"Toijjon ihampaska!" - Palautteen antamisen jalo taito

Sukelletaas hetkeksi hieman syvempiin vesiin ja erittäin tärkeään asiaan, nimittäin palaute.

Kaikki ne ihmiset, jotka tekevät tavalla tai toisella julkista työtä, ovat jatkuvan palautteen kohteena. Muusikot, kuvataiteilijat, kirjailijat, poliitikot, tutkijat... Listaa voisi jatkaa pidemmällekin. 

Jokaisella ihmisellä on oma makunsa ja omat mieltymyksensä. Ei ole olemassa sellaista ihmistä, joka pitäisi aivan kaikesta, eikä toisaalta ole olemassa sellaista taiteilijaa, poliitikkoa tai tutkijaa, joka miellyttäisi kaikkia. Aina on joku, joka ei tykkää siitä, mitä sinä teet. Se on fakta, ja sen kanssa on elettävä.

Kuulen usein, että meidän palautteen saajien pitää osata ottaa palautetta vastaan. Kyllä, näin on. Pienestä ei pidä hätkähtää eikä lannistua. Monet meistä jopa toivovat saavansa palautetta, sillä hyvin annettu, rakentava kritiikki toimii erinomaisena apuvälineenä tulevaisuutta ajatellen. Ellen minä saisi omista kirjoituksistani laisinkaan kritiikkiä, en tietäisi yhtään, olenko ojassa vai allikossa, ja mihin suuntaan minun pitäisi lähteä kehittymään. Kritiikki on siis hyvä asia! Ja minä jopa toivon, että saan palautetta ja kritiikkiä omasta työstäni.

Mutta entäs sitten palautteen antajan vastuu? Onko sellaista? Kyllä on! Ja tässä helvetin some-maailmassa, missä lauotaan juuri sitä, mitä sylki suuhun tuo, tämä palautteen annon jalo taito on päässyt täysin unohtumaan.

Kerronpa esimerkin elävästä elämästä. Eräs henkilö kommentoi eräässä Facebook-ryhmässä kirjoitustani näin: "Voi hyvä luoja sentään!" Hetken aikaa potkittuani tätä kommentoijaa sain selville, ettei hän ollut pitänyt kirjoituksestani. Selvähän tuo, eivät kaikki minun kirjoituksistani tykkää, eikä ole laisinkaan pakko.

Perusteeksi hän sanoi kaksi asiaa. Ensiksi kirjoitukseni oli hänen mielestään lapsellinen. No, makunsa kullakin, ja jos hän koki tekstini lapselliseksi, hänellä on siihen täysi oikeus. Toiseksi, hän sanoi tekstini olevan loukkaava. Tässä kohdassa naamalleni tuli tyhmä ilme. Loukkaava? Luin tekstin monta kertaa läpi ja raavin päätäni. Tekstini ei ollut - minun mielestäni - missään kohdassa minkäänlaisia ihmisryhmiä loukkaava. Pyysin häneltä ihan konkreettista esimerkkiä siitä, mikä tekstissäni on loukkaavaa.

Heti ensimmäisenä sain kuulla sen perinteisen: "Et taida kestää kritiikkiä." Asia on kyllä niin, että kommentoija ei osannut antaa sitä kritiikkiä! Pyysin edelleen selvennystä, mikä kohta tekstissä oli loukkaava. Sanoin, etten ymmärrä tätä loukkausväitettä, ja haluan saada ihan kunnon esimerkin siitä, mikä tällainen kohta oli. Kommentoija käänsi asian niin, että tämä on ihan paska ryhmä ja me muut ryhmäläiset olemme täysiä idiootteja, eikä hän tällaisessa ryhmässä aio olla enää hetkeäkään. Ja poistui ryhmästä "ovet paukkuen".

En siis edelleenkään tänä päivänä tiedä, mikä kohta siinä tekstissä loukkasi kommentoijaa.

Joten annanpa teille nyt rakentavan kritiikin oppitunnin. Miten antaa sellaista palautetta, mistä palautteen saaja oikeasti hyötyy? Millainen palaute on ihan haistapaskaa, eikä anna palautteen saajalle mitään muuta kuin päänsäryn?

1. Ihan kiva

Tämä palaute ei ole mistään kotoisin. Se ei kerro mitään. Palautteen saaja ei tiedä, onko hänen teoksensa hyvä vai huono ja missä olisi mahdollisesti parantamisen varaa. Tämä kritiikki on yhtä kuin haista paska, enkä minä itse ainakaan arvosta tällaista palautetta, en sitten yhtään. Jos on pokkaa antaa palautetta, niin pitää antaa sellainen palaute, mistä saa jotain irti.

2. Tä on ihan paska

Ei sinun tarvitse tykätä, ja ikävää, etten pystynyt miellyttämään juuri sinua. Asian voisi kuitenkin ilmaista vähän kauniimmin. Vaikkei tykkääkään, ei tarvitse silti haukkua lyttyyn. Käytöstavat kunniaan, myös palautteen annossa! Esim. palaute: "Tämä ei ole ihan minun tyyliäni", on jo huomattavasti neutraalimpi ja ajaa täysin saman asian. Eikä palautteen saajalle tule haistapaska-fiilistä palautteesta.

3. Joojoo, tosi hieno on

Älä mielistele ja kehu, ellet todella tarkoita sitä! Epäaitous on perseestä, ja se näkyy kyllä. Jos hampaat irvessä, väkinäisen hymyn kera antaa palautetta, niin siitä kyllä huomaa, ettei palautteen antaja ole tosissaan. Me kaikki arvostamme sitä, että työtämme kohtaan ollaan rehellisiä. Minä arvostan rehellisyyttä, en mielistelyä, ja haluan saada aidon palautteen.

4. No koska se nyt vaan on paska

Okei, et siis pitänyt työstäni. Se tuli jo selväksi. Mutta voisitko kuitenkin olla vähän tarkempi sen suhteen, mistä ei pitänyt? Edelleenkin, jos sinulla on pokkaa antaa palautetta, pitää antaa sellainen palaute, mistä saa jotain irti. Palautteen antaja tietää työnsä olevan paska, mutta ei tiedä, mikä siinä on paskaa. Jos kyse on vaikka taulusta, ovatko värit väärät, aihe väärä, tekniikka väärä ja mikä siinä on vikana. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta PERUSTELE KRITIIKKISI, PERKELE!

5. Kyllä minä nämä jutut tiedän, koska minä olen *******

Ole minun puolestani vaikka paavi! Se ei siltikään tee sinusta mitään ylijumalaa, pelkän jumalan palvelijan. Vaikka sinulla olisi kuinka helvetin monta hienoa titteliä, se ei tarkoita sitä, että sinun sanasi nyt painaisi enemmän kuin jonkun toisen. Pirkko Pohjanmaalta antaa tasan yhtä arvokkaan palautteen kuin sinä helvetin hienoine titteleinesi. Ja koska minulle eivät edelleenkään ne tittelit merkkaa mitään, niin PERUSTELE, PERKELE! Se, että sinulla on sata erilaista hienoa englanninkielistä titteliä ei tarkoita sitä, että sinun ei tarvitsisi antaa mitään perusteluja. Kyllä tarvitsee! Sinun vasta tarvitseekin, koska sinun sitä rakentavaa kritiikkiä pitäisi osata antaa, jos kerran niin helvetin hieno tyyppi olet.

6. En mä nyt tällaisesta mitään ymmärrä...

Voi herra armahda! Miten tyhmä voi ihminen olla, ellei osaa omaa mielipidettään sanoa? Kyllä jokainen nyt osaa kertoa, miellyttikö työ. Jos miellytti, millä tavalla se miellytti. Ellei, niin mikä meni pieleen? Ei se ole sen vaikempaa. Hyvä helvetti sentään!

Kaikkein paras palaute on siis rehellistä ja suoraa. Siinä annetaan ansaitut kehut, jos kehuja ansaitsee. Sen lisäksi siinä huomioidaan parannuskohteet kertomalla palautteen saajalle, missä kohti olisi voitu jotain tehdä paremmin. Hyvä palaute ei ole lannistavaa eikä suoraa haukkumista. Hyvä palaute on sellaista, mistä palautteen saaja saa oikeasti itselleen eväitä  työnsä tekemiseen ja mitä hän pystyy hyödyntämään.

Eli älä tule enää tämän jälkeen antamaan minulle paskaa palautetta, vaan tule antamaan rakentavaa palautetta! Onko selvä? TÄH? HÄH? NII! Perkele.

PS. Koska kuvasuoni ei taas tänään syki, kuvat tarjoaa Papunet. Kuvat ovat Elina Vannisen ja Sergio Palaon käsialaa.

Roskaa, paskaa

Niin paljon kuin iloitsenkin Facebookin roskalava-ryhmistä, niin vähintään yhtä paljon ne aiheuttavat minulle harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. Kiitos näiden roskalava-ryhmien, olemme saaneet aivan hirveät määrät turhaa tavaraa pois, ja vielä ihmisille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Se on kaikin puolin hyvä asia! Mutta jotkut näistä ihmisistä, jotka näitä tavaroita näissä ryhmissä “huutelevat”... Voi mun luojani sentään! Osa on ollut aivan täysin tavallisia, mukavia ihmisiä, mutta osa sitten taas… Olenpa taas kerännyt tähän parhaimmistoa kokemuksista, mitä minulla on tässä parin päivän aikana ollut.

- Eräs innokas nuori innostui eräästä kohteesta, ja oli ensimmäinen, joka kyseistä ilmoitusta kommentoi. Hän laittoi saman tien yksityisviestin. En vastannut siihen juuri samalla sekunnilla, koska olin vessassa/tupakalla/hakemassa vesilasia tms. Ja koska en vastannut, hän laittoi minulle peräkkäin viestejä aivan jatkuvalla syötöllä. Hän myös soitti minulle Facen kautta. Lopulta, kun huomasin nämä viestit, niitä oli ehtinyt kerääntyä jo parikymmentä, plus se puhelu, enkä tosiaankaan ollut kauaa koneen ääreltä pois.

- Kukaan ei ollut varannut erästä tavaraa, mutta silti yksi kommentoija laittoi siihen “jono”. Ehkä hän näki siinä varauksen, mutta minä en nähnyt.

- Laitoin ilmoitukseen “nopeimmalle hakijalle”. Kiinnostuneita oli paljon. Ensimmäinen hakija sanoi, että tulee pian. Kun häntä ei kuulunut, kysyin, missä hän on ja onko hän tulossa. Hän sanoi olevansa keskustassa ja lähtevänsä sitten, kun ehtii. Laitoin viestiä, että annan tavaran sitten seuraavalle, koska jonossa seuraava pääsee hakemaan heti ja meillä on kiire päästä tavarasta eroon. Tuli vastaus, että hän lähteekin heti. Vastasin, että turha lähteä, koska ehdin luvata tavaran jo sille, joka pääsee heti, ja ilmoituksessa lukee selvästi, että nopeimmalle hakijalle. Tästä alkoi todellinen kilpajuoksu, kumpi ehtii ensin.

- Eräs erittäin huonoa suomea puhuva hakija laittoi viestiä kahdelta eri käyttäjätililtä, mikä sekoitti minua tietenkin ihan hirveästi. Annoin osoitteen, mistä hakea tavarat. Pihalta hän laittoi viestiä, että on täällä. Ihmettelin, missä täällä. Vastasi edelleenkin olevansa täällä. Pyysin häntä tulemaan ylös ja hakemaan tavarat. Hetken kuluttua tuli taas viesti, että hän on täällä. Vastasin asian tulleen selväksi, mutta voisiko hän nyt tulla ylös hakemaan ne tavarat. Taas viesti, että hän on täällä. Lopulta tajusin, että hän seisoi ovemme takana, muttei ollut rinkuttanut ovikelloa! Tähän olen täällä-viestittelyyn meni varmaankin vartti.

- Eräs henkilö varasi erään tuotteen ja ilmoitti yksärissään sen tulevan henkilölle, joka oli ennen koditon, mutta nyt löytänyt kodin. Tarvitsee siis kaiken. Sanoin, että täällä on paljon hyvää ja täysin käyttökelpoista tavaraa muutakin kuin ilmoituksen tuote, joten tervetuloa vain tonkimaan. Hän saapui sovitusti paikalle, haisten vanhalle viinalle. Hän selitti aivan koko ajan sitä, miten tavarat menevät tälle kodittomalle ja kiitteli vuolaasti. Siinä vaiheessa, kun kuulin kolmattakymmenettä kertaa tämän saman litanian, alkoi jo ottaa hieman hermon päälle. Ja sain, tietenkin, vielä kuulla saman litanian toisen kolmekymmentä kertaa.

- Yksi tuote, joka herätti aivan valtavaa kiinnostusta, sai koko ajan jonoa jonon jatkoksi. Laitoin siihen ystävällisen kommentin, että tuote haettiin jo, ja annoin sen olla vähän aikaa, jotta kaikki näkisivät sen. Tuotteesta alettiin nimittäin käydä jo tappeluakin. Sen jälkeen, kun olin laittanut, että tuote meni, siihen tuli vielä eräs innokas tyyppi laittamaan minun kommenttini perään: “Jono”.

Ehkä seuraavalla kerralla laitan sulhaseni itse hoitamaan roskalava-juttunsa, koska minun hermoilleni tämä ei tunnu olevan sopivaa hommaa.