perjantai 16. joulukuuta 2016

Pizzaperjantai

Täysin turha päivä. Tekemistä olisi vaikka kuinka! Lehtiartikkelin kirjoitusta, siivousta, kaupoissa käyntiä, pyykkiä, astioita… Olisi pitänyt soittaa virallisia puheluita; En saanut aikaiseksi ja puhelinaika meni jo. Ruokaa ei ole, mutta onneksi on Pizza Online. Saan taas bonuspisteitä, kun tilaan itselleni italialaisen täytelätyn kotiinkuljetettuna.

Kaunolla on tylsää, koska äiti on laiskalla päällä.
Koiralla olisi tuhatmäärin energiaa. Minulla ei ole, ja on huono omatunto. Heittelen laiskasti palloa, ja koira noutaa sen innoissaan. Ihailen koirani energiaa. Saisinpa sitä itsellenikin.

Opinnäytetyön teoriaosiota pitäisi alkaa suunnitella, ja ehkä jopa kirjoittaakin. Minulla on kouluttajalta lainassa kaksi kirjaa, mistä painokset on myyty loppuun. Ne ovat lainakirjoja, joten ne pitää palauttaa tiettyyn päivämäärään mennessä. Siksi olisi tärkeää, että saisin aloitettua sitä teoriaa, vaikken ihan juuri nyt tänä viikonloppuna käytännön valmennustyötä alkaisikaan toteuttaa.

Teini hälisee, hölisee ja elämöi. Häiritsee keskittymistäni. Keskittymistä mihin? Ihan vain siihen, että istun sohvalla ja tuijotan eteeni. Pienetkin äänet häiritsevät. Mummin pitäisi tulla hakemaan teini, mutta mummi on myöhässä.

Lainakirjat.
Syksyn työtaakka ja monet eri opinnot alkavat ehkä painavat harteita, koska olen näin löysä, laiska ja saamaton. Masentunut en ole: Tänään on vain tällainen päivä. Näitä tulee kaikille! Tällaisia päiviä, kun jaksaa juuri ja juuri sen verran avata tietokonetta, että tilaa sen perjantaipizzan suoraan kotiovelle kuljetettuna.

Ehkä minun ei pitäisi juuri nyt, tällä hetkellä, edes yrittää mitään. Minulla on viivästynyt unirytmi, minkä vuoksi olen aina päiväsaikaan hidas ja tahmea. “Herään” vasta siinä kuuden aikaan illalla, ja kaikkein tehokkaimmillani olen siinä iltakymmenen ja puolenyön välissä. Olenpa joskus kolmen aikaan yöllä alkanut väsätä suklaakakkua.

Tänään voisin antaa itselleni luvan olla väsynyt, löysä ja laiska. En jaksa, mutta tarvitseeko sitä joka päivä jaksaakaan? Lehtiartikkelin deadline on tammikuussa, ja opinnäytetyökin pitää palauttaa vasta toukokuussa. Mihin minulla on siis kiire? Ei mihinkään! Pizzaa poskeen ja tyyny hyvin. Huomenna yritän uudestaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti