Unien ihmeellinen maailma, osa 54

Kannatti tässä vaiheessa opintoja lukea kunnolla voimauttavan valokuvan opintoihin liittyvä ohjeistus: Pidä prosessipäiväkirjaa ja merkitse talteen omia oivalluksia (no, sitä minä olen kyllä tehnytkin), unia (uups) ja tärkeältä tuntuvia tunteita (tähän ehkä panostan tulevaisuudessa enemmän). Koska kerran opettaja käskee, niin jatkamme nyt tätä tekstisarjaa. Koska olen viime aikoina nähnyt mitä kummallisempia unia, yleensä painajaisia, niin tästä pitäisi tulla ihan mielenkiintoinen sarja.

Viimeöinen uni oli taas aivan omassa kummallisuusluokassaan. Uni alkoi sillä, että sain viran Helsingin yliopistosta. Virka oli määräaikainen, joten vuokrasin Turun omistusasuntoni kalustettuna, ja samalla vuokrasin Espoosta kalustettuna pienen, mutta hauskan rivitalokolmion. Olin erittäin tyytyväinen asuntoon, vaikka siitä olikin yhteys naapuriasuntoon. Eteisessä oli ovi, mikä meni suoraan naapuriin, eikä siinä ollut lukitsemismahdollisuutta. Naapurisedän lemmikkitiikeri oli onneksi kilttiä sorttia, eikä se hyökännyt kenenkään päälle.

Ulko-ovessa ja ikkunoissa oli erittäin huonot lukitussysteemit, ja ne olivat koko ajan auki, sillä ne eivät pysyneet kiinni. Asuntooni tulikin joku sen entinen asukas, mutta häädin hänet pois.

Rumia lamppuja peittämään oli tehty hassut kangas”peitteet”. Asunnon sisustus oli niukka, mutta sievä. Lisäksi ikkunoista avautuva näkymä oli hirvittävän kaunis, ja viihdyin asunnossa. Siitä oli lyhyt matka lähijunalle, millä pääsin kätevästi yliopistolle töihin. Tyttäreni valitti tätä elämänmuutosta Turusta Espooseen, mutta vakuutin hänelle, että virkani kestää vain puoli vuotta ja sen jälkeen muutamme takaisin Turkuun. Emme jää Espooseen lopullisesti asumaan.

Koska ikkunamme eivät pysyneet kunnolla kiinni, se tiesi meille vaaroja. Nimittäin varjoihmiset kulkevat juuri avoimista ikkunoista ja ovista, ja yrittävät muuttaa tavallisia ihmisiä varjoihmisiksi, ja saada heidät liittymään varjomaailmaan. Varjoihmisiä on kolmenlaisia: Yhdet ovat susimaisia, ja heidän häätämiseksi tarvitaan tulisäde. Toisen varjoihmisryhmän nimi on lähihämärä, ja heidän karkoittamisekseen tarvitaan sädettä, mikä on ympyrän mallinen. Kolmannen ryhmän nimeä tai muotoa en enää muista tässä vaiheessa, mutta heidän karkoittamisekseen tarvitaan kameran salamaa. Varjoihmiset raiskaavat tavalliset ihmiset, minkä jälkeen myös heistä tulee varjoihmisiä.

Koska näistä varjoihmisistä alkoi tulla todellinen riesa, liityin erääseen ryhmään, jonka tarkoituksena oli pitää varjoihmiset pois, ja tappaa ne lopulta kokonaan. Meitä oli neljä uljasta soturia taistelemassa näitä varjoihmisiä vastaan, ja kehittämässä uudenlaisia aseita, millä voisimme tuhota varjoihmiset.

Yhdessä vaiheessa unta vuokrasimme erään ison, punaisen maalaistalon, minne asetimme varjoihmisille erilaisia ansoja. Talo oli täynnä aseita, ja meillä oli vahtivuorot, kun yritimme löytää varjoihmisiä pihaltamme ja saada heidät tuhottua.

Joskus joku meistä vahingossa joutui varjoihmisten raiskaamaksi ja täten myös varjomaailmaan. Minäkin jouduin sinne kerran. Minut pelastettiin. Pelastustyössä oli mukana vanhan hulavanteen palasesta syntynyt delfiini, joka kertoi minulle, että olen oikeasti ihminen, olen menettänyt muistini joutuessani varjomaailmaan, ja minut yritetään pelastaa. En siis saa estää oikeita ihmisiä pelastamasta minua.

Tällaista mielenkiintoista tällä kertaa! En voi ymmärtää, mistä nämä järkyttävän kummalliset unet kumpuavat. Todennäköisesti unilääkkeestäni.