Työpäivä, haastattelupäivä ja uudet akryylivärit - Tervetuloa arki!

Pikimustat pilvet aukevat, kun pääsen Saloon. Pisarat hakkaavat pinkin autoni ikkunaa. En ole enää kaukana määränpäästäni, mutta silmiäni painaa. Työpäivän jälkeinen väsymys ja siihen vielä päälle automatka kera unettavan ropinan. Ihme, etten nukahda rattiin.

Pian tulee Muurlan ramppi. Nousen siitä ylös. Muutama kilometri ja olen määränpäässäni, Muurlan opistolla.

Juoksen pääovelle, sateensuojaan. Ovi on lukossa. Ovikelloon ei vastaa kukaan. En näe mitään liikettä missään. Tarkistan sähköpostista haastattelun päivämäärän. Kyllä, se on tämä päivä. Lopulta ovi tullaan avaamaan. Olen oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Hyvä. Haastattelu voi alkaa.

Olen hakenut valokuvaterapian koulutukseen. Koin voimauttavan valokuvan opinnoissa sen, miten voimakas taideterapeuttinen työkalu valokuva on. Uskon tähän menetelmään ja tiedän sen olevan erinomainen terapiamenetelmä. Sen avulla päästään syvemmille vesille kuin pelkän keskustelun avulla. Siksi olen hakeutunut tänne.

Haastattelut tehdään pienryhmissä. Meidän pienryhmässämme on kokonaiset kaksi hakijaa. Eipä ainakaan mene kauaa, jos kerran vain kaksi ihmistä on paikalla.

Haastattelu on tyypillinen: Kuka olet, mitä teet, miksi olet täällä, mitä odotat koulutukselta. Ei mitään sellaista, mihin en olisi voinut mitenkään varautua etukäteen. Kerron rehellisesti, miksi olen tullut tänne. Ei minulla ole mitään syytä liioitella tai kiertää totuutta.

Vain tunnin jälkeen olemme valmiita. Sade on lakannut ja pääsen ajamaan takaisin kotiin kauniissa auringonpaisteessa. Minulla on jotenkin virkistäytynyt olo. En osaa selittää, miksi. 

Päätän poiketa kotimatkalla Skanssissa, ostoskeskuksessa. Mukaani lähtee iso määrä uusia pensseleitä, akryylivärit, öljyvärit sekä uutta maalauspaperia. En ole edelleenkään hyvä maalaamaan, mutta kehityn koko ajan. Tuskin minä ikinä maalauksillani mitään tulen tienaamaan, kun eivät ammattilaisetkaan niillä tienaa, mutta omaksi iloksi voi aina tehdä.

Minulla on nälkä. Laiskottaa. Päätän ajaa Hesen drive-inin kautta kotiin. Soijatortilla, härkäpapuburger ja juustohamppari ilman suolakurkkua. Kaikille jotakin. Paitsi koiralle. Meidän pilalle lellitty Kaunokaisemme on saanut tänään jo tuoretta maksaa. 

Jälkkäri odottaa jo jääkaapissa: Leipomo Mannan vegaaninen brownie.

Loppuillan saan viettää sohvalla uusimman Canis-lehden parissa ja toivoa, että virkistyn loppuviikkoon mennessä. Tiedossa on kaksi päivää jäljestystä herra Villahousun kanssa, enkä haluaisi mennä sinne haukottelemaan.

Kesäfiiliksiä kollaaseina ja paskoina maalauksina

Heinäkuu käy jo puolta väliä ja kesä on kuumimmillaan. Sain kesän aluksi "kotiläksyksi" ylläpitää eräänlaista "tunnepäiväkirjaa", mihin kokoan kesän tapahtumia ja fiiliksiä, sekä hyviä että pahoja, erilaisina kuvina. Ostin tätä pientä projektia varten isokokoisen ja paksun scrap bookin, mihin olen kerännyt pääsylippuja, rannekkeita, kuitteja ja polaroid-kuvia eri tapahtumista. Olen haalinut vinon pinon erilaisia lehtiä ja esitteitä, mistä olen leikellyt kuvia ja tekstejä kuvaamaan juuri sen hetkistä olotilaa, ja tehnyt niistä kollaaseja. Näiden lisäksi, minä, täysin piirustus- ja maalaustaidoton yksilö, olen maalannut kirjaan vesiväreillä erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja.

Projektia on ollut todella hauska tehdä. Sen lisäksi, että scrap bookiin tallentuvat tämän kesän muistot, sinne tallentuvat myös ne erilaiset tunteet, mitä olen käynyt läpi minkäkin tapahtuman kohdalla. Ja vaikka ei olisi mitään erikoista tapahtumaa ollutkaan: Ihan vain sohvalla istuessa voi tulla mieleen jokin ajatus, ja olen sitten lähtenyt työstämään sitä scrap bookiin kera vesivärien.

Tarkoitus ei todellakaan ole se, että muut ihmiset tietävät, miksi olen juuri tänään maalannut hevosen ja mitä se esittää. Eikä ihmisten tarvitse tietää, mitä hemmettiä tuo melkein kokonaan ruskea sivu esittää. Minä kyllä tiedän! Minä tiedän, miksi juuri sillä hetkellä minun teki mieli maalata juuri tuollainen kuva. Ja se riittää minulle. Siinä kuvassa on se tunne, mitä kävin juuri sillä hetkellä, ja voin palata myöhemmin siihen tunteeseen ja niihin ajatuksiin tuota kuvaa katsomalla.

Ei, tekemäni maalaukset eivät todellakaan ole mitään taidokkaita! Jos näistä pyytäisi jotain mielipidettä asiantuntijalta, saisin aikamoiset haukut. Mutta tämä onkin taideterapiaa, eikä mikään taidenäyttely. Ihan yksi kakan hailea, mitä minä siihen paperille väännän, vaikka vääntäisin siihen sitä itseään. Tärkeintä on, että saan ajatukseni ulos sisältäni, johonkin toiseen muotoon kuin ahdistukseen.

Eikä niiden tunteiden tarvitse aina ahdistusta herättää. Toki hyvätkin kokemukset ja positiiviset tunteet on hyvä "kirjata muistiin". On tärkeää muistaa ja huomioida se, että elämä ei ole pelkästään sitä negatiivista, vaan kaikesta löyty aina jotain hyvää ja positiivista. Ja se hyvä kannattaa laittaa muistiin.

Olisiko sinulle hyötyä vastaavanlaisesta projektista? Ei kun koluamaan paperiroskista ja kaivamaan vanhoja lehtiä, mitä voi leikata! Pelkäätkö sitä, ettet osaa piirtää etkä maalata? No hei, en osaa minäkään! Katso nyt noita minun väkerryksiä. Kaukana jostain Dalista tai van Goghista. Minulla kesti hetken, että pääsin yli siitä häpeästä, etten osaa piirtää enkä maalata, ja lakkasin välittämästä siitä. Kahden maalauksen jälkeen aloin vapautua siitä olen-paska-enkä-osaa -tunteesta, ja annoin mennä!

Sitä paitsi, tekemällä taidot paranevat! Ei minusta mitään Picassoa koskaan tule, eikä ole tarkoituskaan, mutta jos vertaa ensimmäistä tekemääni maalausta ja viimeisintä, olen tullut aika huimasti eteenpäin. 

When you wish upon a star...

Kännykkä sanoo bling. Sähköpostia. Mitäs jännää tällä kertaa? Joku seuraa minua Reseach Gatessa? Uusi kurssi alkaa edX:ssä? Eduopo tiedottaa jotain?

Ei. Sähköposti on Helsingin yliopistosta. Eilinen käyntini Helsingissä on tuottanut hedelmää.

Rosé-samppanjaa opiskelupaikan kunniaksi!

"Onneksi olkoon, sinulle on myönnetty opiskelupaikka" ja blaablaablaa. Sitä normaalia settiä, mitä näissä sähköposteissa aina on. Minun pitää muistaa vastaanottaa opiskelupaikka vielä tämän kuun puolella, ja ensi syksystä lähtien olen sitten kirjoilla kolmessa eri yliopistossa: Turussa, Tampereella ja Helsingissä.

Mitäs minä nyt sitten olen päässyt tällä kertaa opiskelemaan? Kirjallisuusterapian opintoja. Tämä on pitkäaikainen haaveeni ja nyt siitä on tullut totta. Uskon taideterapian voimaan, ja koska olen itse suhteellisen sanaisa ihminen, uskon kirjallisuusterapian olevan se laji, minkä avulla pystyn auttamaan ihmisiä parhaiten. Valokuvaterapian avulla pystyn myös, mutta se kirjallisuus on minulle ehdoton ykkönen.

Eli ensi syksystä alkaen minä väännän Helsingissä kirjallisuusterapiaa, Tampereella käyttäytymisanalyysiä ja eläinten kouluttamista sekä Turussa erityispedagogiikkaa, psykologiaa ja sukupuolentutkimusta. Evoluutiopsykologia ja Asklepios ovat valmiita eikä niissä ole enää mitään opiskeltavaa.

Mikä minusta tulee isona tyttönä? En minä vain tiedä. Kai minä jotain keksin sitten siinä vaiheessa, kun minusta tulee se iso tyttö.

18 valmista, 16 puolivalmista ja 13 keskeneräistä

Mitäs sinä olet tehnyt kuluneen viikon aikana? Minä olen kouluttanut koiraa (tai pikemminkin yrittänyt, erittäin huonoin lopputuloksin), istunut kokouksissa, tehnyt luennon, sairastanut, tehnyt muutaman valokuvaprojektin ja tehnyt ihan vain pari pikkaraista kurssia Courseraan. Edellisen Coursera-päivitykseni jälkeen on tullut muutama hassu lisäys repertoaariini. Sen edellisen päivityksen voit lukea täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/04/coursera-mania-kaksi-tusinaa-kursseja.html

Olen viime kerran jälkeen saanut kokonaisuudessaan valmiiksi seuraavat kurssit:

- Sustainable Food Production Through Livestock Health Management

- Dairy Production and Management

- Philosophy and the Sciences: Introduction to the Philosophy of Cognitive Science

- Words Spun Out of Images: Visual and Literary Culture in Nineteenth Century Japan

- Psychological First Aid

- Positive Psychiatry and Mental Health

- Psychology at Work

- Understanding Memory: Explaining the Psychology of Memory through Movies

- Positive Psychology: Martin E. P. Seligman's Visionary Science

- Camera, Exposure and Photography

Lista olisi huomattavasti pidempi, ellei minulla olisi sellaista piikkiä lihassani kuin vertaisarviointi. Minun on arvioitava tietty määrä muita opiskelijoita päästäkseni kurssi läpi. Ja koska muut ihmiset eivät palauta ajoissa tehtäviään, en pääse arvioimaan niitä! Minun kurssisuoritukseni viivästyvät siis siksi, että muut eivät tee sitä, mitä heidän pitää.

Kaiken lisäksi osa sellaisista tehtävistä, mitkä vaativat vertaisarviointia, ovat olleet "lukkojen takana" ja auenneet vasta tänään. Olen kyllä päässyt kuuntelemaan luennot, mutten tekemään tehtäviä. Hemmetin vertaisarviointi! Ilman sitä olisin saanut paljon enemmän kursseja valmiiksi tähän mennessä.

Kurssit, mitkä odottavat sitä, että muut tekisivät osansa tai "lukot aukeaisivat", ovat seuraavat:

- Positive Psychology: Applications and Interventions

- Positive Psychology: Character, Grit and Research Methods

- Positive Psychology: Resilience Skills

- Positive Psychology: Specialization Project: Design Your Life for Well-being

- Camera Control

- Principles of Photo Composition and Digital Image Post-Production

- Photography Techniques: Light, Content and Sharing

- Photography Capstone Project

- Philosophy, Science and Religion: Religion and Science

- The Arts and Science of Relationships: Understanding Human Needs

- Healing with the Arts

- The Modern and the Postmodern (Part 1)

- The Modern and the Postmodern (Part 2)

- The Horse Course: Introduction to Basic Care and Management

- Seeing Through Photographs

- How Music can Change Your Life

Eli aikamoinen lista kursseja seurattavana ihan vain siksi, että saisi tehtyä puuttuvat vertaisarvioinnit ja pari puuttuvaa projektia. Kaikki luennot on kuunneltu ja tentit tehty. Ainoastaan sitä tässä odotellaan, että muut tekisivät oman osuutensa.

Työn alla olevat kurssit, mitkä ovat vielä kesken, ovat seuraavat:

- Emotions: A Philosophical Introduction

- Introduction to the Arctic: Climate

- Understanding the Brain: The Neurobiology of Everyday Life

- The Changing Arctic

- Psychology of Popularity

- Writing for Young Readers: Opening the Treasure Chest

- Powerful Tools for Teaching and Learning: Digital Storytelling

- Origins - Formation of the Universe, Solar System, Earth and Life

- Advanced Neurobiology I

- Advanced Neurobiology II

- De-Mystifying Mindfulness

- Major Depression in the Population: A Public Health Approach

- Philosophy and the Science: Introduction to the Philosophy of Physical Science

Ainoa huono puoli tässä on se, että Courserasta alkavat kurssit loppua! Mitä minä kesällä oikein teen? Onneksi on edX, mutta pidän Courseran kurssialustasta enemmän. Se on selkeämpi ja mukavampi käyttää. EdX on jotenkin sekava ja liian värikäs. Minun mielestäni. Kurssien laatu on kyllä sielläKIN hyvä, mutta tämä valitukseni koskikin pelkästään kurssialustaa eikä itse kursseja.

Tähän kurssirepertoaariin kuuluu todellisia helmiä ja yllätyksiä, mutta myös pettymyksiä. Japsitaidekurssi oli yllättävän kiva ja mielenkiintoinen! Suosittelen vähänkään aiheesta kiinnostuneille. Samoin universumi-kurssi on ollut todella hauska. Kaikki valokuvauskurssit ovat olleet erinomaisia, ja vaikka en itsekään usko, että sanon tämän, niin nuo positiivisen psykologian kurssit ovat myös hyviä. Kannattaa tutustua, ihan vain vaikka yleistiedon kannalta!

Pettymyksiä ovat olleet ilmastokurssit - toinen luennoitsijan ja toinen kurssisuoritusten monimutkaisuuden takia. Samoin neurobilsan kurssit on toteutettu ihan hemmetin huonosti, ja yksi luennoitsijoista puhuu suurimmaksi osaksi kiinaa. Yritä saada siitä sitten jotain irti! En ole myöskään ollut ihan hirvittävän tyytyväinen masennuskurssiin. Olisin odottanut jotain vähän piristävämpää (hehheh).

Ja ei, en todellakaan ole maksanut tuosta kurssimäärästä! En ole niin rikas, että minulla olisi mahdollisuuksia maksaa noin montaa sertifikaattia, ainakaan vielä toistaiseksi. Jos voitan lotossa, niin sitten ostan näistä jokaisesta kurssista sen sertifikaatin.

Turun yliopiston kurssit ovat kyllä sitten jääneet vähän vähemmälle. Ehkä pitäisi vaihteeksi suorittaa sinnekin jotain.

Sielunhoitoa taiteettomalla taiteella

"My Essence"

Kuluneen viikon aikana olen jäänyt pahasti koukkuun erääseen Courseran kurssiin nimeltä Healing with Arts. Olen yrittänyt jopa viivyttää kurssin suorittamista siksi, että voisin suorittaa sitä pidemmän aikaa. Kurssialustalla olevien keskustelujen perusteella noin 99 % kurssin osallistujista ei ota kurssin tehtävänantoja ihan hirvittävän tosissaan, ja he postaavat kuvia heidän päiväkirjastaan, missä on yksi sana yhdellä sivulla, eikä mitään muuta. Minä taas olen ottanut kurssin ehkä vähän liiankin tosissani, ja tehnyt kaikki annetut tehtävät, ja vielä pari ylimääräistäkin.

"Mandala"

Olkoonkin, että kurssi on kaksi astetta kovemman tason hippinaisen vetämä. Ja olkoonkin, että iso osa kurssista on rentoutumista, joogaa ja rentoutumismaljoja. Mutta itse tehtävät ja sielun syövereiden tuominen paperille on ollut yllättävän terapeuttista! Jopa niin terapeuttista, että tällainen jurottava suomalainen katajakorva on innostunut kokeilemaan rajojaan. Ja piirtämään!

"Self Portrait"

Ei, minä en osaa piirtää. En sitten ollenkaan! Tikku-ukon saan juuri ja juuri väännettyä, mutta mitään siitä monimutkaisempaa en sitten osaakaan. Ja aluksi minua hävetti ihan hirveästi ne suttaukset, mitä piirustuksiksi väitetään. Kun pääsin yli tästä häpeästä ja tajusin, että taideterapian tarkoitus ei ole luoda Salvador Dali-tasoista taidetta. Taideterapian tarkoitus on saada sielu paperille. Lopputuloksella ei ole merkitystä, vaan ainoastaan sillä, että itselle tulee helpompi olo, ja että itse on saanut jotain siitä prosessista. Sen jälkeen annoin mennä tuntematta enää häpeää siitä, etten osaa luoda taiteellista taidetta. Ainakaan kuvataidetta; sanataide on sitten erikseen.

"My Spirit Animal"

Kurssin aikana käydään läpi mahdollisimman moni taideterapian muoto aina liiketerapiasta musiikkiterapiaan. Tehtävänämme oli raportoida kurssialustalle sanallisesti, mitä kaikkea olimme tehneet. Sen lisäksi, että tein sanallisen raportin, tein myös kuvalliset versiot kaikesta mahdollisesta. Olin sen verran innostunut kurssista ja "taiteen" tekemisestä.

"Sounds Around Me"

Vaikka minulla onkin selkä kipeänä johtuen niistä epäergonomisista asennoista, missä olen istunut näitä projekteja vääntäessäni (minulla ei ole tällä hetkellä työpöytää, ja vaikka olisikin, se olisi todennäköisesti täynnä tavaraa), tämä kulunut viikko tämän hippikurssin parissa on ollut aivan ihanan rentouttava, voimauttava ja tunteita herättävä. Minua ei enää edes vituta se, etten osaa piirtää, vaan lähden reippaasti vetämään viivoja paperille välittämättä siitä, kuinka karmean lopputuloksen saan aikaiseksi.

"My Soul"

En ole edes käynyt missään varsinaisessa taideterapiassa kodin ulkopuolella. Olen vain istunut olohuoneessani, puuväri kädessäni, ja purkanut sisukseni paperille. Ja minulla on ihan hirvittävän hyvä olo! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tämä on oikeasti hauskaa!

"Gratitude"

Coursera-mania - Kaksi tusinaa kursseja yhdessä viikossa

Siitä on tasan viikko, kun kerroin teille hurahtaneeni Courseran kursseihin. Kerroin muutamasta kurssista, mihin olin käynyt ilmoittautumassa. Noh, kuten minulle hyvin usein käy, homma lähti ihan vain pikkaraisen verran lapasesta.

Kuluneen viikon aikana olen saanut suoritettua kokonaan seuraavat kurssit:

- Music as Biology: What we like to hear and why

- Chicken Behavior and Welfare

- Animal Behavior and Welfare

- The Truth about Cats and Dogs

- ADHD - Everyday Strategies for Elementary Students

- Dog Emotion and Cognition

- Understanding Plants - Part I: What a Plant Knows?

- Understanding Plants - Part II: Fundamentals on Plant Biology

Sen lisäksi, että yllämainitut kurssit on tehty alusta asti viimeiseen pisteeseen, olen saanut seuraavat kurssit muuten täysin valmiiksi, mutta koska muut ihmiset eivät ole postanneet omia projektejaan, en ole voinut tehdä vertaisarviointia, ja se on tasan ainoa puuttuva asia koko kurssista:

- The Horse Course: Introduction to Basic Care and Management

- How Music Can Change Your Life

Olen myös aloittanut ihan vain pari kurssia, mitkä ovat vielä vähän kesken. Näitä kursseja ovat:

- Healing with the Arts

- The Changing Arctic

- Introduction to the Arctic: Climate

- Sustainable Food Production Through Livestock Health Management

- Emotions: A Philosophical Introduction

- Dairy Production and Management

- The Arts and Science of Relationships: Understanding Human Needs

Näiden pelkkien Courseran kurssien lisäksi olen ilmoittautunut kahteen suomalaisen yliopiston perusopintokokonaisuuteen verravissa olevista opintokokonaisuuksista:

- Cameras, Exposure and Photography

- Positive Psychology

Valokuvauskokonaisuudessa olen vasta päässyt ensimmäisen kurssin neljänteen viikkoon, koska siellä olevan valokuvaustehtävän ohjeistus- ja palautusalusta on vielä lukittuna, eikä se aukea ennen kuin vasta 30.4. Positiivisessa psykologiassa olen vähän pidemmällä.

Ennen kuin edes kysytte, niin KYLLÄ, olen nukkunut tämän kuluneen seitsemän päivän aikana ihan hyvin ja riittävästi. Ja KYLLÄ, olen tehnyt muutakin kuin kuunnellut luentoja Courseran sivuilta. Olen mm. käynyt parilla luennolla, harrastanut koiran kanssa, järjestänyt teinin syntymäpäivät, käynyt hanketapaamisessa, käynyt valokuvausretkellä (okei, se retki liittyi aika suoraan yhteen Courseran kurssin valokuvausprojektiin) ja yhden kokonaisen päivän makasin migreenissä, enkä voinut säryn takia edes laittaa konetta päälle. Nämä kurssit, vaikka ne kestävätkin neljästä seitsemään viikkoa, ovat todella nopeatekoisia. ADHD-kurssin tein kokonaisuudessaan puolessatoista tunnissa! Joten ei näiden kurssien kanssa kauaa nokka tuhise.

Ainoat kurssit, mitkä oikeasti hieman jotain työtä vaativat, ovat nämä taiteisiin viittaavat kurssit. Valokuvauskokonaisuudessa vaaditaan oikeasti erilaisten valokuvien ottoa (todella "yllättävää"). How Music Can Change Your Life-kurssilla piti suunnitella musiikkiavusteinen kurssi jollekin kohderyhmälle. Healing with the Arts-kurssilla me ihan oikeasti joudumme piirtämään, tekemään erilaisia kollaaseja ja ties mitä kaikkea muuta. Nuo muut kurssit ovat menneetkin läpi ihan vain sillä, että kuuntelee luennot, tekee tentit ja se on siinä.

Ja voin täydestä sydämestäni, kaikella rehellisyydellä sanoa, että tämä viikko näiden eri maailman yliopistojen opintojen parissa on ollut aivan älyttömän hauska, antoisa ja mielenkiintoinen. Musiikki biologiana oli aivan älyttömän mielenkiintoinen kurssi. Eläinkurssit ovat olleet oikeastaan kaikki todella hyödyllisiä, hyvin tehtyjä ja informatiivisia. Vaikka kyse on "pelkistä" nettikursseista, koen silti saaneeni niistä paljon uutta näkökulmaa eläinten maailmaan ja hyvinvointiin. Kasvien ymmärtämiskurssit olivat sekä mielenkiintoisia että hauskoja. Kurssit vetävä tutkijasetä on aivan älyttömän hauska tyyppi! Melkeinpä jo tämän setämiehen takia kurssit kannattaa katsoa.

Jos haluaa kuunnella pikkukakkosmaista kurssia, missä luennoitsija puhuu ärsyttävän hitaasti, seisoo kuin seipään niellyt ja puhuu katsojalle kuin idiootille, niin suosittelen mitä lämpimimmin katsomaan arktisen maailman ja ilmaston johdantokurssin. Opiskelen jo toista viikkoa ja olen suhteellisen pitkällä siinä, mutta kurssin suorittaminen käy harvinaisen hitaasti, sillä pruukaan nukahtamaan aina kesken tämän pikkukakkossedän lässytyksen. Tästä syystä joudun katsomaan samat luennot aina uudestaan ja uudestaan. Asiasisältö on kyllä mielenkiintoista, mutta kurssia toteutettaessa oltaisi voitu hieman paremmin ajatella yleisöä.

ADHD-kurssi oli lyhyt ja ytimekäs. Se ei tuonut minulle itselleni - eikä kenellekään vähänkään ADHD:sta tietävälle - mitään varsinaisesti uutta, mutta itselleni jäi silti hyvä kuva kyseisestä kurssista. Se oli siis todellakin LYHYT ja ytimekäs, joten sen jaksoi käydä. Kurssi on tarkoitettu sekä vanhemmille että opettajille, ja kurssin sanoma oli se, että positiivista palautetta ja vähän vielä sitä positiivista palautetta. Mielestäni kurssin anti oli juuri sitä, mitä pitääkin olla. Jos siis et tiedä, mitä ihmettä suosittelisit ADHD-lapsesi opettajalle, ohjaajalle, valmentajalle tai kenelle tahansa, niin suosittelepa katsomaan nuo kurssimateriaalit lävitse. Erittäin hyvää ja tärkeää tietoa tiiviissä paketissa! Sikäli mikäli katsoja osaa englantia. Eikä edes maksa mitään!

En ehkä ihan vielä ilmoittaudu uusille kursseille, ennen kuin keskeneräiset on suoritettu. Mutta aivan taatusti aion jatkossakin käyttää hyväkseni näitä ilmaisia kursseja, etenkin sellaisia, mitkä liittyvät eläimiin ja neurokognitioon. Opiskelu on ihan superkivaa!

Totuus seeproista - Kurkistus erityislasten äitien sielun syövereihin

Wuolteen kartano.

On alkusyksy vuonna 2014. Kurvaan pinkillä Yariksellani Wuolteen kartanon pihaan. Oloni on kerrassaan karmea, sillä en ole nukkunut moneen viikkoon. Oikeaa unilääkettä ei ollut vielä löytynyt tämän vaikean uniongelman selättämiseen. Karmeasta olosta huolimatta olen ajanut Turusta tänne Hauholle asti, sillä olen odottanut tätä viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Tänä viikonloppuna on Leijonaemot ry:n järjestämä kirjoitusterapeuttinen voimauttava vertaistukiviikonloppu erityislasten vanhemmille.

Tunnelmallinen kartano on ihanalla paikalla, järven rannalla, kaukana kaikista ylimääräisistä äänistä. Vain luonnon äänet ympärillämme, sekä meidän erityislasten äitien nauru. Täällä saamme olla rauhassa, omassa kirjoituskuplassamme, ja laittaa juuri ne sanat paperille, mitkä sillä hetkellä tuntuvat oikeilta. 

Viikonlopun aikana jaamme tekstejämme, puramme vaikeitakin asioita toisillemme ja iloitsemme myös pienistä onnen hetkistä. Viikonlopun teemaksi muodostuvat seeprat. Eräs ryhmämme jäsenistä on asunut Afrikassa jonkin aikaa, ja hän tiesi, että seeprat eivät olekaan oikeasti mustavalkoisia, vaan ruskea-valkoisia. Tätä pientä asiaa me ihmettelimme ja nauroimme. Ja tämä seepra-teema jäi elämään. Annoimme ryhmällemme nimeksi Totuus seeproista.

Kolme vuotta myöhemmin, syksyllä 2017, eräs ryhmämme jäsenistä ehdotti, että voisimme koota yhteen pöytälaatikoistamme löytyviä tekstejä. Innostuimme, ja kaivelimme kirstujamme etsien painokelpoista materiaalia. Ja tässä se nyt on. Meidän erityislasten äitien hengentuote. Meidän ikioma runokirjamme!

Kirja koostuu kahdeksan enemmän tai vähemmän kovia kokeneen äidin sielunmaailmasta. Tämä meidän teoksemme on kurkistus erityislapsen äidin elämään ja siihen tunnemyrskyyn, mitä erityislapsen äitiys pitää sisällään. Kirjassa on toivoa ja epätoivoa, rakkautta ja turhautumista, onnea ja väsymystä, kauniita hetkiä ja kaipausta. 

Kaikki tuotot, mitä kirjasta saadaan, ohjataan Leijonaemot ry:n toiminnan hyväksi. Leijonaemot ry on valtakunnallinen erityislasten vanhemmille tarkoitettu yhdistys, minkä tarkoitus on ylläpitää vanhempien jaksamista ja myös ajaa erityislapsiperheiden etuja. Kirjaa voi ostaa esim. täältä: http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-994-9

Vähänkö olen ylpeä meistä ihanista, rohkeista ja vahvoista naisista, jotka jaksavat päivästä toiseen raskaan arjen keskellä, ja jaksavat vielä koota siitä runokirjan! ISO sydän meille.

Queen, Björk ja Waltari rytmittämässä elämän tietä

Taiteen voima terapiassa on uskomaton. Oli taiteenlaji mikä tahansa, se saa ihmisissä aikaan erilaisia tunteita, ja jopa fyysisiä reaktioita. Tarkoituksenani on käyttää opinnäytetyössäni yhtä taiteenlajia, valokuvaa, mutta halusin kokeilla muutakin. Siksi teetin Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian työkirjasta löytämäni musiikkiharjoituksen. Harjoitukseen olisi liittynyt piirtämistä tai maalaamista, mutta tykötarpeiden ja tarpeeksi hyvän piirustustaidon puuttuessa päätimme jättää tämän kohdan kokonaan pois. Harjoitus saisi kyllä tunteita liikkeelle ilman piirustustakin.

Juuso, 30 vuotta, ADHD

Aloitamme keskustelun Juuson kanssa siitä, miten hän kokee musiikin vaikuttavan ihmismieleen. Hänen mielestään vaikutus on voimakas, mutta voimakkuuden taso riippuu siitä, millaista musiikki on ja miten siihen itse suhtautuu. Kaikki musiikki ei vaikuta samalla tavalla.

Itsessään hän on huomannut musiikin kuuntelun aikana monia erilaisia fysiologisia vaikutuksia. Iho menee kananlihalle, sydämen syke muuttuu, keho alkaa vaatia liikehdintää (toisin sanoen tanssimista)... Tunnetasolla hän pystyy hyödyntämään musiikkia tunteiden säätelyssä ja hallinnassa: Tietynlainen musiikki auttaa rauhoittumaan, toisenlainen taas auttaa johonkin muuhun. Kuuntelemalla tietynlaista musiikkia Juuso pystyy, tietyssä määrin, hallitsemaan tunteitaan.

Kun pyydän Juusoa määrittelemään elämäänsä käyttämällä musiikin termejä, esimerkiksi rytmiä, häntä alkaa huvittaa. Hän sanoo elämänsä rytmin olevan tällä hetkellä 100 bpm. Elämä on tällä hetkellä nopeatempoista, mutta on se joskus ollut nopeampaakin.

Musiikki elämänkaarella

Piirrämme ensin Juuson elämänkaaren, mihin hän listaa merkittäviä tapahtumia elämässään. Siihen tulevat parisuhteet, koulutukset, työt, sekä pari erittäin tärkeää kohtaa siitä, miten hän löysi oman itsensä. Se on ollut Juusolle pitkä ja kivinen tie, sillä Juuso on hieman erilainen kuin muut: Ei pelkästään siksi, että hänellä on ADHD, vaan myös muussakin mielessä. Tällä hetkellä hän on kuitenkin täysin sinut itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin hän on.

Tärkeiden tapahtumien jälkeen lisäämme aikajanalle sen musiikin, mitä hän on milloinkin kuunnellut. Lapsuuteen tulevat Queen ja Snap. Päässäni alkaa heti soida Rhythm is a Dancer. Kyllä, olen henkeen ja vereen hevari, mutta tämä ikivanha tanssibiisi saa jopa tämän vanhan hevarin nousemaan tuoliltaan ja menemään tanssilattialle. Tämä klassikkobiisi ei koskaan kuole.

Nuoruusvuosien kohdalle Juuso kirjoittaa edelleenkin Queenin (ymmärrän, sillä Freddie Mercury on jumala). Perään hän lisää Waltarin, Björkin, Marilyn Mansonin ja trancen. Jossain vaiheessa hänellä oli hetkellinen kausi, jolloin hän ei kuunnellut musiikkia juuri ollenkaan. Kausi jäi kuitenkin hetkelliseksi, minkä jälkeen hän aloitti taas. Nykyhetkessä trance on edelleenkin lähellä sydäntä, mutta musiikkimaku on vuosien saatossa laajentunut. Nyt hän saattaa esimerkiksi nauttia jostain tietystä klassisesta teoksesta, vaikkei hän klassista musiikkia mitenkään kovin aktiivisesti kuuntelekaan.

Pyydän häntä valitsemaan yhden kappaleen, minkä hän haluaisi kuunnella tässä ja nyt. Avaan YouTuben, ja hetkeäkään miettimättä Juuso kirjoittaa siihen Björkin Hyperballad.

Kysyn, miksi juuri tämä kappale. Juuson mielestä kappale on omalla tavallaan pelottava, mutta pelottava se on siksi, että siihen eläytyy. Erityisen paljon hän pitää laulun sanoista.

Harjoituksen jälkimainingit

Juuso itse on tyytyväinen. Hän pääsi kuuntelemaan musiikkia, mitä ei ole pitkään aikaan kuunnellut, sekä pääsi muistelemaan mukavia asioita, mitä ei ole pitkiin aikoihin muistellut. Itse en tiedä, olenko tyytyväinen, pelokas, järkyttynyt vai mikä. Harjoitus meni loistavasti, ei siinä mitään, mutta aloin harjoituksen aikana ajatella omaa musiikkihistoriaani. Aloin mielessäni luoda omaa aikajanaani, mihin asettelin tiettyjä biisejä, millä oli minulle joskus suuri merkitys. Muistelin niitä tunnetiloja, mitä minulle tietyistä biiseistä tuli, sekä niitä hetkiä, jolloin kuuntelin tiettyjä biisejä.

Voisinkin sanoa, että kaikki tehtävästä kirvonneet muistot ovat positiivisia. Niistä yksikään ei ole positiivinen! Muistot ovat täynnä ahdistusta, pelkoa, tuskaa, yksinäisyyttä, toivottomuutta, avuttomuutta ja ties mitä. Erityisen paljon ajattelin Soul Asylumin Runaway trainia. En ole kuunnellut sitä biisiä vuosikausiin! Muistan silti sen sanat edelleenkin ulkoa. Ja muistan myös sen tunteen, minkä sain, kun kuuntelin erityisesti tätä kohtaa: “Little out of touch, little insane, just easier than dealing with the pain”. Ehkä juuri tämän tietyn kohdan kuunteleminen auttoi minua jakamaan edes osaa siitä järkyttävästä tuskan tunteesta, mitä tunsin joka päivä siinä elämäni vaiheessa.

Pitäisi varmaan teetättää sama tehtävä itselle muutenkin kuin pelkällä ajatuksen tasolla.