Näytetään tekstit, joissa on tunniste satuttaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste satuttaa. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. syyskuuta 2018

Hanki koira, ne sanos...


Koirapuistossa...

- KAUNO, PERKELE!!!!!!!
- Hei, oletko sä kunnossa? Sä kaaduit tosi pahannäköisesti.
- Njääh, mitä nyt vähän sormi vääntyi ja rupea tuli ihoon. Ihan kunnossa mä olen.
- Mitä tossa niinku tapahtui?
- No kun toi mun koira ei jostain syystä tykkää mäyräkoirista, ja sille tuli ton yhden mäykyn kanssa nokkapokkaa. Piti "sukeltaa" tohon sepelin päälle, että mä sain kiinni siitä koirasta.
- Sun polvesta valuu verta.
- En mä oo ennenkään verenvuotoon kuollut.
- No mutta ootko nyt varma, ettei sun tartte käydä lääkärissä? Se näytti tosi ilkeeltä se sun kaatuminen.
- Mä oon ihan fain! Usko pois.


Seuraavana aamuna töissä...

- AI SAATANA!
- Ope, mihin sua sattui?
- No tohon sormeen.
- Mikä siinä on?
- Taisin satuttaa sen eilen.
- Pitäiskö sun mennä lääkäriin, jos se on noin kipeä?
- Kai mun ehkä pitäis... On tä tietokoneella kirjoittaminen vähän hankalaa.

Myöhemmin samana päivänä työterveyslääkärissä...

- No mikäs tuo sinut vastaanotolle?
- No toi sormi vähän kiukuttelee.
- Mikäs siihen on tullut?
- Eilen koirapuistossa jouduin syöksymään maahan, että sain koiran kiinni. Sille tuli nokkapokkaa toisen koiran kanssa. Siinä rytäkässä tais mennä sormi.
- Kokeiles liikuttaa sitä.
- En mä pysty.
- Okei, laitetaas sulle saman tien lähete röntgeniin. Menet kuviin ja tulet heti takaisin ylös.


Röntgenin jälkeen...

- Se on sellainen juttu, että se sun sormes on murtunut.
- Aha.
- Ja koska sä et pysty liikuttamaan sitä, veikkaisin, että siinä saattaisi olla myös nivelside vaurioitunut. Mä mieluusti lähettäisin sut ortopedille. Ortopedi laittaa siihen lastan. Mä kirjoitan sulle huomiseksi saikkua, ja soitan sulle huomenna iltapäivällä. Jutellaan sitten, mitä se ortopedi sanoi, ja katsotaan sitten saikun jatkuminen.
- Okei.

Ortopedillä...

- Jaha, mika rouva vaiva?
- No tä sormi taitaa olla murtunut. Mä tulin just työterveyslääkäriltä, ja se kirjoitti lähetteen tänne.
- Jahajaha. Onko sinä käunut röntgen?
- Joo, just kävin.
- Jahajaha. Ju, kuva on taalla. Katsota. Kullakulla, taalla on murtuma. Siisti murtuma on. Hyvassa paikassa. Se parane kulla. Mutta se vie aika. Mene ainaki nelja viva kus vikkoa.
- Okei... Työterveyslääkäri puhui jostain lastasta.
- Ei mitä lasta! Kokemus sano, että lasta huono. Sormi jaa jumi. Ei pustu likuttama sormi sen jalke kunnolla. Sormi parane, ku sina jumppa sita.
- Selvä.
- Onko sinulla sairasloma?
- Työterveyslääkäri kirjoitti huomisen.
- Aijjaijjai, se ei riita. Sina tartte koko ensi vikko. Mina kirjoitta. Sina anta sormi levata. Vaha jumppa. Ja jos sormi ensi vikon jalke vielä kipeä, sina mene työterveysläkäri.
- Okei.


torstai 22. syyskuuta 2016

PÄIVÄunien ihmeellinen maailma

Minun rakkaani, jota minä puolusta henkeen ja vereen.

Aivan törkeä väsymys työpäivän jälkeen. Päätä särkee. Väsymyksen tason huomaa siitä, kun kotiin ajaessa ihmettelen, miksi koira on takapenkillä niin hiljaa: Koira on kotona eikä autoni takapenkillä. Että semmosta…

Tulen kotiin ja suoritan pakolliset halimis-, pussaus- ja rapsutusrituaalit. Kauno on iloinen, että olen kotona, ja olen iloinen, että minua on vastassa maailman ihanin hauvavauva. Olen kuitenkin niin väsynyt, etten jaksa sen suuremmin leikkiä, vaan menen sohvalle päikkäreille. Kauno tulee ihmettelemään sohvan reunalle, mitäs tämä nyt meinaa. Pyydän Kaunoa tulemaan kanssani päikkäreille, ja sehän sopii! Pikkuherra laittaa maate sohvan viereen.

En ole vielä nukahtanut. Olen unen ja valveen välimaastossa, kunnes näen mielessäni hyvin nopean, välähdysmäisen kuvan: Joku satuttaa Kaunoa. Kaunoon sattuu ja se itkee. Tunnen Kaunon kivun koko ruumiissani ja tunnen Kaunon pahan olon. Vaikken ollutkaan vielä unessa, vaan vasta matkalla sinne, herään kuitenkin kokonaan. Ahdistaa ja ottaa sydämestä. Kuka muka haluaisi satuttaa niin ihanaa ja suloista koiraa kuin Kauno?

Onneksi se oli vain välähdysmäinen unikuva. Se ei ollut totta. Rauhotun, ja pystyn jatkamaan päiväuniani Kaunon kanssa. En kuitenkaan unohda tuota ikävää tunnetta enkä sitä hirveää paniikkia, mikä itselleni tuli puolen sekunnin ajaksi siitä, että joku tekee Kaunolle jotain pahaa.

Ja minähän olen siitä äärimmäisen mukava ihminen, että lähetän sellaiset ihmiset, jotka satuttavat läheisiäni, pienelle matkalle! Ensin pääsee mukavalle ambulanssiajelulle ja sen jälkeen pääsee teho-osastolle lepäämään. Minun läheisiäni ei todellakaan satuteta!