Kuukausi kiitollisuutta

Eilen Projekti Kiitollisuusvihkoni täytti kuukauden päivät. Olen kuukauden ajan, joka ilta, kirjoittanut vihkoon, mistä juuri sinä päivänä olen kiitollinen. Jonain päivinä sitä kiitollisuutta on ollut erittäin vaikea löytää, ja hampaat irvessä on yrittänyt keksiä vihkoon edes jotain. Toisina päivinä taas tekstiä tulisi kuin Ruuneperiltä. Jokaiselta päivältä, niiltä kaikkein vaikeimmiltakin, on kuitenkin aina löytynyt jotain sellaista, mistä olla kiitollinen. Ellei muuta, niin vaikkapa hyvä kuppi teetä illalla, sen jälkeen, kun talossa on hiljaista.

Kun selaan vihkoa, huomaan, että ylivoimaisesti suurin osa niistä asioista, mistä olen kiitollinen, on pieniä arjen asioita: Hyvästä ruuasta, pistaasipähkinöistä, lasillisesta viiniä, helposta työpäivästä… Olen myös kirjoittanut ylös paljon sellaisia asioita, mitä olen saanut aikaiseksi (ja addille se aikaiseksi saaminen on iso juttu): Tenttiin lukeminen, esseen kirjoittaminen, siivoaminen, yrittäminen ylipäätänsäkin.

Jokaisessa päivässä ON jotain hyvää. Yhtenäkään päivänä ei tarvitse mennä nukkumaan ajatellen, että olipa paska päivä. Jos oikein miettii, siitä paskastakin päivästä löytyy varmasti joku asia, mistä olla kiitollinen. Ei sitä ole ehkä helppoa löytää, mutta sitä yrittänyttä ei edelleenkään laiteta (mihin ei laiteta?). Ja kun näin kuukauden jälkeen vihkoa selailee, huomaa, että elämässä on loppujen lopuksi aika paljon asioita, mistä olla kiitollinen.

Kenelle tämä kiitollisuusvihko sopisi? Varmasti kaikille suomalaisille. Meitä vaivaa ikuinen tapa ajatella asiat negaation kautta. Missään ei edes saisi olla mitään hyvää, ja jos siinä on, se hyvä on “ihankivaa”. Omaa onneaan ja onnellisuuttaan ei saisi tuoda esiin. Kellä onni on, sen kätkeköön. Jos haluaa noudattaa tätä supisuomalaista ajattelumallia, kiitollisuusvihko on siitä hyvä asia, että sen tosiaan voi kätkeä sinne yöpöydän laatikkoon, eikä sitä tarvitse näyttää kenellekään. Sen voi pitää salassa, ihan vain itsellään.

Omassa vihossani on vielä sivuja jäljellä. Koska vihko tuo elämän hyvät asiat konkreettisella tavalla silmien eteen, ajattelin jatkaa sen pitämistä, kunnes sivut loppuvat. Ehkä huomaan puolen vuoden päästä, että elämässäni on enemmän hyvää kuin uskoinkaan.