Kesälomalta suoraan sairauslomalle

Kesäloman viimeiset päivät häämöttävät. Torstaina pitäisi palata töihin. Takanani on vuosi opintovapaata, ja opintovapaalta jäin suoraan kesälomalle. Pitkä putki siis jotain muuta kuin työtä takana.

Työpaikka on sama vanha. Rakennus ei ole muuttunut mihinkään. Mutta työnantajani on muuttunut kahden eri erityisammattiopiston yhdistyttyä. Bovalliuksesta on tullut Spesia. Tämän lisäksi meille on tullut uusia ryhmiä ja ryhmien omia luokkatiloja on jouduttu järjestelemään uudelleen. Opittavaa on siis paljon: Missä on minkäkin ryhmän oma luokka, miten Spesia toimii organisaationa, millainen on uusi intranet ja mikä kaikki tieto löytyy mistäkin, millaiset ovat uudet opetussuunnitelmat... 

Sen sijaan, että menisin torstaina töihin oppimaan uutta ja selvittämään näitä asioita, istun kotona sohvalla, kinttu ojossa ja syljeskelen kattoon. Jään kesälomalta suoraan sairauslomalle. Miten "mukavaa".

Sairausloman syynä ovat oikean jalkani revähtäneet nivelsiteet. Ne revähtivät jo kolme vuotta sitten, kun olin Hämeenlinnassa, Aulangon kauniissa maisemissa, voimauttavan valokuvan viikonlopussa. Astuin harhaan ja nilkkani kääntyi 90 astetta sisäänpäin. Olin reilut kaksi viikkoa sairauslomalla, kävelin kepeillä, vedin kipulääkkeitä ja annoin kintulleni joka toinen tunti kylmähoitoa. Nyt pitäisi alkaa uudestaan samaan rumbaan.

Minulla ei ole mitään käryä siitä, miten hemmetissä nuo nivelsiteet ovat voineet mennä uudestaan. En ole - omasta mielestäni - loukannut jalkaani mitenkään. Lääkärin mukaan se on voinut olla joku ihan todella pieni virheliike, mikä on saanut ne repeämään. Siihen ei kovin paljoa vaadita, että kerran revenneet nivelsiteet repeävät uudestaan. Eli nyt sitten uutta sairauslomaa kehiin, uutta kylmähoitoa ja blaa blaa blaa. Kiinnostaa kuin kasa kanin kikkareita. Minä ja minun ADHD:ni eivät arvosta sairauslomia, joiden aikana istutaan sohvalla kuin tatti paskassa, ja vain varovasti liikutellaan jalkaa kivun sallimissa rajoissa.

Toisaalta, meidän koulutalossamme on portaita enemmän kuin laki sallii, joten enpä minä ihan hirveästi tämän kinttuni kanssa meidän työpaikalle mene. Portaat ovat kuulemma pahin mahdollinen asia.

Haluan tekemistä, mutta haluan myös ehjän jalan! Joten vaikka lievästi sanottuna vituttaa, niin minä nyt sitten vain nätisti silittelen tuossa otsassa kasvavaa jormaa, annan kintulleni sen tarvitsemaan kylmähoitoa ja syljeskelen loppuviikon kattoon. Ehkä ensi viikolla pääsen jo töihin.

Opintovapaan loppu, kesäloman alku

Olen kuullut, että joillakin olisi lyhyempi kesäloma kuin kaksi kuukautta. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista? Mihin se alle kahden kuukauden kesäloma muka riittää? Eihän sellaisesta tule kuin kiukkuiseksi!

Vittuilee erityisopettaja kaikille niille tavallisille kuolevaisille, jotka tekevät jotain normaalia työtä, mistä saa normaalit lomat.

Ja minun kohdallani asia on vielä niin mukavasti, että minä jäin syyskuussa alkaneelta opintovapaalta melkeinpä suoraan kesälomalle! Kävin kääntymässä töissä kahtena päivänä saamassa mm. hätäensiapukoulutusta, ja sen jälkeen sainkin sitten lompsia lomille kera muun opettajakunnan. Mitä ihmettä me siellä koulussa muka istuisimme peukaloitamme pyörittämässä, kun ei siellä kerran opiskelijoitakaan ole? Joten nautimme siis tästä ihanasta (?) kesäsäästä. Tai jos nyt rehellisiä ollaan, kuuntelemme, kun tuuli ulvoo talon nurkissa ja lämmitämme takkaa, kuten eräs kollegoistani (hän laittoi kuvan roihuavasta takasta Facebookiin ja toivotti kaikille lämmintä kesää). Onneksi Suomen kesä pruukaa kuitenkin olla vähäluminen, vaikka se suhteellisen lyhyt onkin.

Minun kohdallani loma on alkanut mitä leppoisimmin. Olen vetänyt kahdet päikkärit, vetäisin kitusiini pullon skumppaa, olen kirjoittanut huonoja runoja (odottakaa vain, kohta on jo ties kuinka mones runokirja kaupoissa) ja rapsuttanut koiraa. Lisäksi huomasin, että olin saanut NettiOpsuun merkinnät puuttuvista evoluutiopsykologian kursseista, joten pääsin laittamaan yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintosihteerille sähköpostin, että josko sitä merkintää saisi valmiista kokonaisuudesta, niin olisi sitten sekin pois päiväjärjestyksestä.

Mitä ajattelin tehdä kesän aikana? No, meillä on liput Tuskaan! Viime vuonna kyseinen hevareiden yhteispiknik jäi väliin, koska olin aivan liian huonossa kunnossa lähteäkseni edes ovesta ulos. Tänä vuonna tilanne on, toivottavasti, toinen. Tuskan lisäksi aion opiskella Courserasta muutaman (?) kurssin, jatkaa gradun analyysiä, tehdä yhden väkivaltatutkimuksen kurssin lähisuhdeväkivallasta ja sen lisäksi pitäisi tehdä psykologian aineopintojen kursseja pois. Eipä niillä mikään kiire sinänsä ole, mutta jossain vaiheessa ne pitäisi saada suoritettua. Ja kesällä on mukavasti aikaa, kun ei ole työtä häiritsemässä vapaa-ajan viettoa.

Miten ajattelin rentoutua? No, menemällä sinne Tuskaan ja opiskelemalla! Ei kai sitä muuta rentoutumista tarvitse. Minä ainakaan. Tarpeeksi tylsän luennon kun laittaa Courserasta pyörimään, niin johan siinä rentoutuu niin, että silmät alkavat lupsua.

Hyvää kesälomaa tai vastaavasti sen odotusta itse kullekin! 

PS. Aion EHKÄ jopa meikatakin kesän aikana, mutta tänään se ei tule kuuloonkaan! Miksi ihmeessä meikata pelkkiä päiväunia ja koiran rapsutusta varten? En minä vain tiedä.

Bye bye, BAO

Se loppui: Urani Bovallius-ammattiopistossa. Samalla se alkoi: Urani päätoimisena opiskelijana. Kun saan opiskelu-urani päätökseen, palaan samaan tehtävään ja samaan koulurakennukseen, muttei se ole enää Bovallius. Se ehtii muuttumaan Spesiaksi, ennen kuin minä palaan takaisin töihin.

Toukokuuhun asti en tee töitä, vaan keskityn siihen, että saan suoritettua mahdollisimman monta opintopistettä. Keskityn pelkkiin opintoihin ja siihen, että alkaisin voida paremmin. Yritän saada masennukseni kuriin ja samoin uniongelmani. Koska opinnoissani on paljon itsenäistä työskentelyä eikä niin paljon tiukkoja aikatauluja, saan seurata omaa biologista rytmiäni ja tehdä töitä juuri silloin kuin itse haluan. Eli keskellä yötä. Biologinen kelloni on Honolulun ajassa.

Vaikka olen onnellinen minulle suodusta opintovapaasta, minun tulee samalla kuitenkin ikävä opiskelijoitani ja työkavereitani. Onneksi voin käydä työpaikallani tervehtimässä heitä aina välillä.

Nyt aion kuitenkin ottaa tästä tulevasta lukuvuodesta kaiken irti. Kaiken mahdollisen! Ja yritän pitää sivuainemääräni mahdollisimman vähäisenä. En tiedä, onnistunko, mutta voin yrittää. Kippis hyvälle yritykselle, opintovapaalle sekä Bovalliukselle!