Näytetään tekstit, joissa on tunniste krapula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste krapula. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. syyskuuta 2018

Halloween tulee! Oletko valmis? Minä olen!

Syyskuun puoliväli. Sehän tarkoittaa sitä, että ensimmäiset joulukuvastot ovat ilmestyneet ja pikkuhiljaa alkavat kaupat täyttyä joulukrääsästä. Joka vuosi joulu tulee aikaisemmin. Olen suhteellisen varma, että vielä jonain päivänä ensimmäiset joulukrääsät tulevat kauppoihin heti sen jälkeen, kun juhannuskrapulasta on toivuttu.

Itse en ole jouluihmisiä. Kämppä on muutenkin sekainen ja nurkat täynnä sontaa, ja sitten tänne vielä pitäisi raahata joku variseva kuusi! Juu, ei kiitos. Ennemmin minä katselen niitä kuusia metsässä kuin kämppäni nurkassa. Ja ne saatanan jouluruuat. Voi oksennus! En voi ymmärtää, kuka voi tykätä jostain lanttulaatikosta. No, makunsa kullakin. Jos joku tykkää syödä muodotonta, pahanhajuista mössöä, niin minun puolestani. Ei se minun suussani maistu.
Kummitus-Satu. Kuva on otettu voimauttavan valokuvan koulutuksessa.
Suomalaiset ovat kaikessa jouluvimmassaan unohtaneet, että syksyllä on muitakin juhlia. Perisuomalainen kekri on jäänyt jonnekin keskiajalle, eivätkä ihmiset tätä nykyä edes tiedä enää tuollaisenkin juhlan joskus olleen. Se oli sadonkorjuun juhla. Nykyään sen tilalle on raivannut tietään Halloween.

Halloween on - jos minulta kysytään - vuoden paras juhla. Pääkalloja, kauhua, luurankoja, hämähäkinseittejä, naamiaisasuja ja kilokaupalla karkkia! Mikäs sen parempaa kuin pistää noitapata pöydälle ja tunkea se täyteen nannaa. Ja se vasta ihanaa onkin, ettei tarvitse pahemmin miettiä pukeutumiskoodeja. Hakee vain Punanaamiosta jonkun kivan naamiaisasun ja se on siinä. Halloweenina saa olla juuri niin hörhö kuin oikeasti on.

Minä olen valmistautunut Halloweeniin erinomaisen hyvin! Melkein kaikki on valmista. Enää toteutus puuttuu.

Parhaat Halloween-bileet tarkoittavat sitä, että kaikki tarjottava liittyy tavalla tai toisella teemaan. Kuppikakut on hyvä tehdä pääkallon muotoisiin muotteihin ja koristella Halloween-teeman mukaisesti joko pääkallokoristeella tai Halloween-strösselillä. 


Aivojen muotoinen muotti on erinomainen, kun haluat yllättää ystäväsi hieman erilaisella hyytelöllä. Hyytelön väriksi tietenkin joku päheä väri, kuten vaikka vihreä. Eikä yksikään pöytä Halloweenina ole mitään ilman noitapataa! Kyllä sellainen nyt täytyy olla. Ellei pata sisällä nannaa, niin kuivajäätä sitten ainakin. Se luo mukavaa, hyistä tunnelmaa.


Eikä Halloween olisi tasan mitään ilman yksisarvisleivoksia! Yksisarvisia tarvitaan aivan ehdottomasti myös Halloweenina. Samoin tukevaa pääkallovuokaa, missä voit tehdä ihan mitä tahansa! Vaikkapa pääkallopizzoja (kaverini laittoi linkin Faceseinälleni reseptistä). 


Ja koska Halloween suorastaan vaatii pientä koristelua, voit koristella ikkunasi - tai minkä tahansa kohdan kämpästäsi - tällaisella supersuloisella Halloween-kranssilla! Tämän kranssin on tehnyt käsityönä RocKi-kaupan Kirsi. Sama henkilö, joka teki minulle sen aivan liian ihanan pääkallokaulahuivin. Katsokaa nyt, miten valtavan suloinen koriste! Aivan ihana. Eihän tuota voi pois laittaa Halloweenin jälkeen, kun se on niin älyttömän hieno.


Ja ainutkertainen! Se on minun vain siksi, että minä kaikkein nopeimpana sain napattua sen vain pari minuuttia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin RocKi-kauppaan. Jos SINÄ haluat tällaisia ainutlaatuisia, laadukkaita ja IIIIIIHANIA käsitöitä itsellesi, käy tykkäämässä RocKi Finlandin Facesivuista. Saat nopeammin tiedon siitä, mitä kaikkea uutta sinne on tullut. Ja muista, minä olen siellä myös tykkääjänä, ja minulla on nopeat refleksit. Osaatko sinä olla minua nopeampi, jos sinne tuleekin jotain superihanaa, mitä on myynnissä vain yksi kappale? Toivottavasti et, sillä minä haluan sen kuitenkin itselleni!

Nyt sitten vain Halloween-bileitä suunnittelemaan. Alku on jo hyvä, ellei jopa loistava! Ja taatusti pöydässä on paremmat tarjoilut kuin joku saakelin kämänen lanttuloota.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kankkunen, päivää!

Voi hyvä hevon pieru, tätä krapulan tasoa! Muisti taas sen oikean biologisen ikänsä ja muisti myöskin sen, miksi näin vanhat ihmiset eivät enää kisko skumppaa kaksin käsin, pullo toisensa jälkeen. I'm WAAAAAAAAAY too old for this shit.

Eilen oli Turku Pride. Tapahtuma, mikä on ollut minun ja hyvän ystäväni jokavuotinen perinne. Kipeä kinttuni esti kulkueeseen osallistumisen ja kaiken muun mahdollisen kivan päiväsaikaan. Illalla lupasin lähteä baariin, mikäli saan taksin ajamaan suoraan baarin oven eteen, en tanssi enkä joudu kävelemään muutenkaan yhtään ylimääräistä. Tämä sopi ystävälleni.


Aloitimme illan meillä. Ystäväni oli käynyt hakemassa tulomatkalla Vegånia-ruokafestareilta meille pari erittäin herkullista pizzanpalaa. Minulla olivat skumpat ja samppanjat jääkaapissa jäähtymässä. Söimme, joimme ja nauroimme. Ennen kaikkea joimme. Olin onnistunut tyhjentämään kaksi pulloa samppanjaa ja yhden pullon skumppaa siinä vaiheessa, kun taksi tuli kotiovemme eteen.

Taksi vei meidät Suxesiin. Kyseessä on paikallinen homobaari, missä olemme istuneet monet illat. Siellä on aina hyvä ja rento meininki. Saimme  - onneksi - hyvästä kohtaa istumapaikat ja jatkoimme kittaamista. Hieman vahvemmalla siiderillä, tietenkin. 


Seuraan liittyi tuttuja ja tuntemattomia, joiden kanssa juttu luisti välittömästi. Meillä oli aivan valtavan hauskaa, vaikka jouduimme jalkani takia vain istumaan pöydän ääressä, emmekä päässeet tanssimaan. Juttua riitti, ja naurua! Sekä sitä hieman tujumpaa siideriä.

Kello taisi olla kahden pintaa, kun klenkkasin baarin oven eteen pysäköineen taksin takapenkille. Olin niin helvetin päissäni, ettei mitään rajaa. Mieheni oli vielä hereillä, kun pääsin kotiin, ja hän naureskeli, että taisi vaimolla olla hauskaa. Naamani oli täynnä glitteriä, mitä joku tuntematon nainen oli laittanut minulle. 


Olen nukkunut suuren osan päivää tätä järkyttävää krapulaani pois. Huomenna pitäisi vielä mennä klenkkaamaan töihin! Saisin varmaankin jatkoa sairauslomalleni, mutta minun on yksinkertaisesti pakko mennä hoitamaan asioita, kuten hakemaan työpaikan avaimet sekä työpuhelin. Luovutin ne opintovapaani ajaksi takaisin, ja töiden teko on aika paljon helpompaa, jos pystyy avaamaan luokkien ovet. En viitsi jättää näin tärkeitä asioita viime tinkaan. 

Jalkani ei mennyt yhtään huonommaksi eilisen Priden myötä, mutta eipä se kyllä ihan hirveästi nivelsiteitäni parantanutkaan. Mutta kun Pride on kerran vuodessa vain!


Ehkä ensi kerralla muistan sen, etten ole enää 20-vuotias ja tarvitsen vähintään sen viikon toipuakseni kunnon känneistä.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Tuska takana, tuskainen festariolo päällä


Kesän 2018 Tuska on taakse jäänyttä elämää. Seuraavana ohjelmistossa on festariolosta paraneminen, mihin saattaakin sitten mennä muutama päivä. Surullinen fakta on se, että en ole enää mikään 20-vuotias, ja kolmen päivän riekkuminen festareilla vaatii veronsa.

Tässä meidän festarikuulumiset sekä (helvetin huonoina) kännykkäkameran kuvina (minähän en järkkäriä ota tuollaisiin tapahtumiin mukaan; menee vielä rikki tai varastetaan) että lyhyinä tunnelmina.


Perjantai 29.6.2018

Juna Helsinkiin on tupaten täynnä. Lieneekö Helsingissä enemmänkin tapahtumia tänä viikonloppuna kuin Tuska ja Pride? 

Rautatieasemalta on vain parin vaivaisen minuutin kävelymatka Simonkentälle ja hotelliin. Olen varannut Scandic Simonkentästä meille saunallisen hotellihuoneen king size-vuoteella. Respan setä kysyy, haluammeko parvekkeellisen huoneen samaan hintaan. Tyhmä kysymys. Tietenkin haluamme! 






Seitsemännen kerroksen näkymät yli kesäisen Helsingin ovat uljaat. Ehdin hetken aikaa olla todella iloinen upeasta hotellihuoneestamme, kunnes näen alapuolellani Grillimaisteri-tapahtuman kojuja ja jumalattoman suuren lavan. Siellähän on esim. Ellinoora esiintymässä suoraan meidän parvekkeemme alapuolella. Miten "mukavaa"! Juuri tätä minä halusinkin! Herätä joka aamu karmeassa krapulassa jonkun kiekukaulan kajahduksiin. Ei yhtään hyvä.



Otan pikaisen suihkun, vaihdan vaatteet, meikkaan ja sen jälkeen lähdemme kohti Tuskaa. Kampin metroasema on täynnä tummanpuhuvia ihmisiä. Heillä on sama matka kuin meillä. Tunnen oloni nyt jo kotoisaksi.





Saavumme alueelle Turmiön Kätilöiden soittaessa. Kierrämme alueen, tutustumme kojuihin ja alueen tarjontaan noin yleensäkin ja nautimme rennosta tunnelmasta. Tapaamme tuttuja, vaihdamme kuulumisia, otamme kuplajuomaa ja minä täyttelen viinipäiväkirjaani. Mieheni pyörittelee silmiään ja ystäväni katsoo minua haavi auki: "Onko sulla siis OIKEESTI joku viinipäiväkirja?" Juu, onhan minulla. En vain olisi ihan heti uskonut, että minä pääsisin sitä täällä Tuskassa täyttelemään, mutta täytyyhän se täyttää, jos kerran uusia viinituotteita maistelee.





Perjantain musiikkikattaus on vaisuhko. Käyn minä muutaman keikan tsekkaamassa, mutta musiikillisesti odotan enemmän lauantailta ja sunnuntailta.

Arch Enemy

Hotellille palaamme K-market Sörkan kautta. Iltamässyt maistuvat laskuhumalassa. Istumme hotellin parvekkeella, syömme suklaajäätelöä suoraan purkista ja katsomme tulipunaista auringonlaskua. Juuri nyt kaikki on hyvin.




Lauantai 30.6.2018

Saan silmäni juuri ja juuri raotettua. Kysyn mieheltäni karhealla äänellä, mitä kello on. Se on yksi iltapäivällä. Perkele! Meidän piti osallistua Pride-kulkueeseen. Missasimme koko tapahtuman. 

Sätin miestäni ja kysyn, miksei hän herättänyt. Ei hän viitsinyt, kun nukuin niin sikeästi. No, ensi vuonna sitten!



Pikainen suihku, vaatteet, meikit ja hiukset hyvin. Reppu olalle ja taas kohti Suvilahtea. Ilma on jäätävä, joten minun on pakko ottaa mukaani huppari. Toivon, että se riittää.

Runsaasta moshauksesta huolimatta jäädyn. Mitä pidemmälle päivä menee, sitä kalseammaksi ilma käy. Käyn Varustelekan kojussa ostamassa itselleni hanskat ja huivin. Suomen kesä. Perkele.


Festarialueen ainoan kahvikojun edessä on kilometrin pituinen jono ihmisiä. Viereinen koju myy mainoksensa mukaan terveellisistä shittiä. Ostan goottilatte-juotavan, missä ei ole kahvia eikä maitoa. Sen sijaan siinä on aktiivihiiltä, mikä puhdistaa kehon kaikista myrkyistä. Sehän sopii kaiken viinin ja siiderin jälkeen. Goottilatte on lämmin ja se maistuu oudolle. Juon sen mahdollisimman hitaasti, jotta saisin sormiani lämmitettyä kuumaa mukia vasten mahdollisimman pitkään.




Mieheni ottaa corpse paintin. Hän näyttää ihan pandalta. 

Saamme seurata suhteellisen tarkasti festariohjelmaa, sillä tänään on tiukka setti hyviä bändejä luvassa. Vanhoja setiä, mutta taattua laatua. Esimerkkinä Kreator, joka on tehnyt heviä jo silloin, kun minun vanhempani puristelivat finnejä naamastaan. 


Foreseen

Mokoma

Kreator
At The Gates

Gojira

Kun lähdemme alueelta pois, tapaamme Prideen osallistuneita tuttuja. Jatkamme matkaa heidän kanssaan, kunnes minulle iskee sellainen nälkä, että meidän on pakko etsiä joku ruokapaikka. Yögrilli palvelee, ja minä saan mässyä naamariin.



Jatkamme kahdestaan Kamppiin. Jäämme Memphisiin juomaan skumppaa ja siitä vasta hotellille. Olemme molemmat niin kännissä, että saamme raahautua Mempihisistä Scandiciin. Onhan siitä ihan kymmenen metrin matkakin.





Sunnuntai 1.7.2018

Olen karmeassa krapulassa, kun herätyskello soittaa hotelliaamiaiselle. Vedän napani täyteen munakokkelia ja painun huoneeseen takaisin nukkumaan.

Herään jonkun Grillimaisteri-kiekukaulan jodlaukseen. Kuka lie tällä kertaa. Meillä ei ole kiire alueelle, sillä ensimmäinen kumpaakaan kiinnostava esiintyjä aloittaa vasta myöhemmin. Olimme sopineet, että riittää, jos olemme neljän aikoihin Suvilahdessa.


Laitan hotellihuoneemme saunan päälle. Se pitää kokea, kun kerran siitä on maksettu. Istun pitkään saunassa ja käyn aina välillä parvekkeella vilvoittelemassa. Ja joudun samalla kuuntelemaan Grillimaistereiden paskaa musiikkitarjontaa. Hyi. Soittaisivat edes Paranoidin.

Sauna virkistää vanhan ja väsyneen mielen. Uudet festarikuteet, uudet meikit, uusi ilme. Tällä kertaa saa jopa ottaa aurinkorasvan mukaan. Ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että saamme aurinkoa sateen sijaan.



Minä pääsen taas täyttelemään viinipäiväkirjaani. Päätän myös ostaa tuliaiset. Tarjolla on yllättävän vähän lady fit-toppeja, joten tyydyn vain yhteen tuliaispaitaan. Sen lisäksi minun on pakko ostaa kirja. Tuskaan kannattaa tulla nimenomaan kirjaostoksille! Ja maistelemaan viinejä.



Käyn palauttamassa pantilliset viinilasit panttikojuun, ja siellä seisova mies tyrkyttää minulle Samu Sirkan chilipähkinöitä. Niissä on siis heinäsirkkoja mukana. Minä otan pussillisen, ihan vain mielenkiinnosta, vaikken itse aio syödä niitä. En ole vegaani, mutta kasvissyöjä kyllä olen, ja käsittääkseni heinäsirkka on elävä eläin. Mieheni vetää koko pussin tyhjäksi. Sanon, etten aio pussata häntä loppupäivänä. Unohdan kuitenkin lupaukseni, kun vereni alkoholipitoisuus nousee.




Voisin ehkä muuten ryhtyäkin vegaaniksi, mutta olen liian koukussa maitotuotteisiin. En voisi elää ilman juustoja ja suklaata. Samoin käytän kananmunia ja hunajaa. Käyn kuitenkin sunnuntain festariruuan ostamassa vegaanikojusta. Ruoka on yllättävän hyvää festariruuaksi. Siinä on oikeasti jotain makua.

Ihsahn

Europe

Europe esiintyy. Final Countdownin jälkeen melkein puolet festariväestä poistuu. Tylsää. Edessä on vielä kaksi esiintyjää. Sunnuntain pääesiintyjä on Parkway Drive. Aussisedät vetävät todella hyvän keikan. Europen jälkeen pois lähteneet missasivat upean keikkaelämyksen! 

Parkway Drive

Parkway Drive

Haemme iltamässyä K-market Sörkasta ja menemme hotellille. Käymme respan kautta, koska haluan saada myöhäisen check-outin. Se onnistuu, ja sovimme kolme tuntia myöhäisemmän check-outin. Ihanaa, saamme nukkua pidempään!

Maanantai 2.7.2018

Hotelliaamiainen menee alas juuri ja juuri. Nuokun aamiaispöydässä. Sen jälkeen äkkiä ylös meidän hienoon huoneeseemme, unimaski naamalle ja unta kuuppaan. Herään puolen tunnin välein, ja näen ihan omituisia unia. Klo 14 päätän, että nyt saa riittää. En halua nähdä enää yhtään outoa unta. Alan pakata tavaroita. Kohta meidän pitää lähteä kuitenkin.



Raahaudun respaan silmäpusseineni. Näytän ihan hirveältä. Ihan kuin olisin riekkunut kolme päivää jossain hevifestareilla. Maksan kolmesta lisätunnista ja lähdemme kohti rautatieasemaa.

Pikaiset kaakaot Robert's Coffeessa ja sen jälkeen junavaunun rauha. Tuska oli hauska, kuten aina, mutta en olisi jaksanut enää yhtään enempää tuskailua. Vanhuus ei tule yksin. Armas koti odottaa, ja rakkaistakin rakkain karvakuonomme Kauno. Äidillä on ollut ikävä omaa hauvaa.

Nyt vuoden mittainen palautuminen, niin ensi vuonna jaksaa taas!