Halloween tulee! Oletko valmis? Minä olen!

Syyskuun puoliväli. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäiset joulukuvastot ovat ilmestyneet ja pikkuhiljaa alkavat kaupat täyttyä joulukrääsästä. Joka vuosi joulu tulee aikaisemmin. Olen suhteellisen varma, että vielä jonain päivänä ensimmäiset joulukrääsät tulevat kauppoihin heti sen jälkeen, kun juhannuskrapulasta on toivuttu.

Itse en ole jouluihmisiä. Kämppä on muutenkin sekainen ja nurkat täynnä sontaa, ja sitten tänne vielä pitäisi raahata joku variseva kuusi! Juu, ei kiitos. Ennemmin minä katselen niitä kuusia metsässä kuin kämppäni nurkassa. Ja ne saatanan jouluruuat. Voi oksennus! En voi ymmärtää, kuka voi tykätä jostain lanttulaatikosta. No, makunsa kullakin. Jos joku tykkää syödä muodotonta, pahanhajuista mössöä, niin minun puolestani. Ei se minun suussani maistu.

Kummitus-Satu. Kuva on otettu voimauttavan valokuvan koulutuksessa.

Suomalaiset ovat kaikessa jouluvimmassaan unohtaneet, että syksyllä on muitakin juhlia. Perisuomalainen kekri on jäänyt jonnekin keskiajalle, eivätkä ihmiset tätä nykyä edes tiedä enää tuollaisenkin juhlan joskus olleen. Se oli sadonkorjuun juhla. Nykyään sen tilalle on raivannut tietään Halloween.

Halloween on - jos minulta kysytään - vuoden paras juhla. Pääkalloja, kauhua, luurankoja, hämähäkinseittejä, naamiaisasuja ja kilokaupalla karkkia! Mikäs sen parempaa kuin pistää noitapata pöydälle ja tunkea se täyteen nannaa. Ja se vasta ihanaa onkin, ettei tarvitse pahemmin miettiä pukeutumiskoodeja. Hakee vain Punanaamiosta jonkun kivan naamiaisasun ja se on siinä. Halloweenina saa olla juuri niin hörhö kuin oikeasti on.

Minä olen valmistautunut Halloweeniin erinomaisen hyvin! Melkein kaikki on valmista. Enää toteutus puuttuu.

Parhaat Halloween-bileet tarkoittavat sitä, että kaikki tarjottava liittyy tavalla tai toisella teemaan. Kuppikakut on hyvä tehdä pääkallon muotoisiin muotteihin ja koristella Halloween-teeman mukaisesti joko pääkallokoristeella tai Halloween-strösselillä. 

Aivojen muotoinen muotti on erinomainen, kun haluat yllättää ystäväsi hieman erilaisella hyytelöllä. Hyytelön väriksi tietenkin joku päheä väri, kuten vaikka vihreä. Eikä yksikään pöytä Halloweenina ole mitään ilman noitapataa! Kyllä sellainen nyt täytyy olla. Ellei pata sisällä nannaa, niin kuivajäätä sitten ainakin. Se luo mukavaa, hyistä tunnelmaa.

Eikä Halloween olisi tasan mitään ilman yksisarvisleivoksia! Yksisarvisia tarvitaan aivan ehdottomasti myös Halloweenina. Samoin tukevaa pääkallovuokaa, missä voit tehdä ihan mitä tahansa! Vaikkapa pääkallopizzoja (kaverini laittoi linkin Faceseinälleni reseptistä). 

Ja koska Halloween suorastaan vaatii pientä koristelua, voit koristella ikkunasi - tai minkä tahansa kohdan kämpästäsi - tällaisella supersuloisella Halloween-kranssilla! Tämän kranssin on tehnyt käsityönä RocKi-kaupan Kirsi. Sama henkilö, joka teki minulle sen aivan liian ihanan pääkallokaulahuivin. Katsokaa nyt, miten valtavan suloinen koriste! Aivan ihana. Eihän tuota voi pois laittaa Halloweenin jälkeen, kun se on niin älyttömän hieno.

Ja ainutkertainen! Se on minun vain siksi, että minä kaikkein nopeimpana sain napattua sen vain pari minuuttia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin RocKi-kauppaan. Jos SINÄ haluat tällaisia ainutlaatuisia, laadukkaita ja IIIIIIHANIA käsitöitä itsellesi, käy tykkäämässä RocKi Finlandin Facesivuista. Saat nopeammin tiedon siitä, mitä kaikkea uutta sinne on tullut. Ja muista, minä olen siellä myös tykkääjänä, ja minulla on nopeat refleksit. Osaatko sinä olla minua nopeampi, jos sinne tuleekin jotain superihanaa, mitä on myynnissä vain yksi kappale? Toivottavasti et, sillä minä haluan sen kuitenkin itselleni!

Nyt sitten vain Halloween-bileitä suunnittelemaan. Alku on jo hyvä, ellei jopa loistava! Ja taatusti pöydässä on paremmat tarjoilut kuin joku saakelin kämänen lanttuloota.

Inhottavan joulun toivotus

Elämme syyskuuta. Ensimmäinen jouluesite putoaa postiluukusta. Facebookissa pari kaveria ilmoittaa ostaneensa jo kaikki joululahjat.

Elämme lokakuuta. Kauppojen hyllyt alkavat täyttyä joulukrääsästä. Halloween olisi tässä vielä joulua ennen, mutta joulukrääsää on silti enemmän kuin Halloween-krääsää.

Elämme marraskuuta. Kauppoihin ilmestyvät ensimmäiset kinkut. Kuinkahan monta sikaa menettää vuodessa henkensä vain siksi, että suomalaiset haluavat kinkkunsa päälle Turun sinappia? Joululaulut alkavat soida joka paikassa. Vaikka kuinka yrittäisit välttää kulkusten kilinää, et pääse sitä pakoon.

Elämme joulukuuta. Suomalaiset sekoavat. En viitsi enää mennä isompiin kauppoihin, sillä mummot ja keski-ikäiset naiset tuuppivat ja tunkevat. Juuri tänään on joku typerä Disney-aiheinen lelusetti tarjouksessa, joten heidän on pakko saada omansa. Siinä tungoksessa jäävät jalkoihin papparaiset, pienet tontut ja Transformersitkin.

Pöydät notkuvat ruokaa. Ruokaa on tarjolla enemmän kuin kukaan jaksaa syödä. Rosollia, laatikoita… Muodotonta mössöä, mikä ei edes maistu hyvältä. Tätä tarjoillaan joka paikassa. Jos kieltäydyt jouluruuasta, sinua katsotaan kulmien alta. Miksi ihmeessä kukaan ei haluaisi lanttulaatikkoa lautaselleen? Se vain näyttää oksennukselta ja maistuukin siltä, mutta tottahan siitä nyt täytyy tykätä, sillä se on jouluruokaa, ja joulu on kerran vuodessa vain! Juhannus on sentään joka vuosi.

Kuusi tuodaan sisään. Tuohan se mukanaan hyvän tuoksun, mutta myös neulasia. Se koristellaan värikkääksi lasten koulussa ja päiväkodissa tekemillä, helvetin rumilla kuusenkoristeilla. Ne on kuitenkin pakko laittaa kuuseen, koska lapset ovat ne tehneet ja lapsille tulee paha mieli. Eikä lapsille saa tulla paha mieli. Tietenkään! Kuusen alle laitetaan lahjat, mitkä punaiseen asuun sonnustautunut naapurin setä tuo. Lapsia huijataan, että setä onkin joulupukki. Lahjoja on ostettu tuhansilla euroilla. Leluilla leikitään yksi ilta, minkä jälkeen ne unohdetaan.

Jouluna, tuona rauhan juhlana, äiti häärää keittiössä yötä päivää. Siivoaa, kokkaa, tiskaa, laittaa lahjat, järjestää, touhuaa, organisoi ja ties mitä. Aattoiltana kuolemanväsynyt äiti haluaa ottaa lasillisen punaviiniä, paitsi ettei hän voi, koska anoppi kukkahattuineen alkaa nalkutta, miten lapset kärsivät, jos äiti juo lasillisen punaviiniä. Lapsille pitää antaa raitis joulu. Kuka antaa äidille kiireettömän joulun?

Suku, tuo kaikista pahin, on pakko nähdä. Sedät, tädit, serkut ja muut on nähty viimeksi se vuosi sitten. Eipä silloinkaan ollut mitään yhteistä puhuttavaa, eikä sitä ole tänäkään vuonna, mutta koska on joulu, niin pakkohan ne sukulaiset on nähdä. Edes sen kerran vuodessa. Se on perinne, eikä perinteistä voi poiketa.

On joulussa hyviäkin puolia! Meille opettajille se tarkoittaa pikkuisen pidempää hengähdystaukoa töistä. Saamme nukkua pitkään, eikä iltoja tarvitse käyttää tuntien suunnitteluun ja materiaalin väsäämiseen. Myös opinnot ovat tauolla hetken aikaa, ja pääsemme tammikuussa jatkamaan opintojamme virkistyneenä ja täynnä uutta motivaatiota. Tai ainakin ne, joilla ei ole ollut joulukiireitä, pääsevät: Muut ovat onnellisia siitä, että joulu kaikkine kiireineen on ohi, ja arki omine kiireineen jatkuu.

Mitä minä teen, kun tulee iso ja inhottava joulunaika? Minä vältän kaikkia suuria ostoskeskuksia, jopa isompia kauppoja. Ostan muutaman lahjan, ja nekin ostan netistä. Teen juuri sitä ruokaa, mitä itse haluan. Tänä jouluna syömme fetajuusto-pinaatti-canneloneja sekä tortilloja. Pöytäämme ei tule ensimmäistäkään muodotonta ja mautonta mössöruokaa. Kotiimme ei tule jouluvaloja eikä muutakaan turhaa koristekrääsää. Ehkä, jos sulhaseni oikein kauniisti pyytää, voin käydä kaivamassa ullakolta muovikuusen. Ehkä! Ja vaikka minulla onkin teini kotona, aion todellakin nauttia lasillisen viiniä. Jos oikein hurjaksi ryhdyn, nautin ehkä jopa kaksi lasillista. En aio siivota sen kummemmin enkä ottaa muutenkaan turhaa stressiä. Koirataloudessa se yletön siivoaminen on muutenkin ihan turhaa. En aio käydä sukuloimassa enkä muutenkaan tavata sellaisia ihmisiä, joita en muutenkaan tapaisi. Perinteenäni on se, että meillä ei ole jouluperinteitä, ja yritän pitää joulun mahdollisimman stressivapaana ja hillittynä.

Tämän “saarnan” myötä haluan toivottaa jokaiselle oman itsensä näköistä joulua! Olkoon joulunne mahdollisimman stressitön ja voimauttava.