Työ. Aikaiset herätykset. Pitkät päivät. Väsyneet illat. Huonosti nukutut yöt. Arki on alkanut! Taas tiedän, miltä tuntuu olla erilainen ihminen.
Vielä pari viikkoa opintovapaan alkamiseen. Minä jaksan sinne asti. Olen päättänyt jaksaa. Haluan jaksaa! Minulla on edessä pitkä opintovapaa, minkä aikana en tokikaan ole lomalla, mutta vähemmän sidottu aikatauluihin kuin opettajan työssä. Sillä ei ole mitään väliä, mihin aikaan päivästä kirjoitan esseetä kotisohvallani: Ainoa asia, mikä yliopisto-opettajia kiinnostaa, on se, että ylipäätänsä suoritan kurssit ja palautan esseet.
Olen laihtunut. Vaikken olekaan liikkunut, pikemminkin päinvastoin, en ole saanut syödyksi. Eipä se, kyllä tästä runsaasta ruhosta saakin kiloja lähteä. Ei se todellakaan haittaa! Toivon vain, etten laihdu liikaa lyhyessä ajassa. Se ei ole erityisen terveellistä. Ja kyllä, tämä laihtuminen liittyy siihen masennukseen, mihin olen sairastunut.
Sähköposti laulaa iloista lauluaan jatkuvalla syötöllä. Olethan muistanut tämän? Entäs tuon? Teepäs tämä pieni juttu. Hoidathan tämän homman. Vielä tällainen tieto koskien juuri sinua. Puhelin laulaa samaan tahtiin. Näiden kahden raivostuttava duetto saa pääni ja korvani särkemään. Aivoni ovat niin ylikuormittuneet, että ajatukseni ovat yksi helvetin formulakisa, enkä saa yhdestäkään ajatuksesta kiinni. En edes pieneksi hetkeksi. Aivoni ylikuormittuvat jo päivän normaalista työstä, sillä ADHD-aivot joutuvat pinnistelemään normaaleja aivoja enemmän. Kaikki ylimääräinen saa minut totaalisen uupumuksen tilaan. Ja sitä kaikkea ylimääräistä on aivan valtavasti!
Vatsatautinen ja ripuloiva koira. Hääpukuongelmat. Teinin harrastukset. Teinin oikomishoito. Hakemukset Kelaan. Oravat laineilla-risteilyn koordinointi.
Syö hyvin. Juo riittävästi. Nuku tarpeeksi. Ja muista se pirun tärkeä oma aika!
Mikä helvetin oma aika? Onko se sitä aikaa, jolloin makaan umpiuupuneena sohvalla, formulakisat pyörien pääkopassani?
Minä kuitenkin jaksan. Olen päättänyt, että jaksan. En tarvitse jatkoa sairauslomalle. Minä, pikkarainen sisupussi, menen läpi vaikka minkä värisen kiven niin halutessani. Ja apuna minulla on hyvänmakuinen ystäväni Crowmoor.
Tervetuloa arki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti