Näytetään tekstit, joissa on tunniste voimaeläin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste voimaeläin. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. syyskuuta 2016

Orava, joutsen ja koira keräämässä tammenterhoja

Tein nepsy-valmentajan koulutukseen jo voimavaratammen. Eläinavusteisen valmentajan koulutus vaatii kuitenkin tammeen jotain pientä ylimääräistä, eli asukkaita! Näin ollen siihen minun voimavaratammeeni siis muuttaa eläimiä asumaan: Ne eläimet, joita minulla on ollut sekä lisäksi ne eläimet, joilla on ollut merkitystä elämääni.


Omia eläimiä minulla on ollut koko elämäni aikana vain yksi: Kauno. Siksi tammen juurelle muuttaa ensimmäisenä asumaan koira. Kauno on minulle kaikkea: Perheenjäsen, ystävä, terapeutti, voimavara, positiivisen ajattelun ja iloisuuden ehtymätön kaivo. Ilman Kaunoa elämäni olisi paljon kurjempaa, tylsempää, harmaampaa ja yksinäisempää.


Seuraavaksi joudunkin siirtymään muunlaisiin eläimiin: Sellaisiin, joita kotoani ei ole koskaan löytynyt, mutta joka merkitsevät minulle kuitenkin jotain, ja joilla on jokin symbolinen merkitys elämässäni.

Seuraavaksi tammen oksalle kiipeää orava, mikä on myös tatuoitu oikeaan olkavarteeni. Moni on ihmetellyt, miksi ihmeessä juuri orava. Selitys on yksinkertainen. Orava on epävirallinen ADHD:n symboli, mikä tulee vanhasta jenkkiläisestä vitsistä, mikä kuvaa ADHD:n keskittymiskykyä. Aina, kun ADHD yrittää kertoa jotain asiaa, niin.. Hei kato, orava! Tästä syystä oravasta on tullut ADHD-eläin. ADHD-diagnoosi taas pelasti minun elämäni. Se auttoi minua ymmärtämään itseäni, ja sain selityksen sille, miksi toimin, niin kuin toimin. Diagnoosi on paras asia, mitä minulle on koskaan sattunut. Ilman sitä olisin totaalisen hukassa, ja ihmettelisin edelleenkin, miksi minä olen ainoa normaali tässä maailmassa ja muut ihmiset ovat täysin epänormaaleja.



Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, tammen oksalle lentää joutsen. Joutsenen merkitys itselleni löytyy rumasta ankanpoikasesta. Pientä, omituiselta näyttävää ankkaa syrjittiin ja sorsittiin, sille naurettiin ja sitä kiusattiin. Ankka oli niin masentunut, että se halusi jopa kuolla. Lopulta ankasta kuitenkin kuoriutui upea joutsen, ja kaikki sitä kiusanneet ja sitä haukkuneet saivat nenilleen. Olen elänyt elämän rumana ankanpoikasena. En edelleenkään ole mitenkään ulkoisesti kaunis, mutta olen kuitenkin onnistunut kehittymään joksikin, mitä kukaan ei olisi minusta ikinä uskonut. Kuudennen luokan opettajani sanoi minulle, ettei minusta tule koskaan mitään. Olen jo nyt enemmän kuin mitä se vanha, paska äijä itse on ikinä ollutkaan. Ja olen siitä aivan älyttömän ylpeä! 


Voimaeläimeni


Saimme tehtäväksi valita meidän oman voimaeläimemme.

Minun voimaeläimeni on ehdottomasti koira, eikä mikä tahansa koira, vaan suomenlapinkoira nimeltä Kauno. Kauno on kaikkein paras koira siksi, että Kauno on minun koirani. Hän on tuonut elämäämme paljon, antanut paljon eikä ota kuitenkaan mitään. Kauno rakastaa meitä vilpittömästi, ilman, että odottaisi saavansa meistä jotain hyötyä itselleen. Ja me rakastamme Kaunoa enemmän kuin mitään muuta.

Kauno tuo tavalliseen arkeen piristystä, jaksamista ja voimaa. Kun pitkän päivän jälkeen tulen kotiin, vastassani on pieni koira, häntä heiluen. Joka kerta, kun avaan kotioven, minulle tulee voimaantunut olo, ja jaksan loppuillan paremmin. Olen hyvätuulisempi ja parempi ihminen, kun olen Kaunon kanssa. Siksi valitsin voimaeläimekseni nimenomaan Kaunon.

Meidän piti myös keksiä, mitä yhteistä minulla ja voimaeläimelläni on. Hyviä ja positiivisia asioita, mitkä kuvaavat meitä molempia. Tässä minun listani:

·        Me olemme molemmat uteliaita
·        Me osaamme nauttia tästä hetkestä
·        Me osaamme arvostaa pieniä asioita
·        Me olemme molemmat aktiivisia, emmekä sammaloidu paikoillemme
·        Me olemme molemmat iloisia
·        Me olemme molemmat avoimia
·        Me olemme ”kaikkien kavereita”, paitsi siinä vaiheessa, jos meitä purraan
·        Meillä on kummallakin ADHD (tämä on siis nimenomaan hyvä asia)