torstai 29. joulukuuta 2016

Into piukassa, stressi piukemmassa

Nyt se on aloitettu! Nyt on myöhäistä muuttaa enää mitään. Ensimmäiset luvut on jo kirjoitettu, kaikki teoriaan tarvittava kirjallisuus tilattu (pari kirjaa tulee jälkitoimituksena, mutta kirjoitan ne luvut, mihin tarvitsen juuri näitä kirjoja, hieman myöhemmin), “uhrin” kanssa on treffit sovittu. Opinnäytetyö on päässyt hyvälle alulle!


Hieman on ollut tahmea aloitus, mutta toisaalta, se ei ole mikään yllätys. Olen perfektionisti, haluan saada kaikesta aina täydellistä, eikä minulle itselleni kelpaa, jos homma on tehty hätäisesti. Tietyissä asioissa olen liiankin tarkka.


Tässä alkuvaiheessa minua piinaavat niinkin tärkeät ja oleelliset asiat kuin lukujen järjestys. Mikä luku tulee ensimmäiseksi (ellei johdantoa lasketa)? Aloitanko siitä, että avaan sitä ratkaisukeskeistä metodia, mitä aion käyttää työssäni, vai aloitanko ennemmin siitä, että avaan sitä taideterapeuttista menetelmää, mitä käytän? Vai pitäisikö minun aloittaa siitä, että esittelen “uhrini”, hänen taustansa ja sen, miksi valitsin juuri hänet?


Lukujen paikkoja on helppo vaihdella Wordissä, kun ei tarvitse muuta tehdä kuin painaa ensin control-c ja sitten control-v. Ja numerointia saa aina muutettua! Helppoa kuin heinän teko. Silti otan tällaisesta hyvin pienestä asiasta hirveän stressin jo nyt. Minun pitäisi ihan oikeasti oppia ottamaan näistä opiskeluun liittyvistä kirjallisista töistä vähemmän stressiä, uskoa itseeni ja osaamiseeni enemmän sekä oppia ottamaan vastaan hieman huonompikin arvosana kuin kiitettävä. Kaiken ei aina tarvitse olla kiitettävää! Sekin riittää, että kurssin on läpäissyt. Mutta kun se ei riitä minulle, vaan arvosanojen tarvitsee olla niitä perhanan kiitettäviä. Muuten en ole tyytyväinen itseeni.

Tästä kaikesta huolimatta, olen innoissani opinnäytetyöstäni! Tiedän, että sen tekeminen, erityisesti casen tekeminen käytännössä, tulee olemaan todella hauskaa ja antoisaa. Tiedän, että tulen nauttimaan tämän työn tekemisestä, ja todella toivon, että tästä tulee hauska ja antoisa kokemus myös “uhrilleni”. Toivon, että voin antaa hänelle jotain, edes pikkuisen. Paljon en voi antaa, mutta jos edes vähän!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti