"Täällon ihan perkeleesti kiinalaisia!", huudahtaa teinityttäreni erittäin kovaa ja kohteliaasti. Häpeän silmät päästäni, mutta onneksi nuo kiinalaiset eivät tunnu ymmärtävän, mitä heistä sanottiin. Mutta totta se on. En ole nähnyt missään näin paljon kiinalaisia yhdellä kertaa!
Seisomme Viking Linen aulassa ja odotamme laivaan pääsyä. Hiki valuu ja balalaikka soi. Porukkaa on kuin pipoa, ihan suomalaisiakin. Eivät ne kiinalaiset ainoina yritä laivaan tunkea. Tänä viikonloppuna on 13. Flame Jazz-risteily. Ja me olemme - taas - mukana.
Olen varannut meille sviitin. Romantic Suite. Voi helvetti, että se sviitti on hieno! Baarikaappi täynnä juotavaa, hedelmiä pöydällä, kaksi vessaa, kaksi telkkaria ja vielä poreammekin! Kyllä meitä nyt hemmotellaan tänä viikonloppuna.
Viemme pussit ja kassit pikaisesti sinne helvetin hienoon sviittimme, ja sen jälkeen onkin jo lähdettävä syömään. Olen varannut meille ikkunapaikat Oscar á la cartesta. Porukka katsoo minua nenävarttaan pitkin. He ovat itse pukeutuneet viimeisen päälle, ja minulla on päälläni EMP:ltä ostettu hevimekko ja saapikkaat täynnä niittejä. Tekee mieli sanoa, että minulla on enemmän kermaa perseessäni kuin teillä kaikilla yhteensä, vaikka en ehkä näytäkään siltä. Minä näytän siltä, miltä minä haluan näyttää.
Teinityttären eräs kaveri on mukana reissussa. Tytöt valitsevat reilusti lastenlistalta ruuat, koska aikuisten lista on liian hieno ja monimutkainen. Minä ja mieheni tilaamme kumpikin kasvismenut kera viinipaketin. Jösses saakeli, miten hyvää ruoka on! Ja miten hyvin viinit sopivat yhteen ruuan kanssa. Tästä hyvästä kannattaa maksaa se melkein 200 euroa. Tosin, hinta olisi ollut halvempi, jos olisin jättänyt ostamatta ravintolasta löytyneet Samppanja-kirjan, mutta minähän nyt en ikinä kävele kirjan ohitse.
Ruuan jälkeen kierros tax freessä ja sen jälkeen suoraan baariin. Yökerhossa on meneillään kunnon jamit. Ostamme tytöille ihan sikapäheät juomat ja menemme pöytään kuuntelemaan afrikkalaisia jazz-sointuja. Ja ennen kuin kukaan on tekemässä lastensuojeluilmoitusta, niin baarista saa ihan alkoholittomiakin juotavia! Tytöt saivat sellaiset. Eikä Viking Gracen henkilökunta alaikäisille alkoholia edes myisi.
Tytöt eivät jaksaneet riekkua kovinkaan pitkään, ja menivät nukkumaan. Itse jäin vielä hetkeksi mieheni kanssa istumaan ja höpöttämään niitä näitä. Taisi muutama äijä yrittää jopa iskeä minua tupakkakopissa, ja tajusin, että olen täysin unohtanut, miten flirttaillaan. Tätä se avioliitto sitten teettää!
Aamulla on tarjolla erikoisaamiainen. Sen olisi kyllä saanut ihan hyttiinkin tuotuna, mutta koska meidän teini on nirsoperse ja minun mieheni maitovammainen, niin katsoimme parhaaksi mennä ihan paikan päälle syömään. Tytöt painelevat kieli pitkällä ensimmäisenä jälkiruokapöydän kimppuun, ja mättävät lautaset täyteen kakkua. Hakevat he sitten näön vuoksi muutaman nakin ja lihapullan, että voisivat sanoa syöneensä edes jotain suolaista aamupalaksi. Itse santsaan ja santsaan vielä toisenkin kerran. Sen jälkeen saakin sitten kieriä pari kerrosta alas.
Vatsa pulleana onkin mukava mennä poreammeeseen piereskelemään. Saapahan lisää poreita omasta takaa. Ah, miten rentouttavaa! Paitsi että se amme pitää ihan helvetinmoista meteliä. On se silti ihan kivaa päästä poreammeeseen omassa hytissä.
Sitten taas tax free-reissu ja sen jälkeen uudestaan baariin. Tarjolla on tällä kertaa erittäin outoa ja kummallista jazzia. Sellaista, mistä kukaan ei varsinaisesti tykännyt. En edes minä, vaikka omasta mielestäni olenkin suhteellisen avoin kaikelle.
Ja baarimikkokin on niin saatanan hidas. Voi hyvä helvetti sentään! Hänellä kestää vartti tehdä neljä mehujuomaa. En ole ikinä nähnyt noin hidasta baarimikkoa missään. Ihan kivoja ne juomat ovat ja maistuvat hyvälle, mutta tsiisus, että niitä sai odottaa.
Päätän käydä laivan viinikaupassa. Se on jo paikkana sellainen, että kerma perseessäni alkaa vatkautua vaahdoksi. Niin jumalaton määrä kaikkia ihania viinejä...! Ja vain rajallinen määrä, minkä saa tuoda maihin. Ostan reilusti kuusi pulloa, koska voin. Siitä saakin sitten käydä neuvottelua, kuka nämä kantaa laivasta ulos, koska minun selkäkivuillani ei kanneta yhtään mitään. Mutta onneksi on tuo mies.
Sitten taas laivan kiertelyä, vähän lisää tax freetä ja sitten hyttiin ihailemaan sitä, miten hieno se hytti on. Tutkin ostoksiani, ja tajuan tuhlanneeni koko tilini viiniin ja suklaaseen. No, eipähän pääse viini ihan heti loppumaan talosta, eikä suklaakaan, joten vitutuspäiviä ei ole tiedossa vähään aikaan, kun on näin paljon vitutuslääkettä.
Vähän ennen satamaan tuloa päätämme käydä vielä syömässä. Frank's on hyvä vaihtoehto sellaiselle porukalle, missä jokainen haluaa jotain erilaista. Yksi haluaa pizzaa, toinen hampparia, kolmas ranskalaisia ja neljän itämaista. Koska sieltä saa kaikkea, niin sinne siis! Vatsat ovat aamiaisesta edelleenkin piukeina, mutta urheasti mätämme ruuat naamariin ja sen jälkeen pyörimme ähisten hyttiin pakkaamaan tavaroita. Eipä ainakaan nälkä jää, se on saletti!
Hyvä, että pääsemme täysine vatsoinemme ulos laivasta ja taksiin. Kotona odottaa iloinen koira, jolla on ollut kova ikävä. Mummi on ehtinyt jo tuoda pikkuisen herra Villahousumme kotiin. Kauno oli mummilla hemmotteluhoidossa meidän pienen reissumme ajan. Tästä on hyvä lähteä kohti uutta työviikkoa! Tuhannen väsyneenä ja täynnä laivasafkaa. Ehkä minä jaksan. Eihän tässä enää pitkää aikaa ole siihen, kun alkaa syysloma, ja minä pääsen taas laivalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti