Näytetään tekstit, joissa on tunniste tentti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tentti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

48 valmista, 32 keskeneräistä - Sataseen tähdätään


Huhtikuun loppupuolella löysin Courseran. Sen jälkeen en ole paljon muuta tehnytkään kuin opiskellut sieltä löytyviä eri yliopistojen kursseja ympäri maailman. En ole antanut gradulleni läheskään niin paljon huomiota kuin mitä se olisi ansainnut, sukupuolentutkimuksen opinnot ovat jääneet siihen, että olen saanut aikaiseksi yhden kokonaisen esseen ja hakenut kaikkien muiden kurssien esseekirjat kirjastosta. Niitä muita esseitä en ole kuitenkaan edes aloittanut. Sinänsä typerää, että niistä sukupuolentutkimuksen esseistä minä saisin opintopisteitä, mitä en kyllä tarvitsisi, jos ajattelee ihan vain pelkästään sitä määrää, minkä Koulutusrahasto vaatii, että suoritan. Olen saanut suoritettua sen määrän jo syyslukukauden aikana. Mutta koska minulla ei ole tapana jättää mitään puolitiehen, niin haluan jossain kohdassa suorittaa ne sukupuolentutkimuksen opinnot loppuun. Onneksi niiden kanssa nyt ei ole mikään kiire.


Courseran kanssa olenkin sitten ollut sitäkin ahkerampi. Olen tahkonut niin jumalatonta tahtia kursseja toisensa jälkeen, että minulla ei kohta ole enää mitään opiskeltavaa, ellei Courseraan ala tulla uusia kursseja pikkuhiljaa! Olen kuluneen kuukauden aikana suorittanut Courserassa kokonaan loppuun 48 kurssia, ja sen lisäksi yhden kurssin edX:ssä. En ole mikään erityinen edX-fani, sillä koen sivuston epämukavana käyttää ja sen lisäksi edX:n tentit ja suoritustavat ovat täysin hanurista. Tällä hetkellä minulla on kesken Courserassa 32 kurssia, mistä osa on jo muuten suoritettu, mutta vertaisarviointi puuttuu, sillä muut eivät ole vielä palauttaneet tehtäviään, eikä minulla ole ketään, ketä arvioida! Joten en pääse kurssia vielä läpi, sillä kurssin suorittaminen vaatii sen, että arvioin muita opiskelijoita tietyn määrän. Mikäli haluat lukea ensimmäisen Coursera-tekstin, se löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/04/coursera-mania-kaksi-tusinaa-kursseja.html. Toinen Courseraan liittyvä teksti löytyy täältä: https://valmentajaksi.blogspot.fi/2018/05/18-valmista-16-puolivalmista-ja-13.html.


Olenkin päättänyt, että käyn nyt läpi nämä kurssit, mitkä minulla on kesken. En ikinä jätä mitään kesken, eikä minun omatuntoni jätä minua rauhaan, jos jätän nämä kurssit tekemättä. Ei näillä mikään kiire ole eikä hätä, sillä suurimmalla osalla kursseista on olemassa seuraava kurssi, ja saan vaihdettua kurssin aikatauluja myöhäisemäksi yhdellä klikkauksella, ja myös kaikki se, mitä olen tähän asti tehnyt kurssilla, siirtyy seuraavaan kurssiin, joten mitään ei tarvitse aloittaa alusta.


Viime kerran jälkeen olen saanut kokonaan valmiiksi seuraavat kurssit:



Viiden kurssin kokonaisuuksista, mihin olen ilmoittautunut, olen saanut kokonaan valmiiksi positiivisen psykologian kokonaisuuden. Valokuvauksen kokonaisuudesta minulta puuttuu yksi kurssi (koska tehtäväalueet avautuvat vasta maanantaina) ja SEL (lyhennys sanoista social and emotional learning) - kokonaisuudesta puuttuu yksi kurssi, koska se perkeleen vertaisarviointi, eikä minulla ole ketään arvioitavaa! Olen taas ainoa, joka on palauttanut kaikki tehtävät.

Advanced Neurobiology-kurssit olivat todella pettymyksiä. Asia olisi ollut ihan hirvittävän mielenkiintoista, mutta luennoitsijat puhuivat aivan hirveän huonoa englantia, ja yksi heistä puhui suurimman osan luennoista kiinaa. Harmi, että tuo kiinan kielen taitoni on sen verran ruosteessa, etten ihan pystynyt seuraamaan yliopistotason luentoa neurobiologiasta...


Kurssi etelävaltioiden kulttuurista oli poikkeava ja mielenkiintoinen! Voisinpa suositella sitä sellaisille, joita kiinnostaa vähän erilainen kulttuurintutkimus. Ja varoitan samalla, että kurssin vetäjä puhuu ärsyttävän hitaasti, yrittäen peitellä todella voimakasta etelän aksenttia. Minua ainakin se jumalattoman hidas puhetapa häiritsi, mutta toisaalta, minulla nyt onkin se ADHD, ja minun elämässäni kaiken pitää tapahtua nopeasti.

Myös valokuvauskurssit ovat olleet todella hyviä! Suosittelen todella lämpimästi sellaisille, jotka haluavat oppia lisää kameransa toiminnoista. Kaiken lisäksi, luennoitsijat ovat hauskoja ja heittävät huonoa läppää!


Se tasan yksi ja ainoa edX:n kurssi, minkä olen viitsinyt suorittaa, on tämä:


Kurssin sisällössä ei ollut tasan mitään vikaa, ja suosittelen kurssia sisällön puolesta ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita koiransa käytöksestä ja käytöksen muokkaamisesta. Kurssi oli oikeasti sisällöltään vähintään tasoa hyvä, ellei jopa erinomainen! Minua vain ahdisti ajastettu tentti, minkä sain tehtyä parissa minuutissa, mutta minua ahdistaa ajastettu toiminta siitä huolimatta. Lisäksi minua ahdisti se, että virheisiin ei ollut varaa. Sain silti 100 % pisteistä, mutta joka tapauksessa minua ahdistaa se, ellei uusinnan mahdollisuutta ole.


Seuraavista kursseista olen saanut kuunneltua kaikki luennot, mutta joko vertaisarvioinnin tehtäväalueet eivät ole vielä auenneet tai sitten muut eivät ole palauttaneet tehtäviään enkä ole päässyt tekemään vertaisarvioita, ja kurssit ovat siitä syystä kesken:



Digitaalisen tarinankerronan kurssi oli todella hauska, ja suosittelen sitä kaikille opettajille! Samoin pidin todella paljon runotyöpajasta. Vetäjä oli vähintäänkin erikoinen mies, aivan totaalisen hullu, mutta se teki kurssin katsomisen hauskaksi. Samoin pidin kurssista, missä harjoiteltiin nuorille lukijoille kirjoittamista.

Nämä kurssit ovat vielä kesken:



Johdatus klassiseen musiikkiin on pitkä kuin nälkävuosi. Siinä on 73 tenttiä, siis SEITSEMÄNKYMMENTÄ KOLME! Ja luentoja sitäkin enemmän, osa luennoista on jopa yli puolituntisia, eli todella pitkiä. Mutta luennoitsija on aivan äärimmäisen hauska, ja olen pari kertaa nauranut hänen jutuilleen kyyneleet silmissä, aivan hysteerisenä. Kurssi sopii mielestäni kaikille vähänkään aiheesta kiinnostuneille. Minusta kurssin opiskelu on ollut jopa rentouttavaa vaihtelua.

Toinen kurssi, mitä suosittelen niille, jotka pitävät siitä ei-niin-tavallisesta - ainakaan suomalaisesta näkökulmasta tavallisesta - kulttuurintutkimuksesta, on Kunqu-ooppera. Siinä esitellään kiinalaista oopperamuotoa, ja kurssi on todella mielenkiintoinen. Se käydään kiinaksi, joten englantilainen käännös kannattaa laittaa päälle, jos haluaa ymmärtää jotain! Tenttikysymykset ovat - onneksi - englanniksi.


Understanding the Brain on aihealueeltaan mielenkiintoinen, mutta syy, miksen ole saanut kurssia vielä valmiiksi, on se, että asia on jotenkin esitetty hirvittävän kuivalla tavalla. Tai siis minun mielestäni kuivalla tavalla. Luennot ovat lyhyitä, mutta koska niitä on paljon, yksi viikko tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Ja koska luennot eivät edes ole erityisen hauskoja eivätkä eläviä, niin kurssin suorittaminen on ollut kuivakkaa.

Ehkä minä jossain vaiheessa saan sen täydet sata kurssia Courserassa, mutta jospa tämä määrä kursseja nyt riittäisi tältä keväältä ja kesältä. Syksyllä sitten uudet kurssit ja uudet huvit. Jos tuota lausetta nyt uskoo itsekään. Mutta yritän ainakin parhaani, etten ottaisi mitään uutta, ennen kuin olen saanut valmiiksi vähintään nuo sukupuolentutkimuksen kurssit ja päässyt gradussa edes vähän eteenpäin.


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Coursera ja edX vertailussa


Kuten moni on huomannut - aviomieheni ainakin - olen viettänyt kuluneen kuukauden aikana suhteellisen paljon aikaa Courseran parissa. Olin ilmoittautunut parille kurssille myös edX:ssä, ja ajattelin, että olisikohan aika käydä nekin läpi. Selatessani näitä kahta erilaista kurssisivustoa huomasin valtavan suuria eroja näiden kahden sivuston välillä. Tässäpä erot.

Kurssien laatu

Näissä ei ole tasan mitään eroa. Kurssien laatu riippuu täysin siitä, mikä yliopisto on kurssin takana. Molemmilla sivustoilla on sekä laadukkaita että ei-niin-laadukkaita kursseja.


Tentit ja tehtävät

Molemmat sivustot käyttävät arviointiin sekä tenttejä että vertaisarvioituja tehtäviä. Näissä on kuitenkin valtava ero. Courserassa tentin tekemiselle ei ole määrättyä aikaa, ja jos tentti menee pieneen, sinulla on yleensä kolme yritystä, minkä jälkeen tenttialue menee "lukkoon", ja saat yrittää uudestaan 8 tunnin kuluttua. EdX:ssä tenteissä saattaa olla aikaraja, minkä puitteissa tentti on saatava valmiiksi. Lisäksi sinulla on tasan yksi mahdollisuus tehdä tentti. Toista yritystä ei tule. Jos siis esim. luet kysymyksen väärin, voivoi. Et saa uusintayritystä, ja se oli sitten siinä.

Jos missaat vertaisarvioidun tehtävän aikataulun Courserassa, Coursera ehdottaa sinulle seuraavaa kurssia, jolloin saat uudet palautusaikataulut, ja pääset suorittamaan kurssin joka tapauksessa. EdX:ssä ei ole "seuraavaa kurssia", vaan kurssi arkistoidaan, eikä siitä ole enää mahdollista saada todistusta.

Jos siis maksat kurssista edX:ssä, etkä saa tarpeeksi pisteitä päästäksesi kurssia läpi heti ekalla kertaa, niin sinne menivät rahat. Ellet sitten saa niitä kauniisti pyytämällä takaisin. Kurssin sertifikaatin suoritus kyllä jäi sitten siihen, eikä toista mahdollisuutta tule.


Sivuston käytettävyys

Courserassa voit seurata moduulin kursseja vasemmalla puolella olevasta valikosta, ja näet koko ajan, missä kohtaa olet menossa. EdX:ssä joudut joka kerta menemään erillisille sivulle tietääksesi, missä olet. Lisäksi mennessäsi tälle sivulle huomaat, että puolet niistä luennoista, mitkä olet jo kuunnellut, eivät olet tulleet merkityiksi, ja joudut klikkaamaan sataan kertaan kurssisivua, että sinne kurssisivuille todellakin tulee merkintä siitä, että luento on kuunneltu tai tehtävä tehty.

Lisäksi edX on mielestäni muutenkin hirvittävän sekavan oloinen sivusto ja hankala käyttää. Lievästi hahmotushäiriöiselle ihmiselle Coursera on huomattavasti mukavampi sivusto, ihan jo noin ulkomuodollisestikin.


Videot ja tekstitys

Kummallakin sivustolla videon saa klikattua koko ruudun kokoiseksi. Teksteissä edX on sitten vähän parempi kuin Coursera, mikä onkin sitten tasan ainoa asia, missä pisteet menevät edX:lle. Mikäli henkilö tarvitsee tekstejä esim. huonon kuulon takia, edX:n videoissa teksti on suoraan videon vieressä. Courserassa ne ovat videon alapuolella, joten et pysty seuraamaan tekstejä ja katsomaan videota samanaikaisesti. Kieltämättä hieman epäkäytännöllistä.

Courserassa on mahdollisuus saada teksti suoraan videoon. Olen käyttänyt tätä silloin, kun luennoitsija puhuu sellaisella aksentilla, etten saa siitä tasan mitään selvää. Valitettavasti nämä "videotekstit" ovat erittäin huonolaatuisia ja todennäköisesti jonkun hädin tuskin kirjoitustaidon omaavan ihmisen tekemiä. Teksteissä on todella törkeitä virheitä, eikä niitä voi kutsua millään tasolla laadukkaiksi.


Sertifikaatti

Molempien sivustojen kursseista saa siis sertifikaatin, jos siitä maksaa tietyn määrän rahaa. Hinnoissa ei ole hirmuisia eroja, Coursera taitaa olla hivenen halvempi, mutta vain hivenen.

Courserassa sertifikaatin saa heti, kun maksettu kurssi on suoritettu. EdX:ssä sitä saakin sitten odottaa. En tiedä, koska mahdan saada sertifikaatin siitä tasan ainoasta kurssista, minkä olen suorittanut edX:ssä ja mistä olen maksanut. En varmaan koskaan.


Kumpaa sivustoa siis suosittelen? Siitä ei nyt varmaan jäänyt kenellekään minkäänlaista epäselvyyttä, että suosittelen Courseraa. Jos haluaa saada sertifikaatin, niin Coursera on huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä siellä ei yksi pieni lukumoka hirveästi haittaa. EdX:ssä virheisiin ei ole tasan minkäänlaista varaa.


perjantai 27. huhtikuuta 2018

Coursera-mania - Kaksi tusinaa kursseja yhdessä viikossa


Siitä on tasan viikko, kun kerroin teille hurahtaneeni Courseran kursseihin. Kerroin muutamasta kurssista, mihin olin käynyt ilmoittautumassa. Noh, kuten minulle hyvin usein käy, homma lähti ihan vain pikkaraisen verran lapasesta.

Kuluneen viikon aikana olen saanut suoritettua kokonaan seuraavat kurssit:



Sen lisäksi, että yllämainitut kurssit on tehty alusta asti viimeiseen pisteeseen, olen saanut seuraavat kurssit muuten täysin valmiiksi, mutta koska muut ihmiset eivät ole postanneet omia projektejaan, en ole voinut tehdä vertaisarviointia, ja se on tasan ainoa puuttuva asia koko kurssista:



Olen myös aloittanut ihan vain pari kurssia, mitkä ovat vielä vähän kesken. Näitä kursseja ovat:



Näiden pelkkien Courseran kurssien lisäksi olen ilmoittautunut kahteen suomalaisen yliopiston perusopintokokonaisuuteen verravissa olevista opintokokonaisuuksista:


Valokuvauskokonaisuudessa olen vasta päässyt ensimmäisen kurssin neljänteen viikkoon, koska siellä olevan valokuvaustehtävän ohjeistus- ja palautusalusta on vielä lukittuna, eikä se aukea ennen kuin vasta 30.4. Positiivisessa psykologiassa olen vähän pidemmällä.


Ennen kuin edes kysytte, niin KYLLÄ, olen nukkunut tämän kuluneen seitsemän päivän aikana ihan hyvin ja riittävästi. Ja KYLLÄ, olen tehnyt muutakin kuin kuunnellut luentoja Courseran sivuilta. Olen mm. käynyt parilla luennolla, harrastanut koiran kanssa, järjestänyt teinin syntymäpäivät, käynyt hanketapaamisessa, käynyt valokuvausretkellä (okei, se retki liittyi aika suoraan yhteen Courseran kurssin valokuvausprojektiin) ja yhden kokonaisen päivän makasin migreenissä, enkä voinut säryn takia edes laittaa konetta päälle. Nämä kurssit, vaikka ne kestävätkin neljästä seitsemään viikkoa, ovat todella nopeatekoisia. ADHD-kurssin tein kokonaisuudessaan puolessatoista tunnissa! Joten ei näiden kurssien kanssa kauaa nokka tuhise.

Ainoat kurssit, mitkä oikeasti hieman jotain työtä vaativat, ovat nämä taiteisiin viittaavat kurssit. Valokuvauskokonaisuudessa vaaditaan oikeasti erilaisten valokuvien ottoa (todella "yllättävää"). How Music Can Change Your Life-kurssilla piti suunnitella musiikkiavusteinen kurssi jollekin kohderyhmälle. Healing with the Arts-kurssilla me ihan oikeasti joudumme piirtämään, tekemään erilaisia kollaaseja ja ties mitä kaikkea muuta. Nuo muut kurssit ovat menneetkin läpi ihan vain sillä, että kuuntelee luennot, tekee tentit ja se on siinä.


Ja voin täydestä sydämestäni, kaikella rehellisyydellä sanoa, että tämä viikko näiden eri maailman yliopistojen opintojen parissa on ollut aivan älyttömän hauska, antoisa ja mielenkiintoinen. Musiikki biologiana oli aivan älyttömän mielenkiintoinen kurssi. Eläinkurssit ovat olleet oikeastaan kaikki todella hyödyllisiä, hyvin tehtyjä ja informatiivisia. Vaikka kyse on "pelkistä" nettikursseista, koen silti saaneeni niistä paljon uutta näkökulmaa eläinten maailmaan ja hyvinvointiin. Kasvien ymmärtämiskurssit olivat sekä mielenkiintoisia että hauskoja. Kurssit vetävä tutkijasetä on aivan älyttömän hauska tyyppi! Melkeinpä jo tämän setämiehen takia kurssit kannattaa katsoa.

Jos haluaa kuunnella pikkukakkosmaista kurssia, missä luennoitsija puhuu ärsyttävän hitaasti, seisoo kuin seipään niellyt ja puhuu katsojalle kuin idiootille, niin suosittelen mitä lämpimimmin katsomaan arktisen maailman ja ilmaston johdantokurssin. Opiskelen jo toista viikkoa ja olen suhteellisen pitkällä siinä, mutta kurssin suorittaminen käy harvinaisen hitaasti, sillä pruukaan nukahtamaan aina kesken tämän pikkukakkossedän lässytyksen. Tästä syystä joudun katsomaan samat luennot aina uudestaan ja uudestaan. Asiasisältö on kyllä mielenkiintoista, mutta kurssia toteutettaessa oltaisi voitu hieman paremmin ajatella yleisöä.


ADHD-kurssi oli lyhyt ja ytimekäs. Se ei tuonut minulle itselleni - eikä kenellekään vähänkään ADHD:sta tietävälle - mitään varsinaisesti uutta, mutta itselleni jäi silti hyvä kuva kyseisestä kurssista. Se oli siis todellakin LYHYT ja ytimekäs, joten sen jaksoi käydä. Kurssi on tarkoitettu sekä vanhemmille että opettajille, ja kurssin sanoma oli se, että positiivista palautetta ja vähän vielä sitä positiivista palautetta. Mielestäni kurssin anti oli juuri sitä, mitä pitääkin olla. Jos siis et tiedä, mitä ihmettä suosittelisit ADHD-lapsesi opettajalle, ohjaajalle, valmentajalle tai kenelle tahansa, niin suosittelepa katsomaan nuo kurssimateriaalit lävitse. Erittäin hyvää ja tärkeää tietoa tiiviissä paketissa! Sikäli mikäli katsoja osaa englantia. Eikä edes maksa mitään!

En ehkä ihan vielä ilmoittaudu uusille kursseille, ennen kuin keskeneräiset on suoritettu. Mutta aivan taatusti aion jatkossakin käyttää hyväkseni näitä ilmaisia kursseja, etenkin sellaisia, mitkä liittyvät eläimiin ja neurokognitioon. Opiskelu on ihan superkivaa!


maanantai 26. helmikuuta 2018

Paniikki - Yliopisto-opiskelijan paras työväline

Ei. Tänään ei olisi ollut sellainen päivä, kun olisin halunnut herätä ja lähteä yliopistolle. Olisin paljon mieluummin jäänyt lämpimän peiton alle, mies toisessa ja koira toisessa kainalossa. Sen sijaan, että olisin saanut herätä hitaasti ja nauttia rauhassa kupposen kuumaa aamuteetä auringon paistaessa ikkunan läpi, jouduin lähtemään ulos jääkylmään ilmaan ja raahautumaan yliopistolle.

Olin ensimmäisen luennon aikana niin hyvin hereillä ja tietoinen sekä ajasta että paikasta, että kirjoitin luentomuistiinpanoihini päiväyksen: 26.2.2016. Aikamatkustus on siis mahdollista, ainakin Publicumin luentosalissa.


Kun vilkaisin kalenteristani seuraavan luennon luentosalin numeron, tajusin samalla, että maaliskuu alkaa tällä viikolla. Se tarkoittaa sitä, että graduseminaari on ensi viikolla, samoin evoluutiobiologian ja käyttäytymisgenetiikan tentti. Mietin, paljonko olen saanut aikaiseksi gradua. En tavuakaan, edelleenkään. Gradu on vasta ajatusvaiheessa. Toisaalta, hyvin ajateltu on puoliksi tehty. Positiivisen ajattelun harrastaminen on mukavaa, etenkin silloin, kun tajuaa matkustaneensa vuoteen 2016.

Entäs se tentti. Mitä olen tehnyt tentin eteen? Sentään jotain! Olen ottanut yhteyttä käyttäytymisgenetiikan osion opettajaan ja sopinut vaihtoehtoisesta suoritustavasta. Saan ensi viikolla, tenttipäivänä, sähköpostiini tehtäviä, mitkä saan tehdä etänä kotona eikä minun tarvitse mennä tenttimään. Entä evoluutiobiologian osuus? Nooh... Ehkä laitan huomenna sähköpostia sen osion vetäjälle ja kysyn vaihtoehtoisesta suoritustavasta. Onhan tässä aikaa vielä. Kokonaiset 9 päivää. Sehän on aikaa melkein yhtä paljon kuin mitä rosvopäälliköllä on!

Maaliskuussa on myös voimauttavan valokuvan työyhteisöprojektien purku. Ja tämän eteen olen tietenkin tehnyt ihan hirveästi? Niinhän sitä voisi kuvitella. Olen sentään ehdottanut kyseistä projektia ja saanut hyväksyvän vastauksen. Mutta päivämääriä en ole vieläkään saanut sovittua, vaikka projektin tekeminen vaatii aikaa. Mutta toisaalta, tässä on vielä pari päivää helmikuuta jäljellä. Enköhän minä ehdi.

Täytyy ottaa käyttöön yliopisto-opiskelijan paras työväline: Viimeisen illan paniikki. Sen avulla pystyy työskentelemään huipputehokkaasti, saaden parempaa tulosta aikaiseksi kuin milloinkaan muulloin. Yleensä olen palauttanut kaiken hyvissä ajoin, ensimmäisten joukossa, mutta nyt taidan vaihtaa opiskelustrategiaani ja siirtyä viimeisen illan paniikkiin.

Huomenna minulla ei ole luentoja eikä yhtään deadlinea. Voin siis kaikessa rauhassa herätä hitaasti, juoda kupillisen kuumaa aamuteetä ja katsoa, paistaako aurinko ikkunan läpi. Voisinhan tietenkin yrittää tehdä jotain vaikkapa sen gradun eteen, mutta miksi vaivautua, kun deadline on vasta... Sitten joskus.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Avatar Aang, genetiikkaa ja juureslettukestit


Miten voi olla näin väsynyt siitä, ettei ole koko viikonlopun aikana tehnyt yhtään mitään? Tai no, olen minä sen verran tehnyt, että olen maannut sohvalla ja katsonut Moodlesta genetiikan luentoja. Yrittänyt opetella kaikki tsygootit, gameetit, haploidit ja diploidit. Ja koska jouduin sairastelun vuoksi olemaan koko marraskuun luennoilta pois, niin niitä puolentoista tunnin luentoja oli ihan vain “muutama”, mitä oli katsottavana.

Sen jälkeen, kun olin maannut tarpeeksi katsoen luentoja, vaihdoin asentoa sohvalla, ja aloin katsoa mieheni kanssa Avatar-piirrettyjä. Ja näin meni koko viikonloppu: sohvaa, genetiikkaa, asennon vaihtoa ja Avataria. En ole tehnyt mitään, ja silti olen ihan väsynyt.


Huomenna on suullinen tentti ja totuuden hetki. Jos pääsen tämän tentin läpi, korkkaan sen kunniaksi pullon kuohuvaa. Minusta ei selkeästikään ole opiskelemaan oikeita ja hyödyllisiä tieteitä, kuten molekyylibiologiaa. Olen vain vaivainen kasvatustieteilijä-humanisti, jonka vahvin osaamisalue on turhien analyysien ja esseiden kirjoittaminen asioista, millä ei ole mitään sen suurempaa merkitystä tälle yhteiskunnalle.

Tämän väsymyksen keskellä olen saanut sentään yhden kunnollisen asian tehtyä: Järjestettyä minulle, miehelleni ja Kaunolle juureslettukestit! Satuin ihan vahingossa saamaan idean porkkanaletuista, ja kappas, kun löysinkin sellaisen ohjeen Internetin syvistä syövereistä. Tänään sitten teimme koko perheen voimin lettuja. Minä paistoin lettuja hiki hatussa, mieheni raastoi sormet verillä juureksia ja koira toimi työnjohtajana. Tuloksena oli makoisia porkkana- ja punajuurilettuja! Suosittelen nauttimaan kera viikunahillon.


Ja koska lapsesi eivät kuitenkaan halua syödä joululaatikoita, koska ne ovat pahanmakuista, muodotonta mössöä, niin ehkä sinäkin voit korvata tämän joulun juureslaatikot juuresletuilla! Samaa tavaraa niihin lettuihin tulee, mutta lopputulos on taatusti makoisampi.

Nyt, vatsa täynnä juureslettuja, mietin, mitä tekisin loppuillan. Väsyttää. Ehkä menen pitkäkseni sohvalle ja alan katsoa Avatar-piirrettyjä. Voisin tietenkin kerrata vielä genetiikkaa huomista tenttiä varten, mutta en jaksa. Tentti on vasta klo 14, joten huomenna ehtii vielä. Olen ansainnut vapaan hetken kaikesta tästä rankasta opiskelusta sohvan pohjalla.

Hehheh.

Ja koska sinua alkoi kuitenkin kiinnostaa juureslettukestit, niin porkkanalettujen ohjeen löydät tästä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/13627/Porkkanaletut/


perjantai 1. joulukuuta 2017

Genetiikkaa ja kiroilua

Vuosi lähenee loppuaan. Samoin syyslukukausi. Rankan syksyn päättävät viimeiset kurssit ja viimeiset tentit. Tänä vuonna minun pitäisi vielä jaksaa tehdä SPSS-kurssin kotitehtävä, käydä verkostotyö-kurssin viimeisessä seminaarissa, kirjoittaa tyttötutkimuksen vertaispalaute, aloittaa gradun teoriaosuuden kirjoittamista ja käydä tekemässä sekä seksikurssin että genetiikan tentit suullisesti. Ei siis ihan hirveän paljoa enää tälle vuodelle tekemistä.

Genetiikan tentti on ensi viikon maanantaina. Olen joutunut olemaan todella paljon pois luennoilta, koska olen sairastellut niin paljon marraskuun aikana. Eipä siinä, luennot ovat Moodlessa, vapaasti katsottavissa (tai no, vapaasti niille, kenellä on sekä tunnukset Turun yliopiston Moodleen että kurssin avainkoodi tiedossa). Voin siis katsoa luennot kaikessa rauhassa, kotisohvallani, ja päästä kärryille kurssin sisällöstä.

Tai ainakin yrittää päästä kärryille!

Tai ainakin yrittää katsoa niitä luentoja… Tentti on ensi viikon maanantaina, siis ihan parin päivän päästä, ja montako luentoa olen tähän mennessä katsonut? EN YHTÄÄN! Yhtä aloitin, mutta nukahdin kesken kaiken, eli en saanut sitäkään katsottua loppuun. Tänä viikonloppuna minulla ei ole siis mitään muuta tehtävää kuin istua sohvalla, kaivaa varpaideni väliä ja huudattaa Moodlea taustalla. Kuunnella, kun luennoitsija paasaa genetiikasta.


Luojan kiitos, luennoitsija on erinomainen! Hän osaa oikeasti selittää asiat niin rautalangasta, että jopa tällainen tyhmä kasvatustieteilijä-humanistikin ymmärtää suurimman osan asioista. Se, muistanko minä niitä kuinka kauan… Se on sitten täysin oma asiansa.

Olisi ehkä pitänyt aloittaa näiden luentojen katseleminen jo kauan aikaa sitten, mutta kun minulla on ollut paljon tärkeämpää tekemistä. Kuten sohvalla makaaminen, piereskely, koiran rapsuttaminen ja koiralle lässyttäminen. Toisaalta, minä olen sen verran sisukas täti, että kun minä olen jotain päättänyt, niin minähän sen teen. Ja minä olen päättänyt, että minä suoritan tämän saakelin genetiikan kurssin, oli mikä oli. Minä saan tästä hemmetin kurssista arvosanan, vaikka se olisi ykkönen. Ihan sama tässä konkurssissa, kunhan minulla on genetiikan kurssi valmiina, kun vuosi vaihtuu toiseen.

Seksikurssin kanssa sama asia. Paitsi etten ole vielä sopinut edes tenttipäivää. Olen joutunut olemaan sieltäkin paljon pois sairastelujen takia, mutta luojan kiitos seksuaalipsykologia käsittää huomattavasti vähemmän minulle täysin vieraita, luonnontieteellisiä termejä. Pääsen, erittäin suurella todennäköisyydellä, paljon vähemmällä vaivalla tuon seksikurssin kanssa kuin tämän genetiikan kanssa.

Mutta minä teen ne molemmat. Koska minä olen MINÄ, ja minä olen tällainen pikkarainen sisupussi. PERKELE!


torstai 19. lokakuuta 2017

Ei ne opetkaan aina tiedä...

Syksyn ensimmäinen tentti takana! Istuin suurimman osan eilistä päivää Taikinajuuressa lukien evoluutiopsykologiaa ja siemaillen rooibos-teetä. Omasta mielestäni en olisi voinut olla paremmin valmistautunut tenttiin, mutta kun tenttiminen on minulle muutenkin niin älyttömän vaikeaa.

Sain oman tenttitilan ja sain myös tuoda tenttitilaan soittimen, millä sain kuunnella musiikkia, koska se auttaa minua keskittymään paremmin. Siitä huolimatta tentti meni… Noh, niin kuin meni. Termien selitykset menivät todennäköisesti ihan hyvin, mutta oikein-väärin-tehtävät menivät kyllä niin päin prinkkalaa kuin olla ja voi!


Ensinnäkin, minulla on lievä hahmotushäiriö. Hyvin lievä, eikä se pahemmin häiritse arkielämää. Paitsi silloin, kun pitäisi hahmottaa valtavan iso ruudukko! Käytin apunani papereita, mutta olen silti täysin varma, että osa vastauksista meni väärin ihan vain siksi, etten hahmottanut vastausruudukkoa kunnolla. Osa vastauksista taas meni väärin ihan vain siksi, etten muistanut oikeaa vastausta, ja arvasin.

Kun palautin tentin viereisessä huoneessa istuvalle kurssin toiselle tentaattorille, hän sanoi, että on juuri googlettanut erityisen tuen järjestelyistä yliopistolla. Hän kertoi, ettei ollut edes tiennyt tällaisista vaihtoehdoista! Kun opettajat eivät tiedä, miten voisivat opiskelijatkaan tietää. Ohjeet löytyvät kuulemma ihan Turun yliopiston intranetistä, monen klikkauksen takaa, erittäin hyvin ja sujuvasti piilotettuina.


Itselleni oli tärkeää kuulla tämä, ettei opettajilla ole itselläänkään tietoa erityisjärjestelyistä, ja että tietoa on vaikea löytää. Tämä on tärkeä tieto sekä tulevan gradutyöni kannalta, mutta myös noin muuten. Osaan varautua paremmin, kun menen opettajalta opettajalle vaatimaan näitä erityisjärjestelyjä tenttien osalta. Tiedän nyt sen, etteivät opettajat ole todellakaan tietoisia, että yliopisto on velvollinen järjestämään erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville opiskelijoille.

Nyt sitten jännitän, pääsinkö edes läpi tämänpäiväisestä tentistä. Hyvää arvosanaa en odota. Toisaalta, evoluutiopsykologiasta on mahdollisuus suorittaa pelkästään perusopinnot, eikä aineopintoja ole olemassakaan. Koska minulla ei ole aineopintoja, mihin tähdätä, tarvitseeko minun nyt stressata tästä opintokokonaisuudesta niin hirveän paljon? Pääasia, että minulla on se ylipäätänsä, olivat arvosanat mitä tahansa.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Irma on ihanin!

Evoluutiopsykologian perusopintokokonaisuuteen kuuluu kurssi genetiikan perusteet. Se on, tietenkin, biologian laitoksen järjestämä, enkä minä, kasvatustieteilijä-humanisti, ole tottunut matemaattis-luonnontieteellisen opiskeluun. Minä olen tottunut siihen, ettei ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia, ei oikeaa eikä väärää. Olen tottunut perustelemaan näkökulmani johonkin asiaan erilaisten teorioiden kautta, ja ottamaan huomioon sen, että jonkin toisen teorian kautta tarkasteluna asia saattaakin näyttäytyä täysin erilaisena.

Matemaattis-luonnontieteet taas pohjautuvat hyvin pitkälle siihen, että asiat joko ovat tai eivät ole. On faktoja, eikä niitä tarvitse perustella mitenkään sen kummemmin. 1+1=2, eikä se fakta siitä mihinkään muutu, vaikka minä kuinka yrittäisin jonkun teorian kautta perustella sitä, miksi 1+1 voisi ehkä olla jotain muutakin kuin 2.


Kaiken huipuksi genetiikan kurssi on täynnä itselleni täysin uusia termejä. Ja näitä uusia termejä tulee yhden luennon aikana noin 50 kpl. Minun pitäisi tentissä muistaa, että UTR-osiin voi kiinnittyä srRNA tai siRNA on ollut alun perin suoja dsRNA-virusta vastaan. Lisäksi minun olisi hyvä tietää, miten x-inaktivaatio tapahtuu, eli Xist-geeni silmukoidaan ja Xist:n ei-koodaava RNA sitoutuu x-kromosomin aktivaatiokeskukseen.

Putositko jo kärryiltä? Jos putosit, et ole ainoa. Minäkään en ole kärryillä. Ja minun pitäisi suorittaa tästä kurssista kirjallinen tentti! Olen valvonut öitä, syönyt kynteni vereslihalle ja repinyt hiuksiani ajatellessani, miten en tule ikinä selviämään tästä tentistä.

Tenttiminen on minulle muutenkin vaikeaa ADHD:n vuoksi. Tenttiin lukeminen on vaivalloista, ja usein lukeminen tapahtuukin hauki on kala-tyyliin. Unohdun usein kesken lukemisen ajattelemaan jotain aivan muuta kuin tekstiä, ja joudun palaamaan tekstissä takaisin monta sivua, sillä en muista “lukemastani” mitään. Tenttitilanteessa minua häiritsevät tikittävä kello, vierustoverin kynästä lähtevä ääni, tentaattorin yskäisy, jatkuvasti vähenevä aika ja se, että muistan asioita väärässä järjestyksessä, jolloin tenttivastauksesta tulee katkonainen ja epäjohdonmukainen. En pysty keskittymään kunnolla, en kykene keskittymään edes lääkittynä, ja saan tentistä aina, joka ikinen kerta, huonomman arvosanan kuin mitä saisin esseestä tai jostain muusta kirjallisesta harjoitustyöstä.


Genetiikan luennot ovat selkeitä ja luennoitsija on hyvä. Hän selittää asian yksinkertaisesti ja juurta jaksaen, jotta me tyhmät kasvatustieteilijä-humanistitkin periaatteessa ymmärrämme, mitä hän yrittää sanoa. Mutta huonon työmuistini vuoksi en todellakaan luennon jälkeen enää muista, mitä eroa on prokaryootilla ja eukaryootilla, tai mistä suunnasta DNA-juostetta luetaan. Uutta termistöä tulee niin paljon yhdellä kertaa, ettei työmuistini kapasiteetti kestä sitä kaikkea. Oikein hemmetin paljon lukemalla ja tietoa tankkaamalla voisin ehkä sisäistää nämä asiat, mutta minulla mahdollisuutta siihen, että voisin uhrata yhtä sivuainekurssia varten kaiken mahdollisen vapaa-aikani.

Tänään kävelin “hattu kourassa” luennon jälkeen luennoitsijan pakeille. Kerroin hänelle ADHD:sta ja ongelmistani tenttitilanteessa. Pyysin häneltä vaihtoehtoista suoritusmuotoa. Odotin ehdotonta eitä. Sen sijaan sainkin hymyilyn: “Oletko ikinä kokeillut suullista tenttiä? Voisimme mennä vaikka johonkin kahvilaan, jos työhuone on liian virallinen paikka. Kotitentti voi myös olla mahdollinen. Kumpi sopisi sinulle paremmin?”


Leukani loksahti lattiaan. Ai, minä saan oikein valita! Sanoin, että mietin asiaa ja palaan myöhemmin, kun tiedän, kumman suoritusmuodon haluan, kotitentin vai suullisen tentin. Tentaattori oli aivan ehdottomasti sitä mieltä, että evoluutiopsykologian opintokokonaisuuteni ei tule jäämään yhdestä genetiikan kurssista kiinni.

Olen tällä hetkellä NIIN huojentunut! Joudun monesti täällä yliopistomaailmassa kohtaamaan vastustusta vaihtoehtoisia suoritusmuotoja kohtaan, ja joskus joudun taistelemaankin, että saan vaihdettua suorituksen joksikin toiseksi kirjatentin sijaan. Tämä kävi äärettömän helposti, ilman mitään kipuilua tai taistelua.

Irma on kyllä ihana!