. Olen toki saanut ihan uutta tietoa ratkaisukeskeisyydestä ja eläinavusteisuudesta, mutta syksyn suurin anti ehkä liittyy oman itsen kasvamiseen sekä valmentajana että ihmisenä. Ja olen myös oppinut katsomaan asioita uusista näkökulmista, mikä on myös suuri edistysaskel.

Paljon on saavutettu, mutta paljon on vielä opittavaa. En usko, että ihminen on koskaan täysin valmis, ja opittavaa on aina. Uskon kuitenkin, että toukokuussa, kun saan valmiin valmentajan paperit kouraan, olen valmis kohtaamaan valmentajan haasteet. Ja valmis oppimaan lisää.

Yök! Nyt minulla on likainen olo, koska olen kehunut itseäni. Tunnen itseni itsekkääksi. Suorastaan hävettää, miten tyypillistä suomalaista häpeä- ja nöyryysmeininkiä pääkoppani sisällä liikkuu. Haluan päästä tällaisesta typerästä ajattelutavasta eroon! Tiedän sen olevan typerää, mutta se on, valitettavasti, myös suurelta osin automaattista, äidinmaidosta ja kasvatuksen myötä tullutta. Ja täysin turhaa! Saan olla ylpeä saavutuksistani ilman, että tunnen itseni itsekkääksi.