Viimeinen päivä joululomaa tältä erää. Huomenna on paluu arkeen, luentosalin penkkejä kuluttamaan.
Paluu ei ole mitenkään hirvittävän kova, vaan suhteellisen pehmeä. Vilkaisu kalenteriin kertoo sen, että saan nauttia suhteellisen rennoista viikoista tässä tammikuun ajan. Huomenna alkaa nimittäin vain yksi kurssi, evoluutiobiologia. Lisäksi minulla jatkuu viime vuoden puolella alkanut improvisaatio-kurssi, mikä nyt ei sinänsä ole mitään luennoilla istumista ja muistiinpanojen kirjoittamista, vaan nimenomaan tekemistä ja improvisaatiota itseään.
Myöhemmin tammikuussa minulla on johdantoluento Asklepios-kokonaisuuden kolmanteen kurssiin, mutta koska kurssi suoritetaan itsenäisesti, siitä ei ole odotettavissa enempää luentoja kuin vain tuo yksi johdantoluento.
Toki minulla on sitten voimauttavasta valokuvasta kaksi lähipäivää ja Tampereellakin pitäisi käydä kahdella lähipäivällä, kun käyttäytymisanalyysiperusteinen eläinkouluttajakoulutus alkaa siellä, mutta Turun yliopistolla minun ei juurikaan tarvitse ravata. Luentoja on tammikuun ajan vain tuon yhden evoluutiobiologian kurssin verran. Seuraava luentokurssi alkaa vasta helmikuussa.
Ihana pehmeä lasku tähän kevääseen! Ihanan vähän kursseja! Ihanan vähän ravattavaa! Ei tarvitse olla tukka putkella joka päivä menossa, vaan saan ehkä jossain vaiheessa hieman sitä lepoa ja omaa aikaakin.
Ehkä minä, vihdoin ja viimein, pääsen aloittamaan niitä psykologian aineopintoja, ja myös gradutyötä. Minun piti aloittaa sitä joululomalla, mutta käytin joululoman niin tehokkaasti hyödykseni, etten ole tehnyt sinä aikana tasan mitään opintojeni eteen. En ole edes ajatellut niitä! Tai no, ehkä olen vähän ajatellut, mutta en ole tehnyt yhtään mitään. Ja se on minulta paljon.
Olen valmistautunut kevääseen! Kevyt kevät saa siis puolestani tulla. Minä olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti