Proffan kovat sanat gradusta

Satu: *Kopkop*

Proffa: "Sisään!"

Satu: "Moikka! Mä tulin siitä mun gradusta puhumaan."

Proffa: "Juu, tule sisään vain."

Proffa: "Mä olen lukenut tämän sun tekstin, ja täytyy sanoa, että olit kyllä erittäin oikeassa, kun sanoit, ettei ADHD-oireisista voi ikinä päältä päin sanoa mitään."

Satu: "Ooo-kkei??????"

Proffa: "Aina, kun mä saan eteeni ADHD-aiheisen opinnäytetyön - ja mä saan lukea niitä ihan TOSI paljon - mulle tulee heti sellainen fiilis, että taasko tätä samaa."

Satu: *nielaisee* "Nokutotanoini... Se teoriaosa on siis tosiaan kirjoitettu pääsiäisenä, kun mä kelkoin perheen koiraa myöten pihalle, parissa päivässä, välillä pari tuntia nukkuen, et sen takia se on niinku tommonen..." *tuskahiki valuu selkää pitkin*

Proffa: "Mutta tä sun tekstis oli kyllä ihan jotain..."

Satu: "Mitä jotain?"

Proffa: "Parasta! Mä en oo ikinä lukenut näin hyvää tekstiä ADHD:sta!"

Proffa: "Tästä tosiaan näkee, että sä olet kirjoittanut tämän asiantuntijana ja asiasta oikeasti tietävänä ihmisenä, etkä minään ulkopuolisena, joka lainaa jotain ADHD-opaskirjaa."

Satu: *kerää leukaansa lattialta* "No kiitos." *hämmennys*

Proffa: "Tätä oli suorastaan ilo lukea!"

Satu: "No kiitos. Ei se sitten liian pitkä ollut se teoria?"

Proffa: "Ei missään nimessä! Mielenkiintoista tekstiä jaksaa kyllä lukea pidempäänkin."

Satu: "No kiitos. Öh... Tota... Kiva kuulla, että sä tykkäsit!" *vieläkin ihan hämillään*

Proffa: "Pari kohtaa mä tänne olen merkinnyt, mutten mitään sen kummempia. Esim. toi yks lähde, mihin sä olit viitannut, Conradin ja Schneiderin teos. Conrad on päivittänyt sitä omaa osuuttaan. Kannattaa varmaan googlettaa se artikkeli. Se löytyy jostain American Journal of joku-joku. Saisit vähän enemmän sosiologista läheistöä, kun sun lähteistössä on iso osa lääketieteellistä ja psykologista. Saisit lähteistöön vähän tuota sosiologistakin näkökulmaa enemmän."

Satu: "Okei, mä etin sen artikkelin. Onks jotain muuta muutettavaa?"

Proffa: "Ei. Tämä on ihan valmista tekstiä. Kyllä tuon kehtaa kansiin laittaa. Eli nyt sitten vain aloittamaan analyysin tekeminen!"

Proffa: "Kannattaa varmaan aloittaa helpoimmasta, eli siitä määrällisen osuuden analysoinnista. Oletko ajatellut, miten analysoit laadullisen aineiston?"

Satu: "Fenografista tulosavaruutta ajattelin, kun mä olen sitä harjoitellut jo eräällä laadullisen tutkimuksen kurssilla."

Proffa: "Oikein hyvä idea! Siitä tulee taatusti hyvä ja monipuolinen."

Proffa: "Mutta me palaamme asiaan sitten, kun sä olet päässyt siinä analyysissä vähän eteenpäin!"

Satu: "Joo, palataan! Ja kiitos neuvoista."

Olen kieltämättä vieläKIN hämmentynyt. Proffa, jolla on takanaan 30 vuoden työkokemus yliopistolta ja joka on sen 30 vuotta lukenut opiskelijoiden tuottamia tekstejä, sanoo mulle jotain tollaista... Ehkä mun pitäis sittenkin harkita sitä köyhää tutkijanuraa, mikä tarkoittaa sitä, että siirryn ammattimaiseksi apurahahakemusten kirjoittajaksi.

Supervilli perjantai kera Levolacin ja koiran

Kuva on otettu The Castle-nimisessä baarissa, Turussa,
joskus vuonna puunuija ja aasinkakka.

Ah, ihana perjantai-ilta! Viikon työt ovat takana ja viikonlopun riennot edessä. Minulla tulee olemaan tänä viikonloppuna ihan poikkeuksellisen jännittävä viikonloppu.

Samanaikaisesti, kun muut ihmiset avaavat perjantaipullon, minäpäs avaankin Levolac-pullon! Ja kun muut ihmiset avaavat baarin oven, niin minäpäs hurjana tyttönä avaankin SPSS-ohjelman ja Wordin! Seuranani minulla on tänä supervillinä perjantai-iltana Jari Metsämuurosen 1600-sivuinen tutkijapainos teoksesta nimeltä Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä, neljä töhnämunaa ja koira.

Aion olla tänä viikonloppuna niin hurja tyttö, että aion tehdä peräti kahta tutkimusharjoitusta samanaikaisesti. Minulla on laadullisen tutkimuksen kurssin ja monimuuttujamenetelmien kurssin harjoitustyöt kesken, ja vaikken ehkä saisi niitä tänä viikonloppuna valmiiksi, aion kuitenkin saattaa ne hyvään kuosiin. Laadullisen tutkimuksen aiheena minulla on isäpuolet erityislapsiperheissä, ja olen saanut jo vastaukset avoimeen kyselylomakkeeseen, minkä julkaisin Facebookissa. Nyt minun pitäisi alkaa etsiä niistä yhteneviä ja eroavia käsityksiä, ja tehdä koko paskasta fenomenografinen tulosavaruus. Ajatelkaa, minä saankin leijailla tämän viikonlopun tulosavaruudessa! Muut ihmiset leijailevat vain seitinohuessa. Tai ehkä vastaavasti betoninpaksuisessa, riippuen siitä, montako kaljaa sitä aikoo kitata.

Monimuuttujamenetelmien harjoitustyön ensimmäisestä harjoituksesta minun pitäisi saada vielä tehtyä neljä reliabiliteettianalyysiä ja sen jälkeen muodostaa viisi summamuuttujaa. SPSS-ohjelman hakkaamisen lisäksi minun pitäisi alkaa kirjoittaa harjoitustyön kirjallista osuutta ja raportoida analyysitulokset. Ja koska kurssi vaatii sen, että käytän harjoitustyössäni lähteitä, suorastaan pääsen tutkimaan tuota Metsämuurosen ihanaa kirjaa! Jotkut lukevat jotain tylsää Harry Potteria koko viikonlopun, mutta minäpä saankin lukea Jari Metsämuurosta. Nyt te kaikki varmasti oksennatte kateudesta.

Näin vanhana kahden päivän putket alkavat olla jo aika kova suoritus. Sunnuntaina sitten nähdään, kenellä on kaikkein karmein krapula: Minulla vai kaikilla muilla. Voi olla, että istun koko armaan sunnuntain vessassa pää pytyssä oksentamassa sisuksistani summamuuttujia, pääkomponenttianalyysejä, alphoja, keskihajontoja ja Levenen testejä. Mutta murehdin sitä vasta sunnuntaina. Nyt minä aion nostaa crocsit kattoon ja aloittaa näiden hurjaakin hurjempien analyysien tekemisen. Molemmat harjoitustyöt kiinnostavat niin paljon, etten edes tiedä, kummasta pitäisi aloittaa. Ehkäpä teen kuten Julius Caesar tekisi, ja heitän arpaa.

Toivottaisin sinullekin kivaa ja jännittävää viikonloppua, mutta koen sen täysin turhaksi. Sinun viikonloppusi nyt vain ei voi olla jännittävämpi kuin minun! Sinä et pääse kokemaan, miten ihanaa on analyysien tekeminen SPSS-ohjelmalla. Tosin, jos haluat kokeilla, annan sinulle mielelläni nämä minun analyysini harjoitteluun! Raportoi sitten minullekin, millaisia tuloksia sait aikaiseksi.