Pitti pieni pyörii - Cannibal Corpse Turussa

Eilen oli yksi tämän kesän hauskimmista tapahtumista, kun eräs maailman kovimmista hevibändeistä, Cannibal Corpse, tuli kotikaupunkiini Turkuun. Kaikki teistä tietävät, millainen bändi Cannibal Corpse on. Ellet ole kuullut nimeä aikaisemmin, niin yhden biisin ainakin olet. Elokuvassa Ace Ventura - Lemmikkidekkari on kohtaus, missä Ace menee tapaamaan erästä nörttituttavaansa, ja kulkee hevikeikka-alueen lävitse. Tuo bändi, joka soittaa tuossa kyseisessä kohtauksessa, on Cannibal Corpse. Ja biisi, jota he soittavat, on Hammer Smashed Face.

Rakas aviomieheni - trancemies - on uskollisesti seurannut minua hevikeikalta toiselle, Tuskasta toiseen. Eikä ole valituksen sanaa sanonut! Joskus on kertonut jopa nauttineensa keikoista ja festareista kanssani, vaikkei hevimiehiä varsinaisesti olekaan. Tunnen kuitenkin mieheni sen verran hyvin, että Cannibal Corpse on jo sen luokan örinää, että tällaista keikkaa ei mieheni arvostaisi. Ei edes minun takiani. Turhaa siis maksaa hänelle lippu, koska ei hän tulisi keikasta nauttimaan kuitenkaan. Onneksi sain mukaani hyvän ystäväni, joka on nuoresta asti kuunnellut kyseistä bändiä ja osaa arvostaa heidän örinäänsä. Ja meillä oli kieltämättä erittäin hupaisat humpat!

Koska "Joku Itselleni Tuntematon Henkilö" nukkui vähän pidemmät päikkärit ja heräsi siihen, että puhelin soi, emme ehtineet ensimmäisen lämppärin, Mörbid Vomitin, keikalle. Eipä tuo nyt ihan hirveästi meitä haitannut, sillä Cannibal Corpsea me lähinnä halusimme kuunnella. Kurvasimme taksilla Logomon pihaan siinä vaiheessa, kun toinen lämppäri, Pillorian, oli lavalla. Hienoa musiikkia myös Pillorianilta. Tykkäsin!

Pillorian

Ennen keikkaa istuimme hetken Logomon baarissa, sillä selkäni ei kestänyt seisomista. Minulla oli mukanani polaroid-kamerani, ja yhtäkkiä viereisen pöydän suhteellisen humaltunut mieshenkilö juoksi luokseni:

"Hei, mitä maksais, jos sä ottaisit meistä foton? Tuleekse niinku heti?"

"Joo, tämä kuva printtautuu tästä heti. Saat mukaas saman tien."

Olin jo pyytämässä euroa ihan vain kattamaan kalliin filmipaperin, kunnes mies kaivoi lompakostaan kympin setelin:

"Riittääks tä? Jos otettais kaks kuvaa, mulle yks ja kaverille toinen."

Katsoin miestä haavi auki hetken aikaa. Kymppi siitä hyvästä, että otan kaksi polaroid-kuvaa? Totta munassa! Otan vaikka kolmannenkin. Pyysin miehet poseeraamaan ja nappasin kaksi kuvaa. Olin tienannut rahaa! Waude.

Kyltti baarin seinällä Logomossa.

Ystäväni sai bisnes-idean ja sanoi, että seuraavalla kerralla kannattaa ottaa enemmän filmikasetteja mukaan, niin voi myydä polaroideja useammalle ihmiselle. Hän on kyllä täysin oikeassa! Nykyisin paperikuvia arvostetaan aivan liian vähän.

Vihdoin ja viimein alkoi odotettu keikka, ja Cannibal Corpse asteli lavalle. Porukka huusi ja moshasi aivan täysillä. Minä muiden mukana. Näin tasokas bändi ei petä ikinä, eikä kyllä pettänyt nytkään! Aivan mahtava meininki ja todella mahtava keikka. Tuli örinää kyllä koko rahan edestä.

Cannibal Corpse on perustettu vuonna 1988. Siis KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA SITTEN! Sedät ovat jaksaneet paukuttaa heviä kolme kokonaista vuosikymmentä. Kerrassaan ihailtavaa! Mutta kyllä se setien niskalihaksistossa sitten näkyikin. Laulajan niskalihakset olivat paksummat kuin vanhan tammen runko. Siinä vaiheessa, kun itsellä olivat niskan tunnin moshauksen jälkeen niin kipeät, että tuskin jaksoi omia aivojaan enää kannatella, niin nämä setämiehet olivat vasta lämmittelykierroksella. Ei tuntunut missään!

Cannibal Corpse

Keikan tasan ainoa miinuspuoli oli sen lyhyys. Tunti ja vartti. Olisin odottanut hieman pidempää keikkaa. Toisaalta, niskalihakseni eivät ehkä olisi kestäneet kauempaa. Olisin silti mielelläni kuullut vielä muutaman biisin. Setämiehillä kun noita levyjä on ihan vain muutama julkaistuna tämän kolmenkymmenen vuoden aikana, niin kyllä heillä biisejäkin riittää kattamaan pidemmänkin keikan.

Cannibal Corpsen Suomen kiertue päättyy tänään Helsinkiin. Jos siis ottaa päähän, ettet ehtinyt Tampereen, Oulun etkä Turun keikalle, vielä on mahdollisuus päästä kuulemaan laadukasta örinää Helsingin Nosturiin. Ovet aukeavat klo 19 reikä reikä. 

Älä missaa tätä tilaisuutta, sillä seuraavaa ei välttämättä tule! 

Kaksi vuotta karvaa, kuolaa ja rakkautta

Ensimmäinen kuva Kaunosta, juuri ennen lähtöä ikiomaan kotiin.

Tasan kaksi vuotta sitten, näihin kellonaikoihin, kämpässämme kävi kova nuuskutus. Pieni hauvavauva haisteli ympäriinsä tutkien joka paikan ja maistaen kaikkea, mitään eteensä sattui saamaan. Tasan kaksi vuotta sitten meille kotiutui Kauno, pikkuruinen lapinkoira, jolla ei vielä ollut omaa kotia.

Kaksi vuotta olen saanut olla onnellinen koiranomistaja. Kaksi vuotta olen saanut kokea ihanan karvakuonon aitoa ystävyyttä ja rajatonta rakkautta.

Kahden vuoden ajan minua on tultu iloisena ovelle vastaan. Kahden vuoden ajan minua on tervehditty häntä heiluen. Kaksi vuotta kodissamme on asunut perheenjäsen, jonka olen aina kokenut puuttuvan meiltä. Kahden vuoden ajan meiltä ei ole puuttunut mitään.

Kaksi vuotta karvaisia mattoja, vaatteita, nojatuoleja ja sohvia. Kaksi vuotta kuraisia tassunjälkiä vaatteissa ja matoilla. Kaksi vuotta kuolaa ja piilotettuja luita ympäri asuntoa. Kaksi vuotta "räjähtäneitä" pehmoleluja, joiden täytteitä saan kerätä.

Kaksi ihanaa vuotta! Kaksi vuotta, joista en vaihtaisi päivääkään pois. Kaksi elämäni onnellisinta vuotta.

Kaksi vuotta, jonka aikana olen jokaisena päivänä kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin soittaa sen superjännittävän puhelun ja lähteä ajamaan 150 km kohti tuntematonta osoitetta. Kaksi vuotta olen kiittänyt itseäni siitä, että "lähdin vain katsomaan" koiranpentua. Ilman tuota puhelua ja ilta-ajelua olisin menettänyt jotain elämää suurempaa. Olisin menettänyt mahdollisuuden saada perheemme jäseneksi maailman parhaimman koiran.

Kaksi vuotta maailman ihanimman koiran äitinä. En olisi parempaa voinut elämältä toivoa! Olen onnellinen.

Kauno tänään, lahjaksi saatu viilennysliivi yllään.

Näin viilennät koiran! Ja näin taas aiheutat lämpöhalvauksen...

Onko kuuma? Täällä Turussa meillä on tänään mittari noussut reippaasti yli 30 asteen. Lämpöä siis riittää. Jotkut saattavat nauttia näistä keleistä, mutta vakuutan, että yksikään karvapeitteen omistava eläin ei nauti.

Mitä siis tehdä näillä helteillä, jotta karvaisella kaverillasi olisi helpompi olla? Ja ehkä vielä tärkeämpää, mitä EI missään tapauksessa kannata tehdä? Tässäpä muutama vinkki niille, jotka pähkäilevät, miten helpottaa karvaisen kamun olotilaa.

1. Viilentävät tuotteet

Eläinkaupat ympäri valtakunnan myyvät erilaisia viilentäviä tuotteita. On viilennysliivejä, viilennysalustoja, viilennyshuiveja, viilentäviä kuppeja, viilentäviä leluja ja mitä kaikkea. On koirille kaikissa eri kokoluokissa ja kaikissa mahdollisissa eri väreissä. Minun mielestäni näiden viilentävien tuotteiden hinta ei päätä huimaa, ja parhaillaan on menossa parissakin eläinkaupassa hyvät alennusmyynnit, mutta mikäli näiden viilentävien tuotteiden hinta on liian kova, on olemassa myös ilmaisia, kotikutoisia viilennyskeinoja.

2. Märät pyyheliinat

Kasta ihan tavallinen frotee-pyyhe, ja tee siitä viilennysalusta, minkä päällä koira saa maata. Alustan voi laittaa myös koiran päälle, mutta koira viilenee paremmin, mikäli vatsa on kasteltu. Vaihtoehtoisesti koiran päälle voi laittaa vaikkapa kastellun puuvillaisen t-paidan, mikä viilentää mukavasti.

3. Jääpalat

Raikasta vettä on oltava koko ajan tarjolla, mutta myös jääpalat ovat erinomainen lisä. Niitä voi lisätä juomaveteen tai tarjoilla sellaisenaan.

Meillä koiralla on tapana kanniskella ruokaansa ympäri kämppää, samoin hän teki jääpaloille. Ratkaisimme asian niin, että olemme tehneet yhden valtavan jääpalan, mikä on juuri sopivan kokoinen roiskumista estävään kuppiin. Jääpalan muottina olemme käyttäneet jäätelöpakkausta. Jäätymisessä menee pitkä aika, joten meillä on monta jäätelöpakkausta kerrallaan pakastimessa jäätymässä. Sieltä sitten otetaan yksi kerrallaan ja tilalle laitetaan uusi jäätymään. Näin jäät eivät pääse loppumaan eikä koiran tarvitse odottaa ison jääpalan jäätymistä.

4. Jäinen ruoka ja koirien jäätelöt

Myös ruuan voi tarjota jäisenä! Meidän nirsolle koiralle ei kelpaa mikään muu kuin Maukas-merkkinen naudan mahapulla, mitä saa ainakin Mustista ja Mirristä. Mutta niille koirille, jotka eivät ole yhtä nirsoja, pullavalikoima on huomattavasti runsaampi.

Koirille on saatavilla eläinkaupoista myös omia jäätelöitä, mutta koiran jäätelön voi tehdä itsekin pakastimessa helposti. Ohje koirien jäätelön tekemiseen löytyy esim. Kuono-sivustolta.

5. Kotitekoiset viilennys"lelut"

Vain mielikuvitus on näiden kohdalla rajana. Voit laittaa esim. muovipulloon vettä ja pullon pakastimeen. 

6. Trimmaus

Mikäli tarkoituksenasi ei ole mennä koiranäyttelyyn, näytäpä koirasi turkille saksia. Tai anna ammattitrimmaajan näyttää koirallesi saksia, ellet itse uskalla. Takaan, että koirallasi on heti kevyempi olo, kun turkki ohenee!

7. Tuulettimet (ellei käytössäsi ole ilmalämpöpumppua)

Sinä pidät tuulettimista, mutta niin pitää myös koirasi! Tuuletin puhaltamaan, ja koirasi on iloinen. Myös häkkituulettimia on olemassa, joten älä unohda ottaa sellaista mukaan, jos olet menossa koirasi kanssa autoon, näyttelyyn, kilpailuun tai mihin tahansa, missä koiran on oltava hetki häkissä.

8. Suihku ja sadettajat

Omalla pihalla voi laittaa sadettajat päälle. Vesi viilentää mukavasti koiraa, ja nurmikkokin tykkää. Ellei ole omaa pihaa eikä sadettajaa, silloin suihku on hyvä apuväline. Kastelee hieman koiran vatsaa ja jättää sen märäksi. Märkä viilentää koiraa ja tekee olon helpommaksi.

Jos olet reissun päällä, eikä suihkua ole saatavilla, suihkupullo on kätevä keino kastella koiran vatsa.

9. Uiminen

Jos vesi viilentää koiraa, niin "ylläripylläri", uiminenkin viilentää! Ellei kodin tai mökin lähellä ole rantaa, mihin koira voisi pulahtaa, uima-altaan viralle löytyy monta toimittajaa. Koirille myydään omia uima-altaita eläinkaupoissa, mutta esim. joku vanha vauvan amme soveltuu ihan hyvin kyseisen viran hoitamiseen, koiran koko huomioiden, tietenkin.

10. Kylmäkallet

Vanhanaikaisia kylmäkalleja voi myös käyttää, mutta niiden kanssa olisin varovainen. Koiraa ei saisi jättää yksin niiden kanssa, ettei koira vain vahingossakaan saa niitä rikki. Toisaalta, kylmäkallet koiran makuualustan alla tuovat ihanaa viileyttä koiralle. Joten jos koiralla on oma lempipaikka, sen alle voi yrittää laittaa muutaman kylmäkallen viilennykseksi.

Kuvan koiranpentu ei ole saanut lämpöhalvausta, vaan nukkuu viileällä kivilattialla.

Jos teet nämä, minä teen elsun

1. Koira ja kuuma auto

Siis ihan oikeasti... Mikä siinä on, että ihmiset jättävät lapsia ja lemmikeitä kuumaan autoon? Sen jälkeen, kun ikkunat on rikottu ja poliisit soitettu paikalle, selitetään, että "me käytiin tosi nopeesti". Minä teen sen eläinsuojeluilmoituksen vielä nopeammin kuin sinä hoidat asiasi! Edes se, että auto on varjossa, ei näillä helteillä auta yhtään mitään. Auto lämpenee sata-asteiseksi uuniksi alta aikayksikön, ja sinne kuolee. Siis ihan oikeasti, sinne sinun hienoon Bemariisi kuolee!

ELÄINTÄ JA LASTA EI JÄTETÄ AUTOON NÄILLÄ KELEILLÄ! EI, VAIKKA SINÄ OLISIT KUINKA PIENEN HETKEN POIS! EI, EI JA EI! Piste.

2. Koira ja suora aurinko

Suora auringonpaiste vahingoittaa koiraa yhtä paljon kuin sinuakin. Koiralla on aina oltava mahdollisuus päästä varjoon. Mikäli koira on kytkettynä pihalla, vailla varjopaikkaa, menee noin se aika, mitä paikallisella eläinsuojelutyypillä kestää kurvata pihaan ja hakea koira pois omistajalta. Sen jälkeen koira on turvassa.

3. Pitkät hikilenkit

Sinä ehkä pidät juoksemisesta tällaisella säällä, mutta takaan, ettei koirasi pidä. Koitapa itse lähteä lenkille toppatakki päälläsi, kun ulkona on 30 astetta hellettä. Toki koiran pitää päästä pissalle - myös kerrostalossa asuvan koiran, jolla ei ole omaa pihaa - mutta pissatus ei ole sama asia kuin 10 kilometrin lenkki. Pikainen pissa, mielellään varjossa ja sen jälkeen äkkiä sisälle. Koiran kanssa ei lähdetä pitkälle lenkille tällaisella säällä. Vasta illan viiletessä voi tehdä lyhyen lenkin.

4. Treenaaminen

Jos käytössäsi on hyvin ilmastoitu treenihalli, missä on kylmää kuin Danten helvetissä, niin siinä tapauksessa anna mennä vain! Mikäs siinä. Mutta joku agility-rata aurinkoisella paikalla tällaisella säällä on yhtä kuin lämpöhalvaus. Minä en treenaa koirani kanssa tällä hetkellä mitään, en edes hajutreenejä. Me ehdimme kyllä treenata sen jälkeen, kun nämä superhelteet loppuvat.

Sitä paitsi, pienen treenitauon jälkeen treenaminen maistuu taas paremmin!

Lämpöhalvaus

Mikäli luulit, että uutiset lämpöön kuolleista vanhoista ihmisistä ovat huuhaata, olet väärässä. Lämpöhalvaus on ihan todellinen asia, ja myös eläimet voivat kuolla siihen. Koiran kohdalla lämpöhalvauksen ensimmäiset merkit ovat normaalia rajumpi läähätys sekä tasapainon menetys. Seuraavana tulevat oksentelu ja ripuli, sitten shokki ja tajunnan menetys. Ellei koiraa vieläkään auteta, siinä ei mene kauaa, kun koira kuolee.

Mutta älä auta koiraa väärin! Älä viilennä lämpöhalvauksen saanutta koiraa nopeasti ja jääkylmällä. Hidas viilennys kostealla pyyheliinalla ja juomaveden tarjoaminen on oikea tapa auttaa koiraa. Jos koiran lämpöhalvaus on ehtinyt mennä rajua läähätystä pidemmälle, oksentamiseen asti, suosittelen ehdottomasti käyntiä eläinlääkärissä, vaikka koira alkaisikin jo voida paremmin. Koira saattaa tarvita suonensisäistä nesteytystä ja lämpöhalvaus on saattanut aiheuttaa vahinkoa sisäelimissä.

Muista, että tassut ja mahan alusta ovat koiralla niitä alueita kehossa, joiden kautta koira saa helpotusta nopeiten. Ja muista myös se, että ylivoimaisesti paras keino hoitaa koiran lämpöhalvaus on estää koko halvaus! Älä jätä koiraa vahtimatta, vaan seuraa koiraa koko ajan ja varmista, että koira saa tarpeeksi varjoa, vettä ja viilennystä.

Ja mikä tärkeintä, puutu toisten ihmisten laiminlyönteihin! Pelasta pulassa oleva koira, vaikka koiran omistaja kiittäisikin sinua herjaamalla ja haukkumasanoilla.

Tämän pienen tekstin myötä haluan toivottaa kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille olennoille ihanaa kesän jatkoa! Pidetään huolta toisistamme.

Kesäfiiliksiä kollaaseina ja paskoina maalauksina

Heinäkuu käy jo puolta väliä ja kesä on kuumimmillaan. Sain kesän aluksi "kotiläksyksi" ylläpitää eräänlaista "tunnepäiväkirjaa", mihin kokoan kesän tapahtumia ja fiiliksiä, sekä hyviä että pahoja, erilaisina kuvina. Ostin tätä pientä projektia varten isokokoisen ja paksun scrap bookin, mihin olen kerännyt pääsylippuja, rannekkeita, kuitteja ja polaroid-kuvia eri tapahtumista. Olen haalinut vinon pinon erilaisia lehtiä ja esitteitä, mistä olen leikellyt kuvia ja tekstejä kuvaamaan juuri sen hetkistä olotilaa, ja tehnyt niistä kollaaseja. Näiden lisäksi, minä, täysin piirustus- ja maalaustaidoton yksilö, olen maalannut kirjaan vesiväreillä erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja.

Projektia on ollut todella hauska tehdä. Sen lisäksi, että scrap bookiin tallentuvat tämän kesän muistot, sinne tallentuvat myös ne erilaiset tunteet, mitä olen käynyt läpi minkäkin tapahtuman kohdalla. Ja vaikka ei olisi mitään erikoista tapahtumaa ollutkaan: Ihan vain sohvalla istuessa voi tulla mieleen jokin ajatus, ja olen sitten lähtenyt työstämään sitä scrap bookiin kera vesivärien.

Tarkoitus ei todellakaan ole se, että muut ihmiset tietävät, miksi olen juuri tänään maalannut hevosen ja mitä se esittää. Eikä ihmisten tarvitse tietää, mitä hemmettiä tuo melkein kokonaan ruskea sivu esittää. Minä kyllä tiedän! Minä tiedän, miksi juuri sillä hetkellä minun teki mieli maalata juuri tuollainen kuva. Ja se riittää minulle. Siinä kuvassa on se tunne, mitä kävin juuri sillä hetkellä, ja voin palata myöhemmin siihen tunteeseen ja niihin ajatuksiin tuota kuvaa katsomalla.

Ei, tekemäni maalaukset eivät todellakaan ole mitään taidokkaita! Jos näistä pyytäisi jotain mielipidettä asiantuntijalta, saisin aikamoiset haukut. Mutta tämä onkin taideterapiaa, eikä mikään taidenäyttely. Ihan yksi kakan hailea, mitä minä siihen paperille väännän, vaikka vääntäisin siihen sitä itseään. Tärkeintä on, että saan ajatukseni ulos sisältäni, johonkin toiseen muotoon kuin ahdistukseen.

Eikä niiden tunteiden tarvitse aina ahdistusta herättää. Toki hyvätkin kokemukset ja positiiviset tunteet on hyvä "kirjata muistiin". On tärkeää muistaa ja huomioida se, että elämä ei ole pelkästään sitä negatiivista, vaan kaikesta löyty aina jotain hyvää ja positiivista. Ja se hyvä kannattaa laittaa muistiin.

Olisiko sinulle hyötyä vastaavanlaisesta projektista? Ei kun koluamaan paperiroskista ja kaivamaan vanhoja lehtiä, mitä voi leikata! Pelkäätkö sitä, ettet osaa piirtää etkä maalata? No hei, en osaa minäkään! Katso nyt noita minun väkerryksiä. Kaukana jostain Dalista tai van Goghista. Minulla kesti hetken, että pääsin yli siitä häpeästä, etten osaa piirtää enkä maalata, ja lakkasin välittämästä siitä. Kahden maalauksen jälkeen aloin vapautua siitä olen-paska-enkä-osaa -tunteesta, ja annoin mennä!

Sitä paitsi, tekemällä taidot paranevat! Ei minusta mitään Picassoa koskaan tule, eikä ole tarkoituskaan, mutta jos vertaa ensimmäistä tekemääni maalausta ja viimeisintä, olen tullut aika huimasti eteenpäin. 

Asiaa koirista, koiran hankkimisesta ja pentutehtaiden välttämisestä

Koirien hankinta on puhuttanut paljon viime aikoina. Etenkin kaksi asiaa ovat olleet mediassa esillä: 1) pentutehtaat, ja 2) lemmikkien huono kohtelu. Haluanpa tuoda oman korteni kekoon tämän asian osalta.

Minun rakas Kaunoni odottamassa omaa vuoroaan nose work-tunnilla.

Miksi haluat koiran?

Koiranpennut ovat valtavan suloisia ja ihania. Kaikki haluavat koiranpennun! Ennen kuin menet hankkimaan pennun, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

1) Miksi haluan koiran?

2) Onko elämässäni tilaa koiralle juuri nyt?

3) Onko minulla varaa koiraan?

4) Onko minulla aikaa koiralle?

Mikä on syy sille, että haluat koiran? Onko tarkoituksenasi laihduttaa, ja haluat jonkun, ketä pakottaa sinut kolmesti päivässä ulos lenkille? Jos tämä on syy, unohda se koiran hankinta saman tien. Haluatko elämääsi rakkaan ystävän ja perheenjäsenen, josta haluat pitää huolta koko sen eliniän ajan? Ei kun koiraa etsimään!

Kauno rakastaa pusikoissa juoksemista. Ja emäntä rakastaa punkkitarkastuksia.

Mikä on elämässäsi juuri nyt tärkeintä? Onko se matkustelu ja festareilla ravaaminen? Sitten ei kannata ottaa koiraa. Koira vaatii aikaasi, ja se vaatii sitä PALJON. Kaiken huipuksi, koira vaatii aikaasi usean vuoden ajan. Varaudu siihen, että olet "kiinni" koirassa vähintään sen 10 vuotta, toivon mukaan vielä kauemminkin.

Se kaikista suloisinkin pentu vaatii koulutusta ja ulkoilutusta. Ellei pentua jaksa kouluttaa ja ulkoiluttaa, se tulee tuhoamaan kenkäsi, talosi ja järkesi. Ei ole pennun syy, ellei sitä kouluteta ja opeteta, vaan kouluttamatta jättäminen on aina omistajan syy. Pennun rankaisu siitä, ettei omistaja ole viitsinyt, tarkoittaa minun silmissäni sitä, ettei kyseinen ihminen ole ansainnut koiran ystävyyttä ja rakkautta.

Koiran ylläpito maksaa rahaa. Ei sen koiran tarvitse gourmet-ruokaa syödä joka päivä, mutta se halvinkin ruoka kuitenkin maksaa rahaa. Samoin eläinlääkärimaksut ovat tätä nykyä aivan järkyttävät. Onko sinulla varmasti varaa tähän kaikkeen? Jos on, niin hyvä. Ellei sinulla ole mahdollisuutta saada omalle lautasellesikaan muuta kuin kaurapuuroa päivästä toiseen, kannattaa miettiä kahdesti, onko juuri nyt oikea aika koiralle.

Kaunon lempiharrastus on hajutyöskentely.

Rekisteröity rotupentu luotettavalta kasvattajalta

Jos olet varma, että juuri nyt on oikea aika koiralle, on aika tehdä se osuus, jolloin vältät pentutehtailijoita. Se on yllättävän helppoa pienellä maalaisjärjen käytöllä. Minä olen ostanut rekisteröidyn rotukoiran Facebook-ilmoituksen perusteella, ja sain terveen koiran, jolla on hyvät sukutaustat. Miten tein sen?

Kun näin ilmoituksen, ihan ensimmäisenä tarkistin, onko kennelillä omaa nettisivua. Olihan sillä! Nettisivuilta löytyivät tasan samat tiedot kuin ilmoituksestakin: Kasvattajien nimet, puhelinnumerot, osoitteet jne. Sen jälkeen vilkaisin Kennelliiton sivuja. Kappas, myös sieltä löytyi kyseinen kasvattaja rekisteröitynä Kennelliittoon, ja edelleenkin myös Kennelliitolla oli samat yhteystiedot kuin ilmoituksessa oli. Pentue oli rekisteröitynä Kennelliiton sivuilla. Kun olin selvittänyt nämä tiedot, otin puhelimen kauniiseen käteen, ja soitin ilmoituksen puhelinnumeroon.

Ihan ensiksi kasvattaja esitteli koiran. Sen jälkeen hän kyseli MINUN taustaani. Miksi olen hankkimassa koiraa, millaisessa talossa asun, voinko tarjota koiralle tarpeeksi liikuntaa ja suotuisat elinolosuhteet. Kunnollinen kasvattaja on AINA kiinnostunut siitä, millaiseen kotiin pentu annetaan.

Koirapuisto on Kaunolle tärkeä paikka.

Tämän pienen "haastattelun" jälkeen meidät kutsuttiin käymään kasvattajan luona, heidän kotonaan. Samalla näkisimme myös pennun emon. Vasta ihan viimeisenä mainittiin hinta.

Kun pääsimme perille kasvattajille, vastaan tuli kymmenkunta karvaturria. Ilmoituksen pentu ei todellakaan ollut talon ainoa koira! Kaikki koirat olivat sosiaalisia, hyvinvoivia ja pennut leikkisiä ja uteliaita. Päätöksen teko ei tämän jälkeen ollut enää vaikeaa, ja pentu lähti mukaamme.

Toki hinta kirveli kukkaroa, mutta rekisteröidystä pennusta pitää maksaa! Jos joku tarjoaa rekisteröityä rotupentua kahteensataan euroon, pitää hälytyskellojen alkaa soida saman tien. Rodusta riippuen, hinta on sen tuhannen euroa, vähintään. Tällä rahalla ostat sekä terveen pennun että kasvattajien tuen ja tietotaidon. Hyvät kasvattajat auttavat sinua taatusti koirankasvatustyössäsi!

Pähkinänkuoressa siis, rekisteröity rotupentu maksaa aina kunnon summan rahaa, pentue löytyy Kennelliiton nettisivuilta ja kasvattaja kutsuu sinut kotiinsa katsomaan pentua. Halpa rotukoira, joka luovutetaan torin kulmalla, on taatusti pentutehtailun tulosta.

Rekisteröityjen kasvattajien tiedot on todella helppo löytää ystävämme Googlen avulla tätä nykyä. Tiedot eivät ole valtion salaisuuksia, ja myös rotujärjestöt auttavat mielellään. Minulla ei mennyt montaa minuuttia, kun kaivoin kasvattajasta tiedot esiin. Ei mene taatusti sinultakaan! Ja tällä pienellä etukäteistyöllä varmistat sen, että todellakin saat sitä, mitä tilaat.

Älä pelkää kodinvaihtajaa

Rekisteröidyt rotupennut eivät ole ainoita koiria maailmassa. Myös eläinsuojeluyhdistykset palvelevat! Sieltä haettu koira ei maksa niin paljoa, mutta tiedät varmasti, että tuet juuri tämän yhdistyksen tekemää hyvää työtä, etkä pentutehtailua.

Yhdistyksessä osataan myös kertoa eläimestä ja voitte yhdessä pohtia, millainen koira sopii juuri sinun kotiisi. 

Entä sitten kaverin kaveri, joka joutuu luopumaan Turresta, koska allergia? No, kysypä ihan suoraan kaveriltasi, millainen ihminen tämä kaverin kaveri on. Voiko häneen luottaa? Onko koira hyvin hoidettu? Onko hän taatusti oikealla asialla? Ei ole mitenkään outoa esittää tällaisia kysymyksiä tilanteessa, missä ollaan antamassa kotia koiralle. Ennemmin kysyy monta turhaa ja tyhmää kysymystä kuin liian vähän kysymyksiä, ja tulee huijatuksi.

Koirissa on eroja

Äläkä unohda sitä tärkeintä, eli rotuominaisuuksia! Jos asut kerrostaloyksiössä kaupungin keskustassa, haluatko varmasti ottaa paljon liikuntaa tarvitsevan vetokoiran, kuten vaikka malamuutin? Tai vaihtoehtoisesti, haluatko ottaa englanninbulldogin aktiiviseksi kaveriksi erilaisiin harrastuksiin? Tuskinpa. Vääränlainen koira vääränlaisessa kodissa tietää ongelmia.

Kaikki koirarodut eivät ole sopivia lapsiperheisiin, eikä kaikista koiraroduista tule hyviä vahtikoiria. Monet koirarodut ovat sopivia kerrostaloasumiseen, mutta sitten taas on niitä rotuja, mitä ei voi missään tapauksessa suositella kerrostaloon, edes siinä tapauksessa, että perhe on aktiivinen noin muuten. Mikä rotu sopii juuri sinulle? Esim. Hankikoira-sivusto auttaa tässä asiassa. 

Kauno kuskausvuorossa.

Minun rotuni on suomenlapinkoira. Parasta juuri minun rodussani on sen sopeutuvaisuus ja ystävällisyys. Suomenlapinkoira on kaikkien kaveri, myös pienten lasten. Tämä rotu sopii monenlaiseen ympäristöön, myös kerrostaloon, mutta kaipaa toki runsaasti liikuntaa. Lappari on kiva harrastuskaveri ja sopii kaikenlaiseen harrastukseen sen mukaan, mikä koiraa itseään kiinnostaa. Turkki on helppohoitoinen, ja talvella koira ei todellakaan tarvitse vaatetusta! Suomenlapinkoira pärjää missä tahansa pakkasessa. Helppo kouluttaa ja todella älykäs. Terve ja pitkäikäinen rotu, Suomessa hyvin yleinen ("ylläripylläri", kun on kerran suomalainen rotu) ja rekisteröityjä kasvattajia on runsaasti. Kaunis ulkonäkökään ei ole mitenkään miinuspuolena, vaikkei koiraa ulkonäön takia ostetakaan.

Miten niin harrastus, mikä koiraa itseään kiinnostaa? No siksi, että tämä rotu on yksi perhanan pässi! Ellei kiinnosta, niin sitten koira ei taatusti tee. Jästipäisempää rotua saa hakea. Vahtikoirana erinomainen, mutta haukkuherkkyys tulee esiin kaikissa tilanteissa, myös niissä, jolloin sitä vahtimista ei niinkään tarvitsisi. Vaatii ehdottomasti vähintään peruskouluttamisen! Muuten hommasta ei tule mitään, ja koira vie omistajaansa kuin pässiä narussa. Aikamoinen velmuilija ja teini-ikäisenä käyttäytyy kuin pahainen pikkukakara. Ei ole tippaakaan miellyttämishalua, ellei sitten miellytä itseään. Omistajan miellyttäminen ei kiinnosta. En silti vaihtaisi rotua!

Hajuerottelua parvekkeella.

Kysyttävää?

Jos on jotain kysyttävää liittyen koiran hankkimiseen, niin avaa suusi ja kysy! Ota selvää! Älä innostu halvasta hinnasta. Jos homma kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei taatusti ole totta. Harkitse ja harkitse vielä toisenkin kerran. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Myös koira on elävä ja tunteva olento, jota ei oteta perheeseen leluksi, vaan perheeseen kuuluvaksi tärkeäksi jäseneksi.

Tietoa löytyy pilvin pimein pitkin nettiä. Jaksa siis etsiä sitä tietoa, kun sitä kerran on saatavilla. Erinomaisia tietolähteitä ovat edellä mainitut Hankikoira-sivusto, Kennelliitto, eri rotujen rotujärjestöt ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä Koiratieto-sivusto. Hyvää tietoa pentutehtailusta ja sen välttämisestä löytyy myöskin Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämästä Halpakoira-sivustolta. Siellä on selkokielellä asiaa siitä, miten erottaa hyvän ja luotettavan kasvattajan pentutehtailijasta.

Älä tule huijatuksi, vaan etsi tietoa ja ota selvää asioista! Koira on maailman paras kaveri, ja jokainen koira ansaitsee hyvän kodin. Anna sinä hyvä koti juuri sinulle sopivalle koiralle, tukematta pentutehtailua.

Menossa jäljestämään.

Kaunon lomapäiväkirja, osa 4: Loman loppu

Vihdoinkin ollaan takaisin kotona, Turussa! Oli kerrassaan väsyttävä loma, vaikka se olikin ihan hirveän hauska ja minä tapasin ihan hirvittävän nättejä tyttökoiria. Nyt aion nukkua ainakin miljoona tuntia putkeen. Pakko saada pitää vähän vapaata lomailusta.

Ennen kuin lähdettiin kotiin, käytiin vielä Jyvä-Kylän mummun luona haistelemassa sen hienoja takapihan kukkia. Minä yritin sada mummun Mimmi-koiraa leikkimään, mutta Mimmi vain murisi. Mummu sanoi, ettei Mimmi jaksa leikkiä. Mimmi on aika vanha jo.

Mutta mummulla oli minulle taas kerran nameja, ja mummu rapsutteli ja sanoi, miten hieno poika minä olen! Ja olenhan minä hieno.

Kotimatkalla meidän autoon tuli pörriäinen ja äiti kirkui. Meinasi ajaa auton ojaan. Hullu nainen!

Pysähdyttiin jossain Heppa-Vedellä. En ymmärrä näitä ihmisten keksimiä paikannimiä. Jyvä-Kylässä ei ole ainoatakaan jyvää missään, eikä siellä Heppa-Vedellä näkynyt ensimmäistä heppaa. Vettä oli vähän, muttei heppoja. Ihmiset ovat outoja.

Sen namikaupan kohdalla, mistä saa pelkkiä ihmisten nameja, alkoi sataa ihan hirmuisen kovaa. Pisarat suorastaan hakkasivat autoa, ja siitä tuli kamala ääni. Äiti joutui hidastamaan autoa tosi paljon, koska ei nähnyt ikkunasta läpi. Minuakin vähän pelotti.

Kun vesisade sitten lakkasi, äiti sanoi isille, että pitää katsoa, näkyykö peuroja. Ensin minä ajattelin, että nythän ne hienon idean keksivät: Etsivät minulle iltapalaa! Peuran pyllyliha maistuu hyvältä. Äidillä ei ole pyssyä, mutta sehän voisi vaikka ajaa autolla peuran päälle. Jostain kumman syystä, vaikka me nähtiin montakin peuraa, äiti ei ajanut yhdenkään päälle, enkä minä saanutkaan sitä iltapalaa. Ihan tyhmää ensin luvata peuran pyllylihaa, ja sen jälkeen väistellä niitä peuroja auton kanssa. 

Nyt me sitten olemme kotona, ja minä saan levätä. Oli kiva reissu ja oli kivaa päästä leikkimään niin monen koiran kanssa. Mutta pitää odottaa ainakin monta päivää, ennen kuin jaksan toista reissua tehdä. Kyllä tämä lomailu on rankkaa puuhaa!

Kaunon lomapäiväkirja, osa 3: Siilejä ja suihkulähteitä

Kyllä on minulla, Kauno the Koiranpojalla, ollut niin värikäs loma, ettei ole tosikaan! On tapahtunut niin paljon kaikkea erikoista, että pojat kotipuolen koirapuistossa eivät kyllä usko. Mutta ennen kuin kerron koirapuiston pojille mitään, kerronpas teille eiliset ja tämän päivän kuulumiset. Vauhtia on ollut, ja melkein vaarallisia tilanteita.

Eilen menimme jonnekin Jyvä-Kylän vieressä olevaan paikkaan, jonka nimi oli Muurari. Hassu nimi paikalle. Siellä Muurarissa asuu Alma-niminen koira. Alman henkilökunnalla on iso piha, ja me saimme Alman kanssa juosta ja leikkiä koko päivän.

Almalla vain oli vähän hassu tapa. Kun henkilökunta laittoi grilliin makkaroita, Alma alkoi haukkua minua pois. Väitti, että kaikki makkarat kuulemma kuuluvat hänelle, enkä minä saa yhtään makkaraa. Almasta tuli oikein kiukkuinen! Hieman ihmettelin, mitäs tämä tämmöinen nyt meinaa. Ensin leikitään nätisti ja sitten muristaan. Naiset... Kun ei ole "Se Aika", niin sitten ne naiset ovat tuollaisia.

Loppujen lopuksi Alma leppyi, ja pääsimme taas leikkimään kivoja leikkejä.

Illalla pusikosta kuului outoa rapinaa. Menimme Alman kanssa katsomaan, mikä ihme siellä rapisee, ja aloimme varmuuden vuoksi haukkua. Tiedä, vaikka siellä olisi ollut kissa. Mutta ei se kissa ollut, vaan siili! Varmuuden vuoksi haukuttiin siililtä piikit pystyyn, mutta emännät tulivat torumaan ja sanomaan, ettei siiliä saa haukkua. Siilit ovat kilttejä ja kivoja. Alman äiti antoi siilille ruokaa ja paljon vettä. Minun äiti sanoi, että voimme katsoa, kun siili syö, jos me olemme ihan hiljaa ja nätisti. Jaksoin minä vähän aikaa sitä siiliä katsella, mutta kuinka mielenkiintoista on katsella, kun toinen syö, ellei itsellä ole mitään syötävää... Ei se ole minustakaan yhtään mielenkiintoista.

Hotellissa nukahdin ihan heti, ja nukuin tosi pitkään. Monta pitkää leikkipäivää laittoi vähän väsyttämään.

Tänään isi ja äiti veivät minut johonkin puistoon. Siellä oli muitakin ihmisiä, ja ne ihmiset istuivat vilttien päällä. Niillä oli mukana pahanhajuista ruokaakin. Minä päätin olla kunnon vahtikoira, ja haukuin kaikki lähelle tulevat ihmiset ja toiset koirat pois. Ne ovat kuitenkin meidän ruokia ja meidän vilttejä! Ei meidän lähelle tarvitse tulla. Minun ihmisten pitää saada syödä niitä pahanhajuisia ruokiaan rauhassa.

Siinä puistossa oli joku allas, mitä äiti kutsui suihkulähteeksi. En minä sinne ihan kokonaan uimaan mennyt, ihan vähän vain. Isi kyllä kielsi, mutta koska minä en mennyt kokonaan, niin sitä ei lasketa.

Nyt taas nukuttaa. Ihmisten vahtiminen vei voimat. Kyllä tämä lomailu on uuvuttavaa! Milloinkohan me mahdetaan lähteä kotiin lepäämään?