Olenko kuollut? En! Olen vain muuttanut.

Heippa kaikki nassukkaiset! En ole päivittänyt mitään pitkään aikaan. TÄNNE! Syy siihen on se, että olen tehnyt Sabotagen kanssa sopimuksen, ja alkanut kirjoittaa blogia heidän blogialustallaan. Olette enemmän kuin tervetulleita seuraamaan edesottamuksiani tälle uudelle alustalle.

Se löytyy siis täältä: http://sabotage.fi/category/oravanpyorassa/

Blogini nimi on ADHD-maisesti Oravanpyörässä, ja vaikka edelleen opiskelija olenkin, en ole ihan hirvittävästi jaksanut päivitellä sinne opiskelujuttuja. Lähinnä siksi, että ne jutut eivät loppuisi ikinä!

Mutta niistä opiskelujutuista, sillä opiskelubloginahan tämä blogi alun alkaen alkoihin. Olen siis nyt melkein tuplamaisteri: pro graduni sain tehtyä ja palautettua, joten gradutuska on takana. Enää puuttuu se vaiva, että hakisin tiedekunnalta sitä tutkintotodistusta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Toisaalta, mihin tässä on kiire valmiissa maailmassa? Linkki graduuni muuten löytyy tuolta: https://www.utupub.fi/handle/10024/146714

Joulukuussa valmistuin käyttäytymisanalyyttiseksi eläinkoulutuksen asiantuntijaksi Tampereen yliopistolta, ja huomenna minun pitäisi mennä pitämään luentoa opinnäytetyöstäni, mikä koski koirien motivointia. Saas nähdä, miten käy, kun Mäkisen rouva on räkää täynnä, eikä yksikään aivosolu liiku suuntaan eikä toiseen.

Kirjallisuusterapiaopinnot ovat puolessa välissä, valokuvaterapian perusopinnot ovat yhtä lähipäivää vaille valmiit, ja erikoistumisopinnot alkavat ensi syksynä. Sanataideohjaajan koulutus loppuu kesäkuussa, koiranomin koulutus kestää vielä ensi syksyyn asti. Sain myös idean seksologian opinnoista, joten pääsin aloittamaan Turun AMK:ssa seksuaalineuvojan opinnot. Minulta saa joulukuussa sitten erinomaisia seksineuvoja!

Lisäksi suorittelen erinäisiä kursseja sinne sun tänne, kuten esim. Green Caren kursseja luontoavusteisesta kuntoutuksesta, ja muuta tuollaista kivaa. Että kyllä tällä hommaa riittää näiden opintojen osalta! Vielä, kun olisi tuota fyysistä terveyttä, millä pyörittäisi kaikkea tätä arkea. Alan olla täydellisen kyllästynyt tähän kuusi viikkoa minussa jyllänneeseen ebolaan, mikä ei - jumalauta - ota laantuakseen. Kerrassaan raivostuttavaa olla jatkuvasti sairaana. Mutta tätä se on tämä ilmastonmuutos ja sen tuomat taudit. Vaimitensenytmeni...

Yritän myös jaksaa kaiken tämän sairastelun ja opiskelun keskellä päivittää kuulumisiani tännekin! 

Ai niin, ja hyvää uutta vuotta 2019, hyvää ystävänpäivää, hyvää laskiaista, hyvää Runebergin päivää ja mitä kaikkia tässä nyt on tulossakaan. Ihan näin etu- ja jälkikäteen.