Olenko kuollut? En! Olen vain muuttanut.

Heippa kaikki nassukkaiset! En ole päivittänyt mitään pitkään aikaan. TÄNNE! Syy siihen on se, että olen tehnyt Sabotagen kanssa sopimuksen, ja alkanut kirjoittaa blogia heidän blogialustallaan. Olette enemmän kuin tervetulleita seuraamaan edesottamuksiani tälle uudelle alustalle.

Se löytyy siis täältä: http://sabotage.fi/category/oravanpyorassa/

Blogini nimi on ADHD-maisesti Oravanpyörässä, ja vaikka edelleen opiskelija olenkin, en ole ihan hirvittävästi jaksanut päivitellä sinne opiskelujuttuja. Lähinnä siksi, että ne jutut eivät loppuisi ikinä!

Mutta niistä opiskelujutuista, sillä opiskelubloginahan tämä blogi alun alkaen alkoihin. Olen siis nyt melkein tuplamaisteri: pro graduni sain tehtyä ja palautettua, joten gradutuska on takana. Enää puuttuu se vaiva, että hakisin tiedekunnalta sitä tutkintotodistusta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Toisaalta, mihin tässä on kiire valmiissa maailmassa? Linkki graduuni muuten löytyy tuolta: https://www.utupub.fi/handle/10024/146714

Joulukuussa valmistuin käyttäytymisanalyyttiseksi eläinkoulutuksen asiantuntijaksi Tampereen yliopistolta, ja huomenna minun pitäisi mennä pitämään luentoa opinnäytetyöstäni, mikä koski koirien motivointia. Saas nähdä, miten käy, kun Mäkisen rouva on räkää täynnä, eikä yksikään aivosolu liiku suuntaan eikä toiseen.

Kirjallisuusterapiaopinnot ovat puolessa välissä, valokuvaterapian perusopinnot ovat yhtä lähipäivää vaille valmiit, ja erikoistumisopinnot alkavat ensi syksynä. Sanataideohjaajan koulutus loppuu kesäkuussa, koiranomin koulutus kestää vielä ensi syksyyn asti. Sain myös idean seksologian opinnoista, joten pääsin aloittamaan Turun AMK:ssa seksuaalineuvojan opinnot. Minulta saa joulukuussa sitten erinomaisia seksineuvoja!

Lisäksi suorittelen erinäisiä kursseja sinne sun tänne, kuten esim. Green Caren kursseja luontoavusteisesta kuntoutuksesta, ja muuta tuollaista kivaa. Että kyllä tällä hommaa riittää näiden opintojen osalta! Vielä, kun olisi tuota fyysistä terveyttä, millä pyörittäisi kaikkea tätä arkea. Alan olla täydellisen kyllästynyt tähän kuusi viikkoa minussa jyllänneeseen ebolaan, mikä ei - jumalauta - ota laantuakseen. Kerrassaan raivostuttavaa olla jatkuvasti sairaana. Mutta tätä se on tämä ilmastonmuutos ja sen tuomat taudit. Vaimitensenytmeni...

Yritän myös jaksaa kaiken tämän sairastelun ja opiskelun keskellä päivittää kuulumisiani tännekin! 

Ai niin, ja hyvää uutta vuotta 2019, hyvää ystävänpäivää, hyvää laskiaista, hyvää Runebergin päivää ja mitä kaikkia tässä nyt on tulossakaan. Ihan näin etu- ja jälkikäteen.

Kun opin tähänastisen elämäni tärkeimmän taidon

Nyt se on tapahtunut! Ihme! Olen tehnyt sen, mihin en olisi ikinä kyennyt pystyväni. Mutta minä, rouva Mäkinen, olen ihan oikeasti kyennyt siihen. Ja en voisi olla itsestäni enää ylpeämpi. Minä sanoin EI!

Uusi idolini, Päivi Räsänen.

Sähköpostiini tuli kaksi mainosta. Toinen koski tulevaisuudentutkimuksen ensi viikolla alkavia opintoja, ja toinen koski Helsingin yliopiston koordinoimaa, kaikille avoimia verkko-opintoja osuuskuntatoiminnasta ja yhteisötaloudesta. Olen jo pitkään tuijottanut Turun avoimen yliopiston mainosta tulevaisuudentutkimuksesta ja miettinyt, että siinä voisi olla ihan hauska aihe opiskella. Osuuskuntatoiminnan ja yhteisötalouden opinnoista en ollut ikinä kuullutkaan, mutta se vaikutti ensi näkemältä siltä, että näistä opinnoista voisi olla ehkä tulevaisuudessa jotain hyötyä. Ehkä.

Sitten muistin uuden vuoden lupaukseni: EI UUSIA OPINTOJA! Pitäydyn vanhoissa. En ota enää mitään uutta repertoaariini. En ainakaan, ellen ole varma niiden hyödyllisyydestä juuri minun tulevaisuudessani.

Tein siis jotain, mitä en ole tehnyt pitkiin aikoihin: Jätin ilmoittautumatta kursseille! Hieman se kirpaisi sydäntä, mutta varmasti tekee hyvää sekä stressitasolleni että tälle vaativalle persoonalleni. Minun on oikeasti pakko oppia siihen, että minun ei tarvitse osata kaikkea ja opiskella kaikkea kelvatakseni. Minulla on jo tarpeeksi, osaan nyt jo tarpeeksi, enkä tarvitse mitään enempää. Ainakaan juuri nyt, tähän väliin.

Vielä kun tuon uskoisin itsekin, siis oikeasti uskoisin syvällä sisimmässäni, niin sitten kaikki olisi hyvin.

Ja miksi minulla on tässä kuva Päivi Räsäsestä? Koska rouva Räsäsestä tuli juuri äsken minun idolini ja esikuvani. Minäkin olen oppinut sanomaan ei! Ja miten ylpeä olenkaan tästä hienosta taidosta. Ehkä minulla voi olla toivoa paranemisesta, koska olen oppinut tämän tärkeän sanan, ja olen jopa osannut käyttää sitä.

Lupauksia vuodelle 2018

On aika tehdä uuden vuoden lupaukset vuodelle 2018. Vilkaisin viimevuotista listaani. Se näyttää tältä:

• Yhteistä parisuhdeaikaa
• Nykyiset opinnot kunnialla loppuun
• Uusia, mielenkiintoisia opintoja
• Uusi koiraharrastus
• Tarkempaa taloudenhoitoa
• Parempaa huolta itsestä
• Tulevaisuudensuunnitelmien selkiyttäminen
• Vapaaehtoistyön jatkaminen
• Koira-avusteiseen toimintaan paneutuminen

Mitä näistä lupauksista olen onnistunut pitämään? Ainakin sain valmentaja-opinnot suoritettua loppuun kunnialla, olen aloittanut uudet opinnot (pikemminkin monta uutta opintoa) ja aloitin uuden koiraharrastuksen. Jatkoin vapaaehtoistyön tekoa, ja jopa sain uusia vapaaehtoistöitä. Olen paneutunut koira-avusteiseen toimintaan ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat osittain selkiytyneet. Taloudenhoito on perseellään, en osaa edelleenkään pitää itsestäni huolta ja vaikka parisuhdeaikaa on tullut vietettyä, sitä ei ole tullut vietettyä niin paljon kuin mikä oli tarkoitus. En ole siis täysin onnistunut pitämään lupauksistani kiinni vuoden 2017 aikana.

Enemmän vapaapäiviä vuonna 2018!

Kun mietin tavoitteitani ensi vuodelle, voisinpa melkein tehdä hieman päinvastaisen listan. Opintoja minulla on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi. Voisin pitäytyä näissä nykyisissä ja olla ottamatta enempää opintoja repertoaariini. En lupaa vähentää, koska tiedän, etten onnistu siinä kuitenkaan. Mutta lupaan olla lisäämättä enää taakkaani jollain täysin uudella.

Lupaan myös, etten lisää vapaaehtoistyön määrää. Aion pysyä tässä nykyisessä määrässä enkä aio vähentää sitä. Mutta lupaan, että vapaaehtoistyöt ovat nyt tässä enkä ryhdy enää mihinkään uuteen luottamustehtävään. Minulla on niitä tässä kohdin ihan tarpeeksi.

Yhden uuden koiraharrastuksen tulen aloittamaan, sillä olen ilmoittanut jo Kaunon siihen. Mutta lupaan, että en ota myöskään koiraharrastuksia enää lisää. Rally-toko ja nosework riittävät.

Väriä elämään vuonna 2018!

Mitä minun pitäisi luvata, on asioiden lisäämisen sijaan vähentää niitä. Lisätä yksinoloaikaa, parisuhdeaikaa ja lepoa, sekä vähentää kaikesta muusta. Myös tämä kiukutteleva selkäni herättää kysymyksen mielessäni: Olisiko vihdoin ja viimein aika yrittää tehdä jotain selkäni hyvinvoinnin eteen? Ne jumppamuodot, mitkä auttavat juuri minun selkävammaani, eivät ole sellaisia, mitkä ihan hirveästi houkuttelisivat minua. Ja taas minua houkuttelevat urheilulajit eivät sovi selkävammani kanssa yhteen. Paska tilanne kaikin puolin. Mutta lupaan, että kun minulla on tarpeeksi aikaa, voimia ja jaksamista, ja olen saanut selätettyä tämänhetkisen masennuksen ja uupumuksen, yritän tehdä jotain tämän selkäni hyvinvoinnin eteen. Tällä hetkellä henkinen hyvinvointini ja jaksamiseni on tärkeämpää saada kuntoon kuin selkäni, vaikka on sekin tärkeä asia.

Entäs talous ja raha-asiat? En viitsi edes yrittää, sillä en onnistu siinä kuitenkaan! Luojan kiitos, minulla on todella hyvä mies. "Tarkan markan mies". Hän on huomattavasti parempi ja tarkempi taloudenhoitaja kuin minä olen. Lupaan, että jätän rahojemme hoidon miehelleni, ja siirryn itse taka-alalle. En halua tulla väliin sättäämään. Luotan mieheeni ja tiedän, että hän pitää meidän raha-asioistamme paljon parempaa huolta kuin mitä minä osaisin pitää.

Rauhoittumista ja yksinoloa vuonna 2018!

Vuodesta 2018 tulee hyvinvoinnin vuosi. Vähentämisen vuosi. Lisää voimaa, vähemmän stressiä. Aion parantua tästä masennuksesta ja burnoutista! Olen päättänyt sen. En anna näiden asioiden hallita elämääni enää. Vuosi 2018 toimikoon lähtölaukauksena kohti parempaa hyvinvointia ja valoisampaa, värikkäämpää elämää!

Hyvinvoivaa ja valoisaa uutta vuotta 2018 aivan jokaiselle!

Lupaus uudelle vuodelle 2017

Vanha vuosi jää taakse, uusi vuosi on edessä. Mitä SINÄ lupaat uudelle vuodelle? Minä voisin luvata seuraavia asioita:

• Yhteistä parisuhdeaikaa
• Nykyiset opinnot kunnialla loppuun
• Uusia, mielenkiintoisia opintoja
• Uusi koiraharrastus
• Tarkempaa taloudenhoitoa
• Parempaa huolta itsestä
• Tulevaisuudensuunnitelmien selkiyttäminen
• Vapaaehtoistyön jatkaminen
• Koira-avusteiseen toimintaan paneutuminen

Katsotaan, mitkä kaikki näistä pystyn pitämään. Ainakin nuo opintoihin liittyvän kohdat, siitä olen varma! Se onkin sitten eri asia, miten on taloudenpidon ja itsestä huolehtimisen laita.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017!