lauantai 10. syyskuuta 2016

Hupsista saatana – Miten meni omasta mielestä?

BLING! Tuli sähköposti. ”Kiitos, ilmoittautumisesi on nyt vastaanotettu.”

Niinpä niin. Sinne se taas lähti, kun ei voinut hillitä himojaan eikä hallita halujaan. Ja taas on tulossa monen sadan euron laskua perään, ihan vain siksi, että minun oli aivan pakko!

Siinä mielessä tämä ei ole mikään ihan hirveän paha rasti, että paljon typerämpäänkin sitä voisi kankut hiessä tienatut euronsa laittaa. Voisin juoda ne kurkusta alas (ei, en ole mikään absolutisti ja osaan kyllä halutessani vetää railakkaat kännit, mutta osaan myös nauttia elämästäni selvin päin) tai tuhlata johonkin täysin tarpeettomaan, kuten vaikkapa posliinisiin koriste-esineisiin (en ole ikinä ymmärtänyt niiden tarkoitusta, vaikka jotkut ihan nättejä ovatkin). Mutta koska en kuitenkaan ole alkoholin suurkuluttaja enkä keräile turhia koriste-esineitä, niin laitanpa sitten pienen palkkani siihen, että kouluttaudun lisää!

Tällä hetkellä opiskelen siis kahdella eri linjalla Alfa Partners Academyssa: eläinavusteisen sekä neuropsykiatrisen valmentajan linjalla. Molemmat opinnot ovat monimuoto-opintoja, mikä tarkoittaa etätehtävien lisäksi yhtä tai kahta lähipäivää noin kerran kuukaudessa. Monelle tämäkin saattaisi vaikuttaa paljolta kokopäivätyön ja yh-äitiyden lisänä, mutta minulla tosiaan on se ADHD, olen vähän liiankin energinen ihminen ja kaipaan muutakin tekemistä kuin sohvalla istumista. Opiskelu ja itsensä kehittäminen on ollut minulle kautta työhistoriani mukava harrastus, joskus jopa erittäin hyödyllinenkin sellainen, kun välillä se on vaikuttanut palkan määrään nousevasti.

Mitä sitten äsken tein? Mistä tämä kiitos-viesti tuli?

Se tuli Turun kesäyliopistolta. Ihan sattumalta satuin huomaamaan, että siellä alkaa tänä syksynä Itä-Suomen yliopiston hallinnoima perusopintokokonaisuus, Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi. Vaikka opintokokonaisuus on tosiaankin Itä-Suomen yliopiston alainen, pääsen suorittamaan luentokurssit Turun yliopiston tiloissa ja tekemään myös tentit Turussa: Minun ei tarvitse lähteä Joensuuhun asti yhtä tenttiä tai luentoa varten. Lisäksi osa opintokokonaisuudesta suoritetaan täysin itsenäisinä opintoina ja tehtävät palautetaan Moodleen. Tämähän tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse poistua kotisohvalta saadakseni opintosuorituksia!

Tällainen mahtava mahdollisuus suoraan nenäni edessä. Kiinnostava opintokokonaisuus toiselta puolelta Suomea, minkä pääsen suorittamaan kotikaupungissani. Tämä opintokokonaisuus sopii nykyisen työni kanssa yhteen kuin rusetti nasun kaulaan, ja se vielä, kaiken huipuksi, tukee näitä valmentaja-opintojani. Eihän tällaista ainutkertaista (?) tilaisuutta vain yksinkertaisesti VOI jättää väliin! Hulluhan se ihminen on, joka ei tällaista tilaisuutta hyväkseen käytä.

Vai oliko se ennemminkin niin päin, että se ainoa hullu tässä olen minä, joka ei osaa jättää mitään väliin?

Nyt minulla on sitten parhaillaan meneillään kaksi eri valmentaja-koulutusta, perusopintokokonaisuus Turun kesäyliopistossa, yksi OPH:n hallinnoima verkkokurssi digitaalisista oppimisympäristöistä, toinen JAMK:n hallinnoima verkkokurssi samasta aiheesta, Kaunon pentukoulu, kokopäivätyö, käytöshäiriöinen erityisteini, keuhkokuume sekä kaukosuhde miehen kanssa, joka ei asu kanssani samassa maakunnassa, eikä edes viereisessä.

Mitenköhän tämä homma nyt meni niin kuin omasta mielestä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti