Facesta bongattua

Facebook on täynnä kaikenlaista. On hyviä ystäviä, on typeriä ihmisiä, on vertaistukea, on tappelua ja riitaa mitä typerimmistä asioista, on uskomattoman hyviä ideoita, on naurettavan huonoja vitsejä. Facebook on kaikkea!

Tänään, surffatessani pitkin Facen ihmeellistä maailmaa, törmäsin tällaiseen hienoon ideaan:

Pidin viime syksynä kiitollisuusvihkoa, mihin kirjoitin joka ilta niistä asioista, mistä olin kyseisen päivän aikana ollut kiitollinen. Tämä kiitollisuuspurkki toimii muuten samalla idealla, mutta purkkiin pudotetaan lappu asiasta, mistä ollaan kiitollisia, viikoittain.

Voisin kuvitella kiitollisuuspurkin olevan siinä mielessä vihkoa helpompi, ettei jokaisesta paskasta ja pieleen menneestä päivästä tarvitse väkisin keksiä jotain hyvää. Harvoin koko viikko kuitenkaan menee niin täysin päin persettä, ettei yhdessäkään päivässä olisi mitään sellaista, mistä voisi olla kiitollinen.

Toisaalta taas, vihon tarkoitus on muistuttaa huonoina päivinä siitä, että elämässä on paljon hyvää. Vihkoa on helpompi, ja huomattavasti siistimpi, lukea kuin purkkia, missä on 30 paperiliuskaa.

Tässä vaiheessa on tietenkin hyvä muistaa se, että missä yksi sopii yhdelle, se sama ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan! Toinen tykkää vihosta, toiselle purkki on parempi vaihtoehto. Ehkä otan myös tämän purkin valmennusrepertoaariini, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kuka haluaisi alkaa tehdä nimenomaan kiitollisuuspurkkia.

Kuukausi kiitollisuutta

Eilen Projekti Kiitollisuusvihkoni täytti kuukauden päivät. Olen kuukauden ajan, joka ilta, kirjoittanut vihkoon, mistä juuri sinä päivänä olen kiitollinen. Jonain päivinä sitä kiitollisuutta on ollut erittäin vaikea löytää, ja hampaat irvessä on yrittänyt keksiä vihkoon edes jotain. Toisina päivinä taas tekstiä tulisi kuin Ruuneperiltä. Jokaiselta päivältä, niiltä kaikkein vaikeimmiltakin, on kuitenkin aina löytynyt jotain sellaista, mistä olla kiitollinen. Ellei muuta, niin vaikkapa hyvä kuppi teetä illalla, sen jälkeen, kun talossa on hiljaista.

Kun selaan vihkoa, huomaan, että ylivoimaisesti suurin osa niistä asioista, mistä olen kiitollinen, on pieniä arjen asioita: Hyvästä ruuasta, pistaasipähkinöistä, lasillisesta viiniä, helposta työpäivästä… Olen myös kirjoittanut ylös paljon sellaisia asioita, mitä olen saanut aikaiseksi (ja addille se aikaiseksi saaminen on iso juttu): Tenttiin lukeminen, esseen kirjoittaminen, siivoaminen, yrittäminen ylipäätänsäkin.

Jokaisessa päivässä ON jotain hyvää. Yhtenäkään päivänä ei tarvitse mennä nukkumaan ajatellen, että olipa paska päivä. Jos oikein miettii, siitä paskastakin päivästä löytyy varmasti joku asia, mistä olla kiitollinen. Ei sitä ole ehkä helppoa löytää, mutta sitä yrittänyttä ei edelleenkään laiteta (mihin ei laiteta?). Ja kun näin kuukauden jälkeen vihkoa selailee, huomaa, että elämässä on loppujen lopuksi aika paljon asioita, mistä olla kiitollinen.

Kenelle tämä kiitollisuusvihko sopisi? Varmasti kaikille suomalaisille. Meitä vaivaa ikuinen tapa ajatella asiat negaation kautta. Missään ei edes saisi olla mitään hyvää, ja jos siinä on, se hyvä on “ihankivaa”. Omaa onneaan ja onnellisuuttaan ei saisi tuoda esiin. Kellä onni on, sen kätkeköön. Jos haluaa noudattaa tätä supisuomalaista ajattelumallia, kiitollisuusvihko on siitä hyvä asia, että sen tosiaan voi kätkeä sinne yöpöydän laatikkoon, eikä sitä tarvitse näyttää kenellekään. Sen voi pitää salassa, ihan vain itsellään.

Omassa vihossani on vielä sivuja jäljellä. Koska vihko tuo elämän hyvät asiat konkreettisella tavalla silmien eteen, ajattelin jatkaa sen pitämistä, kunnes sivut loppuvat. Ehkä huomaan puolen vuoden päästä, että elämässäni on enemmän hyvää kuin uskoinkaan.

Kiitollisuusvihko - Avaa silmät hyville asioille?

Valmennusopintoihin kuuluu - luonnollisestikin - ratkaisukeskeisten harjoitteiden tekeminen asiakkaiden kanssa. Sitä varten olemme istuneet kuuden tunnin mittaisen luennon ratkaisukeskeisyydestä ja ratkaisukeskeisistä menetelmistä, jotta pystymme tekemään näitä harjoitteita.

Löydän luentodioista mielenkiintoisen harjoituksen: Kiitollisuusvihon. Vihon tarkoituksena on kirjoittaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa ylös ne asiat, mistä on juuri sinä päivänä ollut kiitollinen. Vaikka päivä olisikin ollut huono, siinä on varmasti ollut jotain hyvääkin; tarkoitus on tuoda nämä hyvät asiat näkyville. Kun vihkoon tulee enemmän sivuja, sitä voi lukea ennen nukkumaanmenoa ja huonoina hetkinä, jotta hyvät asiat muistuisivat mieleen. Ja ennen kuin menee nukkumaan, on hyvä ajatella positiivisia asioita ja rauhoittua.

Mieleeni tulee sata ihmistä, kenelle voisin suositella kiitollisuusvihon käyttöönottoa. Päätän kuitenkin aloittaa itselleni kaikkein läheisimmästä ihmisestä, eli itsestäni. Haluan testata tämän vihon ja nähdä, auttaako se todella. Pystynkö tämän vihon avulla näkemään helpommin elämässäni olevat hyvät asiat?

Kaivan kovakantisen vihon ja tarroja. Koristelen vihon söpöillä siilitarroilla, jotta siitä tulisi värikkäämpi ja ilmeikkäämpi. Vaikka sisältö onkin visuaalisuutta tärkempää, olen kuitenkin sen verran visuaalinen ihminen, että haluan asioiden myös näyttävän hyvältä. Kirjoitan vihon ensimmäiselle sivulle päivämäärän ja ranskalaisilla viivoilla ne asiat, mistä olen juuri tänään kiitollinen. Viivoja ei tule montaa, mutta ei tarvitsekaan tulla. Riittää, että on kiitollinen pienistä asioista, kuten vaikkapa siitä, että tekemästäni munakkaasta tuli erityisen maittavaa.

Vihko saa paikan yöpöydältäni. Yritän muistaa kirjoittaa siihen joka ilta. Ja yritän myös muistaa jossain vaiheessa raportoida, toimiiko vihko.