Näytetään tekstit, joissa on tunniste Word. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Word. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Opiskelijan to do-lista: Kaikki vielä tekemättä

Elokuu. Melkein puoliväli. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koulut alkavat ja minun opintoni jatkuvat. Mitä kaikkea pitäisi vielä saada tehdyksi, jotta olisin valmistautunut uuteen lukukauteen? No vaikka mitä! Oikeastaan, melkein kaikki on vielä tekemättä.

Turun yliopiston ylioppilaskuntamaksun sain sentään maksettua viimeisenä päivänä. Se onkin sitten ainoa asia, mikä on tehtynä. Kaikki muut asiat ovat "siellä jossain" odottamassa tekijäänsä. Tekijä vain on "siellä jossain" hukassa.


Turun yliopiston kurssien aikataulut ovat tsekkaamatta. Itse asiassa, en edes ole sen vertaa viitsinyt katsoa, onko siellä mitään sellaisia kursseja, mitä minä haluaisin opiskella. En edes ole kirjoittanut ylös graduryhmän seuraavaa kokoontumisajankohtaa. On se minulla jossain sähköpostissa ylhäällä, siellä Varmassa Tallessa, minne olen onnistunut hukkaamaan kaikki muutkin asiat aina.

Entäs se gradu? Niin, gradu. Onhan se tuossa. Nättinä ja siistinä Word-tiedostona minun tietokoneellani. On siinä tiedostossa jopa tekstiäkin! Se teksti vain pitäisi saada kirjoitettua valmiiksi, jotta voisin valmistua tämän lukuvuoden aikana.


Tampereen yliopiston aikataulut minulla on kalenterissa. Kirjoitin ne ylös jo viime keväänä. Mutta olenko esim. varannut hotellihuoneita etukäteen? En tietenkään! En edes sitä koulutusviikonloppua varten, mikä on kahden viikon päästä. Lopputyön aihe pitäisi päättää. Olenhan minä sitä aihetta ajatellut. Enkä ole keksinyt tasan mitään! Lähdekirjallisuutta olen sentään saanut hankittua mukavasti, huolimatta siitä, ettei minulla ole vielä edes aihetta. Mutta minulla on muutenkin nämä prioriteetit aina järkevässä järjestyksessä.

Helsingin yliopiston aikatauluista minulla ei ole mitään käryä. Olen saanut jossain vaiheessa kesää jonkun sähköpostin, missä oli jotain liitteitä. Ehkä joku niistä liitteistä kannattaisi avata ja lukea, jospa siellä vaikka olisi ne syksyn aikataulut! Ja sen jälkeen, kun saan ne aikataulut, voisin vaikkapa varata Helsingistä päin hotellihuoneita myöskin, kun niille kerran on tarvetta sielläkin suunnalla. Luojan kiitos, minun ei tarvitse alkaa miettiä mitään aiheita mihinkään töihin vielä toistaiseksi, koska kirjallisuusterapiakoulutus on vasta alkamassa. Odotan sitä kuitenkin jo innoissani, vaikkei tämä siltä ehkä kuulostakaan.


Olenko kirjoittanut ylös kaikki muut mahdolliset menoni syksylle, jotta osaan varautua ja suunnitella myös opintoaikatauluani sen mukaisesti? No en tietenkään! Miksi ihmeessä olisin, kun en kerran ole saanut mitään muutakaan aikaiseksi? Toisaalta, kaikki asiat ovat kyllä aina hoituneet, vaikken olisikaan saanut tehtyä niitä ajoissa.

Eli näillä eväillä kohti uutta lukuvuotta! Ehkä minä jossain vaiheessa saan jotain tehtyä, vaikka alku onkin vähän kankea. Ehkä minä vielä tämän vuoden puolella valmistun käyttäytymisanalyysiperusteiseksi eläinkouluttajaksi, aikataulun mukaisesti, ja ehkä minä vielä saan sen gradunkin kirjoitettua. Aikaa on kuin rosvopäälliköllä, kuten entinen lukion matematiikan opettajani olisi sanonut.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

"Haluaisitteko keskustella SPSS:stä?"


Naamantai. Turun yliopisto. Educariumin kolmas kerros. Luentosali Edu 3. Luennon aiheena kaksisuuntainen varianssianalyysi. En jaksa kuunnella, vaikka ehkä pitäisi. En ymmärrä tasan mitään, mitä luennoitsija jauhaa. Jos kuuntelisin, saattaisin ehkä jossain vaiheessa ymmärtää. En kuitenkaan jaksa.

Vieressäni on Fazerin pieni valkosuklaa-maitosuklaalevy. Se on erinomainen lääke vitutukseen. Kestän tämän kaksituntisen tuon pienen suklaalevun avulla tulematta vielä enemmän hulluksi.


Olen ollut viikonlopun aikana todella reipas! Vältellessäni SPSS:ää, sain tehtyä laadullisen tutkimuksen harjoitustyön kokonaan loppuun, tulosavaruuksineen ja kaikkineen. Sain myös oikoluettua sen kahdesti, kun yritin edelleenkin välttää sitä himputin SPSS:ää. Lopulta en kyennyt enää välttelemään sitä, vaan se tuli väkisin eteeni. Minun on ihan pakko aloittaa sitä monimuuttujamenetelmien harjoitustyötä, jos haluan päästä siitä läpi. Huokaisu, Word auki, lähdekirjat auki, SPSS auki ja vodkapaukku huiviin, jotta työskentely sujuisi joutuisammin.

Harjoitustyössä ei riitä, että leikkaan, liimaan ja askartelen erilaisia taulukoita Wordiin. Ei todellakaan! Minun pitää sanallisesti selittää kaikki. Miksi valitsin jonkun tietyn analyysin, miksi valitsin minkäkin muuttujan mihinkin systeemiin ja tulkita vielä kaikki luvut. Ja tietenkin minun on lähteitä käyttäen selitettävä, mikä on regressioanalyysi ja milloin voin käyttää pääkomponenttianalyysiä. Olen saanut sen verran aikaiseksi, että olen kirjoittanut ylös kaiken sen, mitä olemme tähän mennessä demoissa tehneet. Eteenpäin harjoitustyössä en voi mennä, en yksin. Tarvitsen apua, sillä en ymmärrä yhtään mitään, yhtään mistään.


Mutta olen kuitenkin päässyt siinä työssä alkuun! Se on tärkeintä. Se kaikkein vaikein ja suurin askel, aloittaminen, on nyt otettu.

Luennoitsija kaakattaa kaksisuuntaisen varianssianalyysin raportoinnista. En ole seurannut luentoa yhtään. Onneksi luentomateriaali löytyy Moodlesta, mikäli tulen sitä tarvitsemaan.

Sähköposti sanoo bling, ja minua nolottaa. Olen unohtanut läppäriin äänet päälle. Onneksi kovin moni ei kuullut sitä. Sähköpostiin tulee ohjeistus evoluutiobiologian tentin korvaavista tehtävistä. Hienoa! Sain ne vihdoinkin. Paitsi etten ymmärrä niistä kysymyksistä mitään. Taaskaan! Johtuukohan tämä kaikki siitä, että on maanantai, viikon ärsyttävin päivä?


Minulla on evoluutiobiologian luentomuistiinpanot kotona. Ehkä niistä on apua näiden visaisten kysymysten ratkaisemiseen. Unohtamatta tietenkään Googlea, tuota opiskelijan parasta ystävää. Google tietää melkein kaiken, Äitylit taas aivan kaiken.

Luento loppuu. Päätän jäädä yliopistolle jatkamaan harjoitustyötäni. Olen muodostanut viisi summamuuttujaa, ja nyt minun pitäisi raportoida niistä iso liuta asioita, kuten keskihajonta, alpha-kerroin, maksimiarvio, minimiarvio, vinous, huipukkuus, selitysosuus, ominaisarvo ja ties vielä mitä. Ohjeessa on neuvottu tarkkaan, miten saan tämän raportin SPSS:stä ulos. Mene sinne, klikkaa sitä, tee sitten noin ja paina OK. Selvä. Menen sinne, klikkaan tätä... Mutta kaikki termit ovat jollain muinaisvietnamin murteella kirjoitettu! Mistä hitosta minä voin oikeasti tietää, mikä näistä termeistä tarkoittaa jotain keskihajontaa? Jos p-arvo on SPSS:ssä niinkin selkeästi merkitty kuin sig, niin enhän minä yksinkertaisesti VOI tietää, mikä näistä termeistä on mikäkin. ARGH!


Menen hattu kourassa demoryhmän vetäjämme työhuoneeseen. Hän on hirvittävän mukava ja kärsivällinen nuori nainen. Hän toteaa ohjeiden olevan todellakin hirvittävän epäselvät tässä kohden, pyytää anteeksi ja kirjoittaa minulle ylös SPSS:n kielellä, mitä kaikkia kohtia minun pitää ruksia. Hyvä, kiitos. Nyt ehkä pääsen eteenpäin. EHKÄ!

Minulla olisi tällä viikolla tätä SPSS:ää tehtävänä, samoin tuo evoluutiobiologian tentin korvaus ja lisäksi minun pitäisi palauttaa käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajien koulutuksen etätehtävät. Eipä ainakaan tule tylsää viikkoa eikä esiinny vapaa-ajan ongelmia. Taidan tarvita lisää sitä suklaata. Ja vodkaa.


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Supervilli perjantai kera Levolacin ja koiran

Kuva on otettu The Castle-nimisessä baarissa, Turussa,
joskus vuonna puunuija ja aasinkakka.

Ah, ihana perjantai-ilta! Viikon työt ovat takana ja viikonlopun riennot edessä. Minulla tulee olemaan tänä viikonloppuna ihan poikkeuksellisen jännittävä viikonloppu.

Samanaikaisesti, kun muut ihmiset avaavat perjantaipullon, minäpäs avaankin Levolac-pullon! Ja kun muut ihmiset avaavat baarin oven, niin minäpäs hurjana tyttönä avaankin SPSS-ohjelman ja Wordin! Seuranani minulla on tänä supervillinä perjantai-iltana Jari Metsämuurosen 1600-sivuinen tutkijapainos teoksesta nimeltä Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä, neljä töhnämunaa ja koira.


Aion olla tänä viikonloppuna niin hurja tyttö, että aion tehdä peräti kahta tutkimusharjoitusta samanaikaisesti. Minulla on laadullisen tutkimuksen kurssin ja monimuuttujamenetelmien kurssin harjoitustyöt kesken, ja vaikken ehkä saisi niitä tänä viikonloppuna valmiiksi, aion kuitenkin saattaa ne hyvään kuosiin. Laadullisen tutkimuksen aiheena minulla on isäpuolet erityislapsiperheissä, ja olen saanut jo vastaukset avoimeen kyselylomakkeeseen, minkä julkaisin Facebookissa. Nyt minun pitäisi alkaa etsiä niistä yhteneviä ja eroavia käsityksiä, ja tehdä koko paskasta fenomenografinen tulosavaruus. Ajatelkaa, minä saankin leijailla tämän viikonlopun tulosavaruudessa! Muut ihmiset leijailevat vain seitinohuessa. Tai ehkä vastaavasti betoninpaksuisessa, riippuen siitä, montako kaljaa sitä aikoo kitata.

Monimuuttujamenetelmien harjoitustyön ensimmäisestä harjoituksesta minun pitäisi saada vielä tehtyä neljä reliabiliteettianalyysiä ja sen jälkeen muodostaa viisi summamuuttujaa. SPSS-ohjelman hakkaamisen lisäksi minun pitäisi alkaa kirjoittaa harjoitustyön kirjallista osuutta ja raportoida analyysitulokset. Ja koska kurssi vaatii sen, että käytän harjoitustyössäni lähteitä, suorastaan pääsen tutkimaan tuota Metsämuurosen ihanaa kirjaa! Jotkut lukevat jotain tylsää Harry Potteria koko viikonlopun, mutta minäpä saankin lukea Jari Metsämuurosta. Nyt te kaikki varmasti oksennatte kateudesta.


Näin vanhana kahden päivän putket alkavat olla jo aika kova suoritus. Sunnuntaina sitten nähdään, kenellä on kaikkein karmein krapula: Minulla vai kaikilla muilla. Voi olla, että istun koko armaan sunnuntain vessassa pää pytyssä oksentamassa sisuksistani summamuuttujia, pääkomponenttianalyysejä, alphoja, keskihajontoja ja Levenen testejä. Mutta murehdin sitä vasta sunnuntaina. Nyt minä aion nostaa crocsit kattoon ja aloittaa näiden hurjaakin hurjempien analyysien tekemisen. Molemmat harjoitustyöt kiinnostavat niin paljon, etten edes tiedä, kummasta pitäisi aloittaa. Ehkäpä teen kuten Julius Caesar tekisi, ja heitän arpaa.

Toivottaisin sinullekin kivaa ja jännittävää viikonloppua, mutta koen sen täysin turhaksi. Sinun viikonloppusi nyt vain ei voi olla jännittävämpi kuin minun! Sinä et pääse kokemaan, miten ihanaa on analyysien tekeminen SPSS-ohjelmalla. Tosin, jos haluat kokeilla, annan sinulle mielelläni nämä minun analyysini harjoitteluun! Raportoi sitten minullekin, millaisia tuloksia sait aikaiseksi.


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mistä on pienet tytöt tehty?

Tyttötutkimuksen kurssi kestää seitsemän viikkoa. Joka maanantai avautuu keskustelualue. Keskustelualueilla meillä on tarkoitus keskustella viikon aiheesta. Aiheita varten meillä on kuunneltavana luentoja ja luettavana artikkeleja. Jokaiselta vaaditaan vähintään yksi keskustelun aloitus viikoittain, ja vähintään kaksi kommenttia.

Kurssin lopuksi meidän on kirjoitettava 5-6 sivun mittainen essee jostain kurssin aihepiiristä. En ole vielä päättänyt, mikä esseeni aihe on. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä parikin, mutta tulen päättämään aiheeni hieman myöhemmin.

Koska minulla ei ole häiden ja kaiken muun häslingin takia aikaa olla aktiivisesti seuraamassa tätä Moodlessa käytävää keskustelua, päätin tehdä keskustelun aloitukset valmiiksi. Kirjoitin ne ylös Word-tiedostoon, mistä voin käydä joka maanantai copy-pastemassa ne Moodleen. Keskiviikkoisin voin käydä kommentoimassa paria keskustelua ja kuvitella olevani hirveän osallistuva.

Seitsemän keskustelun aloitusta. Jumalaton määrä nettiluentoja ja artikkeleita niitä varten. Nyt se työ on tehty! Enää on copy-pasteosuus jäljellä. Eli kurssi on melkein suoritettu, vajaassa kahdessa päivässä. Suhteellisen hyvä vauhti, etten sanoisi.

Sitä esseetä tietenkin pitää vielä miettiä. Ehkä kunnon yöunet auttaisivat päättämään, mistä aiheesta essee kannattaa tehdä.


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Digi-perkele!

Tänään ei ole, vaihteeksi, ollut minun päiväni. Olisi pitänyt vain jäädä sänkyyn makaamaan eikä edes yrittää tehdä mitään.

Päätin, että juuri tänään on hyvä päivä aloittaa kirjoittamaan viimeisen lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi-opintokokonaisuuden kurssin esseetä. Tarkoitus ei ollut saada esseetä tänään edes valmiiksi, vaikka joskus, kun tarpeeksi innostun kirjoittamaan, saatan helposti saada kirjoitettua vaikka kaksi esseetä yhden vuorokauden aikana. Tämän esseen aihe ei kuitenkaan sytytä ihan niin paljoa, että tulisin saamaan esseen vielä tämän vuorokauden aikana valmiiksi. Halusin kuitenkin aloittaa.

Näin paljon vitutti tänään.

Istun sohvan nurkkaan ja otan mukavan asennon. Kaivan esiin lähdekirjallisuuden sekä luentomuistiinpanot. Esseen aloittaminen takkuilee, mutta tekstiä alkaa kuitenkin tulla, kun pääsen vauhtiin. Yhtäkkiä tietokoneeni jumiutuu. En saa siihen mitään eloa! Se on pakko käynnistää “väkivalloin” uudestaan.

Eipä siinä muuta, mutta olin juuri aloittanut uuden kappaleen kirjoittamisen, eikä minulla ole tapana painaa tallennusta jokaisen lauseen jälkeen, vaikka sitä suhteellisen tiheään tahtiin painankin! Menetin tämän jumiutumisen takia suhteellisen pitkän pätkän tekstiä, minkä joudun nyt kirjoittamaan uudestaan. Minua harmittaa niin paljon, että voisin heittää koko helvetin tietokoneen ikkunasta ulos. Digiaika, perkele! Mummon vanhalla, räppänällä kirjoituskoneella näin ei olisi päässyt käymään.

Ei auta muu kuin kirjoittaa menetetty pätkä uudestaan. Ottaa päähän ja kiroan tietokoneeni alimpaan helvettiin. Tiedän sen olevan paska romu ja susi jo syntyessään, mutta tällä hetkellä se on ainoa kone, mikä minulla on käytössäni. Muutama vuosi takaperin vanha tietokoneeni hajosi aivan yhtäkkiä korjauskelvottomaksi, ja minun oli aivan pakko saada uusi kone sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, missä minulla ei olisi ollut mahdollisuutta ostaa uutta konetta. Mutta koska kone oli monestakin syystä täysin välttämätön, minun oli pakko ostaa edes jonkinlainen kone. Hyvää minulla ei siinä tilanteessa ollut varaa ostaa, joten jouduin tyytymään keskinkertaiseen. Ja sen kyllä huomaa!

Alan harkita myös sitä, että kirjoitan jatkossa johonkin muualle kuin suoraan Wordiin, kuten vaikka Google Docsiin, ja siirrän tekstin siitä sitten Wordiin ennen palauttamista. Kun ei kerran voi luottaa siihen, ettei kone jumiutuisi ja hävittäisi kirjoittamaani hienoa (?) tekstiä.

Hetken kuluttua huomaan, että tarvitsen sellaista lähdettä, mikä minulla on tietokoneellani, PDF-muodossa. En kykene mitenkään käyttämään tällaista lähdettä! En pysty lukemaan e-kirjaa. Tarvitsen ihan välttämättä kaiken mahdollisen lähdekirjallisuuden paperilla, jotta pystyn hahmottamaan sen olemassaolon ja ottamaan sen huomioon esseetä kirjoittaessani. Tästä saan kiittää sekä ADHD:tä että hahmotushäiriötä. Kivaa, kun on kerännyt melkein koko sarjan kaikenlaisia herkullisia häiriöitä, mitkä hankaloittavat arkea ja opintoja.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, sillä onhan minulla hieno printteri eteisen lipaston päällä! Saanhan minä tämän PDF-tiedoston paperille käden käänteessä. Irrotan läppärini virtalähteestä ja menen printille.

Tiedosto tulostuu hitaasti, mutta varmasti. Kunnes… Virta läppäristä loppuu! Tietokone on kolmisen vuotta vanha (muistaakseni), ja kyllä, akku alkaa olla aika finaalissa. Mutta olisin luullut, että se kestäisi yhden helkutin tulostuksen ajan edes! Näemmä ei kestä. Huokaisen, haen virtajohdon, siirrän lipastoa, tungen ison virtajohdon seinään, odotan tietokoneen käynnistymistä ja joudun aloittamaan kaiken alusta. Korvistani nousee paksu, harmaa savu, kun säädän tulostuksen kanssa, ja minun tekee mieli hakea jostain kirves, ja laittaa joka ikinen elektroninen laite tässä taloudessa sen kirveen kanssa paskaksi.

Lopulta saan juuri sen määrän paperia tulostettua, mikä olin alun perin tarkoituskin.

Minä VIHAAN tietokoneita. Minä VIHAAN digiaikaa. Haluan palata takaisin siihen aikaan, kun ihmiset asuivat vielä luolissa, ilman digitaalisia laitteita tuhoamassa heidän järkeään. Tai sitten voisin käydä ostamassa sellaisen tietokoneen, mikä takuuvarmasti toimii, ei ikinä jumita ja missä akku kestää ikuisuuden. Toisaalta, kun asiaa miettii, on todennäköisempää, että ihminen palaa kehityksessään takaisin luolamiesaikaan kuin että ihminen keksii sellaisen tietokoneen, mikä ei koskaan jumita.

torstai 29. joulukuuta 2016

Into piukassa, stressi piukemmassa

Nyt se on aloitettu! Nyt on myöhäistä muuttaa enää mitään. Ensimmäiset luvut on jo kirjoitettu, kaikki teoriaan tarvittava kirjallisuus tilattu (pari kirjaa tulee jälkitoimituksena, mutta kirjoitan ne luvut, mihin tarvitsen juuri näitä kirjoja, hieman myöhemmin), “uhrin” kanssa on treffit sovittu. Opinnäytetyö on päässyt hyvälle alulle!


Hieman on ollut tahmea aloitus, mutta toisaalta, se ei ole mikään yllätys. Olen perfektionisti, haluan saada kaikesta aina täydellistä, eikä minulle itselleni kelpaa, jos homma on tehty hätäisesti. Tietyissä asioissa olen liiankin tarkka.


Tässä alkuvaiheessa minua piinaavat niinkin tärkeät ja oleelliset asiat kuin lukujen järjestys. Mikä luku tulee ensimmäiseksi (ellei johdantoa lasketa)? Aloitanko siitä, että avaan sitä ratkaisukeskeistä metodia, mitä aion käyttää työssäni, vai aloitanko ennemmin siitä, että avaan sitä taideterapeuttista menetelmää, mitä käytän? Vai pitäisikö minun aloittaa siitä, että esittelen “uhrini”, hänen taustansa ja sen, miksi valitsin juuri hänet?


Lukujen paikkoja on helppo vaihdella Wordissä, kun ei tarvitse muuta tehdä kuin painaa ensin control-c ja sitten control-v. Ja numerointia saa aina muutettua! Helppoa kuin heinän teko. Silti otan tällaisesta hyvin pienestä asiasta hirveän stressin jo nyt. Minun pitäisi ihan oikeasti oppia ottamaan näistä opiskeluun liittyvistä kirjallisista töistä vähemmän stressiä, uskoa itseeni ja osaamiseeni enemmän sekä oppia ottamaan vastaan hieman huonompikin arvosana kuin kiitettävä. Kaiken ei aina tarvitse olla kiitettävää! Sekin riittää, että kurssin on läpäissyt. Mutta kun se ei riitä minulle, vaan arvosanojen tarvitsee olla niitä perhanan kiitettäviä. Muuten en ole tyytyväinen itseeni.

Tästä kaikesta huolimatta, olen innoissani opinnäytetyöstäni! Tiedän, että sen tekeminen, erityisesti casen tekeminen käytännössä, tulee olemaan todella hauskaa ja antoisaa. Tiedän, että tulen nauttimaan tämän työn tekemisestä, ja todella toivon, että tästä tulee hauska ja antoisa kokemus myös “uhrilleni”. Toivon, että voin antaa hänelle jotain, edes pikkuisen. Paljon en voi antaa, mutta jos edes vähän!