Koska kaikki muutkin, niin minäkin. Taas kerran. Muistellaanpa vuotta 2017. Mitä kaikkea elämässäni tapahtui, mikä muuttui, mikä ei muuttunut jne.
Varmaankin suurin tapahtuma tapahtui 4.11. Menin naimisiin. Päivä, mitä monikaan ei uskonut näkevänsä. Osa ei uskonut tämän päivän tulevan siksi, että olen villi ja vapaa ikisinkku. Osa siksi, että heidän mielestään olen niin täyspaska ihminen, ettei kukaan järkevä olento ikinä huolisi minua. Ja tämän he ovat myös sanoneet minulle päin naamaa. No, jokainen voi halutessaan tulla käymään meillä testaamaan mieheni järkevyystason. Minä itse pidän miestäni suhteellisen järkevänä ihmisenä, mutta minä nyt olen ehkä jäävi sanomaan asiasta mitään.
Hääpäivämme sisälsi sellaisia kommelluksia, että niistä voisi saada aikaiseksi aika hyvän komedia-elokuvan. Loppujen lopuksi me kuitenkin saimme toisemme, ja meillä itsellämme oli aivan mahtava päivä. Nautimme ja meillä oli hauskaa. En olisi voinut toivoa parempia häitä!
Toinen suuri tapahtuma oli se, että jäin erityisopettajan työstäni opintovapaalle syyskuussa, ja olen nyt kokopäiväinen opiskelija Turun yliopistolla. Pyhänä tarkoituksenani oli viettää tämä opiskeluvuosi iisisti ottaen ja rentoutuen. Noh, kuten ADHD-aikuiset usein sanovat: "Hupsista saatana!" Olen tainnut innostua kaikista kivoista kursseista vähän liikaa, ja niitä kursseja on tullut otettua ehkä vähän liikaa. Syksyn 2017 aikana olen kuitenkin oppinut paljon uutta ja saanut uusia näkökulmia asioihin. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat myös selkiytyneet näiden uusien näkökulmien myötä.
Valmentaja-opinnoista valmistuminen oli tärkeä tapahtuma toukokuussa. Sain kaksi uutta pätevyyttä, neuropsykiatrisen ja eläinavusteisen valmentajan pätevyydet. En ole vielä ehtinyt varsinaisia töitä tehdä, koska syksy on mennyt opiskellessa, mutta tulevaisuudessa on paljon aikaa.
Aloitin tammikuussa rally-tokon, ja harrastin sitä koko vuoden. Olen kehittynyt, mutta en ole vuoden kestäneen harrastuksen jälkeen vielä erinomainen. Paljon on vielä harjoiteltavaa ja opittavaa, mutta hyvällä alulla me olemme kuitenkin!
Kesä jäi tapahtumaköyhäksi, sillä en uupumuksen vuoksi jaksanut tehdä mitään enkä lähteä mihinkään. Minulta jäi todella monta hyvää tapahtumaa käymättä. Mutta ehkä parempi niin, että sain levättyä ja kerättyä voimia, mitkä sitten tuhlasin syksyllä luentoihin ja hääjärjestelyihin. Kesä tulee kuitenkin uudestaan, ja ne samat tapahtumat tulevat taas ensi kesänä. Enköhän minä pysty jatkamaan elämääni, vaikka en vuonna 2017 kokenutkaan mitään upeita kesäbileitä.
Vuosi 2017 oli kaiken kaikkiaan todella raskas vuosi. Sairastelin paljon, sain keväällä burnoutin, olin koko vuoden todella väsynyt ja uupunut. Opiskelujen ulkopuolinen elämä oli lähinnä pelkkää sohvalla makaamista. Ihmissuhteet jäivät toissijaisiksi, mikä on harmittanut valtavasti. Ihmissuhteiden hoito olisi tärkeää, koska kuka muu sinut sieltä suosta ylös nostaa, elleivät ystävät? Vaikka hyviä asioita tapahtui paljon, ja olen monesta asiasta kiitollinen, olen silti onnellinen, että vuosi 2017 on takanapäin. Olen elänyt paljon raskaita vuosia, mutta viime vuosi oli valehtelematta yksi raskaimmista sen valtavan väsymyksen, uupumuksen, burnoutin ja masennuksen takia.
Onneksi tästä vuodesta voi tulla parempi kuin mitä viime vuosi oli! Nyt lähden kohti virkeämpää, värikkäämpää ja valoisampaa vuotta 2018. Toivottavasti sinäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti