Listalla ruokaa, pelkoja ja asioita, mistä en ikinä kieltäydy

Olen, taas kerran, jatkanut joululahjakirjani täyttämistä. Sain joululahjaksi kirjan Elämäni listoina. Aikaisemmat listani löytyvät alhaalta.

Ensimmäinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/elamani-listoina.html

Toinen lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/nelja-listaa-elamastani.html

Kolmas lista: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2017/12/uusia-elamani-listoja-pandoja-kuuta-ja.html

Tämän postauksen ensimmäisen listan voisin aloittaa ruuasta: Lempiruokani.

1. Sushi

2. Kiinalainen ruoka

3. Meksikolainen ruoka

4. Italialainen ruoka

5. Nepalilainen ruoka

6. Feta-salaatti

7. Kaikki, missä on Aura-juustoa

8. Kaikki, missä on suklaata

9. Sipulikeitto

10. Erilaiset täytetyt pannukakut

Hollannissa, Soestissa, on eräs aivan ihana pieni pannukakkuravintola, mistä saa maailman parhaita täytettyjä pannukakkuja. Suomalainen keittiö nakkeineen ja muuseineen ei ole pahemmin ikinä houkutellut, mistä päästäänkiin seuraavaan listaan, eli inhokkiruokani!

1. Kaalikeitto

2. Kaalilaatikko

3. Kaalikääryleet

4. Nakkikeitto

5. Kesäkeitto

6. Makaronilaatikko

7. Lanttulaatikko

8. Maksalaatikko

9. Veriletut

10. Janssonin kiusaus

En syö muutenkaan lihaa, mutta nuo olivat lapsuuteni inhokkiruokia, enkä kaipaa niitä yhtään! Kaali ei tietenkään ole lihaa, mutta inhoan silti kaaliruokia jostain syystä. Eivät vain sovi minun suuhuni. Yök.

Jos pysytään vielä ruuissa hetken, ja otetaan seuraava lista: Parhaat pizzatäytteet.

1. Feta

2. Aura

3. Mozzarella

4. Sipuli

5. Jalopeno

6. Paprika

7. Smetana

8. Herkkusieni

9. Tomaatti

10. Aurinkokuivattu tomaatti

Kuten sanoin, aika kasvispitoinen - ja myös juustopitoinen - ruokavalio. En siis ole vegaani, vaan pelkkä tuikitavallinen kasvissyöjä, joka käyttää myös kananmunaa ja hunajaa. Toki käytän vain Vaahteranmäen MunaEggsPressin tilan munia, sillä tiedän, että ne munat ovat onnellisten ja vapaiden kanojen munimia.

Tämän suhteellisen ruokaisan listauksen jälkeen voisimme vielä jatkaa ruoka-aiheesta, kun siihen kerran olemme niin hyvin päässeet: Lempijälkiruokani.

1. Suklaamousse

2. Suklaajäätelö

3. Sacher-kakku

4. Sitruuna-marenkipiiras

5. Pumpkin pie brownie

6. Coca-colakakku

7. Sitruunakiisseli kermavaahdolla

8. Vadelmaunelmamutakakku

9. Hollantilainen omenapiirakka

10. Eton mess

Olen todellinen herkkuperse, ja kaikkea, missä on suklaata ja kermavaahtoa, pitää saada paljon. Voisin elää pelkillä jälkiruuilla, ja sen näköinen perseeni kyllä onkin. Voisin toki yrittää laihduttaa, mutta miksi? Joutuisin luopumaan elämän suurista iloista. Sitä paitsi, saan ostettua vaatteeni ihan normaalista vaatekaupasta, enkä joudu käyttämään "isojen tyttöjen vaatteita", joten siinä mielessä en ihan välttämättä pikaista laihdutuskuuria tarvitsekaan terveydellisistä syistä.

En löydä enempää ruokaan liittyviä listoja, joten mennään seuraavaan aiheeseen, mikä sivuaa kyllä ruoka-aihettakin hivenen: Kysymykset, joihin en koskaa vastaa kieltävästi.

1. Otatko suklaata?

2. Otatko samppanjaa?

3. Otatko sushia?

4. Haluaisitko koiranpennun?

5. Haluaisitko ilmaista rahaa?

6. Haluaisitko ilmaisliput Tuskaan?

7. Haluaisitko ilmaisia kirjoja?

8. Haluaisitko ilmaisen matkan?

9. Kiinnostaisivatko opinnot?

10. Kiinnostaisiko vapaaehtoistyö?

No, tuohon on pakko tehdä sen verran selvennystä, että meidän pieneen kotiimme ei mahdu kuin kaksi koiraa, joten haluaisin oikein ison koiralauman, pitäisi vaihtaa osoitetta johonkin toiseen. Ja koska rakastan kotiani ja sen sijaintia, en ainakaan vielä ole vaihtamassa osoitetta yhtikäs mihinkään. Toistaiseksi.

Mennään tällä kertaa viimeiseen listaani, pahimmat pelkoni.

1. Menettää puhekyky

2. Menettää näkökyky

3. Menettää liikuntakyky

4. Menettää työkyky

5. Menettää kuulo

6. Menettää ajokortti

7. Menettää paras ystävä

8. Menettää mahdollisuus parempaan elämään

9. Huomata olevansa normaali

10. Tulla vaikeasti allergiseksi koiralle

Vielä on vaikka kuinka monta listaa tekemättä. Pohdin näitä lisää myöhemmin, kun on aikaa ja jaksamista. Nyt paneudun hyvän kirjan pariin ja alan pohtia koiran elämää yhdessä Konrad Lorenzin kanssa. Tästä kirjasta on tulossa esittelyä heti, kun saan sen luettua!

P niin kuin polttarit, S niin kuin suklaaöverit

On eilinen, torstai 2.11.2017. Herätyskelloni vaatii minua nousemaan ja lähtemään genetiikan luennolle. Sammutan kellon ja nukahdan uudestaan. Avomieheni herättää minut: “Onks sulla joku meno?” Mumisen unisesti: “Joojoo”, ja jatkan nukkumista. Luento jää väliin.

Herään puoliltapäivin. Meidän pitää hakea avomieheni puku Lainahöyhenistä. Puku on valmiina pussissa, joten pussi kainaloon ja menoksi. Käymme samalla nopeasti Gaggui-kaffelassa. Olen umpiväsynyt ja haluan takaisin kotiin nukkumaan. Über-pitkät yöunet eivät ole auttaneet minua virkistymään.

Kotona lysähdän sohvalle. Nukun pitkät päiväunet. Tekemistä olisi, mutta en vain kykene. Olen aivan liian väsynyt.

Parin tunnin päiväunien jälkeen ovikello soi. Oven takana on hyvä ystäväni, joka ilmoittaa, että nyt tuli lähtö. Minulla on päälläni rikkinäiset verskat, missä on maalitahroja. En ehtii vaihtaa vaatteita.

Ensimmäisenä menemme pelaamaan bingoa porukassa. Kukaan meistä ei ymmärrä, miten tämä peli oikein toimii. Ymmärrämme kyllä bingon periaatteen, mutta miten juuri tämä tietokonepeli toimii, sitä ei tunnu ymmärtävän kukaan, eikä henkilökunnasta kukaan vaivaudu selittämään meille pelin toimintaideaa. Bingohalli on täynnä mummeleita, joille peli on pässinlihaa. Me nuoret naiset raavimme päätämme.

Pari ystävistäni jopa voittaakin muutaman kerran. Voittona on lisää bingopoletteja. Emme ehdi pelata kauempaa, sillä seuraava paikka odottaa jo. En tiedä yhtään, mihin menemme, ja saan matkaevääksi taskulämpimän pienen samppanjapullon. Matka sujuu nopeasti lämmintä kuplajuomaa hörppiessä.

Seuraava etappi on Sushipanda. Rakastan tämän talon sushia! Tilaan sitä myös joskus kotiinkin. Otan grillatun sushilajitelman, ja olen aivan täynnä sen jälkeen. Tämä oli todella hyvä päivällinen! Olen tyytyväinen.

Matka jatkuu Kupittaan kaupunginosaan. Mietin, että mitä hittoa me teemme täällä. Joko minut laitetaan alastomana, ilman rahaa Helsingin junaan tai sitten minut viedään Neo-sairaalan hammashoitoon. Väärin. Meille on varattuna suklaa-tasting. Erilaisia suklaapaloja, ja niistä pitää arvata suklaan laatu ja maku. Suklaat ovat todella hyviä, ja käymme pari kierrosta läpi. En olisi ikinä uskonut, että suklaasta voi tulla ähky, ja että suklaata voisi syödä liikaa! Nyt oloni on kuitenkin sellainen, etten pystyisi syömään palaakaan suklaata vähään aikaan.

Vielä on yksi etappi tiedossa, ja se on The Cow: “Lehmäbaari”. Istumme iltaa, höpötämme, juomme siideriä ja glögiä. Kotona olen puoliltaöin.

Pientä kivaa, hyvää ruokaa ja suklaata, hauskaa yhdessäoloa. Siitä ne hauskat polttarit on tehty. Ei mitään övereitä eikä hirveitä kännejä. Muistaakin, mitä kaikkea tuli tehtyä!

Veikkaanpa, että ystäväni olisivat suunnitelleet minulle pidemmän illan, jos minulla vain itselläni olisi ollut moiseen aikaa! Mutta kun ei ole ollut. Olen tehnyt hommia 24/7, viikonloppuja myöten. Ei siihen ole polttarit mahtuneet väliin, ei mitenkään. Mutta juuri tällainen rento illanvietto sopi tähän hetkeen paremmin kuin hyvin! Juuri tällaista rentouttavaa iltaa kaipasinkin, enkä mitään ihan hirveää hälinää ja hirveää meininkiä. Polttareista jäi hyvä mieli! Ja suklaaöverit.

Aurajoen sinttisushi ja voimakuvat

Tuijotan vanhan mieslääkärin kirkkaansinisiä silmiä: “Et sä kyllä töihin voi mennä, kun et sä pysty puhumaan kunnolla. Saat olla loppuviikon kotona paranemassa”. Pahus! Taas sairauslomaa. Kurkunpään- ja poskionteloiden tulehdus, ei sen vakavampaa. Kotilomaa se silti vaatii. Sohvaa, teetä, hunajaa, koiran rapsuttamista. Tylsää! Paitsi koiran rapsuttaminen, mikä on ihanaa ja rentouttavaa.

Tulen kotiin. Olen kiukkuinen, kun en saa taaskaan tehdä mitään. Päätän tilata Sushipandasta grillatun sushilajitelman, ihan vain siksi, etten jaksa tehdä ruokaa, minulla on nälkä, ja erityisesti siksi, koska voin tilata sushia suoraan kotiin kannettuna. Olen etuoikeutettu.

Tarvitsen tekemistä, etten tylsisty. Nettikauppojen selaaminen joululahjaostoksia varten on eräs tapa tappaa hitaasti kuluvaa aikaa, mutta suhteellisen kallis sellainen. Mietin, voisinko tehdä jotain hyödyllisempää. Jotain, mikä veisi ehkä opintojani eteenpäin.

Kaivan hyllystäni Karvaterapiaa-kirjan. Siinä on lopussa lista niistä opinnäytetöistä, mitkä on tehty eläinavusteisuudesta (kirjan julkaisuhetkeen mennessä). Listasta löytyy paljon töitä lukukoirista sekä koirista koulutyössä. Tällaisesta aiheesta olisi helppoa tehdä opinnäytetyö, mutta miksi tehdä työ asiasta, mistä on jo tehty monta opinnäytetyötä? Miksi keksiä pyörä sata kertaa uudestaan?

Otan uuden välilehden. Kirjoitan Googleen: Eläinavusteinen voimauttava valokuvaus. Saan yhden tuloksen: Yritys, mikä tuottaa kyseistä palvelua. Loput hakutulokset liittyvät joko pelkästään eläinavusteisuuteen tai voimauttavaan valokuvaukseen. Muuta yhdistelmää en löydä aiheesta. Karvaterapiaa-kirjassa on yksi, hyvin lyhyt luku aiheesta.

Kaivan käsilaukustani röökiaskin, ja menen parvekkeelle tupakalle. Tämä epäterveellinen ja keuhkoni tuhoava tapa auttaa minua ajattelemaan. Tässäkö on aihe, mistä teen toisen opinnäytetyöni? Aihe, mistä ei ole kirjoitettu. Aihe, mistä ei juurikaan löydy lähdekirjallisuutta, vaan sitä joutuisi kaivamaan.

Ja missä se helvetin sushi viipyy? Minulla alkaa olla jo todella kova nälkä.

Tumppaan tupakan. Tutkin vielä kerran Googlen hakutuloksia. Ei mitään uutta auringon alla. Eikä edelleenkään tämän enempää tekstejä juuri tästä aiheesta. Alan kokea suorastaan suureksi velvollisuudekseni sen, että kirjoitan tästä aiheesta lisää. En ole käynyt, vielä toistaiseksi, voimauttavan valokuvauksen vuoden kestävää koulutusta, mutta olen kyllä käynyt erään viikonloppu”kurssin”, missä tutustuttiin voimauttavan valokuvauksen menetelmään. En ole mestari, mutten ole myöskään noviisi. Uskon selviytyväni.

Samalla tulevaisuudensuunnitelmani alkavat selkiytyä. Tässä voisi olla pieni osa sitä, mitä tuleva minäni haluaa tehdä koko lopun elämänsä. En usko, että tästä kokopäiväisen työn saa, ja että sillä tienaisi jokapäiväisen leivän ja viinin (alan kuulostaa alkoholistilta), mutta kuka sanoo, että työtä pitäisi aina kokopäiväisesti tehdä. Mukava lisä kokopäivätyön oheen, tai osaksi muuta valmennus- ja terapiatarjontaa. Jos minusta nyt joskus terapeutti tulee. Tällä koulutuspohjalla en pysty tarjoamaan minkään asteista terapiaa, sillä olen vain pelkkä, vaivainen erityispedagogi.

Olen tyytyväinen päätökseeni. Näin teen.

Ja missä helvetissä se sushi on? Kalaanko se lähtivät? En huoli Aurajoen sinttejä sushiini. Saavat laittaa sinne laadukkaampaa kalaa kuin mutapohjaisesta joesta pikaisesti pyydetyt, piikkiset sintit.

Tulihan se sushi, vihdoin ja viimein! Ja se oli herkullista.