Näytetään tekstit, joissa on tunniste PowerPoint. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste PowerPoint. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Nose Work - Kun työkaluna on kirsu


Kaunon lempileikki kotona on etsi nami. Minä piilotan nameja, ja Kauno etsii niitä. Minusta on jotenkin vallan ihanaa kuunnella herra Villahousumme nuuskutusta ja nähdä, miten toinen on intoa ja tarmoa, kun saa käyttää kirsuaan ja etsiä. Ja mikäs siinä nuuskutellessa, kun meidän villahoususankarilla on 50 kertaa parempi hajuaisti kuin minulla! Siinä saa kokea aika lailla erilaisen hajujen ja tuoksujen kirjon kuin mitä me karvattomat kaksijalkaiset saamme.

Ja koska Kauno todella rakastaa haistelua (kukapa koiranpoika sitä ei rakastaisi), päätin viime syksynä ilmoittaa meidät uuteen koiraharrastukseen, nose workiin. Kauno pääsee nuuskuttamaan koko sielunsa kyllyydestä tämän kurssin aikana. Saamme myös ensimmäisen hajun, eli eukalyptuksen. 


Nose work alkoi tänään luennolla, ilman koiria. Me ohjaajat pääsimme kuulemaan nose workin saloista, koiran hajuaistista ja hajuista ylipäätänsä. Kävimme toki myös läpi sen, miten koira koulutetaan haistamaan tiettyjä hajuja, ja mitkä kaikki olosuhteet vaikuttavat siihen, että hajujälki jää heikoksi ja vaikeasti haistettavaksi jopa koiralle.

Sen verran luennolla tuli täysin uutta informaatiota, etten tiennyt nose workin olevan kilpailulaji! Johtuneeko siitä, että se ei ole Suomessa vielä kovin yleinen laji eikä se ole Kennelliiton "virallistama" laji. Vai johtuuko siitä, että olen elänyt jossain umpinaisessa laatikossa, kun en tällaistakaan tiennyt? Ajattelin, että ilmoitan Kaunon kivalle nuuskutuskurssille edes tietämättä, että tässäKIN voi kilpailla. Noh, en ole heti ensimmäisenä viemässä Kaunoa kilpakentille missään lajissa, johtuen ehkä siitä, että olen itse kovin huono kilpailija. Mutta katsotaan, miten Kauno edistyy ja mitä hän tykkää koko nuuskutuksesta ylipäätänsä.


Ensi viikolla me emme enää istu luentosalissa katsomassa PowerPointteja, vaan pääsemme oikeisiin hommiin, koirien kanssa. Kaunokin pääsee haistamaan elämänsä ensimmäisen kerran eukalyptusta. Koska kouluttaja oli sitä mieltä, että Kaunolle tulee liian raskaaksi käydä monissa treeneissä samanaikaisesti, niin päätimme jättää rally-tokon tauolle nose workin ajaksi. Rally-tokoon pääsee kyllä aina takaisin!

Rehellisesti sanoen, minua hieman jännittää. Jännittää se, miten Kauno reagoi uuteen lajiin. Itse olettaisin Kaunon olevan innoissaan, koska hän rakastaa haistelua, ja todella toivon, että Kauno saa tästä itselleen kipinän. Ensi viikolla nähdään, mitä meidän herra Villahousu tästä uudesta lajista tuumaa.


torstai 9. marraskuuta 2017

Monipuolinen minä - Valokuvaprojekti erilaisista puolistani

Hellyys.

Paha olo ja pyörryttää. En pysty katsomaan tietokoneen ruutua montaakaan minuuttia kerrallaan, sillä silmiäni alkaa särkeä, ja olo pahenee entisestään. Sohvalla makaaminen alkaa kyllästyttää, vaikka se onkin ainoa asia, mitä tässä tilanteessa voi tehdä. Päätän kuitenkin, että teen jotain sellaista, mihin ei vaadita niin paljoa tietokonetta. Minun pitäisi aloittaa voimauttavan valokuvauksen omat erilaiset puoleni-projektia. Voin tehdä tätä projektia ihan vain katselemalla vanhoja paperisia valokuvia. Tietokoneen valo ei häiritse eikä saa minulle pahaa oloa, kun selaan vanhoja albumeitani.

Itse työn teen kyllä koneella. PowerPointilla. Minulla on selkeä idea siitä, millaisen esityksen haluan. Mutta minun ei tarvitse tehdä sitä tänään. Riittää, että päätän, millaisia valokuvia haluan ottaa tähän projektiin mukaan. Ja riittää, että päätän myös sen, mitä puolia haluan minkäkin kuvan minusta edustavan.

Kunnianhimo.

Rakastan elokuvaa The Book of Life. Se on erilainen rakkaustarina, erilainen Halloween-tarina. Tai noh, pikemminkin se on tarina meksikolaisesta kuolleiden päivästä, mikä ei ole täysin sama asia kuin Halloween. Tämä elokuva on kuitenkin minulle erittäin merkityksellinen. Olen päättänyt, että teen tämän projektin PowerPointista minun elämäni kirjan. Vanha kirjan kansi etusivuksi, vanhoja kirjan sivuja taustakuviksi, vanhanaikaista fonttia. Jokainen sivu kääntyy kuin kirjan sivu aina, kun painan enteriä. Jokaiselle sivulle tulee yksi sellainen puoleni, mitä haluan korostaa. Tai kehittää eteenpäin. Tästä tulee minun elämäni kirja. Sen jälkeen, kun saan ensin valittua valokuvat.

Kaivelen valokuviani. En edes tiedä, mitä etsin. Uskon tietäväni, että etsin juuri tätä kuvaa siinä vaiheessa, kun näen sen kuvan edessäni. Ja juuri näin tapahtuukin. Jokin ilme, ele tai vaikkapa kädessäni oleva esine juuri siinä tietyssä valokuvassa herättää minussa tunteen jostain tietystä ominaisuudestani. Saan aika nopeasti kasaan ison nipun vanhoja valokuvia.

Itsevarmuus.

Huumorintaju. Kunnianhimo. Eläinrakkaus. Hulluttelu. Hevari. Nämä puoleni löytävät helposti omat kuvansa. Melkein tulee jo valinnanvaikeus kaikkien kuvien joukosta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan, että minulla olisi sata kuvaa per ominaisuus, vaan yritän pysyä taloudellisena.

Mietin myös, mitä sellaisia ominaisuuksia minulla on, missä haluaisin kehittyä. Minulla on olemassa tietynlaista hellyyttä, mutta se pääsee minussa esiin vain harvoin ja tietyissä tilanteissa. Ja yleensä koiran kanssa. Sitä voisin kuitenkin kehittää, jotta se pääsisi esiin hieman useammin. Ja muissakin tilanteissa kuin pelkästään koiran kanssa.

Huumorintaju.

Oloni alkaa huonontua. Pakko mennä taas pitkäkseen. Olen päässyt tässä projektissa kuitenkin eteenpäin! Minulla on hyvät ja selkeät suunnitelmat, ja jopa muutama valokuvakin jo.

PS. Kirjoitin tätä blogitekstiä puolisen minuuttia kerrallaan, minkä jälkeen oli pakko sulkea kone. En ole milloinkaan käyttänyt näin pitkää aikaa yhden vaivaisen tekstin parissa.

Hevari.