Valmennusopintoihin kuuluu - luonnollisestikin - ratkaisukeskeisten harjoitteiden tekeminen asiakkaiden kanssa. Sitä varten olemme istuneet kuuden tunnin mittaisen luennon ratkaisukeskeisyydestä ja ratkaisukeskeisistä menetelmistä, jotta pystymme tekemään näitä harjoitteita.
Löydän luentodioista mielenkiintoisen harjoituksen: Kiitollisuusvihon. Vihon tarkoituksena on kirjoittaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa ylös ne asiat, mistä on juuri sinä päivänä ollut kiitollinen. Vaikka päivä olisikin ollut huono, siinä on varmasti ollut jotain hyvääkin; tarkoitus on tuoda nämä hyvät asiat näkyville. Kun vihkoon tulee enemmän sivuja, sitä voi lukea ennen nukkumaanmenoa ja huonoina hetkinä, jotta hyvät asiat muistuisivat mieleen. Ja ennen kuin menee nukkumaan, on hyvä ajatella positiivisia asioita ja rauhoittua.
Mieleeni tulee sata ihmistä, kenelle voisin suositella kiitollisuusvihon käyttöönottoa. Päätän kuitenkin aloittaa itselleni kaikkein läheisimmästä ihmisestä, eli itsestäni. Haluan testata tämän vihon ja nähdä, auttaako se todella. Pystynkö tämän vihon avulla näkemään helpommin elämässäni olevat hyvät asiat?
Kaivan kovakantisen vihon ja tarroja. Koristelen vihon söpöillä siilitarroilla, jotta siitä tulisi värikkäämpi ja ilmeikkäämpi. Vaikka sisältö onkin visuaalisuutta tärkempää, olen kuitenkin sen verran visuaalinen ihminen, että haluan asioiden myös näyttävän hyvältä. Kirjoitan vihon ensimmäiselle sivulle päivämäärän ja ranskalaisilla viivoilla ne asiat, mistä olen juuri tänään kiitollinen. Viivoja ei tule montaa, mutta ei tarvitsekaan tulla. Riittää, että on kiitollinen pienistä asioista, kuten vaikkapa siitä, että tekemästäni munakkaasta tuli erityisen maittavaa.
Vihko saa paikan yöpöydältäni. Yritän muistaa kirjoittaa siihen joka ilta. Ja yritän myös muistaa jossain vaiheessa raportoida, toimiiko vihko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti