Kuulumisia kirsukoulusta

Tänään oli sekä äidillä että Kaunolla jännittävä päivä. Aloitimme "kirsukoulun", eli nose workin. Tavoitteena on oppia tunnistamaan ensimmäinen haju, eukalyptus, ja oppia ilmoittamaan se. Tai merkkaamaan se. Tai mitä termiä siitä ikinä käytetäänkään, kun koira kertoo ohjaajalle, että tässä kohti dunkkaa sellaiselle kuin pitää.

Ensimmäisen kerran tavoitteena oli opettaa koiralle se, että puisella radalla olevassa pienessä lasipurkissa on haju, ja että juuri tuohon lasipurkkiin ja juuri tuohon hajuun nyt sitten pitäisi suunnata se mielenkiinto ja se kirsu. Koirat tulivat yksi kerrallaan radalle haistelemaan samalla, kun muut koirat odottivat autossa.

Turun murren halli oli Kaunolle entuudestaan tuttu. Hän ajatteli, että nyt sitten rally-tokoillaan, kun kerran täällä ollaan. Ensimmäinen kierros meni siihen, kun meidän villahoususankarimme yritti kaikin maailman rally-tokosta opituin kevätjuhlaliikkein saada namia pomppimalla puisen radan päällä. Kyllä se kirsu sinne lasipurkkiinkin meni, mutta Kauno ei selkeästikään ollut ihan varma, mikä tässä nyt on se homman nimi, kun aikaisemmin tässä samassa hallissa on sitä namia saanut nimenomaan siitä rally-tokosta.

Toisella kierroksella viereisen hallin koirakkoporukka vaihtui. Eteisessä oli jumalaton ryysis ja koirat haukkuivat. Meidän valpas vahtikoira seisoi lasipurkin takana tarkkana kuin porkkana, jos vaikka joku niistä naapurihallin koirista sattuisikin eksymään hänen purkilleen. Ei eksynyt, mutta se kierros meni hieman harakoille. Kauno selkeästi kyllä ymmärsi jo toisen kierroksen aikana, että täällä ei olla nyt ralleilemassa, vaan purkkeilemassa, ja nyt haistellaan eikä pyöritä. Ulkopuoliset häiriötekijät vain häiritsivät meidän villahoususankarimme suoritusta.

Kolmas ja tällä erää viimeinen kierros menikin sitten erinomaisesti, Kaunolla alkoi kunnon nuuskumoottori käydä, ja minä sain naksutella sormet verillä naksutinta. Ja namipalkkaa ropisi niin, että rutina kävi! Edes purkin paikan vaihtaminen toiseen reikään puisella radalla ei saanut meidän tarkkaa kirsukansalaista häiriintymään, vaan hän kyllä löysi purkin uudelleen toisesta paikasta. Ja taas ropisi namipalkka!

Kotiinviemisiksi saimme pullollisen eukalyptusta sekä kolme lasipurkkia, joiden kanssa me saamme harjoitella kotona.

Innokas kirsukoululainen lähdössä kirsukouluun.

Nose work on laji, missä ei tule hiki. Ei koiralle eikä ohjaajalle. Se ei vaadi minkäänlaisia kärrynpyöriä, loikkimisia eikä sirkustemppuja muutenkaan, joten se sopii jokaiselle koiralle. Myös sellaisille, joilla alkavat paikat krempata iän myötä. Se on rauhallista eikä siinä myöskään törmää toisiin koiriin, koska koirat tulevat yksitellen, vuoron perään radalle. Ja koira saa tehdä sitä, mikä on sille kaikkein luontaisinta, eli haistella! Käyttää kirsuaan ja hajuaistiaan.

Kaunoa taisi tänään puraista nuuskukärpänen. Ehkä vähän äitiäkin, kun näki kolmannella kierroksella, miten innoissaan meidän pieni villahoususankarimme oli. Odotamme innolla ensi viikkoa ja uusia purkkihaasteita!