Viking Full of Grace: Tarinoita Romantic Suitesta

"Täällon ihan perkeleesti kiinalaisia!", huudahtaa teinityttäreni erittäin kovaa ja kohteliaasti. Häpeän silmät päästäni, mutta onneksi nuo kiinalaiset eivät tunnu ymmärtävän, mitä heistä sanottiin. Mutta totta se on. En ole nähnyt missään näin paljon kiinalaisia yhdellä kertaa!

Seisomme Viking Linen aulassa ja odotamme laivaan pääsyä. Hiki valuu ja balalaikka soi. Porukkaa on kuin pipoa, ihan suomalaisiakin. Eivät ne kiinalaiset ainoina yritä laivaan tunkea. Tänä viikonloppuna on 13. Flame Jazz-risteily. Ja me olemme - taas - mukana.

Olen varannut meille sviitin. Romantic Suite. Voi helvetti, että se sviitti on hieno! Baarikaappi täynnä juotavaa, hedelmiä pöydällä, kaksi vessaa, kaksi telkkaria ja vielä poreammekin! Kyllä meitä nyt hemmotellaan tänä viikonloppuna.

Viemme pussit ja kassit pikaisesti sinne helvetin hienoon sviittimme, ja sen jälkeen onkin jo lähdettävä syömään. Olen varannut meille ikkunapaikat Oscar á la cartesta. Porukka katsoo minua nenävarttaan pitkin. He ovat itse pukeutuneet viimeisen päälle, ja minulla on päälläni EMP:ltä ostettu hevimekko ja saapikkaat täynnä niittejä. Tekee mieli sanoa, että minulla on enemmän kermaa perseessäni kuin teillä kaikilla yhteensä, vaikka en ehkä näytäkään siltä. Minä näytän siltä, miltä minä haluan näyttää.

Teinityttären eräs kaveri on mukana reissussa. Tytöt valitsevat reilusti lastenlistalta ruuat, koska aikuisten lista on liian hieno ja monimutkainen. Minä ja mieheni tilaamme kumpikin kasvismenut kera viinipaketin. Jösses saakeli, miten hyvää ruoka on! Ja miten hyvin viinit sopivat yhteen ruuan kanssa. Tästä hyvästä kannattaa maksaa se melkein 200 euroa. Tosin, hinta olisi ollut halvempi, jos olisin jättänyt ostamatta ravintolasta löytyneet Samppanja-kirjan, mutta minähän nyt en ikinä kävele kirjan ohitse.

Ruuan jälkeen kierros tax freessä ja sen jälkeen suoraan baariin. Yökerhossa on meneillään kunnon jamit. Ostamme tytöille ihan sikapäheät juomat ja menemme pöytään kuuntelemaan afrikkalaisia jazz-sointuja. Ja ennen kuin kukaan on tekemässä lastensuojeluilmoitusta, niin baarista saa ihan alkoholittomiakin juotavia! Tytöt saivat sellaiset. Eikä Viking Gracen henkilökunta alaikäisille alkoholia edes myisi.

Tytöt eivät jaksaneet riekkua kovinkaan pitkään, ja menivät nukkumaan. Itse jäin vielä hetkeksi mieheni kanssa istumaan ja höpöttämään niitä näitä. Taisi muutama äijä yrittää jopa iskeä minua tupakkakopissa, ja tajusin, että olen täysin unohtanut, miten flirttaillaan. Tätä se avioliitto sitten teettää!

Aamulla on tarjolla erikoisaamiainen. Sen olisi kyllä saanut ihan hyttiinkin tuotuna, mutta koska meidän teini on nirsoperse ja minun mieheni maitovammainen, niin katsoimme parhaaksi mennä ihan paikan päälle syömään. Tytöt painelevat kieli pitkällä ensimmäisenä jälkiruokapöydän kimppuun, ja mättävät lautaset täyteen kakkua. Hakevat he sitten näön vuoksi muutaman nakin ja lihapullan, että voisivat sanoa syöneensä edes jotain suolaista aamupalaksi. Itse santsaan ja santsaan vielä toisenkin kerran. Sen jälkeen saakin sitten kieriä pari kerrosta alas.

Vatsa pulleana onkin mukava mennä poreammeeseen piereskelemään. Saapahan lisää poreita omasta takaa. Ah, miten rentouttavaa! Paitsi että se amme pitää ihan helvetinmoista meteliä. On se silti ihan kivaa päästä poreammeeseen omassa hytissä.

Sitten taas tax free-reissu ja sen jälkeen uudestaan baariin. Tarjolla on tällä kertaa erittäin outoa ja kummallista jazzia. Sellaista, mistä kukaan ei varsinaisesti tykännyt. En edes minä, vaikka omasta mielestäni olenkin suhteellisen avoin kaikelle. 

Ja baarimikkokin on niin saatanan hidas. Voi hyvä helvetti sentään! Hänellä kestää vartti tehdä neljä mehujuomaa. En ole ikinä nähnyt noin hidasta baarimikkoa missään. Ihan kivoja ne juomat ovat ja maistuvat hyvälle, mutta tsiisus, että niitä sai odottaa.

Päätän käydä laivan viinikaupassa. Se on jo paikkana sellainen, että kerma perseessäni alkaa vatkautua vaahdoksi. Niin jumalaton määrä kaikkia ihania viinejä...! Ja vain rajallinen määrä, minkä saa tuoda maihin. Ostan reilusti kuusi pulloa, koska voin. Siitä saakin sitten käydä neuvottelua, kuka nämä kantaa laivasta ulos, koska minun selkäkivuillani ei kanneta yhtään mitään. Mutta onneksi on tuo mies.

Sitten taas laivan kiertelyä, vähän lisää tax freetä ja sitten hyttiin ihailemaan sitä, miten hieno se hytti on. Tutkin ostoksiani, ja tajuan tuhlanneeni koko tilini viiniin ja suklaaseen. No, eipähän pääse viini ihan heti loppumaan talosta, eikä suklaakaan, joten vitutuspäiviä ei ole tiedossa vähään aikaan, kun on näin paljon vitutuslääkettä.

Vähän ennen satamaan tuloa päätämme käydä vielä syömässä. Frank's on hyvä vaihtoehto sellaiselle porukalle, missä jokainen haluaa jotain erilaista. Yksi haluaa pizzaa, toinen hampparia, kolmas ranskalaisia ja neljän itämaista. Koska sieltä saa kaikkea, niin sinne siis! Vatsat ovat aamiaisesta edelleenkin piukeina, mutta urheasti mätämme ruuat naamariin ja sen jälkeen pyörimme ähisten hyttiin pakkaamaan tavaroita. Eipä ainakaan nälkä jää, se on saletti!

Hyvä, että pääsemme täysine vatsoinemme ulos laivasta ja taksiin. Kotona odottaa iloinen koira, jolla on ollut kova ikävä. Mummi on ehtinyt jo tuoda pikkuisen herra Villahousumme kotiin. Kauno oli mummilla hemmotteluhoidossa meidän pienen reissumme ajan. Tästä on hyvä lähteä kohti uutta työviikkoa! Tuhannen väsyneenä ja täynnä laivasafkaa. Ehkä minä jaksan. Eihän tässä enää pitkää aikaa ole siihen, kun alkaa syysloma, ja minä pääsen taas laivalle.

Syksy täynnä kulttuuria ja koulutuksia

Katselin tuossa tulevan syksyn kalenteriani. Oli pakko todeta, että eipä ainakaan tule tylsää! Sen verran on ohjelmaa tiedossa sekä kulttuurin että koulutuksen saralta, että hyvä, jos töitä ehtii tehdä välissä.

Minä - en mitenkään erikoisen taitava taidemaalari - ilmoittauduin Aboa Vetuksen Satumaisia eläimiä-maalauskurssille! Tämä oli suhteellisen rohkea veto minulta, joka ostin elämäni ensimmäiset vesivärit tämän vuoden kesäkuussa. Otan kuitenkin asenteen, että kerran sitä tässä vain eletään, ja jokainen asia on ainakin kerran koettava. Myös Aboa Vetuksen maalauskurssi. Sitä paitsi, saatan ehkä oppiakin jotain sillä maalauskurssilla!

Logomossa on tiedossa syksyllä kaikkea kivaa. Hardcore Superstar tulee esiintymään tänne rakkaaseen kotikaupunkiimme, ja totta kai, minun pitää olla mukana keikalla. Ilmoitin miehelleni, että tänne sitten mennään ja hän saa tulla mukaan, koska kyseessä ei ole mitenkään erityisen paha örinäbändi. Keikasta tulee taatusti hauska!

Samassa paikassa esiintyy myöhemmin tänä vuonna, ja vielä minun nimipäivänäni, minun kaikkien aikojen lempparibändini, Children of Bodom! Saan siis erityisen ihanan nimpparilahjan. Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi käynyt COB:n keikalla.

Ja koska rakas mieheni ei ole ikinä käynyt baletissa, täytyy tämäkin aukko sivistyksessä paikata. Eli marraskuussa on tiedossa Joutsenlampea koko meidän porukalle (koiraa lukuun ottamatta). Minä olen nähnyt kyseisen baletin monen monta kertaa, mutta se saa silti joka kerta kyynelet silmiin ja ihon kananlihalle. Minun lempibalettini.

Turun filharmonisen orkesterin kausikortti tuli - ties kuinka monetta kertaa - lunastettua, joten pääsen kuuntelemaan syksyn aikana seitsemän mielenkiintoista klassista konserttia. Tai ainakin toivon niiden olevan mielenkiintoisia. Näiden klassisten konserttien lisäksi ostin koko meidän perheellemme liput The Horror-teemakonserttiin, mikä on TFO:n esittämä. Koira joutuu taaskin jäämään kotiin, mutta ehkä hän kestää tämän.

Flame Jazz-risteily järjestetään taas kerran, ja minä ilmoitin - taas kerran - koko porukan mukaan. Varasin meille jopa vähän paremman hytin, jospa teini ei vaikka tällä kertaa murjottaisi naama norsunvitulla koko reissua. Viking Grace siis odottaa.

Ensi vuoden alussa on luvassa toinenkin musiikkipainotteinen risteily samalla paatilla, kun lähdemme mieheni kanssa heviristeilylle, Nordic Metal Cruiselle! Mutta se on siis ensi vuoden puolella. 

Ja marraskuussa on tietenkin tiedossa vuosittainen Oravat laineilla-risteily, jolloin ADHD-aikuiset ympäri Suomen kokoontuvat keinuttamaan paattia ja pitämään hauskaa.

Eikä tässä tietenkään vielä kaikki! Eihän elämä olisi mitään ilman koulutuksia. Sain kutsun valokuvaterapiakoulutuksen haastatteluun, joten katsotaan, alkaako sellainenkin koulutus tässä vielä myöhemmin tänä vuonna.

Mielenterveyden ensiapu-koulutukset saavat jatkoa, sillä ilmoittauduin mielenterveyden ensiavun kakkoskurssille sekä sen lisäksi myös ohjaajakoulutukseen! Marraskuun jälkeen pystyn antamaan koulutusta sekä MTEA1- että 2-kursseista. Lisäksi ilmoittauduin nuoren mielen ensiapukoulutukseen. Tarkoituksenani olisi käydä myös tämän ohjaajakoulutus, mutta niistä ei ole vielä ilmoittautumiset avattu, joten en tiedä, saanko sitä koulutusta tämän vuoden puolella.

Turun yliopisto aloittaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa sellaisen sivuaineen kuin sote-akatemia. Tarkoituksena on tutustua tähän uuteen järjestelmään, jos ja kun se nyt joskus saadaan toteutettua. Ei kuulosta ihan hirveän mielenkiintoiselta, mutta on varmasti sitäkin hyödyllisempi. Eli sotea on tulossa tänä syksynä ja myöskin ensi keväänä!

Taisin myös - ainakin muistaakseni - ilmoittautua ADHD-liiton strategiakoulutukseen, mikä tarkoittaisi käytännössä sitä, että pääsisin ohjaamaan strategia-juttuja ADHD-perheille. Mitä se käytännössä tarkoittaa? En minä vain tiedä! Mutta kuulosti niin kivalta, että oli pakko mennä ilmoittautumaan. 

Olen minä ehkä jonnekin muuallekin ilmoittautunut. En vain kuolemaksenikaan muista enää, mihin kaikkeen olen saanut itseni sotkettua tämän syksyn aikana. Eipähän ainakaan tule tylsää!

Flame Jazz - Jazzia meren päällä

Väkeä on tungokseen asti Viking Linen terminaalissa. Kymmenes Flame Jazz-risteily alkaa näillä näppäimillä, ja ihmiset odottavat laivaan pääsyä. Oma teinini jäkättää koko ajan korvani juuressa, ja kaikki on huonosti. Vähän matkan päässä on suurperhe ties kuinka monen alle kouluikäisen huutavan, kirkuvan ja juoksevan hellanteltun kanssa. Hermoni ovat menneet jo aika päiviä sitten. Seuraavalla kerralla lähden senioriristeilylle, ettei tarvitse kuunnella yhdenkään kakaran kitinää, ja jätän teinin kotiin, ettei tarvitse kuunnella sitä, miten kaikki on huonosti. Laivan ovet aukeavat. Ehkäpä fiilis paranee, kun pääsen laivaan.

Stressiviiniä

Meille on varattu illallinen heti lähdön jälkeen. Ravintola on täynnä ihmisiä, ja meteli on hirveä. Tarvitsen pari lasia viiniä, että pystyn ylipäätänsä olemaan. Kuuloyliherkän ihmisen stressitaso hipoo taivaita tällaisessa ympäristössä, mutta olo alkaa helpottaa sen parin viinilasin jälkeen. Saamme tilattua ruuatkin, vaikka palvelussa onkin ruuhkaa. Ja kala on erinomaista! Samoin jälkiruuaksi tarjottu suklaa-mustikka-juttu.

Katson esiintyjälistaa, ja ehdotan, että menemme hiljaiseen ja rauhalliseen kahvilaan, missä on eräs esiintyjistä. Musiikki on melkeinpä nukuttavaa, ihmisiä ei juuri ole ja alan rentoutua. Kunnes teinini aloittaa narinansa uudestaan. Kaikki on taas huonosti. Jossain vaiheessa hermo menee niin totaalisesti, että lähetän hänet hyttiin.

Romanttista harakanvirttä

Siirrymme sulhaseni kanssa laivan yökerhoon. Edellinen esiintyjä on juuri lopettanut ja nyt siellä on vuorossa DJ.n soittolista. Kamalaa ysäripoppia. Meillä on drinkit, mitkä päätämme tuhota pois, ja lähteä sitten sen jälkeen nukkumaan. Huomenna on päivä uus.

Tulee hidas… Richard Marxin Right here waiting. Nolottaa myöntää, mutta osaan sen sanat ulkoa, ja alan laulaa. En osaa laulaa, en sitten yhtään, mutta onneksi kukaan ei kuule sitä hälyisessä yökerhossa. Paitsi tietenkin sulhaseni, joka istuu vieressäni. Hänestä se on romanttista, että laulan. Minusta sulhaseni on kummallinen mies, jos minun harakan äänellä laulettu versioni tuosta biisistä on romanttinen.

Jästipää tält pualt jokke

En saa nukutuksi laivan kovalla sängyssä. Herään jo yhdeksältä, enkä saa enää unta. Sulhaseni kuorsaa vielä, joten päätämme antaa hänelle rauhan. Lähden teinin kanssa shoppailemaan. Samppanjaa pitää tietenkin ostaa, samoin suklaata. Yritän etsiä Kaunolle jotain tuliaislelua, mutten löydä mitään lemmikeille. Ehkä en katsonut tarpeeksi hyvin, mutta neuvoa en kysy. Olen jästipäinen ja vielä turkulainen.

Samaisessa kahvilassa alkaa eräs keikka, mitä haluan mennä katsomaan. Teini narisee taas ja kiukuttelee. Pakotan hänet katsomaan keikan kanssani. Keikan jälkeen viemme tavarat hyttiin. Sulhaseni on jo herännyt. Teini jatkaa narinaansa, ja sanon, että saa luvan jäädä hyttiin vaikka koko loppuristeilyksi, mutta me lähdemme katsomaan erästä keikkaa nyt. Teini ei tule mukaan. Hyvä niin: Ei tarvitse kuunnella narinaa.

Muurahaisaivojen vapaapäivä

Vilkaisen Facebookia. Yksityisviestiloota huutaa hoosiannaa. En näemmä saisi olla yhtäkään vuorokautta missään. Yhdistysasioita on useampi hoidettavana. Laivalta käsin en hoida mitään. Samoin minulta kysytään neuvoa ties mihin. En myöskään ala laivalta käsin neuvomaan ketään. Saavat luvan odottaa. Minulla on nyt vapaapäivä.

Sulhaseni kysyy, onko minulla hauskaa. Vastaan, että on. Olisi hauskempaa, elleivät aivot kävisi koko ajan ylikierroksella. Olen kyllä ottanut Concertan aamulla, mutta tähän aikaan päivästä se ei tunnu enää vaikuttavan ihan täydellä teholla. Ja olisi hieman nälkäkin. ADHD:n kauneus ja kirous on siinä, että meillä oravilla on minuutissa enemmän ajatuksia kuin mitä nenteillä on kokonaisen vuorokauden aikana. Joskus vain toivoisin, että voisin sammuttaa aivoni edes hetkeksi, ettei siellä koko ajan kävisi niin jumalaton kuhina. Päässäni on pieni muurahaispesä, missä ei koskaan nukuta.

Whatsapp-risteily

Vaikka ADHD:lle emme voikaan antaa kyytiä, nälälle voimme, ja menemme syömään. Minä otan pizzan, sulhaseni tonnikalasalaatin. Ruoka on hyvää, ja se täyttää. Kotona ei sitten tarvitsekaan syödä.

Virtani vain alkaa loppua, sillä vain muutaman tunnin heikkojen yöunien jälkeen olen todella väsynyt. Päätämme mennä katsomaan, onko kiukutteleva teini vielä hytissä. On hän. Hänellä on ollut omaa kivaa kännykkänsä kanssa koko tämän ajan. Tulimme siis laivalle olemaan Whatsappissa.

Menen pitkäkseni ja yritän ottaa torkut. Muurahaispesä päässäni alkaa taas kuhista, enkä saa rentouduttua. Yritän kuitenkin. Joskus sekin auttaa, että vain on hetken paikoillaan. Tällä kertaa se ei auta, mutta eihän sitä yrittänyttä kuitenkaan laiteta.

Harvinaista herkkua

Laiva saapuu satamaan. Kamat kasaan, hanuri ulos paatista, taksiin ja kotiin. Saan jopa purettua matkalaukkuni heti! Harvinaista. Tämä tapahtuu niin harvoin, että tästä on pakko kertoa eräässä ADHD-vertaistukiryhmässä Facebookissa. Olen melkein ylpeä itsestäni.

Vielä, kun jaksaisi suunnitella huomisen päivän tunnit, niin sen jälkeen voisikin painua suoraan pehkuihin. Reissu oli hauska, esiintyjät olivat loistavia ja ruoka oli hyvää. Väsymys vain on sen verran kova, että silmät eivät enää pysy auki, edes väkisin.

Nollausta

Miksi ihmeessä kerron jostain risteilystä oppimispäiväkirjablogissa, kun se ei selkeästikään liity mitenkään opiskeluuni? Ei liitykään, mutta oma hyvinvointi liittyy! Olen opintojeni aika ymmärtänyt sen, miten valmentajan hyvinvointi vaikuttaa myös asiakkaaseen. Hyvä valmentaja pitää myös itsestään huolta, ja varmistaa, että saa riittävästi vapaa-aikaa työstä. Aivot pitää saada nollata, jos nämä muurahaispesäaivot nyt joskus mukamas nollaantuisivat.

Olen myös ymmärtänyt sen, miten suuri merkitys hyvinvoinnille on sillä, että on edes hetken “tavoittamattomissa”. Nykyajan kulttuuri vaatii sen, että ihminen on jatkuvasti tavoitettavissa ja vastaa heti viesteihin, mitä lähetetään. Eihän se mitään lomaa ole, jos on koko ajan tavoitettavissa! Puhelin on osattava sulkea, samoin Facebook ja sähköposti. Eikä niitä tarvitse edes avata. Jokaisella on oikeus lomaan ja siihen, ettei ole juuri nyt tavoitettavissa. Miten helposti tämä unohtuukaan nykyään!