Takanani on aivan ihana viikonloppu! Huippurentouttava sellainen. Sain jotain todella harvinaista herkkua, mitä en ole saanut todella pitkään aikaan: Sain olla yksin kotona! Pelkkä koira seuranani.
Mies lähti jo perjantaiaamuna eräjormailemaan kaveriporukassa. Teinille tuli noutaja iltapäivästä: Mummi. Heti sen jälkeen minä hyppäsin autoon, kurvasin Majakkarannan S-marketin pihaan, tyhjensin hyllyt kaikesta epäterveellisestä mässystä, ajoin kotiin, tein koiran kanssa pitkän lenkin, lenkiltä palattuani riisuin vaatteet, parkkeerasin alastomana sohvalle enkä tehnyt mitään! Katsoin huonoja ja aivottomia elokuvia koko illan, söin cheddar-jalapenoja, mozzarellatikkuja, mustekalarenkaita ja suklaajäätelöä, heitin koiralle vinkupossua ja nautin.
Lauantaina tein sen verran, että raahauduin Salosen leipomon kautta Lounatuulet Yhteisötaloon, missä oli yhdistyksemme järjestämä luento haastavista kasvatustilanteista. Luennoitsijana oli ihanan iloinen ja pirteä Liisa Ahonen, jonka luentoja minulla on ollut ilo olla aikaisemminkin kuuntelemassa. Jos teillä on tilaisuus mennä kuuntelemaan Liisan luentoja, niin menkää ihmeessä! Hän on erinomainen puhuja ja kasvatusalan vahva ammattilainen.
Luennon jälkeen taas lenkki koiran kanssa, lenkin jälkeen vaatteet nurkkaan ja sohvalle. En laittanut heti tylsiä leffoja pyörimään, vaan kuuntelin ensin muutaman väkivaltatutkimuksen luennon Moodlessa, kirjoitin luentopäiväkirjat pois ja vasta sen jälkeen laitoin leffan pyörimään. Nyt on väkivaltatutkimuksen johdantojakson luento-osuus suoritettuna. Enää on essee-osuus suorittamatta.
Tänään sunnuntaina olen syönyt aamupalaksi rasvaista neljän juuston pizzaa ja olen antanut koiralle aamupalaksi muhevan luun. Istun sohvalla ja katson tylsää leffaa. Harkitsen vaatteiden pukemista ja kirjastosta erään lähdeteoksen hakemista väkivaltatutkimuksen esseetä varten, mutta toisaalta, sen voi hakea huomennakin. Miksi pukeutua tänään, jos voi koko päivän viettää alasti?
Tämä viikonloppu kaksin koiran kanssa on ollut todella virkistävä. Sitä ei avioliiton arjessa monesti edes huomaa, miten paljon sitä on kaivannut yksinoloa. Aikaa ihan vain itselle.
Olen virkistynyt ja onnellinen! Yksinolo on tehnyt minulle ihmeitä. Mieleni on rento ja olen valmis ensi viikon koitoksiin. Vaikka mielellään tätä yksinoloa olisi jatkanut vielä pari päivää. Tosin, painoindeksini ja kolesterolitasoni eivät ehkä kestäisi tätä yksinolodieettiä kovin kauaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti