Väkeä on tungokseen asti Viking Linen terminaalissa. Kymmenes Flame Jazz-risteily alkaa näillä näppäimillä, ja ihmiset odottavat laivaan pääsyä. Oma teinini jäkättää koko ajan korvani juuressa, ja kaikki on huonosti. Vähän matkan päässä on suurperhe ties kuinka monen alle kouluikäisen huutavan, kirkuvan ja juoksevan hellanteltun kanssa. Hermoni ovat menneet jo aika päiviä sitten. Seuraavalla kerralla lähden senioriristeilylle, ettei tarvitse kuunnella yhdenkään kakaran kitinää, ja jätän teinin kotiin, ettei tarvitse kuunnella sitä, miten kaikki on huonosti. Laivan ovet aukeavat. Ehkäpä fiilis paranee, kun pääsen laivaan.
Stressiviiniä
Meille on varattu illallinen heti lähdön jälkeen. Ravintola on täynnä ihmisiä, ja meteli on hirveä. Tarvitsen pari lasia viiniä, että pystyn ylipäätänsä olemaan. Kuuloyliherkän ihmisen stressitaso hipoo taivaita tällaisessa ympäristössä, mutta olo alkaa helpottaa sen parin viinilasin jälkeen. Saamme tilattua ruuatkin, vaikka palvelussa onkin ruuhkaa. Ja kala on erinomaista! Samoin jälkiruuaksi tarjottu suklaa-mustikka-juttu.
Katson esiintyjälistaa, ja ehdotan, että menemme hiljaiseen ja rauhalliseen kahvilaan, missä on eräs esiintyjistä. Musiikki on melkeinpä nukuttavaa, ihmisiä ei juuri ole ja alan rentoutua. Kunnes teinini aloittaa narinansa uudestaan. Kaikki on taas huonosti. Jossain vaiheessa hermo menee niin totaalisesti, että lähetän hänet hyttiin.
Romanttista harakanvirttä
Siirrymme sulhaseni kanssa laivan yökerhoon. Edellinen esiintyjä on juuri lopettanut ja nyt siellä on vuorossa DJ.n soittolista. Kamalaa ysäripoppia. Meillä on drinkit, mitkä päätämme tuhota pois, ja lähteä sitten sen jälkeen nukkumaan. Huomenna on päivä uus.
Tulee hidas… Richard Marxin Right here waiting. Nolottaa myöntää, mutta osaan sen sanat ulkoa, ja alan laulaa. En osaa laulaa, en sitten yhtään, mutta onneksi kukaan ei kuule sitä hälyisessä yökerhossa. Paitsi tietenkin sulhaseni, joka istuu vieressäni. Hänestä se on romanttista, että laulan. Minusta sulhaseni on kummallinen mies, jos minun harakan äänellä laulettu versioni tuosta biisistä on romanttinen.
Jästipää tält pualt jokke
En saa nukutuksi laivan kovalla sängyssä. Herään jo yhdeksältä, enkä saa enää unta. Sulhaseni kuorsaa vielä, joten päätämme antaa hänelle rauhan. Lähden teinin kanssa shoppailemaan. Samppanjaa pitää tietenkin ostaa, samoin suklaata. Yritän etsiä Kaunolle jotain tuliaislelua, mutten löydä mitään lemmikeille. Ehkä en katsonut tarpeeksi hyvin, mutta neuvoa en kysy. Olen jästipäinen ja vielä turkulainen.
Samaisessa kahvilassa alkaa eräs keikka, mitä haluan mennä katsomaan. Teini narisee taas ja kiukuttelee. Pakotan hänet katsomaan keikan kanssani. Keikan jälkeen viemme tavarat hyttiin. Sulhaseni on jo herännyt. Teini jatkaa narinaansa, ja sanon, että saa luvan jäädä hyttiin vaikka koko loppuristeilyksi, mutta me lähdemme katsomaan erästä keikkaa nyt. Teini ei tule mukaan. Hyvä niin: Ei tarvitse kuunnella narinaa.
Muurahaisaivojen vapaapäivä
Vilkaisen Facebookia. Yksityisviestiloota huutaa hoosiannaa. En näemmä saisi olla yhtäkään vuorokautta missään. Yhdistysasioita on useampi hoidettavana. Laivalta käsin en hoida mitään. Samoin minulta kysytään neuvoa ties mihin. En myöskään ala laivalta käsin neuvomaan ketään. Saavat luvan odottaa. Minulla on nyt vapaapäivä.
Sulhaseni kysyy, onko minulla hauskaa. Vastaan, että on. Olisi hauskempaa, elleivät aivot kävisi koko ajan ylikierroksella. Olen kyllä ottanut Concertan aamulla, mutta tähän aikaan päivästä se ei tunnu enää vaikuttavan ihan täydellä teholla. Ja olisi hieman nälkäkin. ADHD:n kauneus ja kirous on siinä, että meillä oravilla on minuutissa enemmän ajatuksia kuin mitä nenteillä on kokonaisen vuorokauden aikana. Joskus vain toivoisin, että voisin sammuttaa aivoni edes hetkeksi, ettei siellä koko ajan kävisi niin jumalaton kuhina. Päässäni on pieni muurahaispesä, missä ei koskaan nukuta.
Whatsapp-risteily
Vaikka ADHD:lle emme voikaan antaa kyytiä, nälälle voimme, ja menemme syömään. Minä otan pizzan, sulhaseni tonnikalasalaatin. Ruoka on hyvää, ja se täyttää. Kotona ei sitten tarvitsekaan syödä.
Virtani vain alkaa loppua, sillä vain muutaman tunnin heikkojen yöunien jälkeen olen todella väsynyt. Päätämme mennä katsomaan, onko kiukutteleva teini vielä hytissä. On hän. Hänellä on ollut omaa kivaa kännykkänsä kanssa koko tämän ajan. Tulimme siis laivalle olemaan Whatsappissa.
Menen pitkäkseni ja yritän ottaa torkut. Muurahaispesä päässäni alkaa taas kuhista, enkä saa rentouduttua. Yritän kuitenkin. Joskus sekin auttaa, että vain on hetken paikoillaan. Tällä kertaa se ei auta, mutta eihän sitä yrittänyttä kuitenkaan laiteta.
Harvinaista herkkua
Laiva saapuu satamaan. Kamat kasaan, hanuri ulos paatista, taksiin ja kotiin. Saan jopa purettua matkalaukkuni heti! Harvinaista. Tämä tapahtuu niin harvoin, että tästä on pakko kertoa eräässä ADHD-vertaistukiryhmässä Facebookissa. Olen melkein ylpeä itsestäni.
Vielä, kun jaksaisi suunnitella huomisen päivän tunnit, niin sen jälkeen voisikin painua suoraan pehkuihin. Reissu oli hauska, esiintyjät olivat loistavia ja ruoka oli hyvää. Väsymys vain on sen verran kova, että silmät eivät enää pysy auki, edes väkisin.
Nollausta
Miksi ihmeessä kerron jostain risteilystä oppimispäiväkirjablogissa, kun se ei selkeästikään liity mitenkään opiskeluuni? Ei liitykään, mutta oma hyvinvointi liittyy! Olen opintojeni aika ymmärtänyt sen, miten valmentajan hyvinvointi vaikuttaa myös asiakkaaseen. Hyvä valmentaja pitää myös itsestään huolta, ja varmistaa, että saa riittävästi vapaa-aikaa työstä. Aivot pitää saada nollata, jos nämä muurahaispesäaivot nyt joskus mukamas nollaantuisivat.
Olen myös ymmärtänyt sen, miten suuri merkitys hyvinvoinnille on sillä, että on edes hetken “tavoittamattomissa”. Nykyajan kulttuuri vaatii sen, että ihminen on jatkuvasti tavoitettavissa ja vastaa heti viesteihin, mitä lähetetään. Eihän se mitään lomaa ole, jos on koko ajan tavoitettavissa! Puhelin on osattava sulkea, samoin Facebook ja sähköposti. Eikä niitä tarvitse edes avata. Jokaisella on oikeus lomaan ja siihen, ettei ole juuri nyt tavoitettavissa. Miten helposti tämä unohtuukaan nykyään!
