Nyt se on tapahtunut! Ihme! Olen tehnyt sen, mihin en olisi ikinä kyennyt pystyväni. Mutta minä, rouva Mäkinen, olen ihan oikeasti kyennyt siihen. Ja en voisi olla itsestäni enää ylpeämpi. Minä sanoin EI!
 |
| Uusi idolini, Päivi Räsänen. |
Sähköpostiini tuli kaksi mainosta. Toinen koski tulevaisuudentutkimuksen ensi viikolla alkavia opintoja, ja toinen koski Helsingin yliopiston koordinoimaa, kaikille avoimia verkko-opintoja osuuskuntatoiminnasta ja yhteisötaloudesta. Olen jo pitkään tuijottanut Turun avoimen yliopiston mainosta tulevaisuudentutkimuksesta ja miettinyt, että siinä voisi olla ihan hauska aihe opiskella. Osuuskuntatoiminnan ja yhteisötalouden opinnoista en ollut ikinä kuullutkaan, mutta se vaikutti ensi näkemältä siltä, että näistä opinnoista voisi olla ehkä tulevaisuudessa jotain hyötyä. Ehkä.
Sitten muistin uuden vuoden lupaukseni: EI UUSIA OPINTOJA! Pitäydyn vanhoissa. En ota enää mitään uutta repertoaariini. En ainakaan, ellen ole varma niiden hyödyllisyydestä juuri minun tulevaisuudessani.
Tein siis jotain, mitä en ole tehnyt pitkiin aikoihin: Jätin ilmoittautumatta kursseille! Hieman se kirpaisi sydäntä, mutta varmasti tekee hyvää sekä stressitasolleni että tälle vaativalle persoonalleni. Minun on oikeasti pakko oppia siihen, että minun ei tarvitse osata kaikkea ja opiskella kaikkea kelvatakseni. Minulla on jo tarpeeksi, osaan nyt jo tarpeeksi, enkä tarvitse mitään enempää. Ainakaan juuri nyt, tähän väliin.
Vielä kun tuon uskoisin itsekin, siis oikeasti uskoisin syvällä sisimmässäni, niin sitten kaikki olisi hyvin.
Ja miksi minulla on tässä kuva Päivi Räsäsestä? Koska rouva Räsäsestä tuli juuri äsken minun idolini ja esikuvani. Minäkin olen oppinut sanomaan ei! Ja miten ylpeä olenkaan tästä hienosta taidosta. Ehkä minulla voi olla toivoa paranemisesta, koska olen oppinut tämän tärkeän sanan, ja olen jopa osannut käyttää sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti