Listalla ruokaa, pelkoja ja asioita, mistä en ikinä kieltäydy

Olen, taas kerran, jatkanut joululahjakirjani täyttämistä. Sain joululahjaksi kirjan Elämäni listoina. Aikaisemmat listani löytyvät alhaalta.

Ensimmäinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/elamani-listoina.html

Toinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/nelja-listaa-elamastani.html

Kolmas lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/uusia-elamani-listoja-pandoja-kuuta-ja.html

Tämän postauksen ensimmäisen listan voisin aloittaa ruuasta: Lempiruokani.

1. Sushi

2. Kiinalainen ruoka

3. Meksikolainen ruoka

4. Italialainen ruoka

5. Nepalilainen ruoka

6. Feta-salaatti

7. Kaikki, missä on Aura-juustoa

8. Kaikki, missä on suklaata

9. Sipulikeitto

10. Erilaiset täytetyt pannukakut

Hollannissa, Soestissa, on eräs aivan ihana pieni pannukakkuravintola, mistä saa maailman parhaita täytettyjä pannukakkuja. Suomalainen keittiö nakkeineen ja muuseineen ei ole pahemmin ikinä houkutellut, mistä päästäänkiin seuraavaan listaan, eli inhokkiruokani!

1. Kaalikeitto

2. Kaalilaatikko

3. Kaalikääryleet

4. Nakkikeitto

5. Kesäkeitto

6. Makaronilaatikko

7. Lanttulaatikko

8. Maksalaatikko

9. Veriletut

10. Janssonin kiusaus

En syö muutenkaan lihaa, mutta nuo olivat lapsuuteni inhokkiruokia, enkä kaipaa niitä yhtään! Kaali ei tietenkään ole lihaa, mutta inhoan silti kaaliruokia jostain syystä. Eivät vain sovi minun suuhuni. Yök.

Jos pysytään vielä ruuissa hetken, ja otetaan seuraava lista: Parhaat pizzatäytteet.

1. Feta

2. Aura

3. Mozzarella

4. Sipuli

5. Jalopeno

6. Paprika

7. Smetana

8. Herkkusieni

9. Tomaatti

10. Aurinkokuivattu tomaatti

Kuten sanoin, aika kasvispitoinen - ja myös juustopitoinen - ruokavalio. En siis ole vegaani, vaan pelkkä tuikitavallinen kasvissyöjä, joka käyttää myös kananmunaa ja hunajaa. Toki käytän vain Vaahteranmäen MunaEggsPressin tilan munia, sillä tiedän, että ne munat ovat onnellisten ja vapaiden kanojen munimia.

Tämän suhteellisen ruokaisan listauksen jälkeen voisimme vielä jatkaa ruoka-aiheesta, kun siihen kerran olemme niin hyvin päässeet: Lempijälkiruokani.

1. Suklaamousse

2. Suklaajäätelö

3. Sacher-kakku

4. Sitruuna-marenkipiiras

5. Pumpkin pie brownie

6. Coca-colakakku

7. Sitruunakiisseli kermavaahdolla

8. Vadelmaunelmamutakakku

9. Hollantilainen omenapiirakka

10. Eton mess

Olen todellinen herkkuperse, ja kaikkea, missä on suklaata ja kermavaahtoa, pitää saada paljon. Voisin elää pelkillä jälkiruuilla, ja sen näköinen perseeni kyllä onkin. Voisin toki yrittää laihduttaa, mutta miksi? Joutuisin luopumaan elämän suurista iloista. Sitä paitsi, saan ostettua vaatteeni ihan normaalista vaatekaupasta, enkä joudu käyttämään "isojen tyttöjen vaatteita", joten siinä mielessä en ihan välttämättä pikaista laihdutuskuuria tarvitsekaan terveydellisistä syistä.

En löydä enempää ruokaan liittyviä listoja, joten mennään seuraavaan aiheeseen, mikä sivuaa kyllä ruoka-aihettakin hivenen: Kysymykset, joihin en koskaa vastaa kieltävästi.

1. Otatko suklaata?

2. Otatko samppanjaa?

3. Otatko sushia?

4. Haluaisitko koiranpennun?

5. Haluaisitko ilmaista rahaa?

6. Haluaisitko ilmaisliput Tuskaan?

7. Haluaisitko ilmaisia kirjoja?

8. Haluaisitko ilmaisen matkan?

9. Kiinnostaisivatko opinnot?

10. Kiinnostaisiko vapaaehtoistyö?

No, tuohon on pakko tehdä sen verran selvennystä, että meidän pieneen kotiimme ei mahdu kuin kaksi koiraa, joten haluaisin oikein ison koiralauman, pitäisi vaihtaa osoitetta johonkin toiseen. Ja koska rakastan kotiani ja sen sijaintia, en ainakaan vielä ole vaihtamassa osoitetta yhtikäs mihinkään. Toistaiseksi.

Mennään tällä kertaa viimeiseen listaani, pahimmat pelkoni.

1. Menettää puhekyky

2. Menettää näkökyky

3. Menettää liikuntakyky

4. Menettää työkyky

5. Menettää kuulo

6. Menettää ajokortti

7. Menettää paras ystävä

8. Menettää mahdollisuus parempaan elämään

9. Huomata olevansa normaali

10. Tulla vaikeasti allergiseksi koiralle

Vielä on vaikka kuinka monta listaa tekemättä. Pohdin näitä lisää myöhemmin, kun on aikaa ja jaksamista. Nyt paneudun hyvän kirjan pariin ja alan pohtia koiran elämää yhdessä Konrad Lorenzin kanssa. Tästä kirjasta on tulossa esittelyä heti, kun saan sen luettua!

Raivohulluutta, neljän tunnin seksisessio ja NÄLKÄ!

“Voi vitun tunarit! Koittakaa nyt saatana painaa kaasua!”

Istun kello kahdeksan iltaruuhkassa, ja yritän raivopäisesti päästä kotiin. Jostain kumman syystä keskustassa on kuitenkin hirveä määrä ihmisiä ja kaikki haluavat mennä samaan suuntaan kuin minä. Eivätkä ne “muut” osaa, tietenkään, ajaa! Ihmisistä tulee täysin idiootteja, kun he istuvat ratin taakse. Paitsi minusta. Minusta ei tule idioottia, vaan raivopäinen hullu.

Olen raivopäinen siksi, että olen ollut koko päivän syömättä, ja minulla on tuhoton nälkä. Pelkääjän paikalla istuu kiinalaisesta ravintolasta pikaisesti noudettu take-out-päivällinen, ja minä haluan päästä tuon päivällisen kimppuun. En ole ehtinyt syödä, koska päivä on ollut, taas kerran, mitä mainioin. Ja minulla on jo paha olo, koska olen joutunut pärjäämään koko päivän pelkällä kupillisella kaakaota.

Aamuni alkoi klo 11, kun minulla oli varattu aika talvirenkaiden vaihtoon. Istuin huoltamolla mummeleiden seassa, ryystäen sitä päivän ainoaa kaakaokupillista ja odottaen, milloin saan autoni takaisin. Kun sain avaimet, säntäsin täyttä häkää yliopistolle. Edessä olisi riemukas neljän tunnin seksisessio.

Ei, meillä ei ole evolutiivisen seksuaalivalinnan kurssilla mitään käytännön ryhmätyöpajoja, vaan keskitymme lähinnä luentojen kautta lajien seksielämään ja seksuaalivalintaan. Kuuntelin neljä tuntia tiukkaa asiaa Westermarck-efektistä ja siitä, miten Freud on “fraud”. No, kyllä minä sen jo tiesinkin, mutta tänään olen saanut asiaan neljä tuntia kestäneen selostuksen kera empiirisen tutkimusaineiston.

Neljän tunnin aikana meillä oli yksi tauko. Sen tauon käytin siihen, että luennoitsijamme pyysi minua osallistumaan erään meksikolaisen tutkijamiehen väitöstutkimukseen. Väkisin hymyillen suostuin ja vastasin hänen kyselyynsä. Enhän minä olisi halunnut syödä tai käydä vessassa, vaan nimenomaan haluan osallistua tutkimukseen, juuri nyt tällä sekunnilla! Meksikolainen mies oli erittäin kiitollinen osallisuudestani ja ylitsevuotavaisen kohtelias. Joko minä olen niin turkulainen, etten tiedä, mitä on kohteliaisuus, tai sitten kasvoiltani heijastui niin suunnaton turhautuneisuus ja stressi, että tämä meksikolaismies päätti ottaa kanssani varovaisesti.

Kun seksisessio oli takana, siirryin Educariumilta Sirkkalaan. Päiväni ei todellakaan ollut vielä ohitse! Edessä olisi vielä ratkiriemukas kaksituntinen Asklepios-kurssin palauteseminaaria.

Odotellessani seminaarin alkamista, lueskelin paksua artikkelinivaskaa, minkä olin tulostanut. Nämä artikkelit liittyvät ADHD-korkeakouluopiskelijoihin, ja niistä pitäisi saada hyvä teoriapohja graduuni. Ensimmäisessä artikkelissa kerrotaan, miten ADHD-opiskelijoilla on suuria vaikeuksia itsehillinnän ja aikataulujen kanssa. Toisessa artikkelissa kerrotaan, miten ADHD-opiskelijoilla on ongelmia saada aikataulutettua opiskelunsa järkevästi eivätkä he osaa hillitä itseään. Kolmannessa artikkelissa kerrotaan, miten ADHD-opiskelijoilla on valtavan vaikeaa löytää itselle sopiva opiskeluaikataulu ja heillä on myös ongelmia itsensä hillitsemisen kanssa. Teki mieli alkaa huutaa ja heittää nuo artikkelit päin seinää. Koska en viitsinyt alkaa huutaa keskellä Turun yliopiston taidehistorian laitoksen käytävää, päätin huutaa mielessäni: “ASIA TULI JO SELVÄKSI, PERKELE!”

Se ei ole varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi, että minulla on suuria vaikeuksia pitää kalenterini, aikatauluni ja itseni edes jonkinlaisessa kurissa ja järjestyksessä. En osaa sanoa ei, ja ajattelen, että jos kalenterissani on tunti ylimääräistä aikaa, sen voi ihan hyvin täyttää ilman, että minä mitenkään kärsisin siitä. Minua kiinnostaa kaikki, haluan opiskella kaikkea ja koen, etten ole pätevä mihinkään, ellen ole opiskellut kaikkea. Minusta ei voi tulla hyvä tutkija, ellen hallitse erityispedagogiikan lisäksi sukupuolentutkimusta, oikeustiedettä, kirjallisuustiedettä ja germaanista filologiaa.

Tiedän, että minulla on tässä valtavan suuri suo edessäni rämmittävänä, kun yritän saada tätä kalenteriani edes jotenkuten hallintaan. Tiedän, etten tule onnistumaan tässä ajankäytön hallinnassa yhden kuukauden pienillä harjoituksilla. Minun pitäisi tehdä totaalinen elämäntaparemontti, jotta kalenterini alkaisi näyttää inhimmillisemmältä.

Miten sen teen? Se onkin näppärämpi kysymys. Nyt en vastaa siihen, vaan menen mättämään suuhuni kiinalaista ruokaa.

NÄLKÄ!!!!!