Proffan kovat sanat gradusta

Satu: *Kopkop*

Proffa: "Sisään!"

Satu: "Moikka! Mä tulin siitä mun gradusta puhumaan."

Proffa: "Juu, tule sisään vain."

Proffa: "Mä olen lukenut tämän sun tekstin, ja täytyy sanoa, että olit kyllä erittäin oikeassa, kun sanoit, ettei ADHD-oireisista voi ikinä päältä päin sanoa mitään."

Satu: "Ooo-kkei??????"

Proffa: "Aina, kun mä saan eteeni ADHD-aiheisen opinnäytetyön - ja mä saan lukea niitä ihan TOSI paljon - mulle tulee heti sellainen fiilis, että taasko tätä samaa."

Satu: *nielaisee* "Nokutotanoini... Se teoriaosa on siis tosiaan kirjoitettu pääsiäisenä, kun mä kelkoin perheen koiraa myöten pihalle, parissa päivässä, välillä pari tuntia nukkuen, et sen takia se on niinku tommonen..." *tuskahiki valuu selkää pitkin*

Proffa: "Mutta tä sun tekstis oli kyllä ihan jotain..."

Satu: "Mitä jotain?"

Proffa: "Parasta! Mä en oo ikinä lukenut näin hyvää tekstiä ADHD:sta!"

Proffa: "Tästä tosiaan näkee, että sä olet kirjoittanut tämän asiantuntijana ja asiasta oikeasti tietävänä ihmisenä, etkä minään ulkopuolisena, joka lainaa jotain ADHD-opaskirjaa."

Satu: *kerää leukaansa lattialta* "No kiitos." *hämmennys*

Proffa: "Tätä oli suorastaan ilo lukea!"

Satu: "No kiitos. Ei se sitten liian pitkä ollut se teoria?"

Proffa: "Ei missään nimessä! Mielenkiintoista tekstiä jaksaa kyllä lukea pidempäänkin."

Satu: "No kiitos. Öh... Tota... Kiva kuulla, että sä tykkäsit!" *vieläkin ihan hämillään*

Proffa: "Pari kohtaa mä tänne olen merkinnyt, mutten mitään sen kummempia. Esim. toi yks lähde, mihin sä olit viitannut, Conradin ja Schneiderin teos. Conrad on päivittänyt sitä omaa osuuttaan. Kannattaa varmaan googlettaa se artikkeli. Se löytyy jostain American Journal of joku-joku. Saisit vähän enemmän sosiologista läheistöä, kun sun lähteistössä on iso osa lääketieteellistä ja psykologista. Saisit lähteistöön vähän tuota sosiologistakin näkökulmaa enemmän."

Satu: "Okei, mä etin sen artikkelin. Onks jotain muuta muutettavaa?"

Proffa: "Ei. Tämä on ihan valmista tekstiä. Kyllä tuon kehtaa kansiin laittaa. Eli nyt sitten vain aloittamaan analyysin tekeminen!"

Proffa: "Kannattaa varmaan aloittaa helpoimmasta, eli siitä määrällisen osuuden analysoinnista. Oletko ajatellut, miten analysoit laadullisen aineiston?"

Satu: "Fenografista tulosavaruutta ajattelin, kun mä olen sitä harjoitellut jo eräällä laadullisen tutkimuksen kurssilla."

Proffa: "Oikein hyvä idea! Siitä tulee taatusti hyvä ja monipuolinen."

Proffa: "Mutta me palaamme asiaan sitten, kun sä olet päässyt siinä analyysissä vähän eteenpäin!"

Satu: "Joo, palataan! Ja kiitos neuvoista."

Olen kieltämättä vieläKIN hämmentynyt. Proffa, jolla on takanaan 30 vuoden työkokemus yliopistolta ja joka on sen 30 vuotta lukenut opiskelijoiden tuottamia tekstejä, sanoo mulle jotain tollaista... Ehkä mun pitäis sittenkin harkita sitä köyhää tutkijanuraa, mikä tarkoittaa sitä, että siirryn ammattimaiseksi apurahahakemusten kirjoittajaksi.

Aivonystyröiden pauketta

“Millainen muuttuja tässä nyt on?”

“Onks tä nyssit neliluokkainen?”

“On. Eli mitä testiä tarvitaan?”

“Mistä mä tietäisin! Voiko tän nyt sitten tehdä sillä t-testillä?”

“Ei, kun tässä ei ole jatkuvaa muuttujaa.”

“Aha. Mutku niitä muuttujia on enemmän ku kaks.”

“Joo, niin on, mutta jatkuva muuttuja on vähintään viisiluokkainen.”

“ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH! EMMÄ TAJUA MITÄÄN!!!!!!!”

Olen tullut Educariumille tukiopetukseen. Olemme saaneet vaivaisen kuuden tunnin perehdytyksen SPSS-ohjelman ihmeellisen maailmaan, ja nyt meidän pitäisi suoriutua harjoitustehtävän tekemisestä. Ensimmäisen osan sain tehtyä jotenkuten, mutta toisesta osasta en ymmärrä mitään.

Tuntuu hassulta sanoa, ettei se ole tyhmä, joka pyytää apua, koska olen joutunut pyytämään apua nimenomaan tyhmyyteni takia. Nämä kaikki tilastotieteelliset termit menevät niin korkealta ja kovaa, etten oikeasti ymmärrä, miten ihmeessä voisin selvitä tästä tehtävän teosta ilman, että pyydän apua.

En ole edellisen tutkintoni aikana edes koskenut SPSS-ohjelmaan. En tiedä siitä mitään. Emme puhuneet sanallakaan määrällisestä tutkimuksesta eikä meillä käyty tasan mitään määrällisen tutkimuksen menetelmiä läpi. Johtui ehkä opiskeltavasta aineesta ja siitä, että siellä tehtävä tutkimus eroaa huomattavan paljon siitä, millaista tutkimusta taas kasvatustieteissä tehdään. Ja nyt tämä ihana tilastotiede ja määrällinen tutkimus tulevat sitten eteeni pudottaen minut kuin enon veneestä.

Minulla on kyllä käytössäni opas, minkä avulla pystyn jotenkuten navigoimaan SPSS-ohjelman syvissä syövereissä. Mutta kun ennen sitä navigointia pitäisi tietää, millaisia testejä tehdä ja miksi valita juuri se tietty testi. Ja juuri nämä asiat ovat minulle aivan täyttä utopiaa.

Sen lisäksi, että pitää osata valita oikea testi, pitäisi osata myös tulkita niitä tuloksia. Tulokset ovat pelkkiä numerosarjoja, mistä minä en ymmärrä hevon paskaakaan. Kyllä minä prosenttiluvut ymmärrän, mutten tajua noista muista arvoista mitään! Mitä niiden pitäisi muka kertoa? Pikkuhiljaa alan sentään ymmärtää, miten tulkitsen p-arvoa, mutta se on aika vähän, vaikka onhan se nyt edes jotain tässä konkurssissa.

En tajua sitäkään, miksi asioista on täytynyt tehdä näin pirun monimutkaisia. Miksei voi vain olla paperia, paksuja tusseja monella eri värillä ja tulosten tulkintaa leikkaa-liimaa-askartele-systeemillä? Minulle tuo leikkaa-liimaa-askartele sopisi paljon paremmin! Saisin tuloksia paljon paremmin ja nopeammin tuolla metodilla kuin SPSS:n kanssa.

“Muista sitten kirjoittaa ylös kaikki tarvittavat arvot.”

“Mistä mä tiedän, miten ne pitää kirjata?”

“Ne näkyvät noista ohjeista, mutta siihen pitää sitten vielä kirjoittaa auki se, mitä niissä numeroissa sanotaan.”

“Mistä hitosta mä voin tietää, mitä niissä numeroissa sanotaan, ku emmä ymmärrä niitä!”

Voi luoja, että minä olen TYHMÄ! Tee, yy, hoo, äm, ää. T-Y-H-M-Ä! Ja keväällä lisää tätä hemmetin SPSS-shittiä monimuuttujamenetelmien kurssilla. En tule ikinä pääsemään siitä läpi. Genetiikan kurssi tuntui hankalalta kaikkien haploidien ja diploidien kanssa, mutta tilastotiede vasta aivonystyröitä paukutteleekin! Genetiikka on lasten leikkiä tähän verrattuna.

Ei, minusta ei tule tilastotieteilijää. Ei ikinä. Ja ehkä siirryn tekemään laadullista tutkimusta. Se on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa.