Niin paljon kuin iloitsenkin Facebookin roskalava-ryhmistä, niin vähintään yhtä paljon ne aiheuttavat minulle harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. Kiitos näiden roskalava-ryhmien, olemme saaneet aivan hirveät määrät turhaa tavaraa pois, ja vielä ihmisille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Se on kaikin puolin hyvä asia! Mutta jotkut näistä ihmisistä, jotka näitä tavaroita näissä ryhmissä “huutelevat”... Voi mun luojani sentään! Osa on ollut aivan täysin tavallisia, mukavia ihmisiä, mutta osa sitten taas… Olenpa taas kerännyt tähän parhaimmistoa kokemuksista, mitä minulla on tässä parin päivän aikana ollut.
- Eräs innokas nuori innostui eräästä kohteesta, ja oli ensimmäinen, joka kyseistä ilmoitusta kommentoi. Hän laittoi saman tien yksityisviestin. En vastannut siihen juuri samalla sekunnilla, koska olin vessassa/tupakalla/hakemassa vesilasia tms. Ja koska en vastannut, hän laittoi minulle peräkkäin viestejä aivan jatkuvalla syötöllä. Hän myös soitti minulle Facen kautta. Lopulta, kun huomasin nämä viestit, niitä oli ehtinyt kerääntyä jo parikymmentä, plus se puhelu, enkä tosiaankaan ollut kauaa koneen ääreltä pois.
- Kukaan ei ollut varannut erästä tavaraa, mutta silti yksi kommentoija laittoi siihen “jono”. Ehkä hän näki siinä varauksen, mutta minä en nähnyt.
- Laitoin ilmoitukseen “nopeimmalle hakijalle”. Kiinnostuneita oli paljon. Ensimmäinen hakija sanoi, että tulee pian. Kun häntä ei kuulunut, kysyin, missä hän on ja onko hän tulossa. Hän sanoi olevansa keskustassa ja lähtevänsä sitten, kun ehtii. Laitoin viestiä, että annan tavaran sitten seuraavalle, koska jonossa seuraava pääsee hakemaan heti ja meillä on kiire päästä tavarasta eroon. Tuli vastaus, että hän lähteekin heti. Vastasin, että turha lähteä, koska ehdin luvata tavaran jo sille, joka pääsee heti, ja ilmoituksessa lukee selvästi, että nopeimmalle hakijalle. Tästä alkoi todellinen kilpajuoksu, kumpi ehtii ensin.
- Eräs erittäin huonoa suomea puhuva hakija laittoi viestiä kahdelta eri käyttäjätililtä, mikä sekoitti minua tietenkin ihan hirveästi. Annoin osoitteen, mistä hakea tavarat. Pihalta hän laittoi viestiä, että on täällä. Ihmettelin, missä täällä. Vastasi edelleenkin olevansa täällä. Pyysin häntä tulemaan ylös ja hakemaan tavarat. Hetken kuluttua tuli taas viesti, että hän on täällä. Vastasin asian tulleen selväksi, mutta voisiko hän nyt tulla ylös hakemaan ne tavarat. Taas viesti, että hän on täällä. Lopulta tajusin, että hän seisoi ovemme takana, muttei ollut rinkuttanut ovikelloa! Tähän olen täällä-viestittelyyn meni varmaankin vartti.
- Eräs henkilö varasi erään tuotteen ja ilmoitti yksärissään sen tulevan henkilölle, joka oli ennen koditon, mutta nyt löytänyt kodin. Tarvitsee siis kaiken. Sanoin, että täällä on paljon hyvää ja täysin käyttökelpoista tavaraa muutakin kuin ilmoituksen tuote, joten tervetuloa vain tonkimaan. Hän saapui sovitusti paikalle, haisten vanhalle viinalle. Hän selitti aivan koko ajan sitä, miten tavarat menevät tälle kodittomalle ja kiitteli vuolaasti. Siinä vaiheessa, kun kuulin kolmattakymmenettä kertaa tämän saman litanian, alkoi jo ottaa hieman hermon päälle. Ja sain, tietenkin, vielä kuulla saman litanian toisen kolmekymmentä kertaa.
- Yksi tuote, joka herätti aivan valtavaa kiinnostusta, sai koko ajan jonoa jonon jatkoksi. Laitoin siihen ystävällisen kommentin, että tuote haettiin jo, ja annoin sen olla vähän aikaa, jotta kaikki näkisivät sen. Tuotteesta alettiin nimittäin käydä jo tappeluakin. Sen jälkeen, kun olin laittanut, että tuote meni, siihen tuli vielä eräs innokas tyyppi laittamaan minun kommenttini perään: “Jono”.
Ehkä seuraavalla kerralla laitan sulhaseni itse hoitamaan roskalava-juttunsa, koska minun hermoilleni tämä ei tunnu olevan sopivaa hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti