Näytetään tekstit, joissa on tunniste opettaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opettaja. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. lokakuuta 2018

Iso sydän isoille ammattilaisille

Tänään, kun suhailin taksilla pitkin sateista Tamperetta ruuhka-aikaan, minulla oli paljon aikaa ajatella. Ja aloin miettiä, missä ammateissa olevat ihmiset ansaitsevat kaikkein eniten kunnioitusta. Sellaisen oikein helvetin korkean hatunnoston. Tulin seuraavanlaiseen tulokseen:


1. Tampereen taksikuskit

Siis onko vittumaisempaa ammattia kuin ajaa taksia Tampereella? Ratikkatyömaata siellä, ratikkatyömaata täällä. Huomenna eri reitit kuin tänään. Navigaattori on yhtä hyödyllinen kapistus kuin venäläinen perseensuristin. Ikinä ei tiedä, mistä kohti pääsee ajamaan. Ja siihen päälle vielä vittumaiset asiakkaat. Ihan valtavan iso hatunnosto Tampereen taksikuskeille! Olette kovia. 


2. R-kioskin työntekijät

Suomen pätevimmät työntekijät ovat Ärrällä. Pitää hallita oman puodin tuotevalikoima ja kassa, Veikkauksen tuotteet ja laitteet, postin tuotteet ja laitteet, Matkahuollon tuotteet ja laitteet, Schenkerin tuotteet ja laitteet, passin luovutus, tuntea kaikki mahdolliset liittymät, pitää osata keittää hyvää kahvia ja vielä osata palvella asiakkaita hymyssä suin. Eipä olisi minusta naista moiseen hommaan!


3. Työterveyslääkärit

Pitää päivästä toiseen kuunnella tylsistyneiden työntekijöiden ruikutuksia ja yrityksiä saada sairauslomaa siksi, että varpaasta katkesi kynsi. Ei helvetti! Minulta hajoaisi kuuppa alta aikayksikön moisessa hommassa. Suuri sydän työterveyslääkäreille.


4. Minun psykiatrini

Tarvitseeko tätä edes selittää? Minun psykiatrini tarvitsee minun takiani oman psykiatrinsa. Toisaalta, minun takiani häneltä eivät ihan heti lopu työt, ja minun ansiostani hän pääsee kesällä matkustamaan Bora Boralle!


5. Oikojat

Siis kuka jumalauta haluaa ylipäätänsä edes hammaslääkäriksi? En voi ymmärtää, millaisen ihmisen unelma-ammatti on tuijottaa toisten hammaskalustoa. Hyi saatana. Mutta että vielä erikoistua oikomiseen! Juuri siihen, mitä kaikki inhoavat. En ole kuullut vielä kenenkään sanovan, että oikomishoito on kiva asia, ja suorastaan odottaa oikojalla käyntiä.


6. Laivasiivoojat

Millaista olisi siivota ihmisten oksennuksia vuorokaudesta toiseen? Ja vielä nälkäpalkalla. En halua edes kuvitella. Silti olen aina päässyt siistiin hyttiin, kun olen laivaan mennyt. Eli hattua ylös laivasiivoojille!


7. Pa... Eipäs muuten olekaan!

Meinasin ensin kirjoittaa tähän patologi, mutta sen jälkeen tajusin, että eihän se patologin ammatti niin kamala ja vaativa olekaan! Hänen asiakkaansa ovat kuolleita!!! Kukaan ei valita eikä narise mistään, eikä tarvitse miettiä asiakastyytyväisyyttä. Ainoana haasteena on se, ettet sekoita ruumiita keskenään. Jumalauta, mikä ihana autuus, olla töissä ruumishuoneen hiljaisuudessa! Hei, minä haluan patologiksi!


8. Club Marilynin järjestyksenvalvojat

Jos olet ikinä asunut Turussa, niin tiedät, mistä puhun. Se paikka on teinihelvetti suoraan pahimmista painajaisistasi. Edes Freddie Krueger ei suostuisi menemään sinne! En voi kuin ihailla niitä ihmisiä, jotka jaksavat viikosta ja vuodesta toiseen katsoa kännissä örveltäviä 18-vuotiaita. Voi helvetti, mikä duuni!


9. Muumimaailman näyttelijät

Kuvittele viime kesää. 35 astetta hellettä, ja sinun pitää pukeutua Muumipeikoksi. Tunkea hikinen ja nihkeä ruhosi sellaiseen jumalattomaan vaatteeseen. Sen jälkeen kävelet siinä tuskakuumassa puvussa tuntikausia ympäri Kailoa, ja kuuntelet pikkukakaroiden huutoa ja kitinää. Seisot siinä puvussasi miljoonan ihmisen valokuvattavana. Ja pissahädän iskiessä pääsetkin ihan helposti vessaan sen mahtipontisen pukusi kanssa. En tekisi tuota hommaa! Iso peukku niille, jotka olitte viime kesänä Muumimaailmassa muumeja esittämässä.


Ja sitten viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä

10. Kasvatusalalla työskentelevät ihmiset

Me yritämme kasvattaa ja kouluttaa teidän räkänokkianne! Otamme vastaan huudot, haukut ja joskus jopa lyönnit. Käytämme kaiken vapaa-aikamme suunnitellen heille toimintaa. Yritämme jatkuvasti kasvavien ryhmäkokojen ja vähenevien resurssien kanssa taata heille laadukasta kasvatusta ja opetusta. Tappelemme teidän vanhempien kanssa ties mistä asioista, ja yritämme parhaamme mukaan pysyä kärryillä jatkuvasti vaihtuvista opseista. Ja ei, palkka ei todellakaan vastaa sitä työmäärää ja vastuuta, mikä meille kuuluu joka ikinen päivä. Opettajat alkavat kesäloman viimeisellä viikolla vasta palautua siitä stressistä, minkä he ovat keränneet kroppaansa kuluneen vuoden aikana.


Opekorkeakoulussa opiskelevat: Oletteko nyt ihan varma siitä, mitä teette? Olisiko vaikkapa hevostenhoitaja parempi ammatti? Hoidettavat ainakin ovat helpompia ja valittavat vähemmän.

PS. Kuvat teille tarjoaa Pixabay.

lauantai 29. syyskuuta 2018

"Onks sul joku aareehooree?"


Yleensä en mitenkään yritä peitellä sitä, että minulla on ADHD. En häpeä diagnoosiani millään tavalla, ja kerron mielelläni sen hyvistä ja huonoista puolista. Joskus on kuitenkin sellaisia tilanteita, missä yritän hillitä itseäni ja esittää normaalia. Kuten eilen.

Minulla alkoi koiranomi-koulutus. Koiranomi on koira-alan ammattilainen, joka osaa tehdä "ihan kaikkea" koirien kanssa ja tietää koirista "ihan kaiken". Koulutus on kaikkea, mitä koiria rakastava ihminen voi toivoa. Todella mielenkiintoinen, yksityiskohtainen ja tiivis. Siinä käydään läpi koko koiruus kirsusta hännänpäähän, erityisesti painottaen koiran erilaisia kommunikaatiotapoja sekä käyttäytymistä.


Koulutuksesta tekee omalla tavallaan positiivisen se, että meillä on huippuhauska, mukava ja kokenut opettaja. Itse tiedän opettajana, miten suuri rooli sillä opettajalla on. Kun opettaja on hyvä, kouluttautuu mielellään ja ehkä jopa oppiikin enemmän, kun opettajaa jaksaa kuunnella.

Tämän kahden koulutuspäivän aikana, mitä olen koiranomi-koulutusta käynyt, olen yrittänyt parhaani mukaan olla edes hieman normaali. Ihan vain siksi, että kurssikaverini vaikuttavat suhteellisen nenteiltä, enkä halua heti pelästyttää heitä sillä tiedolla, että minulla on joku kirjainyhdistelmä. Aika harva ymmärtää loppujen lopuksi, mitä se ADHD tarkoittaa.


Tänään koulutuksen loputtua, ja muiden lähdettyä, minä pakkailin vielä tavaroitani. Yhtäkkiä kouluttaja kysyi: "Mä oon tässä vähän ajatellut... Siis ei sun tartte vastata, ellet sä halua, mutta mä vain mietin, että onko sulla ADHD?" 

Repesin niin, että minulta pääsi pissat housuun. Enhän minä siinä kohdassa alkanut valehdella, vaan kerroin ihan rehellisesti, mikä homman nimi on. Mikä siinä niin paljon nauratti, oli se, että olin parhaani mukaan yrittänyt olla normaali ja piilottaa sen, että minulla on ADHD. Näin hyvin minä näköjään onnistuin.


Mitä tästä opin? Sen, ettei näköjään ikinä kannata yrittää piilottaa mitään. En minä siinä kuitenkaan onnistu. Parempi olla juuri sellainen kuin on. Eli härö orava, jonka keskittymiskyky on yhtä hyvä kuin alkueläimen.

PS. Koska olen laiska, enkä jaksa etsiä omia valokuviani tämän blogitekstin kuvitukseksi, tarjoan teille pentusaastetta suoraan Internetin ihmeellisestä maailmasta. Nauttikaa, olkaa hyvät.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Nyt alkaa ihan oikea loma!




Nyt se on tapahtunut! Kyllä siinä hetken aikaa kesti, mutta tapahtui kuitenkin. Olen saanut tarpeekseni kaikista mahdollisista kursseista. En jaksa tahkota enää ensimmäistäkään kirjoitelmaa, en lyhyttä enkä pitkää. En jaksa istua kuuntelemassa enää yhtään luentoa. Minä haluan loman! 




Toisaalta, minä olen kuluneen lukuvuoden aikana suorittanut ihan kiitettävästi kaikenlaista mukavaa. Olen opiskellut erityispedagogiikkaa, psykologiaa, evoluutiopsykologiaa, Asklepios-opintokokonaisuuden, nuorisotutkimusta, väkivaltatutkimusta ja siihen vielä kirsikkana päälle sukupuolentutkimusta. Suoritin voimauttavan valokuvan perusteet ja luin itseni mielenterveyden ensiavun ohjaajaksi. Pääsin myös aloittamaan opiskelun Tampereen yliopistossa ja olen puolivälissä opiskelemassa käyttäytymisanalyysiperusteiseksi eläinten kouluttajaksi. Gradussa olen ihan hyvällä mallilla. Kaiken tämän päälle julkaisin runokirjan ja aloitin koiran kanssa hajuharrastuksen, joka vei koiran mukanaan aivan täysin.




Eikä pidä unohtaa loppukeväästä löytämiäni sivustoja, Courseraa ja edX:ä. Olen tähän päivämäärään mennessä suorittanut edX:ssä vasta yhdeksän kurssia, sillä minusta edX on alustana hankalampi käyttää kuin Coursera, se on jäykempi ja yleisellä tasolla paljon, paljon sekavampi kuin Coursera. Courseran puolella niitä suoritettuja kursseja onkin sitten ihan vain hiippasen verran enemmän: yli 80. Yritin laskea kaikkia kursseja, mutta menin sekaisin laskuissa.




Courseran ja edX:n puolella onkin tullut sitten suoritettua kaikenlaista kivaa ja tarpeetonta. Toki tarpeellistakin, mutta enemmän sitä tarpeetonta. Ensinnäkin, olen opiskellut aivan valtavat määrät kursseja musiikista. Minä, joka en osaa edes lukea nuotteja. Osaan soittaa ovikelloa ja suutani, ja siihen minun soittotaitoni sitten jäävätkin.




Olen suorittanut kurssi toisensa jälkeen erilaisia taidehistorian kursseja. Viimeisimpänä muinaisen Egyptin taide ja arkkitehtuuri. Tällä kurssilla teen varmasti ihan hirvittävän paljon. Tai sitten en tee sillä mitään.




Erilaisia biologiaan liittyviä kursseja on useampia. Kasvibiologia, eläinbiologia, neurobiologia, eläinten hyvinvointi, eläinten käyttäytyminen jne. En edes muista kaikkea. Psykologia on toinen alue, mistä olen suorittanut monipuolisesti kaikkea.




Erityisopettajana olen, tietenkin, suorittanut myös opettajuuteen liittyviä kursseja suuren määrän. Valokuvausta, luovaa kirjoittamista ja viininmaistelua on ollut mielenkiintoista opiskella netin välityksellä, mutta mielestäni kurssit ovat onnistuneet hyvin. Ilmastonmuutos on ollut myös mielenkiintoinen aihe, ja maantiede ylipäätänsä.




Mutta nyt olen saanut kaikesta tästä ylimääräisestä tiedosta tarpeekseni. Aivoihini ei mahdu enää yhtä ainoaa tiedon murusta. Otan loman kaikesta opiskelusta. Olen ansainnut sen!




Okei, sen verran lupaan, että seuraan yhtä naistutkimuksen kurssia. Siellä on pari tehtävää, jotka minun pitää vertaisarvioida. Oman osuuteni olen kyllä tehnyt, mutta toiset eivät ole, ja sen vuoksi en ole voinut suorittaa vertaisarviointia. Mutta parin klikkauksen teko ei ole varsinaista opiskelua, eihän?




Palaan taas jossain vaiheessa opiskeluasioille, mutta nyt minä aion nauttia lomasta ja opiskeluvapaasta. Minusta tuntuu, että olen tainnut vetää jonkinlaiset opiskeluöverit, sillä vain harvoin minulla on sellainen fiilis, ettei opiskelu maistu.