tiistai 27. joulukuuta 2016

Runosuonen sykkimistä

Tässä joululoman aikana kirjoitettuja koira-aiheisia runoja. En ole pahemmin editoinut mitään, ovat aika lailla raakileita, ja koska arki on alkanut kaikkine haasteineen, ei jää pahemmin aikaa editoinnille enää tässä vaiheessa. Olkoot tuollaisia.


Kuvissa Kaunon pentukuvia, ihan vain siksi, koska Kauno on niin uskomattoman suloinen näissä kuvissa.


Jäätävä viima
Kauno tulee viereeni
En tunne kylmää




















Punainen pallo
Ilmalento katkeaa
Kaunon hampaisiin















Hännänheilutus
Emäntä on herännyt
Aamulenkille















Broilerinkoipi
Kauno nuolee huuliaan
Odottaa lupaa




















Talvinen taivas
Tähdenlento valaisee
Minut ja Kaunon















Jos katoaisit
Sydämeni sammuisi
Elämäni valo




















Pieni haukahdus
Oletko jo herännyt
Lenkin aika on
















Sininen hetki
Ruskean koiran kanssa
Onni on tässä
















Oven edessä
Uskollinen ystävä
Odottaa kotiin














Karvainen kuono
Pilkistää kinoksesta
Talven ihanuus




















Vihreä katse
Kauno tuijottaa silmiin
Mureke tuoksuu















Lumihangessa
Pikkuiset tassun jäljet
Kauno käväisi















Iltalenkillä
Revontulten valossa
Katson koiraani
En ole yksinäinen
Kylmässä talviyössä













Jouluaatto, juhla jalo
Kilttein lasten karnevaali
Kuusi seisoo komiana
Puu tuo kaikista ylvähin
Lahjat lojuu lattialla
Pinossa pienet paketit
Kauno kyttää kuusen juurta
Katsoo kekoa komiaa
Kohta äiti lahjat jakaa
Emo paketit ojentaa
Kauno saapi kauniin käärön
Paketin iki-ihanan
Sisällänsä ompi pallo
Lelu uuden uutukainen
Kauno pomppii riemuissansa
Pallosta peni iloitsee















Kauno kaunis karvakorva
Lapinkoirista leppoisin
Pallon pienen suussaan kantoi
Lelun kaikista rakkaimman
Veipä lelun äidillensä
Kutsui emon leikkihin
Äiti kauas pallon nakkas
Viskas pallon pellon päähän
Pinkas koira pallon perään
Kauas juoksi Kaunokainen
Nappas pallon, takas juoksi
Nopsaan pinkoi emon luokse
Pallon taasen suustaan päästi
Äidin jalkoihin pudotti
Leikki kauan jatkukohon
Ikuisesti lentäköhön















Äiti ähkii olkkarissa
Perse pystyssä siivoaa
Epätoivo kasvoillansa
Pieni pala kurkussansa
Irtoa ei koiran karvat
Tiukassa kuin takiaiset
Nyppii äiti mattoansa
Räsyä raapii karvaista
Eipä auta nyppiminen
Raapiminen turhaa työtä
Jääköön matto karvaiseksi
Komistakoon karva kodin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti