Kaksi vuotta karvaa, kuolaa ja rakkautta

Ensimmäinen kuva Kaunosta, juuri ennen lähtöä ikiomaan kotiin.

Tasan kaksi vuotta sitten, näihin kellonaikoihin, kämpässämme kävi kova nuuskutus. Pieni hauvavauva haisteli ympäriinsä tutkien joka paikan ja maistaen kaikkea, mitään eteensä sattui saamaan. Tasan kaksi vuotta sitten meille kotiutui Kauno, pikkuruinen lapinkoira, jolla ei vielä ollut omaa kotia.

Kaksi vuotta olen saanut olla onnellinen koiranomistaja. Kaksi vuotta olen saanut kokea ihanan karvakuonon aitoa ystävyyttä ja rajatonta rakkautta.

Kahden vuoden ajan minua on tultu iloisena ovelle vastaan. Kahden vuoden ajan minua on tervehditty häntä heiluen. Kaksi vuotta kodissamme on asunut perheenjäsen, jonka olen aina kokenut puuttuvan meiltä. Kahden vuoden ajan meiltä ei ole puuttunut mitään.

Kaksi vuotta karvaisia mattoja, vaatteita, nojatuoleja ja sohvia. Kaksi vuotta kuraisia tassunjälkiä vaatteissa ja matoilla. Kaksi vuotta kuolaa ja piilotettuja luita ympäri asuntoa. Kaksi vuotta "räjähtäneitä" pehmoleluja, joiden täytteitä saan kerätä.

Kaksi ihanaa vuotta! Kaksi vuotta, joista en vaihtaisi päivääkään pois. Kaksi elämäni onnellisinta vuotta.

Kaksi vuotta, jonka aikana olen jokaisena päivänä kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin soittaa sen superjännittävän puhelun ja lähteä ajamaan 150 km kohti tuntematonta osoitetta. Kaksi vuotta olen kiittänyt itseäni siitä, että "lähdin vain katsomaan" koiranpentua. Ilman tuota puhelua ja ilta-ajelua olisin menettänyt jotain elämää suurempaa. Olisin menettänyt mahdollisuuden saada perheemme jäseneksi maailman parhaimman koiran.

Kaksi vuotta maailman ihanimman koiran äitinä. En olisi parempaa voinut elämältä toivoa! Olen onnellinen.

Kauno tänään, lahjaksi saatu viilennysliivi yllään.

Asiaa koirista, koiran hankkimisesta ja pentutehtaiden välttämisestä

Koirien hankinta on puhuttanut paljon viime aikoina. Etenkin kaksi asiaa ovat olleet mediassa esillä: 1) pentutehtaat, ja 2) lemmikkien huono kohtelu. Haluanpa tuoda oman korteni kekoon tämän asian osalta.

Minun rakas Kaunoni odottamassa omaa vuoroaan nose work-tunnilla.

Miksi haluat koiran?

Koiranpennut ovat valtavan suloisia ja ihania. Kaikki haluavat koiranpennun! Ennen kuin menet hankkimaan pennun, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

1) Miksi haluan koiran?

2) Onko elämässäni tilaa koiralle juuri nyt?

3) Onko minulla varaa koiraan?

4) Onko minulla aikaa koiralle?

Mikä on syy sille, että haluat koiran? Onko tarkoituksenasi laihduttaa, ja haluat jonkun, ketä pakottaa sinut kolmesti päivässä ulos lenkille? Jos tämä on syy, unohda se koiran hankinta saman tien. Haluatko elämääsi rakkaan ystävän ja perheenjäsenen, josta haluat pitää huolta koko sen eliniän ajan? Ei kun koiraa etsimään!

Kauno rakastaa pusikoissa juoksemista. Ja emäntä rakastaa punkkitarkastuksia.

Mikä on elämässäsi juuri nyt tärkeintä? Onko se matkustelu ja festareilla ravaaminen? Sitten ei kannata ottaa koiraa. Koira vaatii aikaasi, ja se vaatii sitä PALJON. Kaiken huipuksi, koira vaatii aikaasi usean vuoden ajan. Varaudu siihen, että olet "kiinni" koirassa vähintään sen 10 vuotta, toivon mukaan vielä kauemminkin.

Se kaikista suloisinkin pentu vaatii koulutusta ja ulkoilutusta. Ellei pentua jaksa kouluttaa ja ulkoiluttaa, se tulee tuhoamaan kenkäsi, talosi ja järkesi. Ei ole pennun syy, ellei sitä kouluteta ja opeteta, vaan kouluttamatta jättäminen on aina omistajan syy. Pennun rankaisu siitä, ettei omistaja ole viitsinyt, tarkoittaa minun silmissäni sitä, ettei kyseinen ihminen ole ansainnut koiran ystävyyttä ja rakkautta.

Koiran ylläpito maksaa rahaa. Ei sen koiran tarvitse gourmet-ruokaa syödä joka päivä, mutta se halvinkin ruoka kuitenkin maksaa rahaa. Samoin eläinlääkärimaksut ovat tätä nykyä aivan järkyttävät. Onko sinulla varmasti varaa tähän kaikkeen? Jos on, niin hyvä. Ellei sinulla ole mahdollisuutta saada omalle lautasellesikaan muuta kuin kaurapuuroa päivästä toiseen, kannattaa miettiä kahdesti, onko juuri nyt oikea aika koiralle.

Kaunon lempiharrastus on hajutyöskentely.

Rekisteröity rotupentu luotettavalta kasvattajalta

Jos olet varma, että juuri nyt on oikea aika koiralle, on aika tehdä se osuus, jolloin vältät pentutehtailijoita. Se on yllättävän helppoa pienellä maalaisjärjen käytöllä. Minä olen ostanut rekisteröidyn rotukoiran Facebook-ilmoituksen perusteella, ja sain terveen koiran, jolla on hyvät sukutaustat. Miten tein sen?

Kun näin ilmoituksen, ihan ensimmäisenä tarkistin, onko kennelillä omaa nettisivua. Olihan sillä! Nettisivuilta löytyivät tasan samat tiedot kuin ilmoituksestakin: Kasvattajien nimet, puhelinnumerot, osoitteet jne. Sen jälkeen vilkaisin Kennelliiton sivuja. Kappas, myös sieltä löytyi kyseinen kasvattaja rekisteröitynä Kennelliittoon, ja edelleenkin myös Kennelliitolla oli samat yhteystiedot kuin ilmoituksessa oli. Pentue oli rekisteröitynä Kennelliiton sivuilla. Kun olin selvittänyt nämä tiedot, otin puhelimen kauniiseen käteen, ja soitin ilmoituksen puhelinnumeroon.

Ihan ensiksi kasvattaja esitteli koiran. Sen jälkeen hän kyseli MINUN taustaani. Miksi olen hankkimassa koiraa, millaisessa talossa asun, voinko tarjota koiralle tarpeeksi liikuntaa ja suotuisat elinolosuhteet. Kunnollinen kasvattaja on AINA kiinnostunut siitä, millaiseen kotiin pentu annetaan.

Koirapuisto on Kaunolle tärkeä paikka.

Tämän pienen "haastattelun" jälkeen meidät kutsuttiin käymään kasvattajan luona, heidän kotonaan. Samalla näkisimme myös pennun emon. Vasta ihan viimeisenä mainittiin hinta.

Kun pääsimme perille kasvattajille, vastaan tuli kymmenkunta karvaturria. Ilmoituksen pentu ei todellakaan ollut talon ainoa koira! Kaikki koirat olivat sosiaalisia, hyvinvoivia ja pennut leikkisiä ja uteliaita. Päätöksen teko ei tämän jälkeen ollut enää vaikeaa, ja pentu lähti mukaamme.

Toki hinta kirveli kukkaroa, mutta rekisteröidystä pennusta pitää maksaa! Jos joku tarjoaa rekisteröityä rotupentua kahteensataan euroon, pitää hälytyskellojen alkaa soida saman tien. Rodusta riippuen, hinta on sen tuhannen euroa, vähintään. Tällä rahalla ostat sekä terveen pennun että kasvattajien tuen ja tietotaidon. Hyvät kasvattajat auttavat sinua taatusti koirankasvatustyössäsi!

Pähkinänkuoressa siis, rekisteröity rotupentu maksaa aina kunnon summan rahaa, pentue löytyy Kennelliiton nettisivuilta ja kasvattaja kutsuu sinut kotiinsa katsomaan pentua. Halpa rotukoira, joka luovutetaan torin kulmalla, on taatusti pentutehtailun tulosta.

Rekisteröityjen kasvattajien tiedot on todella helppo löytää ystävämme Googlen avulla tätä nykyä. Tiedot eivät ole valtion salaisuuksia, ja myös rotujärjestöt auttavat mielellään. Minulla ei mennyt montaa minuuttia, kun kaivoin kasvattajasta tiedot esiin. Ei mene taatusti sinultakaan! Ja tällä pienellä etukäteistyöllä varmistat sen, että todellakin saat sitä, mitä tilaat.

Älä pelkää kodinvaihtajaa

Rekisteröidyt rotupennut eivät ole ainoita koiria maailmassa. Myös eläinsuojeluyhdistykset palvelevat! Sieltä haettu koira ei maksa niin paljoa, mutta tiedät varmasti, että tuet juuri tämän yhdistyksen tekemää hyvää työtä, etkä pentutehtailua.

Yhdistyksessä osataan myös kertoa eläimestä ja voitte yhdessä pohtia, millainen koira sopii juuri sinun kotiisi. 

Entä sitten kaverin kaveri, joka joutuu luopumaan Turresta, koska allergia? No, kysypä ihan suoraan kaveriltasi, millainen ihminen tämä kaverin kaveri on. Voiko häneen luottaa? Onko koira hyvin hoidettu? Onko hän taatusti oikealla asialla? Ei ole mitenkään outoa esittää tällaisia kysymyksiä tilanteessa, missä ollaan antamassa kotia koiralle. Ennemmin kysyy monta turhaa ja tyhmää kysymystä kuin liian vähän kysymyksiä, ja tulee huijatuksi.

Koirissa on eroja

Äläkä unohda sitä tärkeintä, eli rotuominaisuuksia! Jos asut kerrostaloyksiössä kaupungin keskustassa, haluatko varmasti ottaa paljon liikuntaa tarvitsevan vetokoiran, kuten vaikka malamuutin? Tai vaihtoehtoisesti, haluatko ottaa englanninbulldogin aktiiviseksi kaveriksi erilaisiin harrastuksiin? Tuskinpa. Vääränlainen koira vääränlaisessa kodissa tietää ongelmia.

Kaikki koirarodut eivät ole sopivia lapsiperheisiin, eikä kaikista koiraroduista tule hyviä vahtikoiria. Monet koirarodut ovat sopivia kerrostaloasumiseen, mutta sitten taas on niitä rotuja, mitä ei voi missään tapauksessa suositella kerrostaloon, edes siinä tapauksessa, että perhe on aktiivinen noin muuten. Mikä rotu sopii juuri sinulle? Esim. Hankikoira-sivusto auttaa tässä asiassa. 

Kauno kuskausvuorossa.

Minun rotuni on suomenlapinkoira. Parasta juuri minun rodussani on sen sopeutuvaisuus ja ystävällisyys. Suomenlapinkoira on kaikkien kaveri, myös pienten lasten. Tämä rotu sopii monenlaiseen ympäristöön, myös kerrostaloon, mutta kaipaa toki runsaasti liikuntaa. Lappari on kiva harrastuskaveri ja sopii kaikenlaiseen harrastukseen sen mukaan, mikä koiraa itseään kiinnostaa. Turkki on helppohoitoinen, ja talvella koira ei todellakaan tarvitse vaatetusta! Suomenlapinkoira pärjää missä tahansa pakkasessa. Helppo kouluttaa ja todella älykäs. Terve ja pitkäikäinen rotu, Suomessa hyvin yleinen ("ylläripylläri", kun on kerran suomalainen rotu) ja rekisteröityjä kasvattajia on runsaasti. Kaunis ulkonäkökään ei ole mitenkään miinuspuolena, vaikkei koiraa ulkonäön takia ostetakaan.

Miten niin harrastus, mikä koiraa itseään kiinnostaa? No siksi, että tämä rotu on yksi perhanan pässi! Ellei kiinnosta, niin sitten koira ei taatusti tee. Jästipäisempää rotua saa hakea. Vahtikoirana erinomainen, mutta haukkuherkkyys tulee esiin kaikissa tilanteissa, myös niissä, jolloin sitä vahtimista ei niinkään tarvitsisi. Vaatii ehdottomasti vähintään peruskouluttamisen! Muuten hommasta ei tule mitään, ja koira vie omistajaansa kuin pässiä narussa. Aikamoinen velmuilija ja teini-ikäisenä käyttäytyy kuin pahainen pikkukakara. Ei ole tippaakaan miellyttämishalua, ellei sitten miellytä itseään. Omistajan miellyttäminen ei kiinnosta. En silti vaihtaisi rotua!

Hajuerottelua parvekkeella.

Kysyttävää?

Jos on jotain kysyttävää liittyen koiran hankkimiseen, niin avaa suusi ja kysy! Ota selvää! Älä innostu halvasta hinnasta. Jos homma kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei taatusti ole totta. Harkitse ja harkitse vielä toisenkin kerran. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Myös koira on elävä ja tunteva olento, jota ei oteta perheeseen leluksi, vaan perheeseen kuuluvaksi tärkeäksi jäseneksi.

Tietoa löytyy pilvin pimein pitkin nettiä. Jaksa siis etsiä sitä tietoa, kun sitä kerran on saatavilla. Erinomaisia tietolähteitä ovat edellä mainitut Hankikoira-sivusto, Kennelliitto, eri rotujen rotujärjestöt ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä Koiratieto-sivusto. Hyvää tietoa pentutehtailusta ja sen välttämisestä löytyy myöskin Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämästä Halpakoira-sivustolta. Siellä on selkokielellä asiaa siitä, miten erottaa hyvän ja luotettavan kasvattajan pentutehtailijasta.

Älä tule huijatuksi, vaan etsi tietoa ja ota selvää asioista! Koira on maailman paras kaveri, ja jokainen koira ansaitsee hyvän kodin. Anna sinä hyvä koti juuri sinulle sopivalle koiralle, tukematta pentutehtailua.

Menossa jäljestämään.

Kaunon lomapäiväkirja, osa 2: Villahousut viidakossa

Ohhoh! Olipas eilinen. Kyllä pientä koiranpoikaa vietiin. Ja yöllä nukutti aika hyvin kaiken sen riehumisen jälkeen. Mutta minäpä kerron tarkemmin, mitä kaikkea jännää eilen tapahtui.

Aamulla kaikki tapahtui ihan hirveän hitaasti, ja minä ehdin jo ajatella, ettei tästä päivästä tule mitään. Aamupalan kesti tulla ja aamulenkillekin joutui oikein pyytämään, ennen kuin mitään tapahtui! Mutta onneksi päivä parani.

Isi ja äiti veivät minut autoon, ja ensin ajettiin Jyvä-Kylän mummun luokse. Mummu on hurjan mukava, kun se rapsuttelee, kehuu hienoksi pojaksi ja mummulla on aina nameja kaapissa. Nytkin oli! Mummulla on myös tosi hieno takapiha. Siellä on värikkäitä kukkia, mitä mummu hoitaa huolella. Niiden kukkien päälle on paljon tyylikkäämpää pissiä kuin ihan tuikitavalliselle nurmikolle. Mummun luona tuntee itsensä oikein hienoksi koiraksi!

Mummun luona asuu myös Mimmi-koira. Mimmi on vähän vanha, eikä se jaksa leikkiä enää, mutta Mimmi tuli kuitenkin tosi iloiseksi, kun mentiin käymään siellä. Haisteltiin Mimmin kanssa toisiamme, ja vähän yritin saada Mimmiä mukaan leikkiin, jos se nyt vaikka kuitenkin lähtisi. Muttei Mimmi lähtenyt. Onneksi mummulla on kaapissa lelunalle. Sen kanssa mä sitten leikin.

Mummun luota me lähdettiin äidin kaverin luokse. Ajettiin aika kauan, ennen kuin löydettiin perille. Mutta hyvä, että löydettiin, koska siellä oli kaksi koiraa: Siru ja Muru. Muru on vasta vauvapentu, joten se jaksoi leikkiä vaikka kuinka kauan. Ja meillä oli Murun kanssa hyvät leikit. Siru kävi vähän väliä komentamassa meitä. Siru on kuulemma Murun ihan oikea äiti, ja siksi se saa komentaa. Outoja etuoikeuksia noilla äideillä. Minäkin haluan äidiksi, jos silloin kerran saa komentaa! Mitenköhän äidiksi oikein pääsee? Pitänee kysyä Sirulta.

Sirun ja Murun henkilökunta tiesi sellaisen kivan, ison leikkipaikan. Jotta sinne leikkipaikalle pääsee, piti mennä ison viidakon läpi. Jännitti vähän siellä viidakossa, mutta löydettiin me kuitenkin sinne leikkipaikalle. Ja tiedättekö mitä, siellä leikkipaikalla oli kuraoja! Aivan ihana paikka! Minä möyrin siellä pitkään ja hartaasti, ja isi ja äiti olivat tosi iloisia, että mulla oli hauskaa siellä kuraojassa.

Piti lähteä takaisin, kun alkoi tulla myöhä. Käväisin pikaisesti äidin ja isin kanssa pihalla olevassa hirmuisen kuumassa huoneessa, missä oli sihiseviä kiviä. Ja sitten ihmiset laittoivat grillin päälle. Muutama hyvä haju sieltä tuli, muttei minun mielestäni ihan hirveän montaa hyvää hajua. Äiti sanoo, että minä olen nirso. Siru ja Muru kuulemma eivät ole, koska ovat labradorinnoutajia. Vähän aikaa piti olla yksin, kun Siru ja Muru kerjäsivät sitä grilliruokaa. Päätin käyttää sen ajan vilvoitteluun, ja menin vesisaaviin seisomaan.

Kun kaikki ruoka oli syöty eikä mitään kerjättävää enää ollut, Muru tuli leikkimään. Me painittiin ja keksittiin siinä samalla haukku-kaanon. Harjoiteltiin sitä aika sujuvasti, vaikka kovasti tuo meidän niuho henkilökunta käski hiljentää ääntä. Miten laulun harjoittelu muka onnistuu, jos pitää kuiskata? Kysynpä vain!

Ja juuri, kun leikki oli parhaimmillaan, käskivät isi ja äiti autoon. Pitää mukamas mennä takaisin hotellille ja päästää Siru ja Muru nukkumaan. En halunnut lähteä, joten typerä isi kantoi minut sitten väkisin autoon. Olisivat nyt antaneet leikkiä rauhassa, kun kerran leikki oli kesken!

Hotellissa uni tuli melkein heti. Olin sen verran väsynyt kaikesta riehumisesta, leikkimisestä, vesisaavissa oleskelusta ja karkuun juoksemisesta. Mutta oli kyllä aivan hirveän kiva päivä! Paljon kivoja tyttöjä ja paljon kivoja pissipaikkoja. Lisää tällaisia lomapäiviä, kiitos!

Juna sanoo zuguzugu

Juna keikkuu, hyppii ja pomppii. Mietin, onko tämä tuubi jotain sukua kengurulle. Maisemat vilisevät ohitse ja aurinko porottaa ikkunasta suoraan silmiini. Olen äärettömän väsynyt ja mieleni tekisi vain laittaa unimaski naamalle, sulkea silmät ja siirtyä tästä todellisudesta unien Sinimaahan. Sen sijaan päätän käyttää tämän kaksituntisen kengurumatkan hyödykseni ja teen positiivisen psykologian kurssien tehtäviä Courseraan.

Tämä koulutusviikonloppu on ollut aivan ihana. Liian ihana. Minusta on haikea palata takaisin kotiin. Haluan Pipsa-possun luokse Särkänniemeen! Haluan silittää aaseja. Haluan lässyttää siellä asuville koiranpennuille. Ehkä minä haen ensi kesäksi töihin Särkänniemen Koiramäkeen eläintenhoitajaksi.

Tänään emme enää menneet takaisin Särkänniemeen, vaan pidimme tavallisen koulutuspäivän Tampereen yliopiston päärakennuksessa. Siellä vanhassa tutussa luentosalissa, missä olemme olleet aina ennenkin. Aiheena oli etiikka eläinten koulutuksessa. Ja tästä aiheesta minä pidän erityisen paljon! Minusta etiikka ja eläimet ovat erottamaton asia toisistaan, puhutaan sitten tuotantoeläinten hyvinvoinnista tai lemmikkien kouluttamisesta. Eläimiä ei voi kohdata ilman etiikkaa. Tai no, voi, mutta sen jälkeen Satu tulee ja alkaa saarnata. Ja sitä ei halua kuunnella kukaan!

Käymme koulutuspäivän aikana läpi monta hyvää kirjaa aiheesta. Minulla on Adlibriksessä kaksi kilometriä pitkä toivelista niistä kirjoista, mitä haluan ostaa liittyen opintoihini. Siis liittyen kaikkiin niihin opintoihin, mitä minulla on tällä hetkellä meneillään. Etsin myös nämä uudet etiikka-aiheiset kirjat Adlibriksen sivuilta, ja painan sydämen kuvaa kirjan vieressä. "Lisätty toivelistalle". Kiitos! Palaamme asiaan heti, kun saan ylimääräistä rahaa jostain.

Luennoitsija kertoo aiheista, mistä ei ole vielä tehty kunnolla tutkimusta, mutta pitäisi tehdä. Sisäinen tutkija minussa herää heti. MINÄ haluan tehdä tuota tutkimusta! MINÄ teen sen vielä joku päivä! MINÄ! TUTKIMUS! Kysykää nyt vaikka meidän laitoksen proffalta, minä olen ihan mukiin menevä tutkija, kun kerran gradun teoriaosaakin kehuttiin maasta taivaaseen. Kirjoitan ylös nämä tutkimusaiheet, mitä pitäisi tutkia. Kyllä minä vielä joskus! Ehkä sitten, kun lakkaan opiskelemasta ja minulla on aikaa muille harrastuksille, kuten vaikka sille tutkimuksen tekemiselle.

"Seuraavana Loimaa". Ihanaa, Turku lähestyy! Selkäni on ollut eilisen possupäivän jälkeen niin kipeä, että pystyn tuskin kävelemään. Enää hetken aikaa istumista tässä kuumassa junassa, ja sen jälkeen pääsen halimaan, pusuttamaan ja rapsuttamaan omaa, rakasta Kaunoa. Ai niin, onhan minulla mieskin... No, pääsen pussailemaan MYÖS sen minun mieheni kanssa, vaikka koira nyt yleensä pruukaa olemaan se, ketä pussataan ja tervehditään ensin. En tiedä, mistä moinen tapa on tullut.

Mutta koska tässä on vielä puolisen tuntia aikaa, ehdin vielä hyvin tehdä jonkun positiivisen itsetutkimustehtävän. Kunhan sävellän jotain kökkökakkaa, mikä menee helposti läpi kenelle tahansa. Siinä minä olen mestari!

Pentusaastetta, kaikkien kiusaksi

Kerroin teille aikaisemmassa postauksessani, että ystäväni labradorinnoutaja on viittä vaille valmis synnyttämään. No, nyt nämä pienet ihmeet ovat syntyneet! Neljä kappaletta mustia pentuja, kolme poikaa ja yksi tyttö. Ja he ovat suloisia kuin mitkä! Kerrassaan ihania pieniä vauvoja. Itku tulee silmään joka kerta, kun näkee näistä pikkuisista kuvia, ja niitä näkee harva se hetki, koska ystäväni Facebook-seinä on hauvavauvakuvia täynnä. Olen siis parkunut kokonaisen vuorokauden yhtä soittoa ihan vain siksi, että hauvavauvat ovat maailman ihanin asia.

Ja jotta en hyppäisi autooni ja ajaisi ystäväni luokse adoptoimaan tätä pentuetta, olen päättänyt, että tästä hetkestä lähtien minä en enää pidä koirista enkä koiranpennuista.

Koiranpennut ovat ihan kamala asia! Ne ulisevat ja kakkivat koko ajan, ja niiden naskalihampaat pureutuvat ikävästi ihmislihaan. Ne pienet söpöläi... eikun pirulaiset tuhoavat kaiken, mikä niiden tielle sattuu tulemaan. Syövät sukat, sohvat, sängyt ja sydäm... eikun järjen!

Mä en missään tapauksessa halua enää ikinä koiraa meille! Koirat on kerrassaan ihani... eikun kamalia. Ne haukkuvat, syövät isäntäperheen vararikkoon, niitä pitää lenkittää koko ajan ja mitä vielä kaikkea ihan hirvittävän kamalaa. Vaativat koulutustakin, koska muuten niistä tulee ihan hirveän sulois... siis käytöshäiriöisiä, piti sanomani. Ja minähän en mitään koiria ala vapaa-aikanani enää kouluttamaan! Työskeen joutuu kouluttamaan ihmisiä, niin eiköhän siinä ole koulutusta jo tarpeeksi.

Ei, minä en pidä koirista lainkaan. Nämä ystäväni Facebookiin laittamat kuvat näistä hänen koiransa hauvavauvoista eivät herätä minussa lainkaan minkäänlaisia tunteita! Ei, minä en halua hauvavauvaa. En halua. EN! Koirat ovat kamalia. Niin.

Voi helvetti... Ketä minä tässä huijaan?

UIJJUIJJUIJJUIJJUI, MITEN IHANIA PIKKU VAUVELEITA!!!!!! Tuituituituituitui. Satu-täti antaa kaikille söpöille hauvavauvoille IIIIISON pusun, hellii niitä ja lässyttää ne kaikki ihan piloille. KAIKKI hauvat on ihania ja luttania ja suloisia ja söpöjä ja mä haluan ne KAIKKI! Ja mä haluan harrastaa niiden kanssa kaikkea kivaa, antaa niille nameja ja rapsuttaa niitä, kunnes multa kuluvat sormet puhki. Elämä ei olisi elämää ilman tassukavereita siinä rinnalla.

Ja koska minua kalvaa aivan järkyttävä pentukuume, olen ikävä ihminen, ja altistan teidätkin pentusaasteelle. Labradorinnoutajan pentuja teille, olkaa niin hyvät!

Listalla ruokaa, pelkoja ja asioita, mistä en ikinä kieltäydy

Olen, taas kerran, jatkanut joululahjakirjani täyttämistä. Sain joululahjaksi kirjan Elämäni listoina. Aikaisemmat listani löytyvät alhaalta.

Ensimmäinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/elamani-listoina.html

Toinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/nelja-listaa-elamastani.html

Kolmas lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/uusia-elamani-listoja-pandoja-kuuta-ja.html

Tämän postauksen ensimmäisen listan voisin aloittaa ruuasta: Lempiruokani.

1. Sushi

2. Kiinalainen ruoka

3. Meksikolainen ruoka

4. Italialainen ruoka

5. Nepalilainen ruoka

6. Feta-salaatti

7. Kaikki, missä on Aura-juustoa

8. Kaikki, missä on suklaata

9. Sipulikeitto

10. Erilaiset täytetyt pannukakut

Hollannissa, Soestissa, on eräs aivan ihana pieni pannukakkuravintola, mistä saa maailman parhaita täytettyjä pannukakkuja. Suomalainen keittiö nakkeineen ja muuseineen ei ole pahemmin ikinä houkutellut, mistä päästäänkiin seuraavaan listaan, eli inhokkiruokani!

1. Kaalikeitto

2. Kaalilaatikko

3. Kaalikääryleet

4. Nakkikeitto

5. Kesäkeitto

6. Makaronilaatikko

7. Lanttulaatikko

8. Maksalaatikko

9. Veriletut

10. Janssonin kiusaus

En syö muutenkaan lihaa, mutta nuo olivat lapsuuteni inhokkiruokia, enkä kaipaa niitä yhtään! Kaali ei tietenkään ole lihaa, mutta inhoan silti kaaliruokia jostain syystä. Eivät vain sovi minun suuhuni. Yök.

Jos pysytään vielä ruuissa hetken, ja otetaan seuraava lista: Parhaat pizzatäytteet.

1. Feta

2. Aura

3. Mozzarella

4. Sipuli

5. Jalopeno

6. Paprika

7. Smetana

8. Herkkusieni

9. Tomaatti

10. Aurinkokuivattu tomaatti

Kuten sanoin, aika kasvispitoinen - ja myös juustopitoinen - ruokavalio. En siis ole vegaani, vaan pelkkä tuikitavallinen kasvissyöjä, joka käyttää myös kananmunaa ja hunajaa. Toki käytän vain Vaahteranmäen MunaEggsPressin tilan munia, sillä tiedän, että ne munat ovat onnellisten ja vapaiden kanojen munimia.

Tämän suhteellisen ruokaisan listauksen jälkeen voisimme vielä jatkaa ruoka-aiheesta, kun siihen kerran olemme niin hyvin päässeet: Lempijälkiruokani.

1. Suklaamousse

2. Suklaajäätelö

3. Sacher-kakku

4. Sitruuna-marenkipiiras

5. Pumpkin pie brownie

6. Coca-colakakku

7. Sitruunakiisseli kermavaahdolla

8. Vadelmaunelmamutakakku

9. Hollantilainen omenapiirakka

10. Eton mess

Olen todellinen herkkuperse, ja kaikkea, missä on suklaata ja kermavaahtoa, pitää saada paljon. Voisin elää pelkillä jälkiruuilla, ja sen näköinen perseeni kyllä onkin. Voisin toki yrittää laihduttaa, mutta miksi? Joutuisin luopumaan elämän suurista iloista. Sitä paitsi, saan ostettua vaatteeni ihan normaalista vaatekaupasta, enkä joudu käyttämään "isojen tyttöjen vaatteita", joten siinä mielessä en ihan välttämättä pikaista laihdutuskuuria tarvitsekaan terveydellisistä syistä.

En löydä enempää ruokaan liittyviä listoja, joten mennään seuraavaan aiheeseen, mikä sivuaa kyllä ruoka-aihettakin hivenen: Kysymykset, joihin en koskaa vastaa kieltävästi.

1. Otatko suklaata?

2. Otatko samppanjaa?

3. Otatko sushia?

4. Haluaisitko koiranpennun?

5. Haluaisitko ilmaista rahaa?

6. Haluaisitko ilmaisliput Tuskaan?

7. Haluaisitko ilmaisia kirjoja?

8. Haluaisitko ilmaisen matkan?

9. Kiinnostaisivatko opinnot?

10. Kiinnostaisiko vapaaehtoistyö?

No, tuohon on pakko tehdä sen verran selvennystä, että meidän pieneen kotiimme ei mahdu kuin kaksi koiraa, joten haluaisin oikein ison koiralauman, pitäisi vaihtaa osoitetta johonkin toiseen. Ja koska rakastan kotiani ja sen sijaintia, en ainakaan vielä ole vaihtamassa osoitetta yhtikäs mihinkään. Toistaiseksi.

Mennään tällä kertaa viimeiseen listaani, pahimmat pelkoni.

1. Menettää puhekyky

2. Menettää näkökyky

3. Menettää liikuntakyky

4. Menettää työkyky

5. Menettää kuulo

6. Menettää ajokortti

7. Menettää paras ystävä

8. Menettää mahdollisuus parempaan elämään

9. Huomata olevansa normaali

10. Tulla vaikeasti allergiseksi koiralle

Vielä on vaikka kuinka monta listaa tekemättä. Pohdin näitä lisää myöhemmin, kun on aikaa ja jaksamista. Nyt paneudun hyvän kirjan pariin ja alan pohtia koiran elämää yhdessä Konrad Lorenzin kanssa. Tästä kirjasta on tulossa esittelyä heti, kun saan sen luettua!