Paskan runon päivä - 10 sysipaskaa runoa

Minullahan on ihan vain "pari" koulutusta. Yksi niistä koulutuksista on sanataideohjaaja ja toinen on kirjallisuusterapiaohjaaja. Ja on minulla äidinkielen aineenopettajankin pätevyys. Minä tietenkin sanon aina kaikille, että jokaisessa meissä asuu pieni runoilija. Valitettavasti se ei pidä paikkansa, sillä kaikki meistä nyt vain eivät osaa kirjoittaa. Ja se on fakta.

Kuva: Carola68, Pixabay

Minä tietenkin luulen osaavani kirjoittaa ja kuvittelen olevani maailman paras kirjoittaja (totuus voi olla ehkä toinen). Ja olenhan minä muutaman ihan kelvollisen tekstin joskus saanut rustattua. Onhan niitä joitain tekstejä sentään julkaistukin. Totuus on kuitenkin se, että läheskään kaikki teksti ei ole oikeasti hyvää ja laadukasta kirjallisuutta, saati sitten runoutta. Monet piilottelevat paskoja tekstejään pöytälaatikoiden uumenissa, koska häpeävät julkaista niitä. Minulla on tällaisia paskoja tekstejä niin paljon, että niistä syttyisi rovio, missä saataisiin useampi noita poltettua hengiltä. Onneksi tähänkin paskojen tekstien kohtaloon on löytynyt ratkaisu ja niitä paskoja runojaan ei enää tarvitse piilotella missään, saati sitten polttaa roviolla.

Huomenna nimittäin juhlitaan Huonon runouden päivää! Nyt jo aika monetta kertaa. Ja koska olet kuitenkin Facebookissa ja haluat päästä tutkiskelemaan tämän päivän tarkempia tietoja, niin tästä löydät päivän Facebook-tapahtuman: 
https://www.facebook.com/events/283280369253192/

Kuva: Johann Lavandier, Pixabay

Tarkoituksena on siis luoda tahallisesti paskoja runoja. Tänä vuonna ei tietenkään voida kokoontua mihinkään lausumaan niitä livenä, mutta paskoista runoista voi nauttia postaamalla niitä Facebook-tapahtumaan tai vaikka omiin somekanaviin. 

Niinpä heitän sinullekin nyt haasteen: julkaise paskoja runojasi! Kaiva ne pöytälaatikkosi uumenista ja tuo ne koko maailman tietoisuuteen (tai noh, ei ehkä koko maailman, koska jos kirjoitat suomeksi, niitä runoja ymmärtää se viisi ja puoli miljoonaa ihmistä eikä kukaan muu). 

Kuva: Andreas160578, Pixabay

Tässä minun antini tälle vuodelle, olkaapa niin kovin hyvät. Hieman ovat yöpainotteisia, mutta toisaalta, niin olen minäkin.

Etätyöpäivä

Pian lopetan työn

Töiden jälkeen syön

Löysään tiukan vyön

Itseäni lyön

Itken koko yön

**********************************************************************

Qsi qsta qtamossa

qntelevat qta

Q qlostaa qmalta

Qden qsen

qntelusessio

qmottaa qta

*************************************************************************

Oli tyttö

Oli poika

Oli kuu

Oli hetki

Oli katse

Oli suu

Oli kiukku

Oli lyönti

Oli pojalla kurkussa luu

***********************************************************************

Yksiöni yksinäisyys yllättää yhä

Yritys yhteiseen yöhön yököttää ystäviäni

Yritän ymmärtää ystävieni yskän

Yöperhoset yhtyvät yksiöni yksinäisyyteen

Ystäväni yöperhoset - 

yhdessä ylitämme yön

**********************************************************************

Minun kohtalonani on olla se,

jonka pistaasipussissa on pelkkiä tyhjiä kuoria

Kaikesta huolimatta kaavin koiranpaskat

kenkäni pohjasta ja jatkan eteenpäin

En piittaa Aurajokea pitkin lipuvasta raatelevasta tuulesta

Näytän sille persettä, jonka unohdin sheivata

Joskus vielä tapaan oravan,

jolta varastan kaikki pähkinät

**********************************************************************

ADHD-elämää

Tänään!

Ei, sittenkin huomenna.

Vai kenties ylihuomenna?

Olisi kyllä pitänyt jo eilen...

Mutta jos kuitenkin tänään?

Ei, sittenkin huomenna.

Ihan varmasti huomenna.

Lupaan.

Huomenna.

******************************************************************

Bailataanko bikineissä?

Blokataan biitsi brutaalisti

Bluffataan buddhalaisia burleskilla

Bailataan boheemisti bikineissä,

boksereissa

Banalisoidaan balettitanssijoiden bakkanaalit

*****************************************************************

Osta K-kaupasta!

Kaurahiutaleita

Koiranpentuja

Kirjaimia

Kesäkurpitsa

Kirjolohta

Kastelukannu

Kesäsadetta

Kuiskauksia

Kyrpäotsainen kaveri

Kurttuinen kaalinpää

Keinutuoli

Kekkosen kakkulat

Kihdinpoistoainetta

Kaikkea kimmeltävää

Kuusi kurjenmunaa

Käyrätorvi

Kömmähdyksiä

Kiehkurainen kukkakeppi

Kaljaa

***************************************************************

Alasti

Kutkuttaa kamalasti

Raavin sopivasti

Yöhön asti

****************************************************************

Tahdon pidellä kädessäni lämmintä leipääsi

Tunkea sormeni pehmeään taikinaasi

Nuolla vatkaimesi kauttaaltaan valkoisesta vaahdosta

Dipata suolakurkkuni smetanaasi

ja nauttia siitä, miten leivot korvapuusteja

Halloween tulee! Oletko valmis? Minä olen!

Syyskuun puoliväli. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäiset joulukuvastot ovat ilmestyneet ja pikkuhiljaa alkavat kaupat täyttyä joulukrääsästä. Joka vuosi joulu tulee aikaisemmin. Olen suhteellisen varma, että vielä jonain päivänä ensimmäiset joulukrääsät tulevat kauppoihin heti sen jälkeen, kun juhannuskrapulasta on toivuttu.

Itse en ole jouluihmisiä. Kämppä on muutenkin sekainen ja nurkat täynnä sontaa, ja sitten tänne vielä pitäisi raahata joku variseva kuusi! Juu, ei kiitos. Ennemmin minä katselen niitä kuusia metsässä kuin kämppäni nurkassa. Ja ne saatanan jouluruuat. Voi oksennus! En voi ymmärtää, kuka voi tykätä jostain lanttulaatikosta. No, makunsa kullakin. Jos joku tykkää syödä muodotonta, pahanhajuista mössöä, niin minun puolestani. Ei se minun suussani maistu.

Kummitus-Satu. Kuva on otettu voimauttavan valokuvan koulutuksessa.

Suomalaiset ovat kaikessa jouluvimmassaan unohtaneet, että syksyllä on muitakin juhlia. Perisuomalainen kekri on jäänyt jonnekin keskiajalle, eivätkä ihmiset tätä nykyä edes tiedä enää tuollaisenkin juhlan joskus olleen. Se oli sadonkorjuun juhla. Nykyään sen tilalle on raivannut tietään Halloween.

Halloween on - jos minulta kysytään - vuoden paras juhla. Pääkalloja, kauhua, luurankoja, hämähäkinseittejä, naamiaisasuja ja kilokaupalla karkkia! Mikäs sen parempaa kuin pistää noitapata pöydälle ja tunkea se täyteen nannaa. Ja se vasta ihanaa onkin, ettei tarvitse pahemmin miettiä pukeutumiskoodeja. Hakee vain Punanaamiosta jonkun kivan naamiaisasun ja se on siinä. Halloweenina saa olla juuri niin hörhö kuin oikeasti on.

Minä olen valmistautunut Halloweeniin erinomaisen hyvin! Melkein kaikki on valmista. Enää toteutus puuttuu.

Parhaat Halloween-bileet tarkoittavat sitä, että kaikki tarjottava liittyy tavalla tai toisella teemaan. Kuppikakut on hyvä tehdä pääkallon muotoisiin muotteihin ja koristella Halloween-teeman mukaisesti joko pääkallokoristeella tai Halloween-strösselillä. 

Aivojen muotoinen muotti on erinomainen, kun haluat yllättää ystäväsi hieman erilaisella hyytelöllä. Hyytelön väriksi tietenkin joku päheä väri, kuten vaikka vihreä. Eikä yksikään pöytä Halloweenina ole mitään ilman noitapataa! Kyllä sellainen nyt täytyy olla. Ellei pata sisällä nannaa, niin kuivajäätä sitten ainakin. Se luo mukavaa, hyistä tunnelmaa.

Eikä Halloween olisi tasan mitään ilman yksisarvisleivoksia! Yksisarvisia tarvitaan aivan ehdottomasti myös Halloweenina. Samoin tukevaa pääkallovuokaa, missä voit tehdä ihan mitä tahansa! Vaikkapa pääkallopizzoja (kaverini laittoi linkin Faceseinälleni reseptistä). 

Ja koska Halloween suorastaan vaatii pientä koristelua, voit koristella ikkunasi - tai minkä tahansa kohdan kämpästäsi - tällaisella supersuloisella Halloween-kranssilla! Tämän kranssin on tehnyt käsityönä RocKi-kaupan Kirsi. Sama henkilö, joka teki minulle sen aivan liian ihanan pääkallokaulahuivin. Katsokaa nyt, miten valtavan suloinen koriste! Aivan ihana. Eihän tuota voi pois laittaa Halloweenin jälkeen, kun se on niin älyttömän hieno.

Ja ainutkertainen! Se on minun vain siksi, että minä kaikkein nopeimpana sain napattua sen vain pari minuuttia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin RocKi-kauppaan. Jos SINÄ haluat tällaisia ainutlaatuisia, laadukkaita ja IIIIIIHANIA käsitöitä itsellesi, käy tykkäämässä RocKi Finlandin Facesivuista. Saat nopeammin tiedon siitä, mitä kaikkea uutta sinne on tullut. Ja muista, minä olen siellä myös tykkääjänä, ja minulla on nopeat refleksit. Osaatko sinä olla minua nopeampi, jos sinne tuleekin jotain superihanaa, mitä on myynnissä vain yksi kappale? Toivottavasti et, sillä minä haluan sen kuitenkin itselleni!

Nyt sitten vain Halloween-bileitä suunnittelemaan. Alku on jo hyvä, ellei jopa loistava! Ja taatusti pöydässä on paremmat tarjoilut kuin joku saakelin kämänen lanttuloota.

"Toijjon ihampaska!" - Palautteen antamisen jalo taito

Sukelletaas hetkeksi hieman syvempiin vesiin ja erittäin tärkeään asiaan, nimittäin palaute.

Kaikki ne ihmiset, jotka tekevät tavalla tai toisella julkista työtä, ovat jatkuvan palautteen kohteena. Muusikot, kuvataiteilijat, kirjailijat, poliitikot, tutkijat... Listaa voisi jatkaa pidemmällekin. 

Jokaisella ihmisellä on oma makunsa ja omat mieltymyksensä. Ei ole olemassa sellaista ihmistä, joka pitäisi aivan kaikesta, eikä toisaalta ole olemassa sellaista taiteilijaa, poliitikkoa tai tutkijaa, joka miellyttäisi kaikkia. Aina on joku, joka ei tykkää siitä, mitä sinä teet. Se on fakta, ja sen kanssa on elettävä.

Kuulen usein, että meidän palautteen saajien pitää osata ottaa palautetta vastaan. Kyllä, näin on. Pienestä ei pidä hätkähtää eikä lannistua. Monet meistä jopa toivovat saavansa palautetta, sillä hyvin annettu, rakentava kritiikki toimii erinomaisena apuvälineenä tulevaisuutta ajatellen. Ellen minä saisi omista kirjoituksistani laisinkaan kritiikkiä, en tietäisi yhtään, olenko ojassa vai allikossa, ja mihin suuntaan minun pitäisi lähteä kehittymään. Kritiikki on siis hyvä asia! Ja minä jopa toivon, että saan palautetta ja kritiikkiä omasta työstäni.

Mutta entäs sitten palautteen antajan vastuu? Onko sellaista? Kyllä on! Ja tässä helvetin some-maailmassa, missä lauotaan juuri sitä, mitä sylki suuhun tuo, tämä palautteen annon jalo taito on päässyt täysin unohtumaan.

Kerronpa esimerkin elävästä elämästä. Eräs henkilö kommentoi eräässä Facebook-ryhmässä kirjoitustani näin: "Voi hyvä luoja sentään!" Hetken aikaa potkittuani tätä kommentoijaa sain selville, ettei hän ollut pitänyt kirjoituksestani. Selvähän tuo, eivät kaikki minun kirjoituksistani tykkää, eikä ole laisinkaan pakko.

Perusteeksi hän sanoi kaksi asiaa. Ensiksi kirjoitukseni oli hänen mielestään lapsellinen. No, makunsa kullakin, ja jos hän koki tekstini lapselliseksi, hänellä on siihen täysi oikeus. Toiseksi, hän sanoi tekstini olevan loukkaava. Tässä kohdassa naamalleni tuli tyhmä ilme. Loukkaava? Luin tekstin monta kertaa läpi ja raavin päätäni. Tekstini ei ollut - minun mielestäni - missään kohdassa minkäänlaisia ihmisryhmiä loukkaava. Pyysin häneltä ihan konkreettista esimerkkiä siitä, mikä tekstissäni on loukkaavaa.

Heti ensimmäisenä sain kuulla sen perinteisen: "Et taida kestää kritiikkiä." Asia on kyllä niin, että kommentoija ei osannut antaa sitä kritiikkiä! Pyysin edelleen selvennystä, mikä kohta tekstissä oli loukkaava. Sanoin, etten ymmärrä tätä loukkausväitettä, ja haluan saada ihan kunnon esimerkin siitä, mikä tällainen kohta oli. Kommentoija käänsi asian niin, että tämä on ihan paska ryhmä ja me muut ryhmäläiset olemme täysiä idiootteja, eikä hän tällaisessa ryhmässä aio olla enää hetkeäkään. Ja poistui ryhmästä "ovet paukkuen".

En siis edelleenkään tänä päivänä tiedä, mikä kohta siinä tekstissä loukkasi kommentoijaa.

Joten annanpa teille nyt rakentavan kritiikin oppitunnin. Miten antaa sellaista palautetta, mistä palautteen saaja oikeasti hyötyy? Millainen palaute on ihan haistapaskaa, eikä anna palautteen saajalle mitään muuta kuin päänsäryn?

1. Ihan kiva

Tämä palaute ei ole mistään kotoisin. Se ei kerro mitään. Palautteen saaja ei tiedä, onko hänen teoksensa hyvä vai huono ja missä olisi mahdollisesti parantamisen varaa. Tämä kritiikki on yhtä kuin haista paska, enkä minä itse ainakaan arvosta tällaista palautetta, en sitten yhtään. Jos on pokkaa antaa palautetta, niin pitää antaa sellainen palaute, mistä saa jotain irti.

2. Tä on ihan paska

Ei sinun tarvitse tykätä, ja ikävää, etten pystynyt miellyttämään juuri sinua. Asian voisi kuitenkin ilmaista vähän kauniimmin. Vaikkei tykkääkään, ei tarvitse silti haukkua lyttyyn. Käytöstavat kunniaan, myös palautteen annossa! Esim. palaute: "Tämä ei ole ihan minun tyyliäni", on jo huomattavasti neutraalimpi ja ajaa täysin saman asian. Eikä palautteen saajalle tule haistapaska-fiilistä palautteesta.

3. Joojoo, tosi hieno on

Älä mielistele ja kehu, ellet todella tarkoita sitä! Epäaitous on perseestä, ja se näkyy kyllä. Jos hampaat irvessä, väkinäisen hymyn kera antaa palautetta, niin siitä kyllä huomaa, ettei palautteen antaja ole tosissaan. Me kaikki arvostamme sitä, että työtämme kohtaan ollaan rehellisiä. Minä arvostan rehellisyyttä, en mielistelyä, ja haluan saada aidon palautteen.

4. No koska se nyt vaan on paska

Okei, et siis pitänyt työstäni. Se tuli jo selväksi. Mutta voisitko kuitenkin olla vähän tarkempi sen suhteen, mistä ei pitänyt? Edelleenkin, jos sinulla on pokkaa antaa palautetta, pitää antaa sellainen palaute, mistä saa jotain irti. Palautteen antaja tietää työnsä olevan paska, mutta ei tiedä, mikä siinä on paskaa. Jos kyse on vaikka taulusta, ovatko värit väärät, aihe väärä, tekniikka väärä ja mikä siinä on vikana. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta PERUSTELE KRITIIKKISI, PERKELE!

5. Kyllä minä nämä jutut tiedän, koska minä olen *******

Ole minun puolestani vaikka paavi! Se ei siltikään tee sinusta mitään ylijumalaa, pelkän jumalan palvelijan. Vaikka sinulla olisi kuinka helvetin monta hienoa titteliä, se ei tarkoita sitä, että sinun sanasi nyt painaisi enemmän kuin jonkun toisen. Pirkko Pohjanmaalta antaa tasan yhtä arvokkaan palautteen kuin sinä helvetin hienoine titteleinesi. Ja koska minulle eivät edelleenkään ne tittelit merkkaa mitään, niin PERUSTELE, PERKELE! Se, että sinulla on sata erilaista hienoa englanninkielistä titteliä ei tarkoita sitä, että sinun ei tarvitsisi antaa mitään perusteluja. Kyllä tarvitsee! Sinun vasta tarvitseekin, koska sinun sitä rakentavaa kritiikkiä pitäisi osata antaa, jos kerran niin helvetin hieno tyyppi olet.

6. En mä nyt tällaisesta mitään ymmärrä...

Voi herra armahda! Miten tyhmä voi ihminen olla, ellei osaa omaa mielipidettään sanoa? Kyllä jokainen nyt osaa kertoa, miellyttikö työ. Jos miellytti, millä tavalla se miellytti. Ellei, niin mikä meni pieleen? Ei se ole sen vaikempaa. Hyvä helvetti sentään!

Kaikkein paras palaute on siis rehellistä ja suoraa. Siinä annetaan ansaitut kehut, jos kehuja ansaitsee. Sen lisäksi siinä huomioidaan parannuskohteet kertomalla palautteen saajalle, missä kohti olisi voitu jotain tehdä paremmin. Hyvä palaute ei ole lannistavaa eikä suoraa haukkumista. Hyvä palaute on sellaista, mistä palautteen saaja saa oikeasti itselleen eväitä  työnsä tekemiseen ja mitä hän pystyy hyödyntämään.

Eli älä tule enää tämän jälkeen antamaan minulle paskaa palautetta, vaan tule antamaan rakentavaa palautetta! Onko selvä? TÄH? HÄH? NII! Perkele.

PS. Koska kuvasuoni ei taas tänään syki, kuvat tarjoaa Papunet. Kuvat ovat Elina Vannisen ja Sergio Palaon käsialaa.

Asiaa koirista, koiran hankkimisesta ja pentutehtaiden välttämisestä

Koirien hankinta on puhuttanut paljon viime aikoina. Etenkin kaksi asiaa ovat olleet mediassa esillä: 1) pentutehtaat, ja 2) lemmikkien huono kohtelu. Haluanpa tuoda oman korteni kekoon tämän asian osalta.

Minun rakas Kaunoni odottamassa omaa vuoroaan nose work-tunnilla.

Miksi haluat koiran?

Koiranpennut ovat valtavan suloisia ja ihania. Kaikki haluavat koiranpennun! Ennen kuin menet hankkimaan pennun, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

1) Miksi haluan koiran?

2) Onko elämässäni tilaa koiralle juuri nyt?

3) Onko minulla varaa koiraan?

4) Onko minulla aikaa koiralle?

Mikä on syy sille, että haluat koiran? Onko tarkoituksenasi laihduttaa, ja haluat jonkun, ketä pakottaa sinut kolmesti päivässä ulos lenkille? Jos tämä on syy, unohda se koiran hankinta saman tien. Haluatko elämääsi rakkaan ystävän ja perheenjäsenen, josta haluat pitää huolta koko sen eliniän ajan? Ei kun koiraa etsimään!

Kauno rakastaa pusikoissa juoksemista. Ja emäntä rakastaa punkkitarkastuksia.

Mikä on elämässäsi juuri nyt tärkeintä? Onko se matkustelu ja festareilla ravaaminen? Sitten ei kannata ottaa koiraa. Koira vaatii aikaasi, ja se vaatii sitä PALJON. Kaiken huipuksi, koira vaatii aikaasi usean vuoden ajan. Varaudu siihen, että olet "kiinni" koirassa vähintään sen 10 vuotta, toivon mukaan vielä kauemminkin.

Se kaikista suloisinkin pentu vaatii koulutusta ja ulkoilutusta. Ellei pentua jaksa kouluttaa ja ulkoiluttaa, se tulee tuhoamaan kenkäsi, talosi ja järkesi. Ei ole pennun syy, ellei sitä kouluteta ja opeteta, vaan kouluttamatta jättäminen on aina omistajan syy. Pennun rankaisu siitä, ettei omistaja ole viitsinyt, tarkoittaa minun silmissäni sitä, ettei kyseinen ihminen ole ansainnut koiran ystävyyttä ja rakkautta.

Koiran ylläpito maksaa rahaa. Ei sen koiran tarvitse gourmet-ruokaa syödä joka päivä, mutta se halvinkin ruoka kuitenkin maksaa rahaa. Samoin eläinlääkärimaksut ovat tätä nykyä aivan järkyttävät. Onko sinulla varmasti varaa tähän kaikkeen? Jos on, niin hyvä. Ellei sinulla ole mahdollisuutta saada omalle lautasellesikaan muuta kuin kaurapuuroa päivästä toiseen, kannattaa miettiä kahdesti, onko juuri nyt oikea aika koiralle.

Kaunon lempiharrastus on hajutyöskentely.

Rekisteröity rotupentu luotettavalta kasvattajalta

Jos olet varma, että juuri nyt on oikea aika koiralle, on aika tehdä se osuus, jolloin vältät pentutehtailijoita. Se on yllättävän helppoa pienellä maalaisjärjen käytöllä. Minä olen ostanut rekisteröidyn rotukoiran Facebook-ilmoituksen perusteella, ja sain terveen koiran, jolla on hyvät sukutaustat. Miten tein sen?

Kun näin ilmoituksen, ihan ensimmäisenä tarkistin, onko kennelillä omaa nettisivua. Olihan sillä! Nettisivuilta löytyivät tasan samat tiedot kuin ilmoituksestakin: Kasvattajien nimet, puhelinnumerot, osoitteet jne. Sen jälkeen vilkaisin Kennelliiton sivuja. Kappas, myös sieltä löytyi kyseinen kasvattaja rekisteröitynä Kennelliittoon, ja edelleenkin myös Kennelliitolla oli samat yhteystiedot kuin ilmoituksessa oli. Pentue oli rekisteröitynä Kennelliiton sivuilla. Kun olin selvittänyt nämä tiedot, otin puhelimen kauniiseen käteen, ja soitin ilmoituksen puhelinnumeroon.

Ihan ensiksi kasvattaja esitteli koiran. Sen jälkeen hän kyseli MINUN taustaani. Miksi olen hankkimassa koiraa, millaisessa talossa asun, voinko tarjota koiralle tarpeeksi liikuntaa ja suotuisat elinolosuhteet. Kunnollinen kasvattaja on AINA kiinnostunut siitä, millaiseen kotiin pentu annetaan.

Koirapuisto on Kaunolle tärkeä paikka.

Tämän pienen "haastattelun" jälkeen meidät kutsuttiin käymään kasvattajan luona, heidän kotonaan. Samalla näkisimme myös pennun emon. Vasta ihan viimeisenä mainittiin hinta.

Kun pääsimme perille kasvattajille, vastaan tuli kymmenkunta karvaturria. Ilmoituksen pentu ei todellakaan ollut talon ainoa koira! Kaikki koirat olivat sosiaalisia, hyvinvoivia ja pennut leikkisiä ja uteliaita. Päätöksen teko ei tämän jälkeen ollut enää vaikeaa, ja pentu lähti mukaamme.

Toki hinta kirveli kukkaroa, mutta rekisteröidystä pennusta pitää maksaa! Jos joku tarjoaa rekisteröityä rotupentua kahteensataan euroon, pitää hälytyskellojen alkaa soida saman tien. Rodusta riippuen, hinta on sen tuhannen euroa, vähintään. Tällä rahalla ostat sekä terveen pennun että kasvattajien tuen ja tietotaidon. Hyvät kasvattajat auttavat sinua taatusti koirankasvatustyössäsi!

Pähkinänkuoressa siis, rekisteröity rotupentu maksaa aina kunnon summan rahaa, pentue löytyy Kennelliiton nettisivuilta ja kasvattaja kutsuu sinut kotiinsa katsomaan pentua. Halpa rotukoira, joka luovutetaan torin kulmalla, on taatusti pentutehtailun tulosta.

Rekisteröityjen kasvattajien tiedot on todella helppo löytää ystävämme Googlen avulla tätä nykyä. Tiedot eivät ole valtion salaisuuksia, ja myös rotujärjestöt auttavat mielellään. Minulla ei mennyt montaa minuuttia, kun kaivoin kasvattajasta tiedot esiin. Ei mene taatusti sinultakaan! Ja tällä pienellä etukäteistyöllä varmistat sen, että todellakin saat sitä, mitä tilaat.

Älä pelkää kodinvaihtajaa

Rekisteröidyt rotupennut eivät ole ainoita koiria maailmassa. Myös eläinsuojeluyhdistykset palvelevat! Sieltä haettu koira ei maksa niin paljoa, mutta tiedät varmasti, että tuet juuri tämän yhdistyksen tekemää hyvää työtä, etkä pentutehtailua.

Yhdistyksessä osataan myös kertoa eläimestä ja voitte yhdessä pohtia, millainen koira sopii juuri sinun kotiisi. 

Entä sitten kaverin kaveri, joka joutuu luopumaan Turresta, koska allergia? No, kysypä ihan suoraan kaveriltasi, millainen ihminen tämä kaverin kaveri on. Voiko häneen luottaa? Onko koira hyvin hoidettu? Onko hän taatusti oikealla asialla? Ei ole mitenkään outoa esittää tällaisia kysymyksiä tilanteessa, missä ollaan antamassa kotia koiralle. Ennemmin kysyy monta turhaa ja tyhmää kysymystä kuin liian vähän kysymyksiä, ja tulee huijatuksi.

Koirissa on eroja

Äläkä unohda sitä tärkeintä, eli rotuominaisuuksia! Jos asut kerrostaloyksiössä kaupungin keskustassa, haluatko varmasti ottaa paljon liikuntaa tarvitsevan vetokoiran, kuten vaikka malamuutin? Tai vaihtoehtoisesti, haluatko ottaa englanninbulldogin aktiiviseksi kaveriksi erilaisiin harrastuksiin? Tuskinpa. Vääränlainen koira vääränlaisessa kodissa tietää ongelmia.

Kaikki koirarodut eivät ole sopivia lapsiperheisiin, eikä kaikista koiraroduista tule hyviä vahtikoiria. Monet koirarodut ovat sopivia kerrostaloasumiseen, mutta sitten taas on niitä rotuja, mitä ei voi missään tapauksessa suositella kerrostaloon, edes siinä tapauksessa, että perhe on aktiivinen noin muuten. Mikä rotu sopii juuri sinulle? Esim. Hankikoira-sivusto auttaa tässä asiassa. 

Kauno kuskausvuorossa.

Minun rotuni on suomenlapinkoira. Parasta juuri minun rodussani on sen sopeutuvaisuus ja ystävällisyys. Suomenlapinkoira on kaikkien kaveri, myös pienten lasten. Tämä rotu sopii monenlaiseen ympäristöön, myös kerrostaloon, mutta kaipaa toki runsaasti liikuntaa. Lappari on kiva harrastuskaveri ja sopii kaikenlaiseen harrastukseen sen mukaan, mikä koiraa itseään kiinnostaa. Turkki on helppohoitoinen, ja talvella koira ei todellakaan tarvitse vaatetusta! Suomenlapinkoira pärjää missä tahansa pakkasessa. Helppo kouluttaa ja todella älykäs. Terve ja pitkäikäinen rotu, Suomessa hyvin yleinen ("ylläripylläri", kun on kerran suomalainen rotu) ja rekisteröityjä kasvattajia on runsaasti. Kaunis ulkonäkökään ei ole mitenkään miinuspuolena, vaikkei koiraa ulkonäön takia ostetakaan.

Miten niin harrastus, mikä koiraa itseään kiinnostaa? No siksi, että tämä rotu on yksi perhanan pässi! Ellei kiinnosta, niin sitten koira ei taatusti tee. Jästipäisempää rotua saa hakea. Vahtikoirana erinomainen, mutta haukkuherkkyys tulee esiin kaikissa tilanteissa, myös niissä, jolloin sitä vahtimista ei niinkään tarvitsisi. Vaatii ehdottomasti vähintään peruskouluttamisen! Muuten hommasta ei tule mitään, ja koira vie omistajaansa kuin pässiä narussa. Aikamoinen velmuilija ja teini-ikäisenä käyttäytyy kuin pahainen pikkukakara. Ei ole tippaakaan miellyttämishalua, ellei sitten miellytä itseään. Omistajan miellyttäminen ei kiinnosta. En silti vaihtaisi rotua!

Hajuerottelua parvekkeella.

Kysyttävää?

Jos on jotain kysyttävää liittyen koiran hankkimiseen, niin avaa suusi ja kysy! Ota selvää! Älä innostu halvasta hinnasta. Jos homma kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei taatusti ole totta. Harkitse ja harkitse vielä toisenkin kerran. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Myös koira on elävä ja tunteva olento, jota ei oteta perheeseen leluksi, vaan perheeseen kuuluvaksi tärkeäksi jäseneksi.

Tietoa löytyy pilvin pimein pitkin nettiä. Jaksa siis etsiä sitä tietoa, kun sitä kerran on saatavilla. Erinomaisia tietolähteitä ovat edellä mainitut Hankikoira-sivusto, Kennelliitto, eri rotujen rotujärjestöt ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä Koiratieto-sivusto. Hyvää tietoa pentutehtailusta ja sen välttämisestä löytyy myöskin Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämästä Halpakoira-sivustolta. Siellä on selkokielellä asiaa siitä, miten erottaa hyvän ja luotettavan kasvattajan pentutehtailijasta.

Älä tule huijatuksi, vaan etsi tietoa ja ota selvää asioista! Koira on maailman paras kaveri, ja jokainen koira ansaitsee hyvän kodin. Anna sinä hyvä koti juuri sinulle sopivalle koiralle, tukematta pentutehtailua.

Menossa jäljestämään.

Ei kesää ilman kirjaa!

Postitädillä on tänään selkä taas jumissa. Jumi johtuu siitä, että raukka on joutunut - jälleen kerran - roudaamaan meidän osoitteeseen isomman kasan laatukirjallisuutta. Sain tänään oman kappaleeni Essi Jäntin ja Riitta Savinaisen toimittamasta kirjasta Nepsyt - Erityistä elämää. Olen antanut tähän kirjaan oman panokseni kahden kirjoituksen verran. Kirjassa nepsy-ihmiset kertovat elämästään, arjestaan ja nepsy-oireistaan, joten tämän kirjan kautta pääsee kurkistamaan, mitä siellä nepsy-ihmisen pään sisässä oikeastaan on. 

Ja muista toki meidän vauhdikkaiden leijonaemojen kokoama runoantologia, Totuus seeproista! Sitäkin saa verkkokirjakaupoista, ellei kivijalkamyymälöissä ole saatavilla. Elämänmakuisia runoja erityislasten äitien kynästä. Ja kirjan tuotoilla vielä tuetaan Leijonaemot ry:n toimintaa, joten ostamalla kirjan teet hyväntekeväisyyttä!

Mutta sitten siihen kaikkein parhaimpaan uutiseen, mitä te kaikki olette innosta vinkuen odottaneet koko pitkän kevään. Eli olen tänään saanut - vihdoin ja viimein - vinon pinon Kaunokainen-runokirjaa. Hassunhauska runoteos on omistettu, kenelle muullekaan kuin rakkaalle nuuskunenulleni, Kaunolle. Kirjassa on runoja koiranomistajan elämän kaikista mahdollisista ulottuvuuksista, ja vaikka suuressa osassa runoista seikkaileekin Kauno, kaikki koiranomistajat voivat löytää itsensä näistä runoista. 

Koska et kuitenkaan jaksa odottaa sitä, että saisit ikioman Kaunokaisen käteesi, niin tule meille kahdenkymmenen euron setelin kanssa, niin saat mukaasi Kaunokaisen ihan omaksi! Keitetään jopa kuppi teetä siihen kaupan päälle. Ellet tiedä osoitetta, niin kysy sitä Facessa yksityisviestillä. Ellet ole kaverini Facessa, siihen on varmasti olemassa hyvä syy. Mutta onneksi se, ettei tiedä osoitettani, ei rajoita Kaunokaisen hankkimista, sillä sitä saa kyllä muualtakin!

Kaunokaista saa ainakin näistä nettikirjakaupoista:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaunokainen-9789522369864

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-986-4

https://www.booky.fi/search.php?search=kaunokainen+satu+m%C3%A4kinen

https://www.prisma.fi/fi/prisma/kaunokainen-pehmeakantinen-kirja

Käyhän siis ostamassa itsellesi kesälukemista! Ja koska kesä on kuitenkin pitkä ja sateinen, ja sinulle ehtii tulla tylsää moneen kertaan, käy ostamassa nämä kaikki kolme kirjaa. Ei käy aika niin pitkäksi, kun on erinomaista lukemista ajankuluksi.

Feminismiä, Courseraa ja koiran suuri häpeä

"Se on toi mun ihmisäiti. Kun se on vähän outo. Siis monellakin tapaa.

Ensinnäkään mä en voi käsittää, mikä juttu noissa kirjoissa on, mitä äiti lukee. Se on kirsu kiinni kirjassa koko ajan! Ja ellei kirsu ole kirjassa, niin sitten se näpyttelee jotain tekstejä, mitkä liittyy niihin kirjoihin. 

Eilen se kirjoitti yöllä jotain juttua. Ja jutteli isille jostain Simon dö Lavuaarista. Se kirjoitus oli kuulemma feminismiä, ja se liittyy sellaiseen juttuun kuin sukupuolentutkimus. Siis voitko sä uskoa: sukupuolentutkimus! Toi Lavuaari-nainen tutkii siis sukupuolia. Pippeleitä ja pimppoja. Mitä ihmeen tutkimista niissä on? Ne haisee hyvälle ja niitä tekee mieli nylpyttää. Eihän tuosta nyt enempää tutkimustietoa tarvita. Ihan käsittämätöntä, että äiti uhraa kallista aikaansa johonkin pimppatutkimukseen.

Sillä on tossa ihan valtava kasa kirjoja. Siis TOSI iso kasa. Liittyen just niihin pimppoihin ja pippeleihin. Äiti sai sen Lavuaari-tekstin valmiiksi, niin nyt se alkaa kirjoittaa jotain uutta. En mä tajunnut, mihin se liittyy, kun se puhui jostain naisliikkeestä. Ei ne naiset nyt niin eri tavalla liiku kuin miehet. Aika samalla tavalla juoksevat ja kävelevät.

Hei HALOO, ihmiset! Miksi te tutkitte näin typeriä asioita?

Kun äiti sanoi, että se pitää pienen tauon, niin se tauko tarkoitti sitä, että se avasi jonkun nettikurssin. Mä kysyin, mikä tä juttu on, ja äiti sanoi, että se on jonkun Juniversiti Of Edinpöörkin kurssi eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista. No tuossa on sentään jotain järkeä! Paljon parempi opiskella asiaa eläinten hyvinvoinnista kuin ihmisten liikkumisesta.

Se kurssi kuulemma menee jonkun Kursorin kautta, kestää monta viikkoa, ja äiti kiroili, kun se oli tehnyt ensimmäisen viikon tehtävät vartissa. Mä ehdotin, että äiti siirtyisi toisen viikon tehtäviin, muttei se kehdannut. Se kuulemma jatkaa sitä naisliike-juttua. Hullu nainen.

Mutta mikä tässä kaikkein suurin ongelma on, niin se on se, että aina kun äiti valittaa väsymystä, selkäkipua tai jotain muuta opiskelusta johtuvaa juttua, ja mä menen lohduttamaan, niin aina se nappaa mut syliinsä ja alkaa pusutella. Voi YÖK! Mä olen teiniuros, eikä mua saa pusutella. Hävettää ja nolottaa, etenkin, kun se sitten vielä ottaa meistä kuvia. Ja laittaa niitä sinne Veispuukkiin.

Miksei mulla vois olla ihan normaali äiti? Sellainen, joka ei opiskele ollenkaan. Sellainen, joka ei pussaile koko aikaa eikä ota pusukuvia kännykällä.

On tämä koiranpojan elämä joskus rankkaa!"

Terveisin,

Kauno

Pään seinään hakkaamista ja harjoitustöitä

Kello on 20:30. Istun sohvalla ja tuijotan tyhjyyteen. Vieressäni on uunista tullut neljän juuston pakastepizza. Se jäähtyy samalla, kun tuijotan kuola valuen olohuoneen seinää. Tämä viikko on ollut erityisen raskas, eikä se ole vielä edes lopussa! Sen vuoksi en jaksa edes pizzapalaa nostaa, vaikka minulla onkin kamala nälkä. Olen syönyt tänään mustikkamuffinin enkä mitään muuta.

Tämä stressinpoikanen alkoi eilen, kun tajusin, että minun pitää oikeasti saada tehtyä jotain, jos haluan päästä tämän kevään kursseista läpi. Sain käyttäytymisgenetiikan kurssin tentin korvaavat etätehtävät, ja tein ne eilen tuskahiki otsalla huutaen miehelleni, miksei hänkään voi tietää käyttäytymisgenetiikasta mitään. Sain minä jokaiseen kohtaan vastattua jotain, mutta ovatko vastaukset lähelläkään oikeita, se onkin sitten täysin eri juttu. Minä en ihan oikeasti tiedä, miten voin agonistien avulla lähteä kartoittamaan kandidaattigeenejä anoreksian puhkeamiseen. 

Tajusin myös senkin, että päästäkseni läpi laadullisen tutkimuksen kurssista minun on pakko aloittaa harjoitustyön tekeminen. Päätin tehdä aiheesta isäpuolet erityisperheissä. Miten he kokevat erityisperheen arjen ja mitä he ajattelevat erityisistä lapsista silloin, kun lapset eivät ole omia biologisia lapsia. Tein Google Formsilla kyselylomakkeen, missä oli pelkästään avoimia kysymyksiä ja tilaa isäpuolille pohtia "isäpuoluuttaan" monesta eri näkökulmasta. Ajattelin aiheen olevan sellainen, etten juurikaan saa ketään innostumaan ja vastaamaan. Kun illalla laitoin kyselyn Facebookiin, oli aamulla tullut 37 vastausta. Ihan viiskin olisi riittänyt. No, pääsenpähän ainakin analysoimaan!

Tänään yritin kirjoittaa Educariumilla erään toisen harjoitustyöni teoriaosaa pois. Istuin neljännen kerroksen aulassa, missä on opiskelijoille pöytätilaa juurikin sitä varten, että siinä voi opiskella. Jotkut idiootit päättivät tulla juuri siihen kohtaan juoruamaan. Vaikka heidän kaverinsa, joka yritti kirjoittaa graduaan, sanoi, että hän arvostaisi työrauhaa paikassa, mikä on työskentelyyn tarkoitettu, nämä toiset vain nauroivat ja jatkoivat juoruiluaan. Miten kivaa, että toisten työskentelyä arvostetaan! En saanut tehtyä juuri mitään, koska minua häirittiin.

Sen jälkeen Publicumin puolelle, pitämään evoluutiopsykologian esitelmä aiheesta väkivalta ja evoluutiopsykologia. Sain kuulla kurssin vetäjältä, että olen erinomainen puhuja, saan kuulijani kiinnostumaan ja pysymään jopa hereillä. Hän myös ajatteli, että opiskelijani varmasti pitävät oppitunneistani. Juu, totta kai! Suorastaan odottavat innosta vinkuen, että pääsevät opiskelemaan englantia minun kanssani.

Onnistuneen esitelmän jälkeen olikin sitten sitä iki-ihanaa SPSS:ää, jälleen kerran! Kaksi tuntia täyttä tuskaa, hikistä puurtamista ja aivonystyröiden pauketta. Tällä kertaa minä tajusin sentään jotain, ja osasin tehdä reliabiliteettianalyysin ihan itse, ilman apua! Wau! Ehkä minulla on sittenkin pienoinen mahdollisuus päästä tästä monimuuttujamenetelmien kurssista läpi. Ja ehkä gradustakin, koska minun pitäisi gradussani käyttää mixed method-menetelmää. Jos nyt joskus saisin sitä gradua edes aloitettua. Se on vieläkin täysin vaiheessa, enkä ole saanut tavuakaan paperille.

Joskus minusta tuntuu, että opiskelemaan lähteminen ja toisen maisterintutkinnon suorittaminen oli minulta maailman surkein idea. Juuri nyt minulla on sellainen olo. Etenkin, kun minun pitää kohta laittaa herätyskello soimaan huomisaamuksi klo 8 reikä reikä, jotta ehdin laadullisen tutkimuksen luennolle. Olisi vain pitänyt olla tyytyväinen siihen täysin turhaan filosofian maisterin tutkintoon, mikä minulla on, ja pysyä töissä tienaamassa sen sijaan, että hakkaan päätäni Publicumin seinään SPSS-kurssilla. Mutta turha parkua, kun kakat ovat housuissa. Nyt on elettävä tätä opiskelijan arkea ja hakattava sitä päätä seinään. Kai se seinä jossain kohti alkaa murentua. Tai minun kalloni haljeta.